Avioliitto ja perhe – pyhä velvollisuutemme
Yhteiskunnassa, jossa avioliittoa usein vältellään, vanhemmuutta kartetaan ja perheitä vähätellään, meillä on velvollisuus pitää avioliittomme kunniassa, hoivata lapsiamme ja vahvistaa perhettämme.
Pian naimisiinmenoni jälkeen kolme veljeäni ja minä istuimme isämme työhuoneessa liikeneuvottelussa. Kun neuvottelumme päättyi ja nousimme lähteäksemme, isä seisahtui, kääntyi meihin päin ja sanoi: ”Te pojat ette kohtele vaimojanne niin kuin pitäisi. Teidän täytyy osoittaa heitä kohtaan enemmän ystävällisyyttä ja arvostusta.” Isän sanat koskettivat minua sydänjuuria myöten.
Nykyaikana me joudumme todistamaan loppumatonta hyökkäystä, joka kohdistuu avioliittoon ja perheeseen. Ne tuntuvat olevan vastustajan tärkeimpiä halveksimisen ja tuhoamisen kohteita. Yhteiskunnassa, jossa avioliittoa usein vältellään, vanhemmuutta kartetaan ja perheitä vähätellään, meillä on velvollisuus pitää avioliittomme kunniassa, hoivata lapsiamme ja vahvistaa perhettämme.
Avioliiton kunniassa pitäminen edellyttää, että puolisot osoittavat toisiaan kohtaan rakkautta, kunnioitusta ja uskollisuutta. Meille on annettu pyhä ohje: ”Rakasta vaimoasi koko sydämestäsi ja liity häneen äläkä kehenkään muuhun” (OL 42:22).
Profeetta Malakia opetti: ”Herra on todistaja teidän välillänne, sinun ja vaimosi, jonka otit jo nuoruudessasi. – – Olet hylännyt vaimosi, vaikka hän on sinun kumppanisi ja kuuluu liiton kansaan sinun kanssasi. – – Varokaa siis, ettei kukaan teistä hylkää vaimoaan, jonka on ottanut jo nuoruudessaan!” (Mal. 2:14—15.) Se, että elää elämänsä vaimonsa kanssa, jonka on ottanut jo nuoruudessaan, pitäen liitot, hankkien viisautta ja tuntien keskinäistä rakkautta nyt ja kautta iankaikkisuuden, on todellakin etuoikeus.
Mieleeni muistuu lause: ”Rakkauden tila vallitsee, kun toisen ihmisen tyytyväisyys tai turvallisuus tulee ihmiselle yhtä merkitykselliseksi kuin oma tyytyväisyys tai turvallisuus” (Harry Stack Sullivan, Conceptions of Modern Psychiatry, 1940, s. 42–43).
Avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi rakastavaksi, sitovaksi ja sopusointuiseksi suhteeksi, ja sen täytyy olla sellainen. Kun mies ja vaimo ymmärtävät, että perhe on Jumalan säätämä ja että avioliitto voi olla täynnä lupauksia ja siunauksia, jotka yltävät iankaikkisuuteen, harkitaan myöhempien aikojen pyhien kodissa harvoin erilleen muuttamista tai avioeroa. Pariskunnat ymmärtävät, että Herran huoneessa suoritetut pyhät toimitukset ja liitot ovat keino, jolla he voivat palata Jumalan kasvojen eteen.
Vanhemmille on annettu pyhä tehtävä kasvattaa lapsiaan ”Herran tahdon mukaan” (Ef. 6:4). ”Ensimmäinen käsky, jonka Jumala antoi Aadamille ja Eevalle, koski heidän mahdollisuuttaan aviomiehenä ja vaimona tulla vanhemmiksi” (”Perhe – julistus maailmalle”, Liahona, lokakuu 1998, s. 24). Velvollisuutemme ei siis koskekaan ainoastaan puolisomme hyvinvointia, vaan ulottuu lapsistamme huolehtimiseen, sillä ”lapset ovat Herran lahja” (Ps. 127:3). Voimme päättää hoivata lapsiamme sen mukaisesti ja opettaa heitä ”rukoilemaan ja vaeltamaan oikeamielisesti Herran edessä” (OL 68:28). Meidän vanhempien täytyy pitää lapsiamme Jumalan lahjoina ja sitoutua tekemään kodistamme paikka, jossa rakastamme, opetamme ja hoivaamme poikiamme ja tyttäriämme.
Presidentti Thomas S. Monson muistuttaa meitä: ”Johtajuuden mantteli ei ole mukava viitta, vaan velvoittava tehtävä. – – ’Nuoret tarvitsevat vähemmän arvostelijoita ja enemmän hyviä esimerkkejä joita seurata.’ Sadan vuoden kuluttua ei ole mitään merkitystä sillä, millaisella autolla me ajoimme, millaisessa talossa me asuimme, kuinka paljon rahaa meillä oli pankkitilillä tai millaisilta vaatteemme näyttivät. Mutta maailma saattaa olla vähän parempi sen tähden, että me olimme tärkeitä jonkun pojan tai tytön elämässä.” (Pathways to Perfection, 1973, s. 131; ks. myös Valkeus, elokuu 1988, s. 7.)
Vaikka elämä saa meidät joskus väsyneiksi, kärsimättömiksi tai liian kiireisiksi lapsiamme kohtaan, me emme saa milloinkaan unohtaa sen ääretöntä arvoa, mitä meillä on kodissamme – poikiemme ja tyttäriemme arvoa. Käsillä oleva tehtävä, liiketapaaminen tai uusi auto – niistä kaikista on hyötyä, mutta niiden arvo kalpenee nuoren sielun arvon rinnalla.
