Vuoden 2022 hartaustilaisuudet
Yksi kysymys, joka voi muuttaa elämäsi


Yksi kysymys, joka voi muuttaa elämäsi

Maailmanlaajuinen hartaustilaisuus nuorille aikuisille presidentti Nelsonin seurassa

Sunnuntaina 15. toukokuuta 2022

Rakkaat veljemme ja sisaremme, kuinka me rakastammekaan teitä! Kuinka toivommekaan, että voisimme tuoda jokaisen teistä kotiin kanssamme. Mikä tärkeämpää, rukoilemme, että jokin, mitä Pyhä Henki opettaa teille tänä iltana, auttaa teitä valmistautumaan paremmin palaamaan Kotiin – Kotiin isolla K-kirjaimella.

Tänä iltana haluaisin puhua teille yhdestä kysymyksestä – yhdestä kysymyksestä, joka voi muuttaa elämänne! Tämä yksi kysymys voi lisätä itseluottamustanne, vähentää ahdistustanne, motivoida teitä, kohottaa mielialaanne ja näkemystänne, lisätä tuotteliaisuuttanne, lisätä keskittymistänne ja ajattelunne selkeyttä, auttaa teitä vastustamaan kiusausta, auttaa teitä havaitsemaan petoksen, lisätä kiitollisuuttanne, vähentää stressiä elämässänne, lisätä kykyänne rakastaa ja auttaa teitä tekemään parempia päätöksiä. Tämä yksi kysymys voi tuoda teille iloa, lohtua, rakkautta ja rauhaa!

Kuinka voin olla niin varma?

Koska juuri niin 30 ikätoverianne ovat opettaneet minulle. Ja minä uskon heitä!

Nämä nuoret aikuiset ovat opettaneet minulle, että kun esitätte itsellenne tämän nimenomaisen kysymyksen, se voi auttaa teitä tavoittelemaan elämässä sitä, mikä on todella tärkeää, auttaa teitä tekemään elämässänne muutoksia, joita te haluatte tehdä, ja voi jopa auttaa teitä tekemään todellisen parannuksen.

Ystävienne mukaan tämä kysymys voi antaa teille silmät nähdä – toisin kuin koskaan aiemmin – Herran käden vaikutuksen elämässänne, maailman kauneuden ja muiden hyvyyden. Lyhyesti sanottuna, koska tämä kysymys voi saada teidät kosketuksiin Herran Hengen ja hengessänne olevan jumalallisen DNA:n kanssa, tämä yksi kysymys voi antaa teille enemmän valoa ja totuutta!

Ikätoverinne opettivat minulle myös, että tämä kysymys toimii riippumatta siitä, kuinka tolkuttoman kiireistä tai yksitoikkoista teidän elämänne tällä hetkellä on. Sillä ei myöskään ole väliä, miltä teistä tuntuu: onnelliselta, surulliselta, eristyneeltä, hämilliseltä, masentuneelta, rohkaistuneelta, ahdistuneelta, innostuneelta, yksinäiseltä, ulkopuoliselta, ylikuormitetulta, huomiotta jätetyltä, riemuitsevalta. Sillä ei ole väliä. Tämä yksi kysymys voi toimia teidän kohdallanne.

Haluaisitteko tietää, mikä tämä kysymys on?

Hienoa!

Ensin hieman taustaa: Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, Lunastajamme ja tämän Hänen kirkkonsa pää, on tehnyt hyvin selväksi, että Hän haluaa teidän ja minun tulevan yhä pyhemmiksi. Hän jopa käskee meitä tekemään niin, sanoen: ”Teidän täytyy osoittaa – – pyhyyttä minun edessäni.”1 Eikä Hän vielä lopeta siihen! Hän lisää sanan alati.

Tuntuuko aivan liian ylevältä – ja yksinkertaisesti mahdottomalta – osoittaa pyhyyttä alati? Ymmärrän täysin, jos ajattelette: ”Sisar Nelson, minussa ei vain ole sitä.” Saanen vakuuttaa teille, miksi tiedän, että teissä on sitä.

Ennen avioliittoamme olin psykologi, avioliitto- ja perheterapeutti sekä BYU:n professori. Noiden työurani 30 vuoden aikana opin kysymysten voimasta. Jotkin kysymykset voivat auttaa meitä ajattelemaan asioita aivan uudella tavalla avaten sydämemme ja mielemme kaikenlaisille mahdollisuuksille, joita emme muutoin koskaan harkitsisi. Niinpä kaksi kuukautta sitten, kun ajattelin kysymysten voimaa, esitin 30 nuorelle aikuiselle ystävällemme – täsmälleen teidän ikäisillenne, naimisissa oleville ja naimattomille – kutsun kokeilla tätä yhtä kysymystä kolmen päivän ajan. Pyysin heitä tekemään seuraavaa: ”Kysykää itseltänne vain yhdessä tilanteessa päivän aikana kunkin kolmen päivän ajan: ’Mitä pyhä nuori aikuinen tekisi?’”

