Keskity Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa
Kun jätämme huomiotta maailman häiriötekijät ja keskitymme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, meille luvataan menestystä.
Vuonna 1996 Nigerian miesten jalkapallojoukkue voitti kultaa olympialaisissa, jotka pidettiin Atlantassa Yhdysvalloissa. Kun loppuottelu päättyi, riemuitsevat väkijoukot tulvivat kaduille Nigerian kaikissa kaupungeissa. Tämä yli 200 miljoonan asukkaan maa muuttui hetkessä valtavaksi juhlapaikaksi kello kahdelta aamuyöllä! Ilo, onnellisuus ja innostus oli tarttuvaa, kun ihmiset söivät, lauloivat ja tanssivat. Tuona hetkenä Nigeria oli yhdistynyt ja jokainen nigerialainen oli tyytyväinen siihen, että oli nigerialainen.
Ennen olympialaisia tämä joukkue kohtasi lukuisia haasteita. Turnauksen alkaessa heidän taloudellinen tukensa päättyi. Joukkue kilpaili ilman asianmukaisia varusteita, harjoituspaikkoja, ruokaa tai pesulapalveluja.
Jerome Prevost/Getty Images
Jossakin vaiheessa joukkue oli minuuttien päässä siitä, että olisi pudonnut kisoista, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Nigerian joukkue voitti. Tämä käänteentekevä hetki muutti heidän käsitystään itsestään. Tämän uudenlaisen itseluottamuksen sekä yksittäisten pelaajien ja joukkueen kovan työn ja hellittämättömän päättäväisyyden avulla he yksissä tuumin jättivät huomiotta häiriötekijät ja keskittyivät voittamiseen. Tämä keskittyminen toi heille kultamitalit, ja nigerialaiset ristivät heidät ”Dream Teamiksi” eli ”Unelmajoukkueeksi”. Nigerian urheilussa viitataan vieläkin vuoden 1996 olympialaisten Dream Teamiin.
David Cannon/Allsport/Getty Images
Kun jalkapallojoukkue oppi jättämään huomiotta monet häiriötekijät ja keskittyi päämääräänsä, he onnistuivat paremmin kuin uskoivat mahdolliseksi ja kokivat suurta iloa. (Samoin kuin me kaikki Nigeriassa!)
Samalla tavalla, kun me jätämme huomiotta maailman häiriötekijät ja keskitymme Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, meille luvataan menestystä, joka ylittää kaiken, mitä pystymme edes täysin kuvittelemaan, ja voimme tuntea suurta iloa. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu.”
Rukoilen, että Pyhä Henki auttaa meitä jokaista ottamaan varteen presidentti Nelsonin kutsun keskittää elämämme ”Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa”, jotta voimme tuntea iloa Kristuksessa ”riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu”.
Mormonin kirjan useissa kertomuksissa kuvaillaan yksilöitä, jotka muuttivat elämänsä keskittymällä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa.
Ajatelkaa Alma nuorempaa. Hän kapinoi ja taisteli kirkkoa vastaan. Hänen isänsä Alma rukoili ja paastosi. Enkeli ilmestyi ja kutsui Alma nuorempaa parannukseen. Sillä hetkellä Alma alkoi kärsiä ”tuomitun sielun tuskista”. Synkimpinä hetkinään hän muisti isänsä opettaneen, että Kristus tulisi sovittamaan maailman synnit. Kun hänen mielensä takertui tähän ajatukseen, hän rukoili Jumalalta armoa. Seurauksena oli ilo, jota hän kuvaili ihanaksi! Alma sai osakseen armoa ja iloa, koska hän ja hänen isänsä keskittyivät Vapahtajaan.
Vanhemmat, joilla on lapsia, jotka ovat kulkeneet harhaan, rohkaistukaa! Sen sijaan että ihmettelette, miksi enkeli ei tule auttamaan lastanne tekemään parannusta, tietäkää, että Herra on asettanut hänen polulleen kuolevaisen enkelin: piispan, kirkon muun johtohenkilön tai palvelutyöveljen tai -sisaren. Jos jatkatte paastoamista ja rukoilemista, jos ette aseta Jumalalle aikataulua tai määräaikaa ja jos luotatte siihen, että Hän ojentaa kätensä auttaakseen, niin silloin – ennemmin tai myöhemmin – huomaatte, että Jumala koskettaa lapsenne sydäntä, kun lapsenne päättää kuunnella. Näin on, koska Kristus on ilo – Kristus on toivo. Hän on lupaus meitä odottavasta hyvästä. Luottakaa siis lapsenne kohdalla Jeesukseen Kristukseen, sillä Hän on jokaisen vanhemman ja jokaisen lapsen voima.
