Vastauksia hengellisiin kysymyksiin
Vilpittömät evankeliumia koskevat kysymyksemme voivat antaa taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle tilaisuuksia auttaa meitä kasvamaan.
Tiedän, että tämä saattaa tulla yllätyksenä, mutta olen kyllin vanha muistamaan, kun meille koulussa opetettiin, että aurinkokunnassamme on yhdeksän planeettaa. Yksi näistä planeetoista, Pluto, sai nimensä 11-vuotiaalta Venetia Burneylta Oxfordissa Englannissa, kun se oli löydetty vuonna 1930. Vuoteen 1992 asti Pluton uskottiin olevan aurinkokuntamme kaukaisin kohde. Tuona aikana luokkahuoneissa ja tiedemessuilla oli usein lasten tekemiä paperimassamalleja planeettamme naapurustosta, ja jokaisessa niistä Pluto sijaitsi tunnetulla äärilaidalla. Monet tieteilijät uskoivat, että tuon reunan takana ulompi aurinkokunta koostui tyhjästä avaruudesta.
Tiedeyhteisöä askarrutti kuitenkin edelleen kysymys, joka koski erään tietyn tyyppisen komeetan alkuperää, jota tähtitieteilijät seurasivat säännöllisesti. Tämä kysymys säilyi vuosikymmeniä, kunnes aurinkokunnastamme löydettiin uusi kaukainen alue. Käytettävissään olevilla rajallisilla tiedoilla tieteilijät saavuttivat niinä välissä olevina vuosikymmeninä merkittävää edistystä tekniikan alalla, mikä mahdollisti jatkotutkimuksen ja -tarkastelun. Heidän lopullinen läpimurtonsa sai aikaan planetaarisen vyöhykkeemme uudelleen määrittelemisen, minkä tuloksena Pluto sijoitettiin tälle uudelle avaruuden alueelle ja aurinkokuntamme koostuu kahdeksasta planeetasta.
Eräs johtava planeettatutkija ja New Horizons -luotaimen avaruuslennon päätutkija, jonka tehtävänä oli tutkia Plutoa läheltä, sanoi tästä kokemuksesta näin: ”Luulimme ymmärtävämme aurinkokuntamme geografiaa. Emme ymmärtäneet. Luulimme ymmärtävämme aurinkokuntamme planeettojen populaation. Ja olimme väärässä.”
Minusta merkittävää on se, että tässä avaruustutkimuksen historian ajanjaksossa on yhtäläisyyksiä ja keskeisiä eroja sen vertauskuvallisen pyrkimyksen välillä, että pyritään laajentamaan tieteellisiä näköaloja, ja sen matkan välillä, jonka me Jumalan lapsina teemme etsiessämme vastauksia hengellisiin kysymyksiimme. Tarkemmin sanottuna, miten voimme suhtautua hengellisen ymmärryksemme rajoihin ja valmistautua henkilökohtaisen kasvumme seuraavaan vaiheeseen – ja mistä voimme pyytää apua.
Rivi rivin päälle
Kysymysten esittäminen ja merkityksen etsiminen ovat luonnollinen ja normaali osa kuolevaisuuden kokemustamme. Toisinaan se, ettemme saa täydellisiä vastauksia helposti, voi viedä meidät ymmärryksemme äärirajoille, ja nuo rajoitukset voivat tuntua turhauttavilta tai lannistavilta. Ihmeellisellä tavalla taivaallisen Isän onnensuunnitelma meitä kaikkia varten on suunniteltu auttamaan meitä edistymään rajoituksistamme huolimatta ja saavuttamaan sen, mitä emme pysty saavuttamaan omin voimin, myös ilman täydellistä tietoa kaikesta. Jumalan suunnitelma on armollinen ihmisyytemme rajoituksia kohtaan. Se antaa meille Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen olemaan hyvä paimenemme ja innoittaa meitä käyttämään tahdonvapauttamme Hänen valitsemisekseen.