Niin juuri. Tämä on se kysymys: ”Mitä pyhä nuori aikuinen tekisi?”

Esimerkiksi:2

  • Kuinka pyhä nuori aikuinen aloittaisi päivänsä?

  • Mitä olisi hänen tehtäväluettelossaan?

  • Kuinka hän puhuisi ystävänsä kanssa? Kuinka hän kävisi ostoksilla, pelaisi, rukoilisi, pesisi pyykkiä tai lukisi lapselle?

  • Mitä pyhä nuori aikuinen kuuntelisi tai sanoisi? Kirjoittaisi tai lukisi? Katselisi tai pitäisi yllään?

  • Jos pyhää nuorta aikuista syytettäisiin väärin, hänet petettäisiin tai ymmärrettäisiin väärin, mitä hän tekisi?

  • Mitä hän tekisi todella vaikeassa tilanteessa, jossa hänen arvojaan tai moraaliaan koeteltaisiin?

  • Kuinka hän valmistautuisi nauttimaan sakramentin joka sunnuntai?

  • Kuinka pyhä nuori naimaton aikuinen käyttäisi aikansa valmistautuakseen avioliittoon sen sijaan että odottaisi avioliittoa?

  • Kuinka pyhät nuoret aikuiset, jotka ovat naimisissa, vahvistaisivat avioliittoaan?

Entä mitä tapahtui? Useissa osavaltioissa Yhdysvalloissa ja kahdessa kaupungissa Kanadassa 30 nuorta aikuista ryhtyi toimeen kysyen itseltään: ”Mitä pyhä nuori aikuinen tekisi?”

Alkoi tavanomaisten päivittäisten toimintojen vilske – jokainen niistä tehtiin nyt niin kuin pyhä nuori aikuinen tekisi sen. Vain muutaman päivän kuluttua alkoi tulvia palautetta.

Saanen kertoa teille, mitä jotkut ystävistänne tekivät:3

  • Lounasporkkanat rouskutettiin kiitollisemmin.

  • Tavanomainen musiikki ja podcastit vaihdettiin innoittavaan musiikkiin, yleiskonferenssipuheisiin ja Tule ja seuraa minua -podcasteihin.

  • Aikaa vievät sosiaalisen median sovellukset poistettiin.

  • Ohjelmat, joissa käytetään karkeaa kieltä, suljettiin.

  • ”Paisuneet tehtäväluettelot” priorisoitiin uudelleen.

  • Ennen vaikeiden kotitehtävien tekemistä pidettiin rukous ja Pyhää Henkeä pyydettiin ohjaamaan.

  • Pyhistä kirjoituksista nautittiin eri aikoina – myös juuri ennen kokeen alkua, mikä sai aikaan ihmeellisiä tuloksia.

  • Hengellisesti vahvistavat tottumukset, jotka olivat jääneet pois lähetystyöstä paluun jälkeen, otettiin jälleen käyttöön.

  • Todistuksia lausuttiin luokkatovereille.

  • Kateus ystäviä kohtaan, jotka seurustelevat ja solmivat avioliiton, korvautui rakkaudella ja ilolla heidän puolestaan.

  • Ajamisajasta tuli hiljaista mietiskelyaikaa.

  • Jatkuvat kielteiset ajatukset korvattiin pienten onnistumisten ja monien siunausten laskemisella.

  • Napauttaminen ja vierittäminen korvattiin puheluilla ja henkilökohtaisilla käynneillä.

  • Temppelissä vietetty aika lisääntyi – samoin aviomiesten tekemät kotityöt!

  • Ja taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen rakkautta koettiin runsaasti!

Mitä muuta tapahtui?

Eräs nuori aikuinen löysi ”tahdonvapauteni voiman!” Hän jatkoi: ”Kun päätin katsoa yleiskonferenssia, kuten pyhä nuori aikuinen katsoisi, en katsonut sitä miellyttääkseni jotakuta tai vaikuttaakseni siihen, millaisena ihmiset näkevät minut. Katsoin, koska tiedän, että tämä kirkko on tosi. Evankeliumi on tosi. Miehet ja naiset, jotka puhuvat, ovat Herran innoittamia ja ohjaamia, ja halusin oppia.”

Eräs ”krooninen ihmisten miellyttäjä” kertoi, että hänen työstressinsä väheni. Hän kirjoitti: ”Tuon kysymyksen esittäminen itselleni muutti näkökulmani täysin. Sain uutta itseluottamusta, koska muistin tärkeämpien asioiden merkityksen. Opin, että mitä pyhemmäksi tulee, sitä vähemmän kantaa huolta siitä, mitä kaikki muut haluavat, ja enemmän siitä, mitä Jumala haluaa.”

