”Älkää epäilkö vaan olkaa uskovia”
Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille • 13. tammikuuta 2019 • Brigham Youngin yliopiston Havaijin kampus
Vanhin Dale G. Renlund: Kiitos siitä, että olette tänään kanssamme. Tiedämme, että teillä kaikilla oli muita asioita hoidettavana. Rukoilemme, että Jumala siunaa teitä uhrauksestanne. Kiitän teitä Herran ja Hänen kirkkonsa puolesta uskostanne ja uskollisuudestanne.
Sisar Ruth L. Renlund: On hienoa olla täällä. Kuoro oli suurenmoinen ja vaikutti Hengen läsnäoloon kokouksessamme. Olemme kiitollisia muille, jotka istuvat korokkeella, ja ymmärrämme heidän roolinsa teidän elämässänne ja omassamme. Ihailemme heidän esimerkkiään opetuslapseudesta.
Tunnemme innoitusta keskustella aiheesta, joka on ollut mielessämme monia kuukausia: uskosta ja epäilyksestä. Viime vuoden kesäkuussa kerroimme seminaarien ja uskontoinstituuttien opettajien vuosittaisessa koulutuskokouslähetyksessä erään vertauksen. Aloittaessamme tänään haluamme kertoa teille tämän saman vertauksen.
Vanhin Dale G. Renlund: Kuvitelkaa, että vene on kaatunut purjehtiessaan valtamerellä. Sinulla on pelastusliivi ylläsi, ja olet uinut tuntikausia kohti sitä, minkä arvelet olevan lähin ranta, mutta mistä et voi olla varma. Kärsit niin pahasta nestevajauksesta, että aina kun rupeat uimaan, sinua alkaa heikottaa ja väsyttää. Parhaan arviosi mukaan rantaan on matkaa 30 kilometriä. Pelkäät henkesi puolesta, koska et jaksa uida niin kauas. Kuulet kaukaa pienen moottorin äänen. Ääni kuulostaa tulevan sinua kohti; toivo pelastumisestasi kasvaa. Kun katsot ympärillesi, näet pienen kalastusveneen lähestyvän.
Sisar Ruth L. Renlund: ”Voi, mikä onni”, ajattelet. ”Kalastaja näkee minut!” Vene pysähtyy, ja ystävällinen ahavoitunut kalastaja auttaa sinut veneeseen. Kömmit kiitollisena veneessä olevalle istuimelle henkäisten helpotuksesta. Kalastaja antaa sinulle vesipullon ja suolakeksejä. Ahmit ne kiireesti. Vesi ja suolakeksit antavat sen verran voimia, että alat toipua koettelemuksestasi. Olet todella helpottunut ja tosi onnellinen. Olet matkalla kotiin.
Kun alat virkistyä ja sinusta alkaa tuntua paremmalta, rupeat kiinnittämään huomiota asioihin, joita et aiemmin ollut huomannutkaan. Pullon vesi on vähän väljähtynyttä eikä sitä, mitä olisit mieluummin nauttinut – Eviania tai Perrieriä. Suolakeksit maistuivat hyviltä, mutta se, mitä oikeastaan olisit halunnut saada syödäksesi, oli lihaleikkeleitä ja sen jälkeen suklaatäytteisen voisarven. Panet myös merkille, että ystävällisellä kalastajalla on kuluneet saappaat ja farmarihousut. Hänen hattunsa hikinauha on likainen, ja hän vaikuttaa huonokuuloiseltakin.
Vanhin Dale G. Renlund: Huomaat senkin, että vene on kulunut ja tyyrpuurin puolella keulassa on lommoja. Maalipinta on osittain halkeillut ja rapistunut. Näet, että kalastajan höllentäessä otettaan peräsimestä vene kaartaa oikealle. Alat huolestua siitä, että tämä vene ja tämä kapteeni eivät voisikaan tarjota tarvitsemaasi pelastusta. Kysyt kalastajalta lommoista ja peräsimestä. Hän sanoo, ettei ole kovin huolestunut sellaisista, koska hän on seilannut apajien ja rannikon väliä samaa reittiä päivästä toiseen jo vuosikymmeniä. Vene on aina vienyt hänet turvallisesti ja luotettavasti sinne, minne hän on halunnut mennä.
