Pyri ensiksi saamaan minun sanani
Seminaarien ja uskontoinstituuttien satelliittilähetys • 4. elokuuta 2015
Esittely
Olen kiitollinen saadessani olla täällä ja teidän laillanne olen iloinen, kun voin olla mukana tässä työssä.
Valmistautuessani tätä päivää varten esitin puheeni omalle perheelleni ja pyysin heiltä palautetta – – ja lähes kaikki siitä oli hyödyllistä. Se palaute, jota vähän epäröin myöntää ääneen – olen varma, ettei kukaan teistä ole saanut sellaista palautetta luokassaan – on, että 12-vuotias Annie-tyttäremme nukahti noin puolivälissä puhetta. Niinpä sekä hän että minä toivomme, että tämä versio on parempi!
Kahtena viime vuonna veli Chad Webb on kehottanut meitä, että auttaisimme oppilaitamme saamaan pyhien kirjoitusten tutkimisesta kokemuksen, joka syventää heidän uskoaan Vapahtajaan.1 Kuluneen vuoden aikana pyhiä kirjoituksia lukivat useammat oppilaat kuin koskaan aiemmin. He käyttivät yli 9 miljoonaa tuntia2 henkilökohtaiseen pyhien kirjoitusten tutkimiseensa. Kiitos vaivannäöstänne!
Tänään haluaisimme uudistaa tuon kehotuksen. Voisitteko auttaa jokaista seminaari- ja instituuttioppilasta siinä, että heillä olisi merkityksellinen kokemus tutkiessaan pyhiä kirjoituksia joka päivä? Ja vaikka Vanhassa testamentissa on varmasti kohtia, jotka ovat oppilaillemme vaikeita lukea ja ymmärtää, uskon vilpittömästi, ettei meidän tarvitse hiiviskellä oppilaidemme taakse ja ”kuiskutella [Vanhaa testamenttia heidän] korviinsa”3.
Veli Webb on kehottanut meitä keskustelemaan myös siitä, ”kuinka voisimme olla vielä aiempaa keskittyneempiä pyhiin kirjoituksiin, kun opetamme”4. Hän esitti sarjan kysymyksiä tehtävästä, joka pyhillä kirjoituksilla on meidän opetuksessamme. Monet teistä ovat huolellisesti pohtineet noita kysymyksiä. Kiitos! Tänään voisimme puhua hetken siitä, mikä tehtävä pyhillä kirjoituksilla on meidän valmistautuessamme opettamaan.
Toukokuussa 1829 Joseph ja Emma Smith asuivat Harmonyssa Pennsylvaniassa. Hyrum Smith oli tullut vierailulle ja toivoi saavansa tietää oman tehtävänsä palautuksen julkitulossa. Profeetta kysyi asiasta Herralta, ja häntä muistutettiin siitä, että sana ”on elävä ja väkevä, terävämpi kuin kaksiteräinen miekka”5. Sitten Vapahtaja opetti Hyrumille – ja meille – erään periaatteen ja osoitti opettajille asioiden tärkeysjärjestyksen: ”Älä pyri julistamaan minun sanaani, vaan pyri ensiksi saamaan minun sanani, niin silloin kielesi kirpoaa; silloin, jos tahdot, sinä saat minun Henkeni ja minun sanani, niin, Jumalan voiman saada ihmiset vakuuttuneiksi.”6
Pyri saamaan sana: sen täytyy ensin palaa rinnassamme
Meidän opetustyömme ei ala oppiaiheen valmistelemisesta tai sen esitystavan pohtimisesta eikä edes opetussuunnitelman tarkastelemisesta. Meidän opetustyömme alkaaad fontes eli lähteiltä.7 Presidentti Marion G. Romneyn sanoin opettamiseen ei ole parempaa valmistautumista kuin se, että juo itse lähteestä – juuri siitä paikasta, jossa vesi tulee maasta.8 Jos haluamme opettaa pyhiä kirjoituksia voimalla, jos haluamme oppilaidemme tuntevan jonkin pyhien kirjoitusten kohdan totuuden ja tärkeyden, sen täytyy varmastikin alkaa virvoittavasta henkilökohtaisesta innostuksestamme.9
Presidentti Romney on neuvonut: ”Tullaksemme tehokkaiksi evankeliumin opettajiksi – – meidän täytyy tehdä työtä ja tutkia – – kunnes [Herran] opetuksista tulee meidän opetuksiamme. Sen jälkeen olemme valmiita puhumaan voimallisesti ja vakuuttavasti. Jos päätämme seurata jotakin toista valmistautumisen polkua, – – päädymme esittämään omia ajatuksiamme tai jonkun toisen ihmisen ajatuksia eikä meillä [ole varmuutta menestyksestä].”10
Pyri saamaan sana: mitä meidän tulee etsiä tutkiessamme
Kun te ja minä pyrimme saamaan sanan tavalla, joka saa pyhät kirjoitukset palamaan rinnassamme, saanen mainita kaksi yksinkertaista ajatusta, joiden tulisi olla toimintamme mittapuina.
