Taivaan ikkunat

Vanhin David A. Bednar

kahdentoista apostolin koorumista

Elämäämme tulee hengellisiä ja ajallisia siunauksia, kun elämme kymmenysten lain mukaan.

Haluan kertoa kahdesta tärkeästä opetuksesta, jotka olen saanut kymmenysten laista. Ensimmäinen opetus keskittyy siunauksiin, joita yksilöt ja perheet saavat, kun he noudattavat uskollisesti tätä käskyä. Toinen opetus tähdentää kymmenysten tärkeyttä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kasvussa koko maailmassa. Rukoilen, että Pyhä Henki vahvistaa meille jokaiselle niiden periaatteiden totuuden, joita käsittelen.

Opetus nro 1 – huomionarvoisia mutta hienovaraisia siunauksia

Sisar Bednarin äiti on uskollinen nainen ja innoitettu perheenemäntä. Avioliittonsa alkuajoista lähtien hän on pitänyt tarkkaa kirjaa perheen talousasioista. Vuosikymmenten ajan hän on merkinnyt muistiin tunnontarkasti perheen tulot ja menot käyttäen hyvin yksinkertaisia tilikirjoja. Hänen vuosien varrella kokoamansa tiedot ovat perusteellisia ja valaisevia.

Kun sisar Bednar oli nuori nainen, hänen äitinsä käytti tilikirjojen tietoja tähdentääkseen kaukonäköisen elämäntavan ja viisaan kodinhoidon perusperiaatteita. Kun he kerran tarkastelivat yhdessä eri kulukohtia, hänen äitinsä pani merkille kiinnostavan kaavan. Lääkärikäyntien ja lääkkeiden kustannukset perheessä olivat paljon alhaisemmat kuin olisi voinut odottaa. Sitten hän yhdisti tämän havainnon Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin ja selitti tyttärelleen vaikuttavan totuuden: kun me elämme kymmenysten lain mukaan, me saamme usein huomionarvoisia mutta hienovaraisia siunauksia, jotka eivät ole aina sitä, mitä me odotamme, ja jotka voivat helposti jäädä huomaamatta. Perhe ei ollut saanut mitään äkillisiä tai ilmiselviä lisiä perheen tuloihin. Sen sijaan rakastava taivaallinen Isä oli suonut yksinkertaisia siunauksia näennäisen tavallisin tavoin. Sisar Bednar on aina muistanut tämän äidiltään saamansa tärkeän opetuksen avusta, jota meille suodaan taivaan ikkunoista, kuten Malakia on Vanhassa testamentissa luvannut (ks. Mal. 3:10).

Opettaessamme kymmenysten lakia ja todistaessamme siitä me tähdennämme usein niitä välittömiä, vaikuttavia ja helposti havaittavia ajallisia siunauksia, joita saamme. Ja tietenkin sellaisia siunauksia todella tulee. Silti jotkin erilaiset siunaukset, joita saamme olemalla kuuliaisia tälle käskylle, ovat huomionarvoisia mutta hienovaraisia. Sellaisia siunauksia voi huomata vain, jos olemme sekä hengellisesti valppaita että tarkkaavaisia (ks. 1. Kor. 2:14).

Malakian käyttämä kielikuva taivaan ”ikkunoista” on mitä valaisevin. Ikkunoiden ansiosta rakennukseen tulee luonnonvaloa. Samalla tavoin taivaan ikkunoista virtaa elämäämme hengellistä valaistusta ja näkökulmaa, kun pidämme kymmenysten lain.

Esimerkiksi yksi hienovarainen mutta huomionarvoinen siunaus, jonka saamme, on kiitollisuuden hengellinen lahja, jonka ansiosta sen arvostaminen, mitä meillä on, hillitsee sen tavoittelemista, mitä haluamme. Kiitollista ihmistä rikastuttaa tyytyväisyys. Kiittämätön ihminen kärsii loputtoman tyytymättömyyden köyhyydessä (ks. Luuk. 12:15).