Vanhin Dieter F. Uchtdorf on opettanut, että ”kysymysten esittäminen ei ole heikkouden merkki”, vaan ennemminkin ”se on kasvun edeltäjä”. Puhuessaan suoraan henkilökohtaisista ponnisteluistamme totuuden etsijöinä profeettamme, presidentti Russell M. Nelson opetti, että meillä täytyy olla syvä halu ja että meidän täytyy kysyä ”vilpittömin sydämin [ja] vakain aikein, [Jeesukseen] Kristukseen uskoen”. Hän opetti edelleen: ”’Vakaa aie’ tarkoittaa, että todella aikoo noudattaa saamaansa jumalallista ohjausta.”
Henkilökohtainen pyrkimyksemme kasvaa viisaudessa voi johtaa meidät tarkastelemaan kysymyksiämme – monimutkaisia tai yksinkertaisia – syyn ja seurauksen linssien läpi, etsimään ja tunnistamaan kaavoja ja sitten muodostamaan kertomuksia, jotka antavat muodon ymmärryksellemme ja täyttävät havaitut aukot tiedossa. Tarkastellessamme hengellisen tiedon tavoitteluamme nämä pohdiskelevat menetelmät voivat kuitenkin toisinaan olla hyödyllisiä, mutta yksinään ne voivat olla vaillinaisia, kun pyrimme havaitsemaan asioita, jotka liittyvät taivaalliseen Isään ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen, Heidän evankeliumiinsa, Heidän kirkkoonsa ja Heidän suunnitelmaansa meitä kaikkia varten.
Isän Jumalan ja Hänen Poikansa tapa antaa meille viisauttaan asettaa etusijalle sen, että kutsumme Pyhän Hengen voiman olemaan henkilökohtainen opettajamme, kun keskitymme elämässämme Jeesukseen Kristukseen ja etsimme uskollisesti Heidän vastauksiaan ja Heidän tarkoitustaan. He kutsuvat meitä löytämään totuuden viettämällä omistautunutta aikaa pyhiä kirjoituksia tutkien ja etsimään nykypäivän profeettojen ja apostolien meille ja meidän aikaamme varten ilmoittamaa myöhempien aikojen totuutta. He kehottavat meitä viettämään säännöllistä, harrasta aikaa Herran huoneessa ja polvistumaan rukoukseen, jotta saamme ”tietoa taivaasta”. Jeesuksen lupaus niille, jotka olivat kuuntelemassa Hänen vuorisaarnaansa, on yhtä totta meidän kohdallamme meidän aikanamme kuin se oli Hänen maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” Vapahtajamme vakuuttaa, että ” teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät”.
Herran tapa opettaa on ”rivi rivin päälle, opetus opetuksen päälle”. Meidän on ehkä ”odotettava Herraa”, ennen kuin nykyinen ymmärryksemme saa täydennystä. Tämä pyhä aika voi olla tila, jossa voimme kokea suurinta hengellistä kasvua – paikka, jossa voimme ”kestää kärsivällisesti” vilpitöntä etsintäämme ja uudistaa voimamme jatkaa niiden pyhien lupausten pitämistä, jotka olemme antaneet Jumalalle liiton kautta.
Liittosuhteemme taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen kanssa on osoitus vallitsevasta kansalaisuudestamme Jumalan valtakunnassa. Asumisemme siellä edellyttää sitä, että sovitamme elämämme jumalallisiin periaatteisiin ja ponnistelemme kasvaaksemme hengellisesti.