Olet ällistynyt! Miksi ihmeessä hän ei ole huolissaan lommoista ja ohjauksesta? Ja miksei ravinto ollut enemmän makusi mukaista? Mitä enemmän keskityt veneeseen ja kalastajaan, sitä enemmän huolestut. Kyseenalaistat jopa päätöksesi nousta veneeseen. Alat olla yhä ahdistuneempi. Lopulta vaadit kalastajaa pysäyttämään veneen ja päästämään sinut takaisin veteen. Vaikka olet vieläkin yli 20 kilometrin päässä rannikosta, et kestä ajatustakaan veneeseen jäämisestä. Murheellisena kalastaja pysäyttää veneen ja päästää sinut takaisin valtamereen. Olet jälleen omillasi.
Sisar Ruth L. Renlund: Pitäkää tätä kertomusta vertauksena, jossa vene kuvaa kirkkoa ja kalastaja kuvaa niitä, jotka palvelevat kirkossa.1 Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon ainoa tarkoitus on auttaa taivaallista Isää ja Jeesusta Kristusta Heidän työssään Jumalan lasten iankaikkisen elämän toteuttamiseksi.2 Se tarjoaa liittopolun, keinon palata taivaallisen Isämme luo. Ne, jotka palvelevat kirkossa, eivät ole täydellisiä, mutta siitä huolimatta he ovat välttämättömiä auttaessaan ja kannustaessaan meitä etenemään liittopolulla.
Mitä vene ja kalastaja opettavat meille kirkosta? Muuttavatko kirkossa olevat lommot ja rapistunut maali sen kykyä tarjota valtuutettuja pelastavia ja korottavia toimituksia, jotka auttavat meitä tulemaan taivaallisen Isämme kaltaisiksi? Jos kalastajan on pidettävä kiinni peräsimestä kaksin käsin, jotta vene pysyisi kurssissa, tekeekö se tyhjäksi hänen ja veneen kyvyn viedä meidät turvallisesti ja luotettavasti sinne, minne haluamme mennä? Teidän ei tarvitse olla asetettuja näkijäksi, kuten aviomieheni, tietääksenne, että on riskialtista pudottautua takaisin veteen sen sijaan että pysyisi veneessä. Mutta kun menetämme näkyvistämme kokonaiskuvan, pienillä lommoilla ja rapistuneella maalilla voi olla mielessämme suuri merkitys.
Jokainen jäsen tarvitsee omakohtaisen todistuksen palautetun kirkon totuudellisuudesta. Ilman todellista kääntymystä, johon kuuluu voimallinen sydämenmuutos, saattaa alkaa keskittyä vertauskuvallisesti suolakekseihin ja rapistuneeseen maaliin.
Huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa presidentti Russell M. Nelson sanoi: ”Teidän ei tarvitse ihmetellä, mikä on totta [ks. Moroni 10:5]. Teidän ei tarvitse ihmetellä, kehen voitte turvallisesti luottaa. Henkilökohtaisen ilmoituksen kautta te voitte saada oman todistuksen siitä, että Mormonin kirja on Jumalan sanaa, että Joseph Smith on profeetta ja että tämä on Herran kirkko. Riippumatta siitä, mitä muut saattavat sanoa tai tehdä, kukaan ei voi koskaan ottaa pois todistusta, joka on syntynyt sydämeenne ja mieleenne siitä, mikä on totta.”3 Tämä todistus on ratkaisevasti tärkeämpi nyt kuin koskaan aiemmin.
Vanhin Dale G. Renlund: Oma todistukseni alkoi muodostua asuessani Göteborgissa Ruotsissa. Olin 11-vuotias. Lähetysjohtaja kehotti kaikkia nuoria lukemaan Mormonin kirjan. Otin tuon haasteen vastaan ja aloin lukea Mormonin kirjaa. Jossakin vaiheessa lukemistani lähetysjohtajan neuvonantaja sanoi meille, että meidän pitäisi rukoilla siitä, mitä luemme. Muistan oikein hyvin sen illan, jolloin noudatin sitä kehotusta. Polvistuin vuoteeni viereen ja aloitin hyvin yksinkertaisen rukouksen tietääkseni, onko Mormonin kirja totta.
En kuullut mitään ääntä, mutta tuntui ikään kuin Jumala olisi sanonut minulle: ”Olen sanonut sinulle kaiken aikaa, että se on totta.” Se kokemus muutti minut. Se muutti elämäni. Se aloitti uskon tapahtumasarjan, liittopolulla kulkemisen tapahtumasarjan, pyrkimyksen tehdä enemmän ja yrittää tulla paremmaksi. Juuri Göteborgissa opin tekemään parannusta. Juuri Göteborgissa opin tuntemaan Lunastajani. Juuri Göteborgissa aloin ihailla henkilöitä, jotka pitivät kutsumuksensa kunniassa ja jotka tekivät lujasti työtä rakentaakseen Jumalan valtakuntaa. Göteborgista tuli minun ”Mormonin veteni”4.