Ehkä tarvitsemme ja rukoilemme apua löytääksemme sopivan työpaikan. Tarvitaan kuitenkin uskon silmiä ja korvia (ks. Et. 12:19), jotta tunnistamme sen tarkemman erottamisen hengellisen lahjan, jonka avulla voimme huomata työtilaisuuksia, jotka monilta muilta saattaisivat jäädä huomaamatta – tai suuremman päättäväisyyden siunauksen etsiessämme työpaikkaa uutterammin ja pidempään kuin muut kenties kykenevät tai haluavat. Kenties haluamme ja odotamme työtarjousta, mutta siunaus, joka meille suodaan taivaan ikkunoista, saattaakin olla parempi kyky toimia ja muuttaa omia olosuhteitamme sen sijaan että odotamme jonkun tai jonkin muuttavan niitä.

Meillä voi olla sovelias halu saada palkankorotus työssämme huolehtiaksemme paremmin toimeentulosta, ja voimme tarkoituksenmukaisesti tehdä työtä sen eteen. Tarvitaan kuitenkin uskon silmiä ja korvia, että huomaamme itsessämme lisääntynyttä hengellistä ja ajallista kyvykkyyttä (ks. Luuk. 2:52) tulla toimeen vähemmällä, kehittyneempää kykyä priorisoida ja yksinkertaistaa sekä suurempaa taitoa pitää paremmin huolta siitä aineellisesta omaisuudesta, jonka olemme jo hankkineet. Kenties haluamme ja odotamme parempaa palkkaa, mutta siunaus, joka meille suodaan taivaan ikkunoista, saattaakin olla suurempi kyky muuttaa omia olosuhteitamme sen sijaan että odotamme jonkun tai jonkin muuttavan niitä.

Nuoret sotilaat Mormonin kirjassa (ks. Alma 53; 56–58) rukoilivat vilpittömästi, että Jumala vahvistaisi heitä ja vapauttaisi heidät heidän vihollistensa käsistä. On kiinnostavaa, että vastaukset näihin rukouksiin eivät tuoneet lisää aseita eivätkä lisääntynyttä määrää joukkoja. Sen sijaan Jumala soi näille uskollisille sotilaille varmuuden siitä, että Hän pelastaisi heidät, soi rauhaa heidän sielulleen ja suuren uskon ja toivon heidän pelastumisestaan Hänessä (ks. Alma 58:11). Näin Helamanin pojat rohkaistuivat, päättivät lujasti voittaa ja lähtivät kaikin voimin lamanilaisia vastaan (ks. Alma 58:12–13). Varmuus, rauha, usko ja toivo eivät alkuun ehkä näyttäneet siunauksilta, joita taistelevat sotilaat saattaisivat haluta, mutta ne olivat juuri ne siunaukset, joita nämä urhoolliset nuorukaiset tarvitsivat ponnistellakseen eteenpäin ja pysyäkseen vahvoina fyysisesti ja hengellisesti.

Joskus me saatamme pyytää Jumalalta menestystä, ja Hän antaa meille fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Me saatamme pyytää vaurautta, ja me saamme laajemman näkökulman ja lisää kärsivällisyyttä, tai anomme kasvua ja meitä siunataan armon lahjalla. Hän voi suoda meille vakaumusta ja varmuutta, kun pyrimme saavuttamaan arvokkaita tavoitteita. Ja kun me pyydämme helpotusta fyysisiin, henkisiin ja hengellisiin vaikeuksiin, Hän voi antaa meille lisää päättäväisyyttä ja peräänantamattomuutta.

Minä lupaan, että kun te ja minä noudatamme kymmenysten lakia ja pidämme sen, niin taivaan ikkunat todella avataan ja hengellisiä ja ajallisia siunauksia vuodatetaan niin runsaasti, ettei ole kylliksi tilaa ottaa niitä vastaan (ks. 3. Nefi 24:10; ks. myös Mal. 3:10). Muistamme myös Herran julistuksen:

”Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.

Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella.” (Jes. 55:8–9.)

Minä todistan, että kun me olemme hengellisesti valppaita ja tarkkaavaisia, meitä siunataan silmillä, jotka näkevät selkeämmin, korvilla, jotka kuulevat vakaammin, ja sydämellä, joka ymmärtää täydellisemmin Hänen teidensä, Hänen ajatustensa ja Hänen siunaustensa huomionarvoisuuden ja hienovaraisuuden elämässämme.

