Valmistautuminen toista tulemista varten

Vanhin Dallin H. Oaks

kahdentoista apostolin koorumista

Meidän täytyy valmistautua hengellisesti – – niitä tapahtumia varten, joiden on profetoitu tapahtuvan Vapahtajan toisen tulemisen hetkenä.

Nykypäivän ilmoituksessa meille on luvattu, että jos me olemme valmiita, meidän ei tarvitse pelätä (ks. OL 38:30). Tutustuin tähän periaatteeseen kesällä 60 vuotta sitten, kun minusta tuli partiopoika ja opin partiolaisten tunnuslauseen: ”Ole valmis!” Tänään olen tuntenut innoitusta puhua siitä, kuinka tärkeää on valmistautua meille kaikille äärimmäisen merkittävään tulevaisuuden tapahtumaan – Herran toiseen tulemiseen.

Pyhissä kirjoituksissa on runsaasti viittauksia toiseen tulemiseen – tapahtumaan, jota vanhurskaat odottavat innokkaasti ja jota jumalattomat pelkäävät tai jonka he kiistävät. Uskolliset kaikkina aikoina ovat pohtineet monien sellaisten tapahtumien järjestystä ja merkitystä, joiden on profetoitu edeltävän ja seuraavan tätä historian käännekohtaa.

Neljä asiaa ovat kiistattomia myöhempien aikojen pyhille: 1) Vapahtaja palaa maan päälle voimassa ja suuressa kirkkaudessa hallitakseen henkilökohtaisesti vanhurskauden ja rauhan tuhatvuotisen valtakunnan aikana. 2) Kun Hän tulee, jumalattomat tuhoutuvat ja vanhurskaat nousevat ylös. 3) Kukaan ei tiedä Hänen tulemisensa hetkeä, mutta 4) uskollisia opetetaan tutkimaan sen merkkejä ja valmistautumaan sitä varten. Näistä tärkeistä tosiasioista neljäs on se, josta haluaisin puhua: Vapahtajan toisen tulemisen merkeistä ja siitä, mitä meidän tulee tehdä valmistautuaksemme sitä varten.

I

Herra on julistanut: ”Se, joka pelkää minua, odottaa Herran suuren päivän tuloa, niin, Ihmisen Pojan tulemisen merkkejä”, joita ”näkyy ylhäällä taivaalla ja alhaalla maan päällä” (OL 45:39–40).

Vapahtaja opetti tämän vertauksessa viikunapuusta, jonka uudet hennot oksat ovat merkkinä kesän tulosta. ”Niin samalla tavoin”, kun valitut näkevät Hänen tulemisensa merkit, he ”tietävät, että hän on lähellä, aivan ovella” (JS–M 38–39; ks. myös Matt. 24:32–33; OL 45:37–38).

Raamatussa ja nykyajan profetioissa annetaan monia toisen tulemisen merkkejä. Niihin sisältyy:

1. evankeliumin täyteyden palautus ja sen saarnaaminen koko maailmassa todistuksena kaikille kansakunnille

2. vääriä messiaita ja vääriä profeettoja, jotka johtavat monia harhaan

3. taistelun ääniä ja sanomia sodista, kansan nouseminen kansaa vastaan

4. maanjäristyksiä joka puolella

5. nälänhätää ja ruttotauteja

6. ylitsevuotava vitsaus, autioittava sairaus, joka peittää maan

7. laittomuuden lisääntyminen

8. koko maan valtaava levottomuus sekä se, että

9. ihmisten sydämet pettävät heidät.

(Ks. Matt. 24:5–15; JS–M 22, 28–32; OL 45:26–33.)

Toisessa ilmoituksessa Herra julistaa, että jotkin näistä merkeistä ovat Hänen äänensä, jolla Hän kutsuu kansaansa parannukseen:

”Kuunnelkaa, oi te maan kansakunnat, ja kuulkaa sen Jumalan sanat, joka on tehnyt teidät. – –

Miten monesti olenkaan kutsunut teitä palvelijoideni suulla ja enkelien palveluksella ja omalla äänelläni ja ukkosten äänellä ja salamoiden äänellä ja myrskyjen äänellä ja maanjäristysten äänellä ja suurien raemyrskyjen ja nälänhätien ja kaikenlaisten ruttotautien äänellä – – ja olisin pelastanut teidät ikuisella pelastuksella, mutta te ette tahtoneet!” (OL 43:23, 25.)