Sisar Ruth L. Renlund: Missä te opitte tuntemaan Lunastajanne? Miltä teistä tuntui? Jos olette unohtaneet, kehotamme teitä tekemään jotakin saadaksenne uudelleen tuon tunteen. Tämä tieto ja nämä tunteet ovat uskon alkutekijöitä.
Usko on valinta, joka jokaisen ihmisen on tehtävä. Usko ei ole sitä, että leikisti haluaisi jonkin olevan totta ja sitten mielikuvituksessaan vakuuttelisi itselleen asian olevan niin. Usko on varmuutta sellaisten asioiden olemassaolosta, joita emme ole nähneet luonnossa. Usko on myös toiminnan periaate.
”Uskon täytyy kohdistua Jeesukseen Kristukseen, jotta se johdattaisi ihmisen pelastukseen. – – Usko syttyy Jumalan lähettämien valtuutettujen palvelijoiden [opettajien] opettaman evankeliumin kuulemisesta [ks. Room. 10:14–17]. Ihmeet eivät tuota uskoa, mutta vahva usko kehittyy kuuliaisuudesta Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan. Toisin sanoen usko tulee vanhurskaudesta [ks. Alma 32:40–43].”5 Usko ei tule siitä, että vaatii Jumalalta merkkejä, vaan siitä, että tottelee ja noudattaa Hänen käskyjään.
Vanhin Dale G. Renlund: Jumala haluaa, että meillä on uskoa, jotta Hän voi siunata meitä.6 Ihmisen täytyy päättää haluta uskoa, ja sitten hänen on toimittava uskossa ennen kuin usko voi kasvaa. Alma opetti: ”Mutta katso, jos te heräätte ja herätätte kykynne, jopa niin että kokeilette sanojani, ja osoitatte vähäsen uskoa, niin, vaikka ette voisi enempää kuin haluta uskoa, antakaa tämän halun tehdä työtä itsessänne, kunnes uskotte sillä tavalla, että voitte antaa sijaa osalle sanoistani.”7 Jotta usko kasvaisi, ihmisen täytyy päättää uskoa ja sitten toimia uskonsa mukaan.
Sisar Ruth L. Renlund: Halun uskoa täytyy johtaa toimintaan. Monella tapaa me ilmaisemme uskomme jaloillamme.
Tämä periaate esitetään Mormonin kirjan lupauksessa, jota aviomieheni noudatti ollessaan 11-vuotias. ”Ja kun te nämä saatte, minä tahtoisin kehottaa teitä kysymään Jumalalta, iankaikkiselta Isältä, Kristuksen nimessä, eivätkö nämä asiat ole totta; ja jos te kysytte vilpittömin sydämin, vakain aikein, Kristukseen uskoen, hän ilmoittaa niistä teille totuuden Pyhän Hengen voimalla.”8
Kun aloitatte kysymällä ”Eivätkö nämä asiat voisi olla totta?”, se johtaa uskon siemeneen, joka kasvaa, jos sitä ravitaan. ”Eivätkö nämä asiat voisi olla totta?” on kysymys, joka olettaa, että ne ovat totta. Jos esimerkiksi sanon: ”Emmekö ajakin Honolulusta pohjoisrannalle?”, oletuksena on, että juuri niin me ajamme. Kysymys, jonka Moroni kehottaa meitä esittämään Mormonin kirjasta, on uskon innoittama, ja siksi se johtaa uskon lisääntymiseen.
Jos sen sijaan aloitamme kysymällä ”Eivätkö nämä asiat voisi olla vääriä?”, se johtaa epäilykseen. Eikä epäilys koskaan johda uskoon.
Vanhin Dale G. Renlund: Kerran osallistuessani erääseen vaarnakonferenssiin vaarnanjohtaja pyysi, että keskustelisin erään miehen kanssa, jota kutsun tässä Stepheniksi. Stephen oli ollut uskollinen kirkon jäsen. Hän oli palvellut lähetystyössä ja solminut avioliiton temppelissä. Hän oli palvellut uskollisesti monia vuosia, mutta hänessä oli herännyt epäilyksiä kirkkoon liittyvistä asioista. Kun keskustelin Stephenin kanssa, hän kertoi pitävänsä ongelmallisena sitä, että Joseph Smith esitti neljä eri kertomusta ensimmäisestä näystä. Hänestä se näytti tarkoittavan sitä, että Joseph Smith keksi koko kokemuksen.