Ensiksi, totuuksien välillä vallitsee arvojärjestys. Se, että opimme tunnistamaan tämän arvojärjestyksen, on siunaukseksi meille sekä oppilaillemme.
Toiseksi, pyhät kirjoitukset sisältävät yhteyksiä, malleja ja teemoja11 kuten vertauskuvia ja kuvajaisia, joista kaikkein tärkeimmät viittaavat Vapahtajaan.
Totuuksien arvojärjestys
Ensinnäkin vanhin Neal A. Maxwell kirjoitti ”totuuksien parhaimmistosta” ja siitä, että jotkin totuudet ovat uskollisuutemme arvoisia. Tämä uskollisuus viittaa myös kuuliaisuuteen niitä kohtaan:
”Jokin asia voi olla sekä totta että merkityksetöntä. – – Paitsi että meidän on erotettava totuuden ja mielikuvituksen välillä, meidän on myös tiedettävä, mitkä totuudet ovat uskollisuutemme arvoisia.
Jeesuksen evankeliumi herättää meidät huomaamaan sen totuuden, että totuuksien joukossa on olemassa parhaimmisto; jotkin totuudet ovat yksinkertaisesti ja ikuisesti merkittävämpiä kuin toiset!”12
Useimmissa pyhien kirjoitusten kohdissa on jonkin verran yksityiskohtia. Innoitetut yksityiskohdat valaisevat periaatteita13, joita niiden on tarkoitus selittää.14
Meidän tulisi tutkia tarkoin sekä pyhissä kirjoituksissa olevia yksityiskohtia että itse oppia. On tärkeää ymmärtää, että pyhissä kirjoituksissa olevat yksityiskohdat, joita opetetaan sinällään eikä opin yhteydessä, esittävät vain joitakin faktoja. Sellainen opettaminen ”ei ole pahaksi, jos Henki on läsnä, mutta siitä ei ole hyötyä, jos Henkeä ei ole”15. Toisaalta sellainen opettaminen on yhtä lailla riittämätöntä, joka sisältää vain omakohtaisia kertomuksia, henkilökohtaisia oivalluksia ja keskustelun aikaansaamia tunteita, mutta josta puuttuu totuuden opettamiseksi ja innoittamiseksi välttämätön pyhien kirjoitusten ydin. Oppilaillemme on eniten hyötyä opettajista, jotka ovat erinomaisia pyhien kirjoitusten tutkijoita ja jotka ymmärtävät Pyhän Hengen olennaisen tehtävän.16
Olen kuullut joidenkin puhuvan ”hengellisestä opettamisesta”, josta puuttuu oppineisuus. Olen myös kuullut toisten puhuvan sivistävästä opettamisesta, josta puuttuu käännyttävä henki. Pelkkä hengellinen opettaminen tai pelkkä sivistävä opettaminen eivät yksinään vastaa uskontokasvatuksen ainutlaatuisia vaatimuksia. Veli Robert J. Matthews on sanonut kerran: ”Sana ’religion’ tarkoittaa kirjaimellisesti ’sitoa yhteen’. Se on sukua sanalle ’ligament’ eli jänne, joka yhdistää lihaksen luuhun. Uskonnon tulisi sitoa siihen kuuluva ihminen Jumalaan sekä pyhiin asioihin.”17 Ja sitä uskonnonopetuksen tulisi tehdä oppilaidemme hyväksi.
