Hänen Henkensä on teidän kanssanne
Rukoilen koko sydämestäni, että kuulette Hengen äänen, joka lähetetään teille niin auliisti.
Veljeni ja sisareni, olen kiitollinen tilaisuudesta puhua teille Herran lepopäivänä Hänen kirkkonsa yleiskonferenssissa tänä pääsiäisen aikana. Kiitän taivaallista Isäämme Hänen rakkaan Poikansa lahjasta. Hän tuli vapaaehtoisesti maan päälle ollakseen meidän Lunastajamme. Olen kiitollinen siitä tiedosta, että Hän sovitti meidän syntimme ja nousi kuolleista ylösnousemuksessa. Joka päivä minulla on siunaus tietää, että Hänen sovituksensa ansiosta voin jonakin päivänä nousta kuolleista elääkseni ikuisesti rakastavassa perheessä.
Tiedän nämä asiat sillä ainoalla tavalla, jolla kukaan meistä voi tietää ne. Pyhä Henki on puhunut mieleeni ja sydämeeni, että ne ovat totta – ei vain kerran vaan usein. Olen tarvinnut sitä jatkuvaa lohtua. Me kaikki koemme murhenäytelmiä, joiden aikana tarvitsemme Hengen antamaa varmuutta. Tunsin sitä eräänä päivänä seisoessani isäni kanssa sairaalassa. Katsoimme, kun äitini hengitti muutamia kevyitä henkäyksiä – ja sitten niitä ei enää tullut. Katsellessamme hänen kasvojaan hän hymyili, kun kivut loppuivat. Muutaman hiljaisen hetken jälkeen isäni puhui ensimmäisenä. Hän sanoi: ”Pikku tyttö on lähtenyt kotiin.”
Hän sanoi sen hellästi. Hän tuntui tyyneltä. Hän totesi jotakin, minkä hän tiesi olevan totta. Hän alkoi hiljaa kerätä äidin henkilökohtaisia tavaroita. Menimme sairaalan käytävälle kiittämään jokaista sairaanhoitajaa ja lääkäriä, jotka olivat hoitaneet häntä päiväkausia.
Isälläni oli Pyhän Hengen kumppanuus, niin että hän sillä hetkellä tunsi ja tiesi, mitä tehdä sinä päivänä, ja sitten teki niin. Monien tavoin hän oli vastaanottanut lupauksen: ”Jotta hänen Henkensä olisi heidän kanssansa” (OL 20:79).
Toiveenani tänään on lisätä haluanne ja kykyänne vastaanottaa Pyhä Henki. Muistakaa – Hän on jumaluuden kolmas jäsen. Isä ja Poika ovat ylösnousseita olentoja. Pyhä Henki on henkipersoona. (Ks. OL 130:22.) Teidän valintanne on, otatteko Hänet vastaan ja toivotatteko Hänet tervetulleeksi sydämeenne ja mieleenne.
Olosuhteet, joissa me voimme saada sen ylimaallisen siunauksen, tehdään selviksi niissä sanoissa, jotka lausutaan joka viikko mutta jotka eivät kenties aina painu sydämeemme ja mieleemme. Jotta Henki lähetettäisiin meille, meidän täytyy muistaa Vapahtaja aina ja pitää Hänen käskynsä (ks. OL 20:77).
Tämä aika vuodesta auttaa meitä muistamaan Vapahtajan uhrin ja sen, että Hän nousi haudasta ylösnousseena olentona. Monet meistä säilyttävät muistoissamme mielikuvia niistä tapahtumista. Kerran seisoin vaimoni kanssa erään haudan ulkopuolella Jerusalemissa. Monet uskovat, että se on hauta, josta ristiinnaulittu Vapahtaja tuli esiin ylösnousseena ja elävänä Jumalana.
Sinä päivänä kunnioittava opas viittasi kädellään sanoessaan meille: ”Tulkaa katsomaan tyhjää hautaa.”
Kumarruimme astuessamme hautaan. Näimme kivipenkin seinää vasten. Mieleeni piirtyi kuitenkin toinen kuva, yhtä todellinen kuin se, mitä näimme sinä päivänä. Siinä oli Maria, jonka apostolit jättivät haudan luo. Tämän Henki antoi minun nähdä ja jopa kuulla mielessäni – yhtä selvästi kuin jos olisin ollut paikan päällä:
”Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan
ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä.
Enkelit sanoivat hänelle: ’Mitä itket, nainen?’ Hän vastasi: ’Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.’
Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen seisovan takanaan, mutta ei tajunnut, että se oli Jeesus.
Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä itket, nainen? Ketä sinä etsit?’ Maria luuli Jeesusta puutarhuriksi ja sanoi: ’Herra, jos sinä olet vienyt hänet täältä, niin sano, minne olet hänet pannut. Minä haen hänet pois.’
Silloin Jeesus sanoi hänelle: ’Maria.’ Maria kääntyi ja sanoi: ’Rabbuuni!’ – se on hepreaa ja merkitsee: opettajani.
Jeesus sanoi: ’Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.’” (Joh. 20:11–17.)
Olen rukoillut, jotta minun annettaisiin tuntea samaa, mitä Maria tunsi haudan luona ja mitä kaksi muuta opetuslasta tunsivat Emmauksen tiellä, kun he kulkivat ylösnousseen Vapahtajan kanssa luullen Häntä Jerusalemiin tulleeksi matkalaiseksi:
”Mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ’Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.’ Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.
Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille.
Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään.
He sanoivat toisilleen: ’Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?’” (Luuk. 24:29–32.)
Joitakin näistä sanoista toistettiin eräässä sakramenttikokouksessa, johon osallistuin yli 70 vuotta sitten. Siihen aikaan sakramenttikokoukset pidettiin iltaisin. Ulkona oli pimeä. Seurakunta lauloi näitä tuttuja sanoja. Olin kuullut ne monta kertaa. Mutta pysyvänä muistonani on tunne eräältä tietyltä illalta. Se tuo minua lähemmäksi Vapahtajaa. Kenties jos lausun nämä sanat, se tunne tulee jälleen meille kaikille:
Mun luoksein jää, jo ilta on,
Ja päivä mailleen käy.
Pian illan varjot laskeuu,
Ei valkeutta näy.
Sä saavu syömmehen ja jää
Mun luoksein asumaan.
Mun luoksein jää, jo ilta on.
Kun kuljit rinnallain,
Mun syömmein syttyi hehkumaan
Ja voimaa sulta sain.
Sun sanas täytti sieluni,
Ne tieni kirkastaa.
Kallisarvoisempi kuin muisto tapahtumista on muistikuva siitä, kun Pyhä Henki koskettaa sydäntämme, ja Hänen jatkuva vahvistuksensa totuudesta. Kallisarvoisempaa kuin se, että näemme omin silmin tai muistamme kuulemamme ja lukemamme sanat, on se, että muistamme ne tuntemukset, joita liittyy Hengen hiljaiseen ääneen. Harvoin olen tuntenut sitä täsmälleen siten kuin matkalaiset Emmauksen tiellä – lempeänä mutta päivänselvänä sydämen hehkumisena innosta. Useammin se on tunne valosta ja hiljaisesta varmuudesta.
Meille on annettu korvaamaton lupaus siitä, että Pyhä Henki on meidän kumppanimme, ja meille on myös annettu tarkat ohjeet siihen, kuinka vaatia omaksemme sitä lahjaa. Nämä sanat lausuu Herran valtuuttama palvelija pitäessään käsiään päämme päällä: ”Ota vastaan Pyhä Henki.” Sillä hetkellä te ja minä saamme lupauksen siitä, että Hänet lähetetään. Mutta meidän velvoitteenamme on päättää avata sydämemme vastaanottaaksemme Hengen palvelusta koko elämämme ajan.
Profeetta Joseph Smithin kokemukset antavat meille opastusta. Hän aloitti palvelutyönsä ja myös jatkoi sitä päättäen, ettei hänen oma viisautensa riittänyt antamaan tietoa siitä, mihin suuntaan hänen pitäisi kulkea. Hän päätti olla nöyrä Herran edessä.
Seuraavaksi Joseph teki valinnan kysyä Jumalalta. Hän rukoili uskoen, että Jumala vastaisi. Vastaus tuli, kun hän oli nuori poika. Niitä viestejä tuli, kun hänen oli tarpeen tietää, kuinka Jumala halusi perustaa kirkkonsa. Pyhä Henki lohdutti ja opasti häntä läpi hänen elämänsä.
Hän noudatti innoitusta, kun se oli vaikeaa. Esimerkiksi hän sai käskyn lähettää kaksitoista apostolia Englantiin, kun hän olisi tarvinnut heitä eniten. Hän lähetti heidät.
Hän vastaanotti Hengeltä oikaisua ja lohtua, kun hän oli vangittuna ja pyhät kohtasivat kauheaa sortoa. Ja hän oli kuuliainen, kun hän kulki Carthageen johtavaa tietä, vaikka hän tiesikin joutuvansa hengenvaaraan.
Profeetta Joseph näytti meille esimerkkiä siitä, kuinka vastaanottaa jatkuvaa hengellistä ohjausta ja lohtua Pyhältä Hengeltä.