Opetus nro 2 – Herran tavan yksinkertaisuus

Ennen kuin minut kutsuttiin palvelemaan kahdentoista koorumin jäsenenä, luin monta kertaa Opista ja liitoista siitä neuvostosta, jonka tehtävänä on valvoa ja käyttää pyhiä kymmenysvaroja. Kymmenystenkäyttöneuvosto perustettiin ilmoituksella, ja se koostuu ensimmäisestä presidenttikunnasta, kahdentoista apostolin koorumista ja johtavasta piispakunnasta (ks. OL 120). Kun valmistauduin joulukuussa 2004 osallistumaan ensimmäiseen kokoukseeni tässä neuvostossa, odotin innokkaana mitä merkittävintä oppimistilaisuutta.

Muistan yhä asiat, joita koin ja tunsin tuossa neuvostossa. Opin arvostamaan ja kunnioittamaan enemmän Herran talouslakeja, jotka koskevat yksilöitä, perheitä ja Hänen kirkkoaan. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon perustalousohjelma – sekä tuloja että maksuja varten – on määritelty Opin ja liittojen luvuissa 119 ja 120. Kaksi lausuntoa, jotka löytyvät näistä ilmoituksista, ovat kirkon talousasioiden perusta.

Luvussa 119 sanotaan yksinkertaisesti, että kaikki jäsenet ”maksakoot yhden kymmenesosan kaikista tuloistaan vuosittain; ja tämä olkoon pysyvä laki heille ikuisesti – –, sanoo Herra” (jae 4).

Sitten kymmenysten valtuutettua käyttöä koskien Herra sanoi: ”Sitä käyttävät neuvosto, johon kuuluvat kirkkoni ensimmäinen presidenttikunta ja piispa ja hänen neuvostonsa ja minun korkea neuvostoni, sekä minun oma ääneni heille, sanoo Herra” (OL 120:1). ”Piispa ja hänen neuvostonsa” ja ”minun korkea neuvostoni”, joista tässä ilmoituksessa puhutaan, tunnetaan nykyään johtavana piispakuntana ja kahdentoista apostolin koorumina. Näitä pyhiä varoja käytetään nopeasti kasvavassa kirkossa yksilöiden ja perheiden hengelliseksi siunaukseksi rakentamalla ja ylläpitämällä temppeleitä ja jumalanpalveluspaikkoja, tukemalla lähetystyötä, kääntämällä ja julkaisemalla pyhiä kirjoituksia, edistämällä sukututkimusta, rahoittamalla kouluja ja uskontokasvatusta sekä toteuttamalla monia muita kirkon tarkoituksia siten kuin Herran asetetut palvelijat ohjaavat.

Ihailen näiden kahden ilmoituksen selkeyttä ja suppeutta verrattuna niihin monimutkaisiin talousasioita koskeviin ohjeisiin ja hallinnollisiin toimintatapoihin, joita hyvin monissa organisaatioissa ja hallituksissa eri puolilla maailmaa käytetään. Kuinka niin suuren järjestön kuin palautetun Jeesuksen Kristuksen kirkon ajallisia asioita voidaan mitenkään hoitaa kautta koko maailman niin suppeita ohjeita käyttäen? Minulle vastaus on aivan suoraviivainen: tämä on Herran työtä, Hän kykenee tekemään oman työnsä (ks. 2. Nefi 27:20), ja Vapahtaja innoittaa ja ohjaa palvelijoitaan, kun he toteuttavat Hänen ohjeitaan ja työskentelevät Hänen asiallaan.

Tuossa ensimmäisessä neuvoston kokouksessa minuun teki vaikutuksen niiden periaatteiden yksinkertaisuus, jotka ohjasivat harkintaamme ja päätöksiämme. Kirkon talousasioissa noudatetaan kahta muuttumatonta perusperiaatetta. Ensiksi, kirkko elää varojensa mukaan eikä kuluta enempää kuin saa. Toiseksi, osa vuosittaisista tuloista pannaan syrjään yllättävien ja odottamattomien tarpeiden varalle. Vuosikymmenten ajan kirkko on opettanut jäsenilleen periaatetta varastoida elintarvikkeita, polttoainetta ja rahaa mahdollisten hätätilanteiden varalle. Kirkko instituutiona noudattaa yksinkertaisesti samoja periaatteita, joita jäsenille toistuvasti opetetaan.

