Kääntymys Jumalan tahtoon

Vanhin Quentin L. Cook

kahdentoista apostolin koorumista

Henkilökohtaiseen kääntymykseemme sisältyy vastuu kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista maailmalle.

Olen kiitollinen presidentti Russell M. Nelsonin esittämästä voimallisesta profeetallisesta kutsusta lähetystyöpalveluun sekä presidentti M. Russell Ballardin ja vanhin Marcos A. Aidukaitisin innoittavista lähetyssaarnaaja-aiheisista puheista tänään.

Eräs lähetystyöhön liittyvä toimeksianto Isossa-Britanniassa viime vuoden loppupuolella antoi minulle mahdollisuuden pohtia kallisarvoisia hengellisiä tapahtumia, jotka olivat perustana päätökselleni palvella lähetyssaarnaajana.¹ Kun olin 15-vuotias, rakas isoveljeni Joe oli 20-vuotias – siihen aikaan kyllin vanha palvelemaan lähetystyössä. Yhdysvalloissa Korean selkkauksen vuoksi hyvin harvoille annettiin tilaisuus palvella. Kustakin seurakunnasta voitiin kutsua vuosittain vain yksi.² Yllätyimme, kun piispamme pyysi Joeta perehtymään tähän mahdollisuuteen isämme kanssa. Joe oli valmistellut hakemuksia lääketieteelliseen tiedekuntaan. Isämme, joka ei ollut aktiivinen kirkossa, oli tehnyt taloudellisia valmisteluja auttaakseen Joeta, eikä hän kannattanut Joen lähtemistä lähetystyöhön. Isä ehdotti, että Joe voisi tehdä enemmän hyvää menemällä lääketieteelliseen. Tämä oli valtava ongelma perheessämme.

Eräässä merkittävässä keskustelussa viisaan ja esimerkillisen isoveljeni kanssa päädyimme siihen, että hänen päätöksensä siitä, palvellako lähetystyössä ja viivyttää opintoja, riippui kolmesta kysymyksestä: 1) Onko Jeesus Kristus jumalallinen? 2) Onko Mormonin kirja totta? 3) Onko Joseph Smith palautuksen profeetta? Jos vastaus näihin kysymyksiin oli kyllä, oli selvää, että Joe voisi tehdä enemmän hyvää kertomalla Jeesuksen Kristuksen evankeliumista maailmalle kuin tulemalla lääkäriksi aikaisemmin.³

Sinä iltana rukoilin palavasti ja vakain aikein. Henki vahvisti minulle kiistattoman voimallisella tavalla, että vastaus kaikkiin näihin kolmeen kysymykseen oli ”kyllä”. Se oli minulle mullistava tapahtuma. Ymmärsin, että nämä totuudet vaikuttaisivat jokaiseen päätökseen, jonka tekisin loppuelämäni ajan. Tiesin myös, että palvelisin lähetystyössä, jos minulle annettaisiin siihen mahdollisuus. Elinikäisen palvelemisen ja hengellisten kokemusten varrella olen oppinut ymmärtämään, että todellinen kääntymys tulee, kun tietoisesti hyväksymme Jumalan tahdon, ja että Pyhä Henki voi johdattaa meitä toimissamme.

Minulla oli jo todistus Jeesuksen Kristuksen jumalallisuudesta maailman Vapahtajana. Sinä iltana sain hengellisen todistuksen Mormonin kirjasta⁴ ja profeetta Joseph Smithistä.

Joseph Smith oli väline Herran käsissä

Todistuksenne vahvistuu, kun tiedätte sydämessänne rukoustenne ansiosta, että profeetta Joseph Smith oli väline Herran käsissä. Viimeisten kahdeksan vuoden aikana yksi tehtävistäni kahdentoista apostolin koorumissa on ollut käydä läpi ja lukea kaikki merkittävät Joseph Smithin tekstit ja asiakirjat sekä tutkimus, joka on johtanut Saints-kirjasarjan julkaisemiseen.⁵ Todistukseni profeetta Joseph Smithistä ja ihailuni häntä kohtaan on kasvanut ja vahvistunut suuresti luettuani innoittavia yksityiskohtia hänen elämästään ja hänen ennalta asetetusta profeetallisesta palvelutehtävästään.

Josephin suorittama Mormonin kirjan kääntäminen Jumalan lahjan ja voiman avulla oli perustavana tekijänä palautuksessa.⁶ Mormonin kirja on sisäisesti johdonmukainen, kauniisti kirjoitettu, ja se sisältää vastaukset elämän suuriin kysymyksiin. Se on toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Todistan, että Joseph Smith oli vanhurskas, täynnä uskoa ja väline Herran käsissä Mormonin kirjan esiin tuomisessa.

Oppiin ja liittoihin tallennetut ilmoitukset ja tapahtumat antavat avaimet, toimitukset ja liitot, jotka ovat välttämättömiä pelastukselle ja korotukselle. Niissä esitetään paitsi kirkon perustamiseen tarvittavat välttämättömät asiat myös syvällinen oppi, jonka avulla voimme ymmärtää elämän tarkoituksen ja joka antaa meille iankaikkisen näkökulman.

Yksi lukuisista esimerkeistä Joseph Smithin profeetallisesta roolista on Opin ja liittojen luvussa 76. Se on selkeä tallenne taivasta ja kirkkauden valtakuntia koskevasta näystä, jonka profeetta Joseph ja Sidney Rigdon saivat siunauksena 16. helmikuuta 1832. Siihen aikaan suurin osa kirkoista opetti, ettei Vapahtajan sovitus toisi pelastusta useimmille ihmisille. Yleisesti uskottiin, että muutamat pelastuisivat ja valtaosa ihmisistä tuomittaisiin helvettiin ja kadotukseen, mukaan lukien mitä kauhistuttavimpaan ja sanomattoman ankaraan loputtomaan kärsimykseen.⁷

Luvun 76 sisältämä ilmoitus antaa loistavan näyn kirkkauden asteista, joissa valtaosaa taivaallisen Isän lapsista, jotka olivat uskollisia kuolevaisuutta edeltävässä asemassaan, siunataan mittaamattomasti viimeisen tuomion jälkeen.⁸ Näky kolmesta kirkkauden asteesta, joista alin ”ylittää kaiken ymmärryksen”⁹, kumoaa suoraan silloisen vahvan mutta virheellisen opin, jonka mukaan enemmistö tuomittaisiin helvettiin ja kadotukseen.

Kun ymmärtää, että Joseph Smith oli vasta 26-vuotias, että hänellä oli vähäinen koulutus ja hän oli saanut hyvin vähän tai ei lainkaan tietoa klassisista kielistä, joista Raamattu oli käännetty, hän oli todellakin väline Herran käsissä. Luvun OL 76 jakeessa 17 hän sai innoitusta käyttää sanaa unjust ’jumalattomien’ eikä damnation ’kadotus’, jota käytetään Johanneksen evankeliumissa [englanninkielisessä Raamatussa].¹⁰

On kiinnostavaa, että 45 vuotta myöhemmin eräs anglikaanisen kirkon johtaja ja akateemista tunnustusta saanut klassisen filosofian tutkija¹¹ Frederic W. Farrar, joka kirjoitti teoksen The Life of Christ¹², vahvisti, että kadotuksen määritelmä kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä oli seurausta käännösvirheistä käännettäessä hepreasta ja kreikasta englanniksi.¹³

Meidän aikanamme monet ovat omaksuneet käsityksen, ettei synnillä tulisi olemaan mitään seurauksia. He tukevat synnin ehdotonta suvaitsemista ilman parannusta. Ilmoitettu oppimme paitsi kumoaa ajatuksen, että useimmat ihmiset tuomittaisiin iankaikkisesti helvettiin ja kadotukseen, myös vahvistaa, että henkilökohtainen parannus on käskynä tullut edellytys, jotta ihminen voi päästä osalliseksi Vapahtajan sovituksesta ja periä selestisen valtakunnan.¹⁴ Todistan, että Joseph Smith oli todella väline Herran käsissä Hänen evankeliuminsa palauttamisen toteuttamisessa!

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen ansiosta me ymmärrämme sekä parannuksenteon että ”vanhurskauden tekojen” tärkeyden.¹⁵ Ymmärrämme, miten suunnattoman tärkeitä ovat Vapahtajan sovitus sekä Hänen pelastavat toimituksensa ja liittonsa, myös temppelissä tehdyt.

”Vanhurskauden teot” kumpuavat kääntymyksen hedelmistä ja ovat niitä. Todellinen kääntymys syntyy, kun ihminen tietoisesti hyväksyy Jumalan tahdon ja sitoutuu noudattamaan sitä.¹⁶ Kääntymyksestä koituvien seurausten ja siunausten juhla-ateriana on todellinen ja pysyvä rauha sekä henkilökohtainen varmuus lopullisesta onnellisuudesta¹⁷ – tämän elämän myrskyistä huolimatta.

Kääntymys Vapahtajaan muuttaa luonnollisen ihmisen pyhitetyksi, uudestisyntyneeksi, puhdistetuksi ihmiseksi – uudeksi luomukseksi Kristuksessa Jeesuksessa.¹⁸

Monet ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät

Mitä velvoitteita kääntymyksestä koituu? Libertyn vankilassa profeetta Joseph huomautti, että monet ”ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät”¹⁹.

Esipuheessaan Oppiin ja liittoihin Herra esitti kokonaiskuvan antavan julistuksen tarkoituksestaan meitä varten. Hän julisti: ”Sen tähden, koska minä, Herra, tiesin suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita, minä kutsuin palvelijaani Joseph Smith nuorempaa ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä.” Hän opetti edelleen: ”Jotta heikot ja vähäiset julistaisivat minun evankeliumini täyteyttä maailman äärille.”²⁰ Tämä koskee kokoaikaisia lähetyssaarnaajia. Tämä koskee meitä jokaista. Tämän tulisi olla laserintarkka keskittymisen kohde jokaiselle, jota on siunattu kääntymyksellä Jumalan tahtoon. Vapahtaja kutsuu meitä armollisesti olemaan Hänen äänenään ja Hänen käsinään.²¹ Vapahtajan rakkaus on opastava valomme. Vapahtaja opetti opetuslapsilleen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.”²² Ja Joseph Smithille Hän julisti: ”Saarnatkaa minun evankeliumiani jokaiselle luodulle, joka ei ole ottanut sitä vastaan.”²³

Viikko Kirtlandin temppelin vihkimisen jälkeen 3. huhtikuuta 1836, joka oli pääsiäissunnuntai ja myös juutalainen pääsiäinen, Herra ilmestyi suurenmoisessa näyssä Josephille ja Oliver Cowderylle. Herra hyväksyi temppelin ja julisti: ”Tämä on sen siunauksen alku, joka vuodatetaan minun kansani päälle.”²⁴

Tämän näyn sulkeuduttua Mooses ilmestyi ja ”antoi – – avaimet Israelin kokoamiseksi maan neljältä ääreltä ja kymmenen heimon johdattamiseksi pohjoisesta maasta”.²⁵

Presidentti Russell M. Nelson, rakas profeettamme nykyään, jolla on nämä samat avaimet, opetti tänä aamuna: ”Teidät nuoret miehet on varattu tätä aikaa varten, kun luvattu Israelin kokoaminen tapahtuu. Kun palvelette lähetystyössä, teillä on keskeinen rooli tässä ennennäkemättömässä tapahtumassa!”²⁶

Jotta Vapahtajan antama tehtävä kertoa evankeliumista tulisi osaksi sitä, keitä me olemme, meidän tulee kokea kääntymys Jumalan tahtoon, meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme, kertoa Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista ja kutsua kaikkia tulemaan ja näkemään. Kirkon jäseninä pidämme arvossa profeetta Josephin vastausta John Wentworthille, Chicago Democrat -lehden päätoimittajalle, vuonna 1842. Tämä pyysi tietoa kirkosta. Joseph päätti vastauksensa käyttämällä ”Totuuden viiri” -lausuntoa johdantona kolmeentoista uskonkappaleeseen. Tämä lausunto ilmaisee ytimekkäästi, mitä tulee saavuttaa:

”Yksikään jumalaton käsi ei voi estää työn etenemistä. Vainot saavat raivota, väkijoukot liittyä meitä vastaan, armeijat kokoontua ja häväistykset tulla, mutta Jumalan totuus etenee uljaana, jalona ja riippumattomana, kunnes se on täyttänyt jokaisen mantereen, käynyt jokaisella seudulla, pyyhkäissyt yli jokaisen maan ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan aivoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty.”²⁷

Tämä on ollut kaikuvana kutsuna myöhempien aikojen pyhien sukupolville, etenkin lähetyssaarnaajille. ”Totuuden viirin” hengessä olemme kiitollisia siitä, että maailmanlaajuisen pandemian keskellä uskolliset lähetyssaarnaajat ovat kertoneet evankeliumista. Lähetyssaarnaajat, me rakastamme teitä! Herra pyytää meitä jokaista kertomaan evankeliumistaan sanoin ja teoin. Henkilökohtaiseen kääntymykseemme sisältyy vastuu kertoa Jeesuksen Kristuksen evankeliumista maailmalle.

Evankeliumista kertomisen siunauksiin sisältyy se, että kääntymyksemme Jumalan tahtoon vahvistuu ja annamme Jumalan vallita elämässämme.²⁸ Me siunaamme muita niin, että he kokevat ”voimallisen muutoksen” sydämessään²⁹. Sielujen tuomisessa Kristuksen luo on todellista iankaikkista iloa.³⁰ Työskentely oman ja muiden kääntymyksen hyväksi on jalo tehtävä.³¹ Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.