Joulun todellinen ilo
Presidentti Thomas S. Monson
Rakkaat veljeni ja sisareni, minulle on ilo olla kanssanne tänä iltana, kun juhlistamme sanoin ja sävelin Vapahtajamme ja Lunastajamme, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, syntymää.
Joulu on loistava aika vuodesta. Useimmille meistä se on myös kiireistä aikaa. Toivon ja rukoilen, etteivät joulunaikaan liittyvät paineet saa meitä pauloihinsa niin, että keskitymme vääriin asioihin emmekä huomaa niitä yksinkertaisia ilonaiheita, joita Betlehemissä syntyneen Pyhän muistaminen antaa.
Joulun todellinen ilo ei löydy siitä touhusta ja tohinasta, jolla pyritään saamaan enemmän aikaan. Löydämme joulun todellisen ilon, kun teemme Vapahtajasta joulunajan keskipisteen.
Hän syntyi tallissa, Hänen kehtonaan oli seimi, Hän tuli taivaasta elämään maan päällä kuolevaisena ihmisenä ja perustamaan Jumalan valtakunnan. Hänen ihmeellinen evankeliuminsa muovasi uudelleen maailman ajattelutavan. Hän eli meidän vuoksemme ja kuoli meidän tähtemme. Mitä me voimme puolestamme antaa Hänelle?
Rakastan näitä englantilaisen runoilijan Christina Rossettin kirjoittamia sanoja:
Mitä Hänelle antaa
näin köyhänä voisin?
Jos olisin paimen,
niin karitsan toisin
ja kultaa ja mirhaa,
jos tietäjä oisin.
Mitä minä voin antaa?
Hälle sydämeni soisin.1
Joulunviettomme tulisi kuvastaa Vapahtajan opettamaa rakkautta ja epäitsekkyyttä. Joulun hengen saa puhkeamaan täyteen kukkaan nimenomaan antaminen, ei saaminen. Olemme ystävällisempiä toisiamme kohtaan. Ojennamme rakastaen auttavan kätemme vähempiosaisille. Meidän sydämemme herkistyy. Annamme anteeksi vihollisillemme, muistamme ystäviämme ja olemme kuuliaisia Jumalalle. Joulun henki valaisee sielun maisemaikkunan, ja me käännämme katseemme maailman kiireisestä elämästä ja kiinnostumme enemmän ihmisistä kuin tavaroista. Oivaltaaksemme joulun hengen todellisen merkityksen ajatelkaamme sitä Kristuksen henkenä.
Presidentti David O. McKay on sanonut: ”Todellinen onni tulee vain siitä, että tekee muut onnellisiksi – soveltaa käytäntöön Vapahtajan oppia elämänsä kadottamisesta sen löytääkseen. Lyhyesti joulun henki on Kristuksen henki, joka saa sydämemme hehkumaan veljellistä rakkautta ja ystävyyttä sekä innoittaa meitä ystävällisiin palveluksiin.
Joulun henki on Jeesuksen Kristuksen evankeliumin henki, ja kuuliaisuus sitä kohtaan tuo ’maan päälle rauhaa’, koska sitähän se tarkoittaa – hyvää tahtoa kaikkia ihmisiä kohtaan.”2
Antakaamme niin kuin Vapahtaja antoi. Se, että antaa itsestään, on pyhä lahja. Me annamme itsestämme kaiken sen muistoksi, mitä Vapahtaja on antanut. Antakaamme niiden lahjojen lisäksi, jotka lopulta särkyvät tai jäävät unohduksiin, myös lahjoja, joilla on iankaikkista arvoa. Kuinka paljon parempi maailma olisikaan, jos me kaikki antaisimme ymmärryksen ja myötätunnon lahjoja, palvelemisen ja ystävyyden lahjoja, ystävällisyyden ja hyväntahtoisuuden lahjoja.
Kun joulunaika ympäröi meidät kaikella loistollaan, etsikäämme kuin tietäjät aikoinaan kirkasta, erityistä tähteä, joka ohjaa meitä juhliessamme Vapahtajan syntymää. Tehkäämme kaikki hengessä matka Betlehemiin ottaen mukaamme lempeän, rakastavan sydämen lahjanamme Vapahtajalle.
Veljeni ja sisareni, olkoon meillä jokaisella ilontäyteinen joulu. Tämä on toiveeni ja rukoukseni. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.