John Gunther – isä, jonka poika menehtyi aivosyöpään – kehotti niitä, joilla vielä on poikia ja tyttäriä ”syleilemään heitä vähän suuremmalla riemulla ja tuntien voimakkaammin iloa” (Death Be Not Proud: A Memoir, 1949, s. 259).
Presidentti Harold B. Lee kertoi suuresta kasvattajasta, Horace Mannista, joka ”puhui erään poikakoulun vihkiäisissä. Puheessaan hän sanoi: ’Jos tämä koulu, joka on maksanut satojatuhansia dollareita, pystyy pelastamaan yhdenkin pojan, se on täysin hintansa arvoinen.’ Eräs ystävä tuli kokouksen päätyttyä [herra Mannin luo] ja sanoi: ’Taisit innostua liikaa, vai mitä? Et kai tarkoita, että ne sadat tuhannet, jotka olemme käyttäneet tähän, tulisivat korvatuiksi, jos pelastaisimme vain yhden pojan?’
Horace Mann katsoi häneen ja vastasi: ’Ystäväni, se ei olisi liian kallis hinta, jos se yksi poika olisi minun poikani.’” (”Today’s Young People”, Ensign, kesäkuu 1971, s. 61; ks. myös Vaughn J. Featherstone, ”Nuorten esitaistelija”, Valkeus, tammikuu 1988, s. 24.)
Lastemme rakastaminen, suojeleminen ja hoivaaminen ovat pyhimpiä ja iankaikkisesti tärkeimpiä asioita, joita voimme tehdä. Maallinen omaisuus häviää, tämän päivän ykköselokuva tai -laulu on huomenna yhdentekevä, mutta poika tai tytär on iankaikkinen.
”Perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi” (”Perhe – julistus maailmalle”). Sen tähden vanhempien ja lasten täytyy tehdä yhdessä työtä lujittaakseen perhesiteitä, hoitaakseen niitä päivästä päivään.
Minulla on veli, jolla oli yhteyksiä erääseen suureen yliopistoon. Hän kertoi eräästä opiskelijaurheilijasta, joka oli etevä aitajuoksija. Tuo nuori mies oli sokea. Rex kysyi häneltä: ”Etkö sinä ikinä kaadu?” ”Minun on oltava tarkka”, vastasi urheilija. ”Mittaan askelet joka kerta ennen kuin hyppään. Kerran en mitannut, ja miltei menetin henkeni.” Sitten nuorukainen kertoi lukemattomista tunneista, jotka hänen isänsä oli vuosien mittaan käyttänyt opettaakseen ja auttaakseen häntä ja näyttääkseen hänelle, kuinka juostaan estejuoksua, kunnes hänestä oli tullut yksi parhaista.
Kuinka tämä nuori mies voisikaan epäonnistua sellaisessa isä ja poika -joukkueessa?
Nuoret miehet ja naiset, teillä voi olla suuri hyvää tekevä vaikutus kodissanne, kun autatte arvokkaiden perheen tavoitteiden saavuttamisessa. En unohda koskaan sitä vuosien takaista perheiltaa, jossa perheemme jokaisen jäsenen nimi pantiin hattuun. Se, jonka nimen ottaisit hatusta, olisi sen viikon ajan ”salainen ystäväsi”. Voitte kuvitella, mikä rakkaus täytti sydämeni, kun tulin sinä tiistaina töiden jälkeen kotiin lakaisemaan autotallin, kuten olin aikaisemmin luvannut, ja huomasin sen olevan siististi lakaistu. Autotallin oveen oli kiinnitetty lappu, jossa luki: ”Toivottavasti sinulla on ollut hyvä päivä. Salainen ystäväsi.” Ja perjantai-iltana, kun kömmin sänkyyni, löysin lempikaramellipatukkani, joka oli huolellisesti kääritty ja teipattu valkoiseen paperiin ja jossa oli viesti: ”Isä, minä rakastan sinua kovasti! Salainen ystäväsi.” Ja sitten kaiken kukkuraksi kun tulin sunnuntai-iltana kotiin myöhäisestä kokouksesta, näin että ruokasalin pöytä oli katettu kauniisti, ja minun paikallani olevassa lautasliinassa luki suurin mustin kirjaimin sana ”HUIPPU-ISI” ja sulkeissa ”salainen ystäväsi”. Pitäkää perheiltoja, sillä niissä opetetaan evankeliumia, saadaan todistus ja vahvistetaan perhettä.
Vaikka vastustaja pyrkii tuhoamaan ne avaintekijät, jotka ovat välttämättömiä onnelliselle avioliitolle ja vanhurskaalle perheelle, niin saanen vakuuttaa teille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi antaa meille tarvittavat välineet ja opetukset taistellaksemme hyökkääjää vastaan ja kukistaaksemme hänet tässä sodassa. Jos me vain pidämme avioliittomme kunniassa osoittamalla enemmän rakkautta ja epäitsekkyyttä puolisollemme, kasvatamme lapsiamme lempeän suostuttelun ja esimerkki-nimisen mestariopettajan avulla sekä lujitamme perheemme hengellisyyttä viettämällä jatkuvasti perheiltoja, rukoilemalla ja tutkimalla pyhiä kirjoituksia, todistan teille, että elävä Vapahtaja, Jeesus Kristus, ohjaa meitä ja suo meille voiton pyrkimyksissämme saavuttaa iankaikkinen perheyksikkö. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.