Kuva
rakennustelineitä Suolajärven temppelin ympärillä

Rakkaat veljeni ja sisareni, tällä hetkellä Suolajärven temppeli on yhä arkkitehtuurin ihme, mutta se ei ole Herran toiminnassa oleva temppeli. Kun tälle poikkeukselliselle rakennukselle tehdään laajaa peruskorjausta ja elintärkeitä vakauttamistoimenpiteitä, tämä Suolajärven temppeli on poistettu käytöstä temppelinä. Kun temppeli poistetaan käytöstä, se, mikä on pyhää – mikä liittyy toimituksiin ja opetukseen – poistetaan. Valitettavasti sama voi tapahtua ihmisille.

Saatanan rusikoimisen, huonojen valintojen ja iankaikkista elämää uhkaavien kohtaamisten takia niiden kanssa, jotka ovat suuressa ja avarassa rakennuksessa, monet nuoret aikuiset ovat murheellista kyllä poistaneet pyhyyden elämästään. Nämä nuoret aikuiset on – niin sanoakseni – poistettu käytöstä ”Jumalan temppeleinä”4.

Olipa näin tapahtunut teille tai ei, kutsun teitä hankkimaan jälleen – tai lisäämään – pyhyyttä elämäänne tekemällä täsmälleen sen, mitä Herra on käskenyt eli ”osoittamalla pyhyyttä alati”. Voitte aloittaa tämän tekemällä samaa kuin ikätoverinne: kysykää itseltänne – vain yhdessä tilanteessa kunakin kolmena päivänä – ”Mitä pyhä nuori aikuinen tekisi?” Toimikaa siten saamanne vastauksen mukaan.

Kun elätte elämäänne kiihtyvällä tahdilla5 yrittäen olla vain vähän pyhempiä päivä päivältä ja tehden nopeasti parannuksen, kun teette väärin, te löydätte iloa tässä elämässä ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa. Ja te alatte kokea mitä syvällisimmällä ja unohtumattomimmalla tavalla täsmälleen sitä, mitä Vapahtajamme Jeesus Kristus lupasi sanoessaan: ”Minä kykenen pyhittämään teidät.”6

Rakkaat veljeni ja sisareni, nyt teille puhuu presidentti Nelson. Todistan teille – ja voisin todistaa missä tahansa oikeusistuimessa missä tahansa maassa maan päällä – että presidentti Russell M. Nelson on Herran profeetta maan päällä tänä aikana, Hänen valitsemansa ja ohjaamansa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. OL 46:33.

  2. Muita kysymyksiä harkittavaksi: Kuinka pyhä nuori aikuinen suhtautuisi vaikeaan tehtävään? Kuinka pyhä nuori aikuinen käyttäisi aikaansa, voimiaan ja rahojaan?

  3. Mitä muut nuoret aikuiset kertoivat:

    Sydämiä pehmitettiin tietoisesti, ja ne avautuivat saamaan opetusta Herralta.

    Rukouksia lausuttiin ääneen vilpittömämmin ja keskittyneemmin.

    Rukouksia pidettiin juuri ennen kuin yritettiin tehdä pelottavia tehtäviä, kuten analysoida ruotsinkielistä runoa ja myös ennen maaperätieteiden kotitehtävään ryhtymistä.

    Muistiinpanojen tekeminen yleiskonferenssissa lisääntyi, samoin päiväkirjan kirjoittaminen.

    Muiden – myös sisarusten – tarpeiden ajatteleminen ja sitten heidän auttamisensa lisääntyi.

    ”Vähitellen sisällytin omaan päivääni enemmän hengellisesti kohottavia toimintoja ja ajatuksia.”

    Ajatusten välille luotiin uusia yhteyksiä.

    Asioiden lykkääminen väheni, kuten syksyllä yliopistoon ilmoittautumisen lykkääminen.

    Lapsia kuunneltiin tarkkaavaisemmin.

    Esivanhemmista tuli todellisempia.

    Pyhät kirjoitukset heräsivät eloon ja herättivät eloon muita totuuksia: ”Luin luvun Alma 11 yliopiston kirjaston täydessä hiljaisuudessa. Jae 44 muistutti minua siitä, kuinka paljon taivaallinen Isäni ja Vapahtajani rakastavat minua ja kuinka paljon He tekevät hyväkseni. Hiljattain endaumentin saaneena ajattelin pelastussuunnitelmaa ja tuomiopäivää uudella tavalla.”

    Eräs mies kertoo, että kun hän ”[keskittyi] olemaan uskollinen [liitoilleen] ja lisäämään [kykyään] kuulla Herran ääntä”, aiempi kateus ystäviä kohtaan, jotka seurustelivat ja solmivat avioliiton, korvautui rakkaudella ja ilolla heidän puolestaan.

