Ota vastaan Herran antama parannuksen lahja
Älkäämme odottako, että asiat käyvät vaikeiksi, ennen kuin käännymme Jumalan puoleen. Älkäämme odottako kuolevaisen elämämme loppuun, ennen kuin teemme todellisen parannuksen.
Todistan rakastavasta taivaallisesta Isästä. Huhtikuun 2019 yleiskonferenssissa, hetki sen jälkeen kun minut oli hyväksytty uuteen tehtävääni johtavana auktoriteettina toimivana seitsenkymmenenä, kuoro lauloi laulun ”Oi Jeesuksen laupeus” tavalla, joka lävisti sydämeni ja sieluni.
Kun kuulin nuo sanat, olin ihmeissäni. Tunsin, että puutteistani ja vioistani huolimatta Herra siunasi minua tiedolla, että ”hänen voimassaan minä voin tehdä kaiken”.
Tavallinen riittämättömyyden, heikkouden tai jopa kelvottomuuden tunne on asia, jonka kanssa monet meistä toisinaan kamppailevat. Minä kamppailen sen kanssa edelleen. Tunsin sitä sinä päivänä, kun minut kutsuttiin. Olen tuntenut sitä monta kertaa ja tunnen sitä yhä juuri nyt puhuessani teille. Olen kuitenkin oppinut, etten ole yksin näiden tunteiden kanssa. Itse asiassa pyhissä kirjoituksissa on monia kertomuksia ihmisistä, joilla näyttää olleen samanlaisia tunteita. Esimerkiksi muistamme Nefin uskollisena ja urhoollisena Herran palvelijana. Toisinaan hänkin kamppaili kelvottomuuden, heikkouden ja riittämättömyyden tunteiden kanssa.
Hän sanoi: ”Huolimatta Herran suuresta hyvyydestä, kun hän on näyttänyt minulle suuret ja ihmeelliset tekonsa, sydämeni huudahtaa: Oi, minä kurja ihminen! Niin, minun sydämeni murehtii lihani tähden, sieluni suree pahojen tekojeni tähden.”
Profeetta Joseph Smith kertoi tunteneensa nuorena itsensä usein tuomituksi heikkouksiensa ja vajavaisuuksiensa vuoksi. Mutta Josephin riittämättömyyden ja huolen tunteet olivat osa sitä, mikä sai hänet pohtimaan, tutkimaan, oppimaan ja rukoilemaan. Kuten ehkä muistatte, hän meni rukoilemaan kotinsa lähellä olevaan lehtoon löytääkseen totuuden, rauhaa ja anteeksiannon. Hän kuuli Herran sanovan: ”Joseph, poikani, syntisi ovat sinulle anteeksi annetut. Käy tietäsi, kulje minun säädösteni mukaan ja pidä minun käskyni. Katso, minä olen Kirkkauden Herra. Minut ristiinnaulittiin maailman edestä, jotta kaikki ne, jotka uskovat minun nimeeni, saisivat iankaikkisen elämän.”
Josephin vilpitön halu tehdä parannus ja tavoitella sielunsa pelastusta auttoi häntä tulemaan Jeesuksen Kristuksen luo ja saamaan anteeksiannon synneistään. Tämä jatkuva pyrkimys avasi oven Jeesuksen Kristuksen evankeliumin jatkuvalle palautukselle.
Tämä profeetta Joseph Smithin merkittävä kokemus havainnollistaa, miten heikkouden ja riittämättömyyden tunteet voivat auttaa meitä tunnistamaan langenneen luontomme. Jos olemme nöyriä, tämä auttaa meitä tunnistamaan riippuvuutemme Jeesuksesta Kristuksesta ja herättää sydämessämme vilpittömän halun kääntyä Vapahtajan puoleen ja tehdä parannus synneistämme.
Ystäväni, parannus on iloa! Suloinen parannuksen tekeminen on osa päivittäistä edistymistä, jonka välityksellä Herra opettaa meitä rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle elämään Hänen opetuksiinsa keskittyvää elämää. Josephin ja Nefin tavoin me voimme ”[huutaa Jumalalta] armoa, sillä hän on voimallinen pelastamaan”. Hän voi täyttää minkä tahansa vanhurskaan toiveen tai kaipauksen ja parantaa minkä tahansa haavan elämässämme.