Kokouksen edetessä huomasin toivovani, että kaikki kirkon jäsenet voisivat olla seuraamassa Herran oman tavan yksinkertaisuutta, selkeyttä, suunnitelmallisuutta, laupeutta ja voimaa (ks. OL 104:16) Hänen kirkkonsa ajallisten asioiden hoidossa. Olen nyt osallistunut monta vuotta kymmenystenkäyttöneuvostoon. Kiitollisuuteni Herran mallista ja kunnioitukseni sitä kohtaan on kasvanut joka vuosi, ja saamistani opetuksista on tullut vieläkin syvällisempiä.

Sydämeni paisuu rakkaudesta ja ihailusta tämän kirkon uskollisia ja kuuliaisia jäseniä kohtaan jokaisen kansakunnan, suvun, kielen ja kansan keskuudessa. Kun matkustan maailmalla, kuulen toiveistanne ja unelmistanne, erilaisista elinoloistanne ja tilanteistanne ja kamppailuistanne. Olen osallistunut kanssanne kirkon kokouksiin ja käynyt muutamien teidän kodeissa. Uskonne vahvistaa omaa uskoani. Omistautumisenne tekee minusta omistautuneemman. Ja teidän hyvyytenne ja aulis kuuliaisuutenne kymmenysten laille innoittaa minua olemaan parempi mies, aviomies, isä ja kirkon johtaja. Muistan ja ajattelen teitä joka kerta kun osallistun kymmenystenkäyttöneuvostoon. Kiitos teille hyvyydestänne ja uskollisuudestanne, kun pidätte kunniassa liittonne.

Herran palautetun kirkon johtajat tuntevat valtavaa vastuuta pitää asianmukaisesti huolta kirkon jäsenten pyhittämistä uhrilahjoista. Me olemme erittäin tietoisia siitä, että lesken ropo on pyhä.

”Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon.

Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran.

Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ’Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen.

Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.’” (Mark. 12:41–44.)

Minä tiedän omasta kokemuksesta, että kymmenystenkäyttöneuvosto pitää valppaasti huolta lesken rovosta. Ilmaisen arvonantoni presidentti Thomas S. Monsonia ja hänen neuvonantajiaan kohtaan heidän tehokkaasta johtajuudestaan tämän pyhän taloudenhoitotehtävän hoitamisessa. Ja tunnustan Herran äänen (ks. OL 120:1) ja käden, joka tukee Hänen asetettuja palvelijoitaan heidän täyttäessään velvollisuutta edustaa Häntä.

Kehotus ja todistus

Rehellisten kymmenysten maksaminen on paljon enemmän kuin velvollisuus. Se on tärkeä vaihe henkilökohtaisen pyhittäytymisen prosessissa. Niitä teistä, jotka maksatte kymmenyksenne, minä kiitän.

Niitä teistä, jotka ette tällä hetkellä noudata kymmenysten lakia, minä kehotan harkitsemaan toimintaanne ja tekemään parannuksen. Todistan, että kun olette kuuliaisia tälle Herran laille, teille avataan taivaan ikkunat. Pyydän hartaasti, ettette lykkää parannuksenne päivää.

Todistan, että elämäämme tulee hengellisiä ja ajallisia siunauksia, kun elämme kymmenysten lain mukaan. Lausun todistukseni siitä, että nuo siunaukset ovat usein huomionarvoisia mutta hienovaraisia. Julistan myös, että Herran tavan yksinkertaisuus, joka on niin ilmeinen Hänen kirkkonsa ajallisissa asioissa, tarjoaa malleja, jotka voivat ohjata meitä yksilöinä ja perheinä. Rukoilen, että kukin meistä oppisi ja hyötyisi näistä tärkeistä opetuksista. Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.