Pyhien kirjoitusten yksityiskohdat viittaavat usein kallisarvoiseen totuuteen. Kun totuutta opetetaan todistamalla, se luo ilmoitukselle otollisen ilmapiirin ja Pyhä Henki soveltaa sovitusta elämäämme18 vahvistaen kääntymystämme Vapahtajaan19 ja sitoutumistamme noudattaa taivaallisen Isän suunnitelmaa.
Vanhaan testamenttiin sisältyy tosiaan ”dramaattisia kertomuksia, kiehtovia tapoja kauniita kirjallisia muotoja”20. Meidän on kuitenkin tärkeää muistaa, etteivät nämä yksityiskohdat ole kyseisen pyhien kirjoitusten kohdan tarkoitus, ja sen tulee myös näkyä opetuksessamme. Kuten meille on opetettu: ”Pyhät kirjoitukset on kirjoitettu, jotta periaatteita säilytettäisiin.”21 Nämä evankeliumin periaatteet ”ovat ilmoitusten ydin ja tarkoitus”22.
Loppujen lopuksi myös periaatteiden joukossa vallitsee järjestys, sillä ”uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta”23.
Yksityiskohtien ja periaatteiden erottaminen toisistaan samoin kuin se, että oppii tunnistamaan vallitsevan arvojärjestyksen, myös periaatteiden kohdalla, vaatii työtä koko eliniän. Jos opetamme jokaisen yksityiskohdan historiasta ja laista ja jos opetamme jokaisen tiedonjyvän Israelin vaelluksista mutta emme huomaa Vanhan testamentin sanomaa taivaallisen Isän suunnitelmasta ja Vapahtajan sovituksesta24, meiltä jää opettamatta Vanhan testamentin varsinainen sanoma.25
Paavali kuvaili epäilemättä minua ja ehkä joitakin oppilaitamme sanoessaan, että ”peite pysyy edelleenkin paikoillaan, kun he lukevat vanhan liiton kirjoituksia”. Sitten hän antoi ratkaisun tähän ongelmaan sanoessaan, että ”vasta Kristus sen poistaa” ja ”kun [meidän sydämemme kääntyy] Herran puoleen, peite otetaan pois”.26
Jos opetuksemme keskittyy Vapahtajaan27 ja jos voimme auttaa oppilaitamme kääntämään mielensä ja sydämensä Häneen, peite otetaan pois heidän lukiessaan Vanhaa testamenttia. Ja – mikä kenties vieläkin tärkeämpää – kun oppilaamme oppivat etsimään Vapahtajaa tutkiessaan pyhiä kirjoituksia, he oppivat rinnakkaisperiaatteen ja oppivat etsimään Häntä ja taivaallisen Isän kättä myös omasta elämästään.
Esimerkki tästä arvojärjestyksestä
Saanen ehdottaa yhtä asiaa, joka auttaa meitä havaitsemaan pyhissä kirjoituksissa olevan totuuden: Ota esiin jokin pyhien kirjoitusten kohta, lue se ja kysy itseltäsi: ”Mitä yksityiskohtia tässä kohdassa on?” Alleviivaa ihmiset, paikat, ajankohta ja kertomuksen juoni. Tarkastele kohdan laajempaa asiayhteyttä ja alleviivaa kaikki löytämäsi asiayhteyteen liittyvät yksityiskohdat. Kuten käsikirjamme ehdottaa, huomaa ”luontaiset vaihtumiset”28, joissa tunnelma tai sisältö vaihtuu toiseksi.