Järjestin niin, että Stephen voisi olla yhteydessä mieheen, joka oli tutkinut näitä neljää versiota vuosikymmeniä aiemmin. Stephen keskusteli tämän tutkijan kanssa. Seuraavan kerran, kun juttelin Stephenin kanssa, kysyin: ”No, mitä sinä ajattelet ensimmäisestä näystä?”
Hän vastasi: ”No, kaikki tuntuu olevan kunnossa, koska kysymyksiini on vastattu. Asia ei enää häiritse minua. Mutta nyt olen todella huolissani moniavioisuudesta, jota harjoitettiin Nauvoossa ja vuoden 1890 virallisen julistuksen jälkeen. Se vaivaa minua kovasti.”
Pyysin Stepheniä keskustelemaan erään toisen henkilön kanssa, joka oli tutkinut näitä aiheita luotettavista alkuperäislähteistä. Sen keskustelun jälkeen otin yhteyttä Stepheniin ja kysyin, mitä hänelle kuuluu.
Hän vastasi: ”No, se ei enää vaivaa minua. Ymmärrän, mitä silloin tapahtui, ja huolenaiheeni on selvitetty. Mutta nyt minua vaivaa se, että pappeus evättiin joksikin aikaa afrikkalaista syntyperää olevilta.”
Sisar Ruth L. Renlund: Valitettavasti Stephen oli valinnut ikuisen epäilijän osan. Hänen kohdallaan epäileminen miellytti häntä enemmän kuin tietäminen9, ja hän korjasi maasta satoa epäillen kylvettyään siihen ensin uskossa10. Ajan kuluessa yhden huolen tullessa ratkaistuksi löytyi toinen. Huolimatta siitä, kuinka hyvin joku yritti vastata niihin kysymyksiin, hän löysi aina toisen aiheen, josta hän oli huolissaan. Hän keskittyi lommoihin veneessä eikä veneen kykyyn johtaa hänet Jeesuksen Kristuksen sovituksen siunauksiin. Se, mitä Stephen teki, on yksi versio ”kirkon historian nuijapelistä”. Tiedättehän sen lasten pelin, jossa myyrä pompsahtaa esiin, ja jos sitä napauttaa nuijalla, se ilmestyy esiin toisaalla.
Vaikka älyllisen tiedon lisääntyminen voi hetkellisesti ratkaista jonkin älyllisen huolen, tiedon lisääntyminen ei ole täydellinen ratkaisu, koska – kuten Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.”11 Tarvitaan myös uskoa Jeesukseen Kristukseen ja Hengen synnyttämää todistusta.
Monet, joilla on ollut kysymyksiä, joiden mieleen on tullut epäilyksiä ja joiden on ollut vaikea löytää hengellistä jalansijaa, ovat siitä huolimatta pysyneet uskollisina ja ovat kulkeneet edelleen liittopolkua. Usein, kun he ovat rukoilleet, he ovat saaneet vastauksen, jonka vanhin Neil L. Andersen sai vuosikymmeniä sitten pohtiessaan, oliko hän riittävästi valmistautunut lähtemään lähetyskentälle. Hänen rukoillessaan hänelle tuli tunne: ”Sinä et tiedä kaikkea, mutta sinä tiedät tarpeeksi!”12 Toisinaan – itse asiassa usein – Herran vastaus on: ”Sinä tiedät tarpeeksi pysyäksesi liittopolulla ja pitääksesi minun käskyni.”
Kun Nefiltä kysyttiin, tiesikö hän, miten Jumala alentaa itsensä, hän sanoi: ”Minä tiedän, että [Jumala] rakastaa lapsiaan, mutta en tiedä kaiken tarkoitusta.”13 Hän tiesi tarpeeksi. Tässä elämässä emme koskaan tiedä kaiken tarkoitusta, mutta me tiedämme tarpeeksi. Kohtalomme riippuu siitä, että käytämme aluillaan olevaa uskoa, joka kasvaa, kun toimimme uskossa.
