Oman tahtomme mukauttaminen Hänen tahtoonsa
Herran tahdon noudattaminen elämässämme suo meille mahdollisuuden löytää maailman kallisarvoisimman helmen – taivaan valtakunnan.
Eräässä tietyssä tilanteessa Vapahtaja puhui kauppiaasta, joka etsi ”kauniita helmiä”. Kauppias löysi etsiessään ”yhden kallisarvoisen helmen”. Saadakseen sen upean helmen tämän miehen oli kuitenkin myytävä kaikki omaisuutensa, minkä hän tekikin viipymättä ja iloisesti.
Tällä lyhyellä ja ajatuksia herättävällä vertauksella Vapahtaja opetti kauniisti, että taivaan valtakuntaa verrataan mittaamattoman arvokkaaseen helmeen, tosiaankin kallisarvoisimpaan aarteeseen, mitä pitäisi haluta enemmän kuin mitään muuta. Se seikka, että kauppias myi heti kaiken omaisuutensa saadakseen tuon arvokkaan helmen, tarkoittaa selvästi sitä, että meidän tulee sovittaa mielemme ja toiveemme Herran tahtoon ja tehdä auliisti kaikki voitavamme matkallamme kuolevaisuudessa, jotta saavutamme Jumalan valtakunnan iankaikkiset siunaukset.
Jotta olisimme tämän suurenmoisen palkinnon arvoisia, meidän täytyy varmastikin muun muassa pyrkiä parhaamme mukaan siirtämään syrjään kaikki itsekeskeiset pyrkimykset ja luopumaan kaikesta sellaisesta, mikä estää meitä sitoutumasta täysin Herraan ja Hänen korkeampiin ja pyhempiin tapoihinsa. Apostoli Paavali viittaa näihin pyhittäviin pyrkimyksiin sanoilla ”meillä on Kristuksen mieli”. Jeesuksen Kristuksen esimerkin mukaisesti tämä tarkoittaa sitä, että ”[teemme] kaiken [Herran mielen] mukaan” elämässämme, tai kuten jotkut nykyään sanovat, ”teemme sitä, mikä sopii Herralle”.
Evankeliumin merkityksessä se, että ”[teemme] kaiken [Herran mielen] mukaan”, liittyy tahtomme alistamiseen Hänen tahtoonsa. Vapahtaja opetti syvällisesti tämän periaatteen tärkeyttä opastaessaan opetuslapsiaan:
”Enhän minä ole tullut taivaasta tekemään oman tahtoni mukaan, vaan täyttämään lähettäjäni tahdon.
Ja lähettäjäni tahto on, etten minä anna yhdenkään niistä, jotka hän on uskonut haltuuni, joutua hukkaan, vaan viimeisenä päivänä herätän heidät kaikki.
Minun Isäni tahtoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on ikuinen elämä. Viimeisenä päivänä minä herätän hänet.”
Vapahtaja saavutti täydellisen ja jumalallisen tason Isälle alistumisessa sallimalla oman tahtonsa sulautua Isän tahtoon. Hän sanoi kerran: ”Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.” Opettaessaan profeetta Joseph Smithille sovituksen tuskasta ja kauhusta Vapahtaja sanoi:
”Sillä katso, minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen; – –
mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä – ja minä toivoin, ettei minun tarvitsisi juoda katkeraa maljaa ja kavahtaa –
kuitenkin, kunnia olkoon Isän, minä join ja saatoin päätökseen valmisteluni ihmislasten hyväksi.”
Ollessamme kuolevaisuudessa me painiskelemme usein sen kanssa, mitä luulemme tietävämme, mikä mielestämme on parasta ja minkä oletamme toimivan omalla kohdallamme, sen sijaan että ymmärtäisimme, mitä taivaallinen Isä itse asiassa tietää, mikä on iankaikkisesti parasta ja mikä ehdottomasti toimii Hänen suunnitelmassaan olevien lasten kohdalla. Tämä suuri kamppailu voi muuttua hyvinkin monisyiseksi, varsinkin kun otetaan huomioon pyhien kirjoitusten sisältämät profetiat meidän aikaamme varten: ”Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä – – ihmiset rakastavat vain itseään – – rakastavat enemmän nautintoja kuin Jumalaa.”