Tarkastele samaa kohtaa jälleen ja kysy tällä kertaa itseltäsi: ”Mitkä ovat ne periaatteet tai totuudet, jotka on esitetty lyhyesti ja sovellettavaksi29 ja jotka oikein ymmärrettynä ’[johtavat] kuuliaisuuteen’30?” Tutki kohdan laajempaa opillista sisältöä. Merkitse jokainen periaate eri tavalla kuin merkitsit yksityiskohdat. Jos periaatteisiin on vain viitattu31, varaa aikaa niiden muistiin kirjoittamiseen.
Aluksi sen tekeminen tietoisesti on vaikeaa. Se vaatii keskittymistä ja aikaa. Tämän menetelmän myötä saatavaan siunaukseen kuuluu, että se innoittaa meitä kysymään jatkuvasti: ”Mitä yksityiskohtia tässä pyhien kirjoitusten kohdassa on, ja mitä periaatteita niiden on tarkoitus opettaa?”
Kuten olemme jo sanoneet, jotkin periaatteet ovat yksinkertaisesti tärkeämpiä kuin toiset; ne johtavat paremmin innoitukseen, elämään ja pelastukseen, koska ne viittaavat Vapahtajaan. Tarkastele jälleen samaa pyhien kirjoitusten kohtaa uusin silmin ja kysy: Millä tavalla tämä kohta on tarkoitettu32 suuntaamaan huomioni Vapahtajaan? Mikä tässä johtaa suurempaan ymmärrykseen, kiitollisuuteen ja luottamukseen Häntä ja taivaallisen Isän suunnitelmaa kohtaan?
Lopuksi, pohdi tarkkaan, mitä sellaista nykyajan profeetat ovat sanoneet, mikä antaisi kyseisestä kohdasta lisää näkemystä, ymmärrystä ja innoitusta.
Tutkittuamme aihetta tällä tavoin ja kääntyessämme sitten opetussuunnitelman puoleen, siitä saamamme lisäymmärrys, ehdotukset ja ohjaus yhdistyvät siihen näkemykseen, innoitukseen ja kokemukseen, jonka olemme saaneet pyhistä kirjoituksista ja profeettojen sanoista. Sen jälkeen opetussuunnitelma vahvistaa, jalostaa ja rikastaa valmistautumistamme julistaaksemme sanaa voimallisesti.
Esimerkiksi kun tänä vuonna tutkimme Ruutin kirjaa, voimme huomata herkän kertomuksen menetyksestä ja uskollisuudesta. Tai – ottaen huomioon tämän arvojärjestyksen – voimme panna merkille, että Ruut oli menettänyt aviomiehensä, että hän matkasi Betlehemiin33, ja juuri Betlehemissä hän tapasi Boasin. Saattaisimme sitten huomata, että Boas huolehti Ruutin tarpeista, antoi hänelle leipää ja hapanviiniä34, puhui hänen asiansa puolesta kaupunginportilla35, ja sitten, hänen sukulaisenaan, toisin sanoen ”lunastajanaan”36, maksoi Ruutista37 ottaen hänet vaimokseen38, eikä hellittänyt, kunnes saattoi sanoa: ”Asia on viety päätökseen”39. Sen myötä saatamme alkaa tuntea tarkoituksena olevan todistuksen rakkaudesta ja lunastuksesta samoin kuin tunnemme ylentyvämme ja saavamme innoitusta, kun käsitämme, että Suuri Sukulaisemme40 tekee saman jokaiselle meistä.