    Toinen sanoi: ”Arvioin asemaani Herran edessä”, joten ajamisajasta tuli hiljaista mietiskelyaikaa.

    ”On tosi hienoa, että valinnat, joita tekee, voivat ratkaista, kuinka päivä sujuu. Tiedän, että voin tehdä valinnan olla pyhempi ja että olen onnellisempi, koska Henki on kanssani.”

    Eräs toinen oppi pyhyyden ja uhrauksen välisen yhteyden. Hän kirjoitti: ”Ei ole sattumaa, että ’muinaisina aikoina uhraaminen tarkoitti jonkin tai jonkun pyhittämistä’” (PKO, ”Uhri”, pyhätkirjoitukset.churchofjesuschrist.org). Hän totesi lopuksi, että hän haluaa aina ”pitää ajatuksen pyhänä olemisesta mielessäni ja löytää joka päivä pieniä tapoja uhrata Herralle enemmän, jotta minusta tulisi pyhempi”.

    ”Valitsin jonkin pyhien kirjoitusten kohdan, jonka pidin mielessäni koko päivän.”

    ”Valitsin Kristuksen kaltaisen ominaisuuden, jonka olen halunnut omaksua, ja yritin keskittyä omaksumaan sitä ominaisuutta päivän aikana.”

    ”Suljin itseni kokonaan pois sosiaalisesta mediasta yleiskonferenssia edeltävällä viikolla, jotta rauhoittaisin elämäni ja keskittyisin myönteisiin, kohottaviin vaikutteisiin elämässäni – niiden vaikuttajien sijaan, joita on kaikkialla internetissä.”

    ”Henki kiinnitti huomioni erääseen huonoon tapaan, joka minun pitää korjata.”

    Pyhistä kirjoituksista löydettiin vastauksia.

    Kun musiikki vaihdettiin ”parempaan musiikkiin, huomasin olevani tehokkaampi, myönteisempi ja paremmin sopusoinnussa Hengen kanssa. Mielialani muuttui, ja kanssakäymiseni muiden kanssa oli virkistävämpää ja täynnä rakkautta.”

    ”Joka kerta kun päätin asettaa hengelliset hetket etusijalle, kaikki muu päiväni aikana järjestyi.”

    ”Aikani moninkertaistui, kun luin pyhiä kirjoituksia ennen koulutehtävieni tekemistä.”

    ”Kun pyrin tekemään smoothien niin kuin pyhä nuori nainen tekisi, olin valmiimpi vastaamaan minulle rakkaan henkilön tarpeisiin.”

    ”Sen sijaan että olisin kuunnellut musiikkia kävellessäni oppitunnille, puhuin erään toisen nuoren aikuisen kanssa, kun olimme odottamassa suojatien luona. Sain uuden ystävän, kun kuuntelin, kuinka stressaantunut hän oli, ja kun todistin hänelle, että Herralla on suunnitelma häntä varten ja että kaikki järjestyisi.”

    ”Kun ajoin autoani niin kuin pyhä nuori aikuinen ajaisi, tunsin heti oloni tyynemmäksi ja kärsivällisemmäksi.”

    ”Kolmen päivän aikana muutin tapani katsoa puhelintani heti aamulla ja viimeisenä illalla siihen, että katsoin pyhiä kirjoituksiani. Kokemukseni oli joka kerta aika hieno. Rukoilin lähetystyökokemuksia, etsin jotakuta, jolle voisin osoittaa ystävällisyyttä (kuten Kristus osoittaisi).” Seuraus? ”Tapasin uusia ihmisiä, jotka myös ovat kiireisiä opiskelijoita. Meillä on ollut hienoja keskusteluja Jumalasta ja uskonnosta, ja nyt he haluavat tavata lähetyssaarnaajat.”

    ”Kohtasin jotakin sellaista, mikä pelottaa minua ja mitä en olisi luultavasti ollut kovin innokas tekemään, ellen olisi aktiivisesti yrittänyt olla pyhempi. Loppujen lopuksi pelon kohtaaminen auttoi minua saamaan varmuutta sillä tietyllä osa-alueella – minkä puolesta olin rukoillut viime aikoina.”

    ”Yritin olla pyhempi huolehtiessani kahdesta nuoremmasta serkustani. Yritin koko illan olla enemmän Kristuksen kaltainen – sanoa, mitä Hän sanoisi, ja toimia, kuten Hän toimisi. Minulla ei ole koskaan ollut mahtavampaa aikaa heidän kanssaan. Ajattelin enemmän heitä ja vähemmän itseäni.”

  4. Ks. 1. Kor. 3:16–17.

  5. Katso B. H. Robertsin huomio siitä, kuinka Joseph Smith eli elämäänsä, B. H. Roberts, johdanto julkaisuun History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 1980, osa 6, s. xlii.

  6. OL 60:7.

Tulosta