Kuuliaisuus
Yksi avainperiaate, jota opetetaan kaikkialla Mormonin kirjassa, on se, että kun Jumalan lapset tekevät valinnan osoittaa kuuliaisuutta ja pitää liittonsa, he saavat jatkuvaa hengellistä johdatusta ja ohjausta. Herra on sanonut meille, että me voimme saada tietoa ja älyä olemalla kuuliaisia ja ahkeria. Jumalan lakeja ja käskyjä ei ole tarkoitettu esteeksi elämässämme vaan voimalliseksi portiksi henkilökohtaiseen ilmoitukseen ja hengelliseen koulutukseen. Presidentti Nelson on opettanut ratkaisevan tärkeän totuuden, että ”Jumalalta saatu ilmoitus on aina sopusoinnussa Hänen iankaikkisen lakinsa kanssa”, ja lisäksi, että ”se ei ole koskaan ristiriidassa Hänen oppinsa kanssa”. Aulis kuuliaisuutenne Jumalan käskyille – vaikka teillä ei olekaan täyttä tietoa Hänen syistään – asettaa teidät Hänen profeettojensa seuraan. Luvussa Mooses 5 meille opetetaan eräästä tietystä keskustelusta Aadamin ja Herran enkelin välillä.
Kun Herra oli antanut Aadamille ja Eevalle ”käskyjä, että heidän oli palveltava Herraa, Jumalaansa, ja uhrattava katraidensa esikoiset uhriksi Herralle”, pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että ”Aadam oli kuuliainen Herran käskyille”. Siellä sanotaan edelleen, että ”monen päivän kuluttua Herran enkeli ilmestyi Aadamille ja sanoi: Miksi sinä uhraat uhreja Herralle? Ja Aadam sanoi hänelle: En tiedä, paitsi että Herra käski minua.”
Aadamin kuuliaisuus edelsi hänen ymmärrystään ja valmisti häntä saamaan pyhän tiedon siitä, että hän osallistui Jeesuksen Kristuksen sovituksen pyhään vertauskuvaan. Samalla tavoin meidän nöyrä kuuliaisuutemme viitoittaa tietä sille, että voimme hengellisesti havaita Jumalan tiet ja Hänen jumalallisen tarkoituksensa meitä jokaista varten. Kun pyrimme lisäämään kuuliaisuuttamme, me pääsemme lähemmäksi Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, koska kuuliaisuus Hänen laeilleen ja käskyilleen on tosiasiassa kääntymistä Hänen puoleensa.
Lisäksi uskollisuutemme tiedolle ja viisaudelle, jota olemme jo saaneet noudattamalla uskollisesti evankeliumin periaatteita ja pyhiä liittoja, on ratkaisevan tärkeää valmistautumista siihen, että olemme valmiita vastaanottamaan Pyhän Hengen viestejä ja toimimaan niiden mukaisesti.
Taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus ovat kaiken totuuden lähde, ja He jakavat viisauttaan auliisti. Myös sen ymmärtäminen, ettei meillä ole mitään henkilökohtaista tietoa, joka olisi riippumatonta Jumalasta, voi auttaa meitä tietämään, kenen puoleen kääntyä ja mihin meidän tulee ensisijaisesti luottaa.
Syvä luottamus
Vanhan testamentin kertomus sotapäällikkö Naamanista, jonka profeetta Elisa paransi spitaalista, on erityinen suosikkini. Kertomus havainnollistaa, kuinka ”pienen tytön” luja usko muutti yhden miehen elämänkulun, ja paljastaa kaikille uskoville Jumalan armon ulottuvuuden niille, jotka turvaavat Häneen ja Hänen profeettaansa. Vaikka tämän pienen tytön nimeä ei mainita, hän auttoi edistämään myös meidän ymmärrystämme. Ja usko tytön todistukseen innoitti Naamania viemään pyyntönsä parantua Jumalan valitulle palvelijalle.
Naamanin suhtautuminen profeetta Elisan ohjeisiin peseytyä Jordanissa oli aluksi epäilevä ja närkästynyt. Mutta hänelle esitetty kutsu olla kuuliainen profeetan neuvoille johti hänen parantumiseensa ja hänen vaikuttavaan ymmärrykseensä siitä, että Jumala on olemassa.