Tämä on vain yksi yksinkertainen esimerkki pyhien kirjoitusten tutkimisesta. Tarkkaavainen opettaja auttaa sitten jokaista oppilasta saamaan itselleen saman tutkimiskokemuksen, kun oppilaasta tulee hengellisesti omavarainen.41
Veljet ja sisaret, pyhien kirjoitusten jokaisen sivun kohdalla me teemme valinnan, joka vaikuttaa opetuksen ja oppimisen voimallisuuteen luokassamme. Valinta on tämä: Mihin totuuksiin me käännämme oppilaidemme mielen ja sydämen ja uskon? Tämä valinta vaikuttaa suuresti siihen, minkä osan sanasta he saavat ajatuksiinsa ja elämäänsä.42 Jos en ole huolellinen tämän asian suhteen, jos päätän antaa vähäisemmän osan totuutta ”hallita opetustani”, niin presidentti Henry B. Eyringin opetuksen mukaan ”olen miltei luopunut kamppailusta auttaa oppilasta vastustamaan saastan merta”43.
Yhteyksiä, teemoja ja vertauskuvia
Tämän totuuden arvojärjestyksen tunnistamisen ohella toinen yksinkertainen ajatus, joka voi auttaa meitä saamaan sanan itsellemme, on se, että pyhät kirjoitukset ovat tulvillaan yhteyksiä, teemoja ja vertauskuvia. Saanen esittää Vanhasta testamentista kutakin niitä koskevan lyhyen esimerkin.
Yhteyksiä
Vanhin David A. Bednar on selittänyt, että ”yhteys on suhde tai sidos ideoiden, ihmisten, asioiden tai tapahtumien välillä.”44
Yksi yhteys, jonka saatamme huomata, on se, että Vanha testamentti on täynnä kertomuksia menestyksestä ja epäonnistumisesta, ja nämä kertomukset opetetaan kontrastina rinta rinnan: Kain ja Abel, Joosef ja hänen veljensä, Jaakob ja Esau, Abigail ja Nabal, ja monia muita.
Presidentti Eyring on pannut merkille seuraavan avaimen: ”Kuvaus epäonnistumisesta sisältää kuvajaisen keinosta menestyä. – – Hengellisen taantumisen ja siitä toipumisen toistuva kierto – – voi antaa oppilaillenne toivoa ja ohjausta.”45
Teemoja
Vanhin Bednar on myös selittänyt: ”Teemat – – ovat kattavia, toistuvia ja yhdistäviä ominaisuuksia tai ideoita, kuin välttämättömiä lankoja, jotka on kauttaaltaan kudottu tekstiin.”46 Eräs teema, jonka voimme huomata tänä vuonna, on seuraavassa ilmauksessa: ”Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.”47
Vapautustaan edeltäneiden vitsausten aikana sekä sitä seuranneiden ihmeiden myötä Israelin lapset saivat kuulla, että näiden asioiden välityksellä he ”[ymmärtävät], että minä olen Herra”48.
Goljatin surmaaminen49, Naamanin parantaminen,50 Elia ja Baalin papit51 sekä Danielin pyhät ja hartaat kokemukset kuningas Nebukadnessarin kanssa52 on kaikki merkitty muistiin sillä tarkoituksella, että ”koko maa saa tietää, että Israelilla on Jumala”53.
Eri puolilla Psalmien kirjaa54 sekä Jesajan55 ja Hesekielin kirjoja56, kaikkiaan 17:ssä Vanhan testamentin kirjassa ja yli 80 eri kertaa Jehova toisti ja tähdensi ja vakuutti, että Israelin ja meidän tulee nähdä Hänet ja Hänen kätensä Vanhan testamentin tapahtumissa ja opetuksissa, jotta me ja meidän lapsemme ”auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka [oppisimme] tietämään, että – – minä yksin olen Herra”57.