Vanhin Dale G. Renlund: Epäilys ei ole eikä koskaan tule olemaan uskon edellytys yhtään enempää kuin valon syntyminen on riippuvainen pimeydestä. Kun Pietari oli vajoamassa veteen yritettyään kävellä veden päällä, hänelle ei sanottu: ”Voi, Pietari, kunpa vain epäilisit enemmän.” Ei, vaan hänelle sanottiin: ”Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?”14
Julkaisussa Lectures on Faith selitetään uskon ja epäilyksen välisiä eroja: ”Siellä missä on epäilystä ja epävarmuutta, – – ei ole eikä voi olla uskoa. Sillä epäilys ja usko eivät ole samassa henkilössä yhdellä kertaa, – – henkilöillä, joiden mieltä epäilys ja pelot painavat, ei voi olla horjumatonta luottamusta; ja siellä, missä ei ole horjumatonta luottamusta, siellä usko on heikko; ja missä usko on heikko, siellä ihmiset eivät pysty taistelemaan kaikkea vastustusta, kaikkia koettelemuksia ja ahdistuksia vastaan, jotka heidän on kohdattava voidakseen olla Jumalan perillisiä ja Kristuksen Jeesuksen kanssaperillisiä; ja he uupuvat ja vastustaja saa heihin vallan ja hävittää heidät.”15
Näin juuri tapahtui Stephenille. Hän antoi epäilyksen ja epävarmuuden vallata mielensä. Ajan myötä hänellä ei ollut voimaa vastustaa haasteita, joita kohtaamme kirkon jäseninä. Hänen mielensä uupui ja hänen uskonsa katosi.
Sisar Ruth L. Renlund: Se, että meillä on kirkkoa ja sen oppeja koskevia kysymyksiä, on normaalia ja evankeliumin oppimisen ydin. Joseph Smith ymmärsi sen lukiessaan: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.”16
Kohta jatkuu kuitenkin seuraavasti: ”Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä.”17
Toisin sanoen, pyydä Jumalalta äläkä epäile, ettei Hän vastaisi sinulle. Kohta jatkuu edelleen: ”Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään, kahtaalle horjuva ihminen [on] epävakaa kaikessa mitä tekee.”18
Saadaksemme sellaisen vastauksen, jota Joseph Smith etsi – saadaksemme sellaisen vastauksen, jota kaipaamme – meidän tulee lähestyä Jumalaa uskovin sydämin ja mielin haluten saada tietää, mikä on Jumalan tahto.
Vanhin Dale G. Renlund: Me rakastamme tämän taloudenhoitokauden varhaisen apostolin, vanhin John A. Widtsoen erästä lausumaa. Ilmaisen omin sanoin, mitä hän sanoi: Epäilyksellä, ellei se muutu tiedon etsimiseksi luotettavista, varmoista lähteistä, ei ole arvoa eikä merkitystä. Paikoilleen jumiutunut epäilijä, itseensä tyytyväinen, haluton tekemään asiaankuuluvia ponnisteluja maksaakseen jumalallisen ymmärryksen vaatiman hinnan, vajoaa vääjäämättömästi epäuskoon ja pimeyteen. Hänen epäilyksensä kasvavat kuin myrkkysienet hänen henkisten ja hengellisten kammioidensa hämärissä varjoissa. Lopulta, sokeana kuin myyrä kolossaan, hän tavallisesti korvaa järjen ivalla ja työnteon saamattomuudella. Hänestä tulee laiska tutkija. Epäilys ei ole väärin, ellei siitä tule itsessään kaiken päämäärä. Sellainen epäilys, joka ruokkii ja kasvattaa itseään ja tuottaa lisää epäilyksiä, on pahuutta.19
Vanhin Widtsoen sanat ovat yhä totta. Paikoilleen jumiutunut epäilys ei johda Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa totuudellisuuden tuntemiseen. Se ei johda todelliseen tietämykseen siitä, että meillä on hyvä, rakastava taivaallinen Isä, joka laati suuren pelastussuunnitelman. Me voimme tulla tuntemaan totuuden tästä myöhempien aikojen työstä, mutta se edellyttää sitä, että valitsemme uskon emmekä epäilystä ja että käännymme luotettavien, varmojen lähteiden puoleen etsiessämme vastauksia.
Sisar Ruth L. Renlund: Almakin puhui tästä periaatteesta. Hän sanoi: ”Ja sen tähden se, joka paaduttaa sydämensä, saa vähäisemmän osan sanaa; ja sille, joka ei paaduta sydäntään, annetaan suurempi osa sanaa, kunnes hänen annetaan tuntea Jumalan salaisuudet, kunnes hän tuntee ne täysin. Ja niille, jotka paaduttavat sydämensä, annetaan vähäisempi osa sanaa, kunnes he eivät tiedä mitään hänen salaisuuksistaan; ja sen jälkeen Perkele ottaa heidät vangeiksi ja johdattaa heidät tahtonsa mukaisesti alas tuhoon.”20
Pyytäisittekö neuvoja raha-asioihin sellaiselta, joka on varaton ja veloissa?
Vanhin Dale G. Renlund: Pyytäisittekö lääketieteellisiä neuvoja huijarilta, joka myy ihmelääkkeitä?
Sisar Ruth L. Renlund: Kumman neuvoa noudattaisitte siitä, kuinka parantaa kämmenlyöntiänne tenniksessä – viikonloppupelaajan vaiko Roger Federerin?