Näitä toisen tulemisen merkkejä on kaikkialla ympärillämme, ja niiden esiintymistiheys ja voimakkuus näyttävät kasvavan. Esimerkiksi julkaisun The World Almanac and Book of Facts 2004 luettelo suurista maanjäristyksistä osoittaa, että 1980- ja 1990- luvuilla oli kaksi kertaa niin paljon maanjäristyksiä kuin kahtena aikaisempana vuosikymmenenä (s. 189–190). Edelleen se osoittaa, että tämän vuosisadan muutaman ensimmäisen vuoden aikana niiden määrä on kasvanut jyrkästi. Luettelo huomattavista tulvista ja tulva-aalloista sekä luettelo pyörre-, hirmu- ja lumimyrskyistä maailmanlaajuisesti osoittavat samanlaista kasvua viime vuosina (s. 188–189). Kasvulukuja ei kannata verrata viisikymmentä vuotta vanhoihin tietoihin, koska raportointikriteerit ovat muuttuneet, mutta luonnonmullistusten kiihtyvän kasvun malli muutaman viimeisen vuosikymmenen aikana näyttää uhkaavalta.

II

Toinen lopun aikojen merkki on uskollisten kokoontuminen (ks. OL 133:4). Tämän viimeisen taloudenhoitokauden varhaisina vuosina kokoontuminen Siioniin tapahtui eri paikkoihin Yhdysvalloissa: Kirtlandiin, Missouriin, Nauvooseen ja vuorten huipuille. Ne olivat aina kokoontumisia tulevien temppelien luo. Koska useimpiin maihin, joissa on suuri määrä uskollisia, on perustettu vaarnoja ja rakennettu temppeleitä, tällä hetkellä meitä ei käsketä kokoontumaan yhteen paikkaan vaan kokoontumaan vaarnoihin omassa kotimaassamme. Siellä uskolliset voivat nauttia iankaikkisuuden täysistä siunauksista Herran huoneessa. Siellä – omassa kotimaassaan – he voivat noudattaa Herran käskyä laajentaa Hänen kansansa rajoja ja vahvistaa Siionin vaarnoja (ks. OL 101:21; 133:9, 14). Tällä tavoin Siionin vaarnat ovat ”puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta, kun sitä vuodatetaan laimentamattomana koko maan päälle” (OL 115:6).

III

Vaikka olemmekin voimattomia muuttamaan toisen tulemisen tosiasiaa ja kykenemättömiä tietämään sen tarkkaa ajankohtaa, me voimme jouduttaa omaa valmistautumistamme ja pyrkiä vaikuttamaan ympärillämme olevien valmistautumiseen.

Vertaus, johon sisältyy tärkeä ja haastava opetus tästä aiheesta, on vertaus kymmenestä morsiusneidosta. Tästä vertauksesta Herra on sanonut: ”Ja sinä päivänä, jolloin minä tulen kirkkaudessani, toteutuu se vertaus, jonka minä puhuin kymmenestä morsiusneidosta” (OL 45:56).

Tämä Matteuksen evankeliumin luvussa 25 annettu vertaus asettaa vastakkain viiden tyhmän ja viiden viisaan morsiusneidon tilanteen. Kaikki kymmenen kutsuttiin hääjuhlaan, mutta vain puolet heistä oli valmistautunut niin, että heillä oli öljyä lampussaan, kun sulhanen tuli. Ne viisi, jotka olivat valmistautuneet, menivät häätaloon, ja ovi suljettiin. Ne viisi, jotka olivat lykänneet valmistautumistaan, tulivat myöhässä. Ovi oli suljettu, ja Herra kielsi heiltä pääsyn sanoen: ”Minä en tunne teitä” (jae 12). ”Valvokaa siis”, Vapahtaja sanoi lopuksi, ”