Kun tutkimme pyhien kirjoitusten teemoja instituutin uusilla kulmakivikursseilla58, pyhät kirjoitukset on ”liitetty yhteen niin kiinteästi, että kun [tutkimme] toista, [kiinnostumme] toisesta”59. Jos pyhät kirjoitukset itse ovat keskeisenä tutkimisen aiheena näissä luokissa, pyhät kirjoitukset ”kasvavat yhteen” ja johdattavat oppilaamme tuntemaan liittonsa60. Vanhin Bednar on sanonut: ”Pyhien kirjoitusten teemojen etsimisen ja tunnistamisen prosessi johtaa meidät – – iankaikkisiin totuuksiin, jotka kutsuvat Pyhää Henkeä antamaan vahvistavan todistuksen. – – Tämä lähestymistapa ammentaa elävää vettä pyhien kirjoitusten varannosta on vaativin ja työläin; se myös ylentää ja virkistää eniten hengellisesti.”61 Se vaatii meiltä opettajilta enemmän, ei vähemmän.62
Vertauskuvia ja kuvajaisia Kristuksesta
Yksi monista Vanhassa testamentissa olevista malleista63 kiinnittää erityisesti meidän huomiomme ja vaati ponnisteluja. Se on tietysti todistusten etsiminen taivaallisesta Isästä ja Vapahtajasta. Vanhin Bruce R. McConkie on sanonut: ”On – – soveliasta etsiä kaikkialta vertauskuvia Kristuksesta ja käyttää niitä toistuvasti, jotta Hän ja Hänen lakinsa pysyisivät mielessämme päällimmäisinä.”64
Se, että alkaisi luetella vertauskuvia ja kuvajaisia Vapahtajasta, on melkein kuin yrittäisi laskea vesipisaroiden määrän joessa tai valohiukkasten määrän aurinkoisena päivänä. Loppujen lopuksi ”kaikki, mitä Jumala on maailman alusta asti antanut ihmiselle, on vertauskuvana hänestä”65.
Luominen66, pronssikäärme67, manna68, Israelin vapautuminen Egyptin orjuudesta heidän maalattuaan ovenpielensä karitsan verellä69 sekä koko Mooseksen laki uhreja ja muistamisia käsittävine järjestelmineen on tietoisesti ja silmäänpistävästi suunniteltu olemaan ”meidän valvojamme Kristuksen tuloon asti”70.
Abrahamin71 aulius uhrata Iisak72, Melkisedekin nimitykset73 kuten Rauhan Ruhtinas74, se, että Joosef pelasti veljensä, jotka olivat myyneet hänet75, sekä se, että Mooses johdatti Israelin lapset vapauteen76, tekivät heistä esikuvia ”siitä, joka on tuleva”77.
Aadam oli synnitön ihminen78, joka puutarhassa ollessaan päätti omasta tahdostaan79 luopua elämästään, jotta me saisimme elää.80
Kuningas aikoi asettaa Danielin koko valtakunnan johtoon, koska hänessä ”oli erityinen henki”81. ”Valvojat ja satraapit”82, vallassa olevat, jotka vihasivat Danielia, ”alkoivat etsiä sopivaa aihetta voidakseen syyttää [häntä] – – eikä mitään – – löytynyt”83. Sen jälkeen nämä jumalattomat miehet kokoontuivat yhteen neuvottelemaan84, ja sillä aikaa Daniel meni tapansa mukaan taloonsa85 ja rukoili siellä86. Kuultuaan tästä kuningas ”alkoi miettiä, kuinka voisi pelastaa Danielin”87. Ja sitten, kun Daniel oli lähetetty varmaan kuolemaan, ”luolan suulle tuotiin kivi”88. ”Aamun koitteessa kuningas nousi ja kiirehti leijonien luolalle”89 ja huomasi, että enkeli oli ollut siellä90, ja Daniel ”nostettiin ylös, eikä hänessä ollut mitään vammaa”91.