Vanhin Dale G. Renlund: Miksi siis uskoisitte iankaikkisen hyvinvointinne sellaisten käsiin, jotka ovat hengellisesti vararikossa, koska he ovat repineet epäilyksin sen, minkä he kerran kylvivät uskossa21, tai jotka – kuten Jeremia sanoi – ovat hylänneet Kristuksen, ”elävän veden lähteen”, ja hakanneet itselleen ”vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä”22. Nämä yksilöt ovat lähteneet pois tuon elävän veden lähteen luota ja haluavat teidän luottavan sellaiseen, mikä ei pidä vettä.
Sisar Ruth L. Renlund: Veljet ja sisaret, te voitte tietää, että Kristus elää.23 Blogimaailma ei pysty korvaamaan pyhien kirjoitusten tutkimista ja elävien profeettojen ja apostolien sanojen lukemista. Vaalikaa uskoanne kääntymällä luotettavien lähteiden puoleen etsiessänne vastauksia kysymyksiinne.
Vanhin Dale G. Renlund: Kun yritämme ratkaista, onko jokin totta vai ei, profeetta Mormon antaa meille mallin noudatettavaksi:
”Niinpä kaikki, mikä on hyvää, tulee Jumalasta, ja se, mikä on pahaa, tulee Perkeleestä – –.
Mutta katso, se, mikä on Jumalasta, kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää jatkuvasti; sen tähden kaikki, mikä kutsuu ja kannustaa tekemään hyvää ja rakastamaan Jumalaa ja häntä palvelemaan, on Jumalan innoittamaa. – –
Teille on annettu arvostelukyky, jotta voisitte erottaa hyvän pahasta; ja arvostelutapa on yhtä selvä – jotta voisitte tietää täysin varmasti – kuin päivänvalo eroaa pimeästä yöstä.
Sillä katso, Kristuksen Henki on annettu jokaiselle ihmiselle, jotta hän voi erottaa hyvän pahasta; ja nyt, minä osoitan teille, kuinka on arvosteltava; sillä kaikki, mikä kutsuu tekemään hyvää ja saa uskomaan Kristukseen, on lähetetty Kristuksen voiman ja lahjan kautta; sen vuoksi te voitte tietää täysin varmasti, että se on Jumalasta.
Mutta mikä tahansa saa ihmiset tekemään pahaa ja olemaan uskomatta Kristukseen ja kieltämään hänet ja olemaan palvelematta Jumalaa, silloin te voitte tietää täysin varmasti, että se on Perkeleestä.”24
Eli se on yksinkertaista. Jos jokin valinta kannustaa meitä tekemään hyvää ja uskomaan Kristukseen, se on Jumalasta. Jos tuo valinta houkuttelee meitä tekemään pahaa ja kieltämään Kristuksen, se on Paholaisesta. Kun alatte kulkea liittopolulla, voitte tietää, että ne asiat, jotka yrittävät saada teitä poikkeamaan tuolta polulta ja jotka yrittävät saada teitä olemaan uskomatta Kristukseen, ovat vääriä. Ne asiat, jotka saavat teidät uskomaan Jumalaan, rakastamaan Häntä ja pitämään Hänen käskynsä, ovat Jumalalta. Teiltä jää kokematta hengellisesti tärkeitä tapahtumia, jos valitsette alituisen epäilemisen, jota ruokkivat petollisista ja epäluotettavista lähteistä tulevat vastaukset.25
Sisar Ruth L. Renlund: Palataksemme vertaukseemme. Ne, jotka päättävät pysyä kuluneessa, kolhiintuneessa veneessä, jonka maali on rapistunut, ovat niitä, jotka ymmärtävät, että vene pelastaa heidät hukkumiselta ja voi viedä heidät turvallisesti rantaan. Toisin sanoen he astuvat liittopolulle ja pysyvät sillä. Sitten, kun he kestävät loppuun asti, heille annetaan lupaus iankaikkisesta elämästä. Se on suurin lahja, mitä Jumala voi antaa. Juuri tämän tapahtumasarjan välityksellä me tulemme tuntemaan Jeesuksen Kristuksen, tietämään, että Hän todella elää, ja tuntemaan Hänen rakkautensa ja myötätuntonsa.
Opissa ja liitoissa sanotaan: ”Pyhä Henki antaa toisten tietää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden. Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina.”26 Huomatkaa, että palkinto on sama, olipa kyse sitten tiedostamme tai uskostamme – iankaikkinen elämä uskollisille.