Mormonin kirjassa – toisessa todistuksessa Jeesuksesta Kristuksesta te ja minä voimme löytää lukemattomia kertomuksia henkilöistä, jotka oppivat, kuinka tulla Kristuksen luo tekemällä vilpittömän parannuksen.
Haluaisin kertoa teille esimerkin Herran lempeistä armoteoista erään kokemuksen kautta, joka tapahtui rakkaalla kotisaarellani Puerto Ricossa.
Kotikaupungissani Poncessa eräs sisar kirkossa, Célia Cruz Ayala, päätti, että hän antaisi Mormonin kirjan eräälle ystävälle. Hän paketoi kirjan ja lähti viemään tätä lahjaa, joka hänen sanojensa mukaan oli hänelle arvokkaampi kuin timantit tai rubiinit. Matkalla hän kohtasi varkaan, joka nappasi hänen käsilaukkunsa ja pakeni erityinen lahja laukun sisällä.
Kun Célia kertoi tästä kirkossa, hänen ystävänsä sanoi: ”Kuka tietää? Ehkä tämä oli sinun tilaisuutesi jakaa evankeliumia!”
No, tiedätteko, mitä muutaman päivän kuluttua tapahtui? Célia sai kirjeen. Pidän tänään kädessäni tuota kirjettä, jonka Célia jakoi kanssani. Siinä sanotaan:
”Rouva Cruz
Antakaa minulle anteeksi, antakaa minulle anteeksi. Ette usko, miten pahoillani olen siitä, että kävin teidän kimppuunne. Mutta sen takia elämäni on muuttunut ja muuttuu edelleen.
Se kirja [Mormonin kirja] on auttanut minua elämässäni. Tuo Jumalan miehen näkemä uni on ravistellut minua. – – Palautan viisi [dollarianne], sillä en voi käyttää niitä. Haluan teidän tietävän, että teistä näytti loistavan jokin. Tuo valo tuntui estävän minua [vahingoittamasta teitä, ja niin] juoksin sen sijaan pois.
Haluan teidän tietävän, että tulette tapaamaan minut taas, mutta silloin ette tunnista minua, sillä olen veljenne. – – Minun on löydettävä Herra täältä, missä asun, ja mentävä siihen kirkkoon, johon te kuulutte.
Viesti, jonka olitte kirjoittanut tuohon kirjaan, sai kyyneleet silmiini. Keskiviikkoillan jälkeen en ole kyennyt lopettamaan kirjan lukemista. Olen rukoillut ja pyytänyt Jumalaa antamaan minulle anteeksi, [ja] pyydän teitä antamaan minulle anteeksi. – – Ajattelin, että paperiin kääritty lahjanne oli sellainen, jonka olisin voinut myydä. Se on [sen sijaan] saanut minut haluamaan [muutosta] elämääni. – – Antakaa minulle anteeksi, antakaa minulle anteeksi, pyydän teitä.
Veljet ja sisaret, Vapahtajan valo voi ulottua meihin kaikkiin, olivatpa olosuhteemme millaiset tahansa. ”Teidän ei ole mahdollista vajota niin alas, etteikö Kristuksen sovituksen ääretön valo loistaisi sinne”, presidentti Jeffrey R. Holland on sanonut.
Mitä tulee Célian lahjan, Mormonin kirjan, tahattomaan saajaan, tämä veli todisti lisää Herran armosta. Vaikka tältä veljeltä kesti aikansa ennen kuin hän antoi anteeksi itselleen, hän löysi ilon parannuksesta. Millainen ihme! Yksi uskollinen sisar, yksi Mormonin kirja, vilpitön parannus ja Vapahtajan voima johtivat siihen, että Herran huoneessa päästiin osallisiksi evankeliumin siunausten ja pyhien liittojen täyteydestä. Muut perheenjäsenet seurasivat ja ottivat vastaan pyhiä vastuita Herran viinitarhassa, kuten kokoaikaisen lähetystyöpalvelun.
Kun tulemme Jeesuksen Kristuksen luo, vilpittömän parannuksen polkumme johtaa meidät lopulta Vapahtajan pyhään temppeliin.