Ensimmäinen valinta, jonka hän teki, oli olla nöyrä Jumalan edessä.
Toisena oli rukoilla uskoen Herraan Jeesukseen Kristukseen.
Kolmantena oli olla täsmällisen kuuliainen. Kuuliaisuus saattaa tarkoittaa nopeaa toimimista. Se saattaa tarkoittaa valmistautumista. Tai se saattaa tarkoittaa lisäinnoituksen kärsivällistä odottamista.
Ja neljäntenä on rukoilla, jotta tietää, mitä muut tarvitsevat ja mitä he sydämessään tuntevat sekä kuinka auttaa heitä Herran puolesta. Joseph rukoili vankilassa ollessaan hädässä olevien pyhien puolesta. Minulla on ollut tilaisuus havainnoida Jumalan profeettoja, kun he rukoilevat, pyytävät innoitusta, vastaanottavat ohjausta ja toimivat sen mukaisesti.
Olen nähnyt, kuinka usein heidän rukouksensa koskevat ihmisiä, joita he rakastavat ja palvelevat. Heidän huolensa muista tuntuu avaavan heidän sydämensä vastaanottamaan innoitusta. Niin voi olla teidän kohdallanne.
Innoitus auttaa meitä palvelemaan muita Herran puolesta. Te olette nähneet sitä omissa kokemuksissanne, kuten minäkin. Piispani sanoi kerran minulle, kun vaimollani oli omassa elämässään suuria paineita: ”Joka kerta kun kuulen jonkun seurakunnassa tarvitsevan apua ja kun menen sinne auttamaan, huomaan, että vaimosi on ehtinyt käymään siellä ennen minua. Kuinka hän onnistuu siinä?”
Hän on samanlainen kuin kaikki, jotka ovat suurenmoisia palvelijoita Herran valtakunnassa. Vaikuttaa siltä, että heille on yhteistä kaksi asiaa. Suurenmoiset palvelijat ovat kelvollisia saamaan Pyhän Hengen miltei pysyväksi kumppanikseen. Ja he ovat tulleet kelvollisiksi saamaan rakkauden lahjan, joka on Kristuksen puhdasta rakkautta. Nämä lahjat ovat kasvaneet heissä, kun he ovat käyttäneet niitä palvellessaan rakkaudesta Herraa kohtaan.
Sitä tapaa, jolla rukous, innoitus ja rakkaus Herraa kohtaan toimivat yhdessä palvellessamme, kuvaillaan mielestäni täydellisesti näillä sanoilla:
”Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.
Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni.
Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti.
Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne.
Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään.
Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä.
Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni.” (Joh. 14:14–21.)
Lausun henkilökohtaisen todistukseni siitä, että Isä on tällä hetkellä tietoinen teistä, teidän tuntemuksistanne sekä kaikkien lähipiirissänne olevien hengellisistä ja ajallisista tarpeista. Todistan, että Isä ja Poika lähettävät Pyhän Hengen kaikille, jotka ovat saaneet sen lahjan, pyytävät sitä siunausta ja pyrkivät olemaan sen arvoisia. Ei Isä, ei Poika eikä Pyhä Henki työnny väkisin meidän elämäämme. Me olemme vapaita valitsemaan. Herra on sanonut kaikille:
”Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.
Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.
Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo.” (Ilm. 3:20–22.)
Rukoilen koko sydämestäni, että kuulette Hengen äänen, joka lähetetään teille niin auliisti. Ja rukoilen, että avaatte sydämenne aina vastaanottamaan Hänet. Jos pyydätte innoitusta vakain aikein ja uskoen Jeesukseen Kristukseen, te saatte sitä Herran tavalla ja Hänen oikeaksi katsomanaan aikana. Jumala teki niin nuoren Joseph Smithin kohdalla. Hän tekee niin nykyään elävän profeettamme, presidentti Russell M. Nelsonin kohdalla. Jumala on asettanut teidät muiden lastensa tien varrelle, jotta palvelette heitä Hänen puolestaan. Tiedän tämän paitsi sen pohjalta, mitä olen nähnyt omin silmin, mutta myös voimallisemmin sen pohjalta, mitä Henki on kuiskannut sydämeeni.
Olen tuntenut Isän ja Hänen rakkaan Poikansa rakkautta kaikkia Jumalan lapsia kohtaan maailmassa ja Hänen lapsiaan kohtaan henkimaailmassa. Olen tuntenut Pyhän Hengen lohtua ja ohjausta. Rukoilen, että saatte kokea sitä iloa, joka tulee, kun Henki on teidän kumppaninanne jatkuvasti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.