Vanhin Dale G. Renlund: Huhtikuussa 2009 minut hyväksyttiin kirkon johtavaksi auktoriteetiksi. Lokakuussa 2009 minua pyydettiin puhumaan yleiskonferenssissa. Halusin, että isäni voisi kuunnella konferenssia. Hän oli koko elämänsä ajan tehnyt ahkerasti töitä puuseppänä ja rakennusmiehenä, ja 92-vuotiaana hänellä oli vakavia ongelmia selkänsä kanssa. Hän ei kyennyt saapumaan konferenssikeskukseen. Niinpä yksi sisaristani piti huolta siitä, että isäni pystyi seuraamaan kokousta televisiosta kotonaan Salt Lake Cityssä.
Konferenssin jälkeen menin hänen luokseen kuullakseni, mitä mieltä hän oli puheestani. Hän oli harvapuheinen mies eikä liiemmin jaellut kohteliaisuuksia.
Minä kysyin: ”Isä, näitkö konferenssin?”
Hän vastasi: ”Ja.”
Minä kysyin: ”Isä, kuulitko minun puheeni?”
Hän vastasi: ”Ja.”
Kysyin: ”No, isä, mitä ajattelit siitä?”
Hän vastasi: ”No, se oli ihan hyvä. Olin melkein ylpeä sinusta.”
Mutta sitten sain kuulla, että sinä iltana hän oli vähän hämmentynyt, koska hän halusi kiihkeästi kertoa minulle edellisenä yönä näkemästään unesta. Hän ei ollut mikään unien näkijä. Hänellä ei koskaan ollut kovin mielikuvituksellisia ajatuksia. En tiedä hänen koskaan valehdelleen. Hän oli aina ollut kaunistelemattoman rehellinen, tahdittomuuteen asti. Hän sanoi: ”Näin unta, että kuolin ja näin Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen. Hän otti minut syleilyynsä ja sanoi, että syntini oli annettu anteeksi. Ja Dale, se tuntui todella hyvältä.” Siinä oli kaikki, mitä hän sanoi, ja sain hillittyä itseni enkä kysellyt asiasta enempää. Kaksi kuukautta myöhemmin, kun Ruth ja minä olimme Madagaskarissa, hän kuoli.
Isäni, joka oli liittynyt kirkkoon 24-vuotiaana Luodossa Suomessa, oli elänyt koko elämänsä saamansa valon ja tiedon mukaan. Hän teki kaiken sen, mitä häntä koskaan pyydettiin tekemään. Hänestä tuli kelvollinen saamaan Hengen lahjana tiedon siitä, että Jeesus on Kristus ja että Hänet ristiinnaulittiin maailman syntien ja hänen omien syntiensä tähden. Kelvollisuus tuon lahjan saamiseen ei riipu sukupuolesta eikä pappeuden virasta. Se on luvattu palkinto siitä, että valitsee uskon ja valitsee liittopolun.27
Sisar Ruth L. Renlund: Kuinka siis voimme kasvattaa uskoa ja pitää sen vahvana? Se vaatii työtä. Oletteko joskus olleet matematiikan kurssilla ja seuranneet, kun opettaja ratkaisee laskutehtävää? Siirtyvätkö hänen tietonsa automaattisesti teihin, koska katsoitte, kun hän esitti ratkaisun? Valitettavasti ei. Tiedon hankkimiseksi – saman tiedon, joka opettajalla on – teidän pitää ratkaista laskutehtävä itse. Teidän pitää opiskella ja harjoitella tehtävien ratkaisemista, kunnes osaatte prosessin, yhtälöt ja symbolit.
Samalla tavoin uskon löytäminen ja sen vahvistaminen vaatii työtä. Meitä voi innoittaa joku, jolla on suuri usko, mutta toisen ihmisen usko ei siirry meihin siinä samalla. Meidän täytyy itse tutkia pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja. Meidän täytyy rukoilla, todella tehdä työtä ollaksemme yhteydessä taivaallisen Isän kanssa Jeesuksen Kristuksen nimessä. Tärkeää on myös nauttia sakramentti kelvollisesti joka viikko ja muistaa, kuinka armollinen Jumala on ollut meille antaessaan Poikansa syntiemme sovitukseksi. Nämä henkilökohtaiset, yksityiset omistautumista osoittavat teot vahvistavat ja pitävät yllä uskoa.
Vanhin Dale G. Renlund: Ensimmäinen tehtävä, jonka sain kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä, oli mennä kertomaan kirkon historian osastolle, että tulisin vanhin Jeffrey R. Hollandin tilalle neuvojaksi heidän osastolleen. Kuten voitte kuvitella, siellä ”itkettiin ja valitettiin ja kiristeltiin hampaita”28, kun he saivat tietää, että heidän rakastettu neuvojansa korvattaisiin toisella. Sitä seurasi äkillinen pula paperinenäliinoista.