Saatamme huomata, että joihinkin hengellisiin pyyntöihimme tulee kohtuullisen selkeä vastaus eikä se aiheuta meille merkittävää hankaluutta. Tai Naamanin tavoin saatamme huomata, että toiset tarpeet ovat haastavampia ja saattavat herättää meissä vaikeita ja monimutkaisia tunteita. Tai kuten tähtitieteilijöiden varhaiset johtopäätökset aurinkokunnastamme kuvasivat, hengellisen totuuden etsinnässämme me saatamme päätyä vähemmän paikkansapitäviin tulkintoihin, jos luotamme yksinomaan omaan rajalliseen ymmärrykseemme, minkä murheellisena ja tahattomana seurauksena saatamme joutua pois liittopolulta. Lisäksi jotkin kysymykset saattavat pysyä, kunnes Jumala, jolla ”on kaikki valta, kaikki viisaus ja kaikki ymmärrys”, joka armossaan ”käsittää kaiken”, antaa valaistusta, kun uskomme Hänen nimeensä.
Yksi Naamanin kertomuksen merkittävä varoitus on, että Jumalan lakien ja käskyjen noudattamisen vastustaminen voi pitkittää tai viivästyttää kasvuamme. Olemme siunattuja, kun Jeesus Kristus on Mestariparantajamme. Kuuliaisuutemme Jumalan laeille ja käskyille voi avata Vapahtajallemme keinon tarjota ymmärrystä ja parantumista, joita Hän tietää meidän tarvitsevan Hänen meille laatimansa hoitosuunnitelman mukaisesti.
Vanhin Richard G. Scott opetti: ”Tämän elämän aikana saadaan kokemusta syvästä luottamuksesta – luottamuksesta Jeesukseen Kristukseen, luottamuksesta Hänen opetuksiinsa, luottamuksesta kykyymme elää Pyhän Hengen johdattamina ja kuuliaisina opetuksille, jotka tuovat iloa tässä elämässä ja merkityksellisen, äärettömän onnellisen iankaikkisen olemassaolon. Luottamus merkitsee sitä, että on auliisti kuuliainen tietämättä lopputulosta alusta asti (ks. Sananl. 3:5–7). Kantaakseen hedelmää luottamuksenne Herraan täytyy olla voimakkaampi ja kestävämpi kuin luottamuksenne omiin henkilökohtaisiin tunteisiinne ja kokemuksiinne.”
Vanhin Scott jatkaa: ”Uskon harjoittaminen on luottamista siihen, että Herra tietää, miten Hän teidän kohdallanne toimii ja että Hän voi tehdä sen iankaikkiseksi parhaaksenne, vaikka ette itse voi ymmärtää, miten se on mahdollista.”
Lopuksi todistus
Rakkaat ystävät, todistan, että vilpittömät evankeliumia koskevat kysymyksemme voivat antaa taivaalliselle Isälle ja Jeesukselle Kristukselle tilaisuuksia auttaa meitä kasvamaan. Henkilökohtainen pyrkimykseni tavoitella Herralta vastauksia omiin hengellisiin kysymyksiini – menneisiin ja nykyisiin – on suonut minun käyttää oman ymmärrykseni ja Jumalan ymmärryksen väliin jäävää tilaa harjoitellakseni kuuliaisuutta Hänelle ja uskollisuutta sille hengelliselle tiedolle, joka minulla tällä hetkellä on.
Todistan, että se, että panette luottamuksenne taivaalliseen Isään ja Hänen profeettoihinsa, jotka Hän on lähettänyt, auttaa teitä kohottautumaan hengellisesti ja työntää teitä kohti Jumalan laajennettua horisonttia. Näköalanne muuttuu, koska te muututte. Jumala tietää, että mitä korkeammalla olette, sitä pidemmälle näette. Vapahtajamme kutsuu teitä kiipeämään sinne. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.