Yksi merkki, joka osoittaa tämän profetian olevan toteutumassa, on maailman nykyinen kasvava suuntaus, jonka hyvin monet ovat omaksuneet, että ihmisistä tulee itsekeskeisiä ja he julistavat jatkuvasti: ”Kävi miten kävi, minä elän oman totuuteni mukaan ja teen sitä, mikä sopii minulle.” Kuten apostoli Paavali sanoi, he ”ovat kiinnostuneita vain omasta edustaan eivätkä Jeesuksen Kristuksen asiasta”. Tätä ajattelutapaa perustelevat usein ”aitona” ne, jotka harrastavat itsekeskeisiä pyrkimyksiä, keskittyvät henkilökohtaisiin mieltymyksiin tai haluavat oikeuttaa tietynlaisen käyttäytymisen, joka ei useinkaan vastaa Jumalan rakastavaa suunnitelmaa ja Hänen tahtoaan heidän kohdallaan. Jos annamme sydämemme ja mielemme omaksua tämän ajattelutavan, me voimme luoda merkittäviä kompastuskiviä tiellemme pyrkiessämme hankkimaan kallisarvoisinta helmeä, minkä Jumala on rakkaudella valmistanut lapsilleen – iankaikkista elämää.
Vaikka on totta, että jokainen meistä kulkee yksilöllisen opetuslapseuden matkan liittopolulla pyrkien pitämään sydämensä ja mielensä keskittyneenä Kristukseen Jeesukseen, meidän tulee olla varovaisia ja jatkuvasti valppaita, jotta emme lankeaisi kiusaukseen omaksua elämäämme tämäntyyppisiä maailmallisia ajattelutapoja. Vanhin Quentin L. Cook on sanonut: ”Vieläkin tärkeämpi tavoite kuin autenttisuus on vilpitön Kristuksen kaltaisuus.”
Rakkaat ystäväni, kun päätämme antaa Jumalan olla voimakkain vaikuttaja elämässämme itsekkäiden pyrkimystemme sijaan, me voimme edistyä opetuslapseudessamme ja lisätä kykyämme yhdistää mielemme ja sydämemme Vapahtajan kanssa. Toisaalta kun emme anna Jumalan tavan vallita elämässämme, me jäämme yksin, ja ilman Herran innoittavaa ohjausta me voimme oikeuttaa lähestulkoon kaiken, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Voimme myös keksiä itsellemme verukkeita tekemällä asiat omalla tavallamme sanoen itse asiassa: ”Teen vain asiat omalla tavallani.”
Eräässä tilanteessa, kun Vapahtaja julisti oppiaan, jotkut ihmiset, erityisesti omahyväiset fariseukset, torjuivat Hänen sanomansa ja julistivat uhmakkaasti olevansa Abrahamin lapsia, mikä tarkoitti, että heidän sukujuurensa antaisivat heille erityisiä etuoikeuksia Jumalan edessä. Tämä asenne sai heidät nojaamaan omaan ymmärrykseensä ja olemaan uskomatta siihen, mitä Vapahtaja opetti. Fariseusten suhtautuminen Jeesukseen oli selvä todiste siitä, ettei heidän ylimielinen asenteensa jättänyt heidän sydämessään mitään sijaa Vapahtajan sanoille ja Jumalan tavalle. Vastauksena Jeesus julisti viisaasti ja rohkeasti, että jos he olisivat todellisia Abrahamin liiton lapsia, he tekisivät Abrahamin tekoja, etenkin kun otetaan huomioon, että Abrahamin Jumala seisoi heidän edessään ja opetti heille totuutta juuri sillä hetkellä.
Veljet ja sisaret, kuten huomaatte, tämä asioiden vääntely tukemaan omaa kantaa – ”mikä sopii minulle” verrattuna sen tekemiseen, ”mikä on aina Herran mielen mukaista” – ei ole uusi suuntaus, joka olisi ominaista ainoastaan meidän ajallemme. Se on ikivanha ajattelutapa, joka on kulkenut vuosisatoja ja usein sokaisee omissa silmissään viisaat ja hämmentää ja uuvuttaa monia Jumalan lapsia. Tämä ajattelutapa on itse asiassa vastustajan vanha temppu. Se on petollinen polku, joka johtaa Jumalan lapsia huolellisesti pois oikealta ja luotettavalta liittopolulta. Vaikka henkilökohtaiset olosuhteet, kuten genetiikka, maantiede sekä fyysiset ja henkiset haasteet, vaikuttavat matkaamme, niin asioissa, joilla on todellista merkitystä, me olemme vapaita valitsemaan, päätämmekö me noudattaa Herran elämäämme varaamaa mallia vai emme. Tosiaankin, ”Hän meille polun viitoitti kapean kulkea”.
Kristuksen opetuslapsina me haluamme kulkea sitä polkua, jonka Hän viitoitti meille palvelutyönsä aikana kuolevaisuudessa. Me paitsi haluamme tehdä Hänen tahtonsa ja kaiken, mikä on Hänelle mieleen, myös pyrimme noudattamaan Hänen esimerkkiään. Kun pyrimme olemaan uskollisia jokaiselle liitolle, jonka olemme solmineet, ja elämään ”jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta”, meitä varjellaan joutumasta uhreiksi maailman synneille ja erheille – filosofioiden ja oppien erheille, jotka haluavat johtaa meidät pois kallisarvoisimpien helmien luota.