Kuinka vanhurskas motiivi pyrkiä olemaan puhdas – että olisi kelvollinen niiden siunausten täyteyteen, jotka taivaallinen Isämme ja Hänen Poikansa ovat mahdollistaneet pyhien temppeliliittojen kautta! Se, että palvelemme säännöllisesti Herran huoneessa ja pyrimme pitämään siellä solmimamme pyhät liitot, kasvattaa sekä haluamme että kykyämme kokea sydämen, väkevyyden, mielen ja sielun muutos, joka on välttämätön, jotta meistä voi tulla enemmän Vapahtajamme kaltaisia. Presidentti Russell M. Nelson on todistanut: ”Mikään ei avaa taivaita enemmän [kuin palveleminen temppelissä]. Ei mikään!”
Rakkaat ystäväni, tunnetteko olevanne riittämättömiä? Tunnetteko, että ette ole kelvollisia? Kyseenalaistatteko valintojanne? Saatatte olla huolissanne ja kysyä: Olenko kyllin hyvä? Onko minun kohdallani liian myöhäistä? Miksi epäonnistun jatkuvasti, vaikka yritän aivan parhaani?
Veljet ja sisaret, me teemme varmasti elämässämme virheitä matkan varrella. Mutta muistattehan, kuten vanhin Gerrit W. Gong on opettanut: ”Vapahtajamme sovitus on ääretön ja iankaikkinen. Jokainen meistä kulkee harhaan ja epäonnistuu. Saatamme joksikin aikaa eksyä tieltä. Jumala vakuuttaa meille rakastavasti, että olimmepa missä tahansa tai olimmepa tehneet mitä tahansa, niin ei ole kohtaa, josta ei olisi paluuta. Hän odottaa valmiina sulkemaan meidät syliinsä.”
Kuten myös rakas vaimoni Cari Lu on opettanut minulle, meidän kaikkien täytyy tehdä parannusta, kelata taaksepäin ja palata alkupisteeseen joka ikinen päivä.
Esteitä tulee. Älkäämme odottako, että asiat käyvät vaikeiksi, ennen kuin käännymme Jumalan puoleen. Älkäämme odottako kuolevaisen elämämme loppuun, ennen kuin teemme todellisen parannuksen. Sen sijaan keskittykäämme nyt – olimmepa millä tahansa osuudella liittopolkua – Jeesuksen Kristuksen lunastavaan voimaan ja taivaallisen Isän toiveeseen, että palaamme Hänen luokseen.
Herran huone, Hänen pyhät kirjoituksensa, Hänen pyhät profeettansa ja apostolinsa innoittavat meitä pyrkimään Kristuksen opin kautta kohti henkilökohtaista pyhyyttä.
Nefi sanoi: ”Ja nyt, katso, rakkaat veljeni, tämä on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan. Ja nyt, katso, tämä on Kristuksen oppi ja ainoa ja tosi oppi Isältä ja Pojalta ja Pyhältä Hengeltä.”
Omalla kohdallamme sovituksen toteutuminen – että pääsemme yhteyteen Jumalan kanssa – saattaa tuntua haasteelliselta. Mutta te ja minä voimme pysähtyä, olla hiljaa, katsoa Vapahtajaan ja pyrkiä huomaamaan sen, mitä Hän haluaisi meidän muuttavan, ja toimimaan sen mukaan. Jos teemme niin vakain aikein, me saamme nähdä, kuinka Hän parantaa. Ja ajatelkaa, kuinka jälkeläisiämme siunataan, kun otamme vastaan Herran antaman parannuksen lahjan!
Mestarisavenvalaja – kuten isäni opetti – muovaa ja hioo meitä, mikä voi olla vaikeaa. Silti Mestariparantaja myös puhdistaa meidät. Olen kokenut ja koen edelleen tuota parantavaa voimaa. Todistan, että se tulee uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ja tekemällä parannusta päivittäin.
Minä todistan Jumalan rakkaudesta ja Hänen Poikansa sovituksen äärettömästä voimasta. Voimme tuntea sitä syvällisesti, kun teemme parannusta vilpittömästi ja koko sydämestämme.
Ystäväni, todistan evankeliumin loistavasta palautuksesta profeetta Joseph Smithin välityksellä sekä Vapahtajan nykyisestä jumalallisesta johdatuksesta profeettansa ja puhetorvensa, presidentti Russell M. Nelsonin välityksellä. Tiedän, että Jeesus Kristus elää ja että Hän on sielumme Mestariparantaja. Tiedän ja todistan, että nämä asiat ovat totta. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.