Kun Alma nuorempi oli kokenut iloa Kristuksessa, hän eli tuntien sitä iloa. Mutta miten hän säilytti sellaisen ilon vaikeuksien ja koettelemusten keskelläkin? Hän sanoo:
”Siitä lähtien aina tähän asti minä olen ponnistellut lakkaamatta johdattaakseni sieluja parannukseen, johdattaakseni heitä maistamaan sitä suurta iloa, jota minä olen maistanut – –.
Ja – – Herra antaa minulle tavattoman suurta iloa työni hedelmistä. – –
Ja minä olen saanut tukea kaikenlaisissa koettelemuksissa ja vastoinkäymisissä.”
Alma alkoi tuntea iloa Kristuksessa, kun hän osoitti uskoa Kristukseen ja anoi armoa. Sitten Alma osoitti uskoaan Kristukseen tekemällä työtä, jotta voisi auttaa muita maistamaan samaa iloa. Tämä jatkuva työ sai Almassa aikaan suurta iloa, jopa kaikenlaisissa koettelemuksissa ja vastoinkäymisissä. Sillä ”Herra rakastaa ponnistelemista”, ja Häneen keskittyvä ponnisteleminen tuo siunauksia. ”Ilo Kristuksessa” voittaa jopa ankarat koettelemukset.
Mormonin kirjassa toinen ryhmä, joka teki Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan elämänsä keskipisteen ja sai siitä iloa, ovat ne, jotka perustivat Helamin kaupungin – paikan, jossa he saattoivat kasvattaa lapsensa ja nauttia uskontonsa vapaasta harjoittamisesta. Tämä vanhurskas kansa, joka eli hyvää elämää, joutui ryöstelevän ryhmän orjuuttamaksi, ja heiltä riistettiin perusihmisoikeus harjoittaa uskontoa. Toisinaan hyville ihmisille tapahtuu pahaa:
”Mutta Herra näkee hyväksi kurittaa kansaansa; niin, hän koettelee sen kärsivällisyyttä ja uskoa.
Kuitenkin, jokainen, joka panee turvansa häneen, ylennetään viimeisenä päivänä. Ja näin oli tämän kansan laita.”
Kuinka tämä kansa kesti koettelemuksensa ja kärsimyksensä? Keskittymällä Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. Heidän ongelmansa eivät määritelleet heitä. Pikemminkin jokainen heistä kääntyi Jumalan puoleen, todennäköisesti määritellen itsensä Jumalan lapseksi, liiton lapseksi ja Jeesuksen Kristuksen opetuslapseksi. Kun he muistivat, keitä he ovat, ja huusivat avuksi Jumalaa, he saivat rauhaa, voimaa ja lopulta ilon Kristuksessa:
”Alma ja hänen väkensä – – vuodattivat sydämensä [Jumalalle]; ja hän tiesi heidän sydämensä ajatukset.
Ja tapahtui, että Herran ääni tuli heille heidän ahdingoissaan sanoen: Nostakaa päänne ja olkaa turvallisella mielellä, sillä minä tiedän sen liiton, jonka te olette tehneet minun kanssani; ja minä teen liiton kansani kanssa ja vapautan sen orjuudesta.”
Vastauksena Herra kevensi kuormat, jotka oli pantu heidän harteilleen. ”Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon.” Huomatkaa, että nämä pyhät antoivat ilon Kristuksessa voittaa ongelmansa, kärsimyksensä ja koettelemuksensa! Sitten aikanaan Herra näytti Almalle tien pakoa varten, ja Alma – Jumalan profeetta – johdatti heidät turvaan.
Kun keskitymme Kristukseen ja seuraamme Hänen profeettaansa, meidätkin johdatetaan Kristuksen luo ja Hänen evankeliuminsa iloon. Presidentti Nelson on opettanut: ”Ilo on voimallista, ja iloon keskittyminen tuo elämäämme Jumalan voiman. Kuten kaikessa, Jeesus Kristus on ylin esimerkkimme – ’edessään olleen ilon tähden hän – – kesti ristillä kärsimykset’ [Hepr. 12:2].”
Äitini kuoli äskettäin, ja se oli järkytys. Rakastan äitiäni, enkä ajatellut menettäväni häntä niin nuorena. Mutta hänen kuolemansa kautta perheeni ja minä olemme kokeneet sekä surua että iloa. Tiedän, että Kristuksen ansiosta äiti ei ole kuollut – hän elää! Ja tiedän, että Kristuksen ja pappeuden avainten ansiosta, jotka on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta, tulen jälleen olemaan hänen kanssaan. Ilo Kristuksessa on voittanut äidin kuoleman tuoman surun. Olen oppinut, että ”ajattelemiseen selestisesti” ja siihen, että ”antaa Jumalan vallita”, sisältyy se, että keskittyy Kristuksessa tarjolla olevaan iloon.
Jeesus kutsuu meitä rakastaen: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.