On tielleni mies murheiden

Sanat

1. 1. On tielleni mies murheiden

   Niin usein käynyt päällä maan.

   Kun kuulin pyynnön hiljaisen,

   En kieltää voinut milloinkaan.

   Hän mistä tuli, tuskain mies,

   Tai minne kulki, ken sen ties,

   Tai miksi mielestäni en

   Pois saanut tuskaa silmien.

2. 2. Hän kerran saapui vaieten,

   Kun pöydän ääreen istahdin,

   Ja vaikka olin nälkäinen,

   Soin hälle kaiken kuitenkin.

   Hän leivän mursi siunaten,

   Myös mulle taittoi hiukkasen.

   Mä tuota palaa kannikan

   Nyt vertaan mannaan taivahan.

3. 3. Mä jälleen hänet nähdä sain,

   Kun lähteen luona janoissaan

   Vierellä vetten virtaavain

   Ei jaksa juomaan kurkottaa.

   Taas kulkijalle avun soin

   Ja hänet lähteen luokse toin.

   Hän joi ja antoi mullekin.

   En janonnut mä sittemmin.

4. 4. Kun talven viimat temmelsi,

   Ja hanget peitti koko maan,

   Mä kuulin, kuinka vaikersi

   Nyt yössä joku viluissaan.

   Kun löysin raukan, vieraaksi

   Toin hänet kohta luokseni

   Ja ruokin, peitin vuoteeseen

   – Sain paratiisin sydämeen.

5. 5. Tien varressa taas hänet näin,

   Hän siellä makas haavoissaan.

   Mä sidoin haavat ystäväin

   Ja autoin jälleen toipumaan.

   Kun häntä ruokin, hoitelin,

   Myös omat haavat paransin

   Ja sydämeni särkyneen

   Sain siten ehjäks uudelleen.

6. 6. Kahleissa oli viaton

   Nyt tuomittuna kuolemaan.

   Keskelle vihan, ahdingon

   Mä riensin häntä auttamaan.

   Hän pyysi äänin murtuvin,

   ett puolestansa kuolisin.

   Vereni tunsin kylmenneen,

   Vaan voimaa sain ja huusin: ”Sen teen!”

7. 7. Niin silloin verho poistettiin,

   Ja tunsin, ketä palvelin.

   Naulojen jäljet huomasin,

   Näin edessäni Kristuksen.

   Hän lausui: ”Saavu luokseni,

   Sä lievitithän tuskaani.

   Et kääntynyt pois häveten,

   On sulla palkka ikuinen.”