Osana tehtävääni kirkon historian osaston neuvojana olen lukenut kaikki osat julkaisusarjasta The Joseph Smith Papers. Olen myös lukenut ensimmäisen osan sekä toisen osan alun uudesta kerronnallisesta kirkon historiasta nimeltään Pyhät.29 Se, että olen lukenut kaiken, mitä Joseph Smith on koskaan kirjoittanut tai mitä hänen on kerrottu sanoneen, on yksinkertaisesti vahvistanut todistustani hänen tehtävästään profeettana, jonka Jumala valitsi palauttamaan Hänen työnsä maan päälle.
Joseph Smith oli aina uskollinen todistukselleen. Hän oli johdonmukainen. Hän käyttäytyi aina kuin henkilö, joka oli todella nähnyt taivaallisen Isämme ja Jeesuksen Kristuksen, Moronin, Johannes Kastajan, Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen, Mooseksen, Eliaan ja Elian. Hän toimi kuin henkilö, jolla oli ollut hallussaan kultalevyt ja joka oli kääntänyt nuo muinaiset tekstit Jumalan lahjan ja voiman avulla. Hän toimi kuin henkilö, joka sai ilmoitusta itseltään Jeesukselta Kristukselta. Hän toimi kuin henkilö, joka oli saanut pappeuden ja pyhän apostolinviran avaimet.
Tiedän viiden aistini tuntemuksia ja ilmaisukykyä voimallisemmilla ja luotettavammilla tavoilla, että Joseph Smith näki, mitä hän sanoi nähneensä, käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla ja sai pappeuden siihen kuuluvine avaimineen ihmiskunnan pelastamiseksi. Tiedän, että se on totta. Tiedän, että nuo avaimet ovat maan päällä nykyään ja että presidentti Nelson on Joseph Smithin oikeutettu seuraaja maan päällä.
Se, mitä me pidämme lommoina ja rapistuneena maalina kuluneessa veneessä, voi iankaikkisuuden näkökulmasta osoittautua jumalallisesti pyhitetyksi ja jumalallisesti ohjatuksi. Joko Herralla on osansa niiden lommojen ja rapistuneen maalin aiheuttajana, tai Hän käyttää niitä omia tarkoituksiaan varten. Tiedän omakohtaisesti, että Herra Jeesus Kristus johtaa työtään maan päällä tänä aikana. Hänen palvelijansa tänä aikana tuntevat Hänet hyvin.
Sisar Ruth L. Renlund: Lisään kiitollisena todistukseni siitä, että tiedän Jeesuksen Kristuksen olevan meidän Vapahtajamme. Kun osoitamme uskoa, emme epäilystä, Hänen sovitusuhriinsa ja Hänen sovituksensa hedelmiin, meidän elämäämme siunataan iankaikkisesti. Olen kiitollinen siitä, että Hän on palauttanut kirkkonsa tänä aikana kaikkien niiden siunausten kanssa, jotka ovat Jumalan lasten saatavilla maan päällä.
Vanhin Dale G. Renlund: Jeesus Kristus elää ja on maailman Vapahtaja. Todistan Hänen myötätunnostaan, rakkaudestaan ja välittävästä huolenpidostaan kaikkia Jumalan lapsia kohtaan. Todistan Hänen verrattomasta sovitusuhristaan teidän ja itseni puolesta. Kun olen oppinut tuntemaan Vapahtajan, olen saanut tietää Hänen suuresta halustaan auttaa haavoja paranemaan ja korjata särkyneitä sydämiä.
Rukoilen teille Jumalan runsaimpia siunauksia. Rukoilen, että kasvatatte uskoa Jeesukseen Kristukseen, että ette epäile vaan olette uskovia.30 Kehotan teitä vahvistamaan uskoanne Kristukseen tutkimalla pyhiä kirjoituksia ja elävien profeettojen sanoja, rukoilemalla ja keskustelemalla taivaallisen Isän kanssa sekä tietoisesti valmistautumaan sakramentin nauttimiseen joka viikko ja nauttimaan sen kelvollisesti. Jumala siunaa teitä, kun teette näitä henkilökohtaisia, yksityisiä omistautumisen tekoja ja palvelette muita. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.
© 2019 Intellectual Reserve, Inc. All rights reserved. Versio: 10/18. Alkuperäisjulkaisun nimi: ”Doubt Not, but Be Believing.” Finnish. PD60007608 130