Alfred Edersheim on sanonut, että koko Vanhan testamentin ”tarkoituksena on osoittaa Kristukseen. – – Ei ainoastaan laki, joka on kasvattaja [Häneen], eivätkä vertauskuvat, jotka ovat [Hänen] varjojaan, eivätkä profetiat, jotka ovat ennustuksia [Hänestä], vaan koko Vanhan testamentin historia on täynnä Kristusta. – – Tästä seuraa, että vain sellainen pyhien kirjoitusten – – tutkiminen voi olla antoisaa tai hyödyllistä, jonka myötä me opimme tuntemaan [Vapahtajaa].”92
Varaattehan kaikilla oppitunneillanne ja myös kodissanne ja perheessänne aikaa kysyä oppilailtanne ja lapsiltanne, mitä he ovat oppineet ja kuinka se auttaa heitä ymmärtämään taivaallista Isää ja Vapahtajaa ja turvaamaan Heihin? Ja opetattehan oppilaillenne jo kurssin ensimmäisenä päivänä, kuinka etsiä tarkoituksellisesti näitä innoitettujen kirjoittajien tietoisesti esittämiä suurenmoisia todistuksia?
Yhteenveto
Veljet ja sisaret, pyhillä kirjoituksilla on korvaamaton tehtävä opettamisessamme samoin kuin valmistautuessamme opettamaan! Muistakaa tämä presidentti Romneyn esittämä varoitus:
”Meille on annettu tehtäväksi välittää niille, joita me opetamme, se, minkä me saamme Herralta (pyhistä kirjoituksista). Toisinaan [saatamme] yrittää välittää jotakin, jota emme ole ensin saaneet itsellemme. – –
[Saatamme] ryhtyä saarnaamaan ennen kuin [annamme] Herralle tilaisuuden valmistaa [meitä].”93
Haluaisin siinä hengessä lisätä muutamia kysymyksiä niihin, jotka saimme veli Webbiltä viime vuonna. Kehottaisin meitä pohtimaan myös niitä valmistautuessamme opettamaan.
-
Alkaako valmistautumiseni oppituntia varten pyhien kirjoitusten tutkimisella?
-
Löydänkö iloni94 tänä päivänä opettamistani pyhien kirjoitusten kohdista, ja tuntuuko minusta, ”kuin sisimmässäni olisi palanut liekehtivä tuli ja luuni olisivat hehkuneet”95?
-
Ymmärränkö sekä yksityiskohdat että opin, jonka innoitettu kirjoittaja haluaa minun huomaavan ja ymmärtävän?
-
Olenko tutkinut profeettojen sanoja tietääkseni, mitä he tähdensivät ja mikä oli heidän näkemyksensä ja todistuksensa jostakin kohdasta?
-
Ja olenko jokaisessa tapauksessa etsinyt ja löytänyt tapoja, joilla kyseinen pyhien kirjoitusten kohta todistaa Vapahtajasta ja Hänen sovituksestaan?96
Olkoon sana meidän oppitunneillamme terävämpi kuin kaksiteräinen miekka97, koska pyhät kirjoitukset ovat palavina sisimmässämme! Olkoon meillä päättäväisyyttä erottaa toisistaan yksityiskohdat ja oppi, joka on uskollisuutemme arvoinen! Ja auttakaamme oppilaitamme siinä, että he oppisivat huomaamaan pyhien kirjoitusten kauniita todistuksia taivaallisen Isän suunnitelmasta ja Hänen rakkaimmasta Pojastaan!98
Lisään oman todistukseni teidän todistukseenne, etenkin taivaallisen Isän rakkaudesta99, joka on tullut julki ja on ulottuvillamme Hänen Poikansa ihmeellisen sovituksen ansiosta. Ilmaisen myös kiitollisuuteni merkittävästä etuoikeudesta olla osa sitä ihmeellistä palautusta, joka tekee Hänen nimeään tunnetuksi maan päällä ikuisesti100. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2015 Intellectual Reserve, Inc. Kaikki oikeudet pidätetään. Hyväksytty englanniksi: 6/15. Hyväksytty käännettäväksi: 6/15. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”First Seek to Obtain My Word” Finnish. PD10054335 130