Minua on henkilökohtaisesti innoittanut se, kuinka tällainen hengellinen alistuminen Jumalalle on vaikuttanut Kristuksen uskollisten opetuslasten elämään, kun he ovat päättäneet tehdä sitä, mikä sopii Herralle ja on otollista Hänen silmissään. Tunnen erään nuoren miehen, joka oli epävarma lähetystyöhön lähtemisestä, mutta tunsi innoitusta lähteä ja palvella Herraa, kun hän kuunteli erään kirkon vanhemman johtajan lausuvan oman henkilökohtaisen todistuksensa ja kertovan pyhän kokemuksensa palvelemisesta lähetyssaarnaajana.
Tämä nuori mies, joka on nyt kotiin palannut lähetyssaarnaaja, sanoi näin: ”Kun kuuntelin Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen apostolin todistusta, pystyin tuntemaan Jumalan rakkauden minua kohtaan ja halusin jakaa sitä rakkautta muille. Sillä hetkellä tiesin, että minun pitäisi palvella lähetystyössä huolimatta peloistani, epäilyksistäni ja huolistani. Tunsin täydellistä luottamusta siunauksiin ja lupauksiin, joita Jumala antaa lapsilleen. Nykyään olen uusi ihminen. Minulla on todistus siitä, että tämä evankeliumi on totta ja että Jeesuksen Kristuksen kirkko on palautettu maan päälle.” Tämä nuori mies valitsi Herran tavan, ja hänestä tuli joka suhteessa esimerkki todellisesta opetuslapsesta.
Eräs uskollinen nuori nainen päätti olla tinkimättä tasovaatimuksistaan, kun häntä pyydettiin pukeutumaan säädyttömästi, jotta hän sopisi muotialan yrityksen liiketoimintaosastolle, jossa hän työskenteli. Ymmärtäen, että hänen ruumiinsa on pyhä lahja taivaalliselta Isältämme ja paikka, jossa Henki voi asua, hän tunsi innoitusta noudattaa maailman mittapuita korkeampia tasovaatimuksia. Hän paitsi sai niiden luottamuksen, jotka näkivät hänen elävän Jeesuksen Kristuksen evankeliumin totuuden mukaan, myös säilytti työpaikkansa, joka oli hetken aikaa vaarassa. Hänen halukkuutensa tehdä sitä, mikä on mieluisaa Herran silmissä, eikä sitä, mikä toimisi maailman silmissä, antoi hänelle liittojen antamaa luottamusta vaikeiden valintojen keskellä.
Veljet ja sisaret, kohtaamme jatkuvasti samanlaisia valintoja päivittäisellä matkallamme. Tarvitaan rohkeaa ja altista sydäntä pysähtyä sekä harjoittaa vilpitöntä ja sävyisää itsetutkistelua, jotta voimme tunnustaa, että elämässämme on lihan heikkouksia, jotka saattavat haitata kykyämme alistua Jumalan tahtoon, ja päättää lopulta omaksua Hänen tapansa omamme sijaan. Opetuslapseutemme perimmäinen koetus on siinä, että haluamme luopua vanhasta itsestämme ja kadottaa sen sekä alistaa sydämemme ja koko sielumme Jumalalle, jotta Hänen tahdostaan tulee meidän tahtomme.
Yksi kuolevaisuuden loistavimmista hetkistä koetaan, kun huomaamme ilon, joka tulee, kun sen tekemisestä aina, ”mikä sopii Herralle ja on Hänelle otollista”, ja siitä, ”mikä sopii meille”, tulee yksi ja sama! Herran tahdon päättäväinen ja ehdoton omaksuminen vaatii majesteettista ja sankarillista opetuslapseutta! Tuona ylevänä hetkenä meistä tulee Herralle pyhitettyjä, ja me mukaudumme täysin Hänen tahtoonsa. Sellainen niin sanotusti hengellinen alistuminen on kaunista, voimallista ja muutosta aikaansaavaa.
Todistan teille, että Herran tahdon noudattaminen elämässämme suo meille mahdollisuuden löytää maailman kallisarvoisimman helmen – taivaan valtakunnan. Rukoilen, että jokainen meistä pystyy aikanaan ja vuorollaan julistamaan liittojen antamalla luottamuksella taivaalliselle Isällemme ja Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle, että ”se, mikä sopii Sinulle, sopii minullekin”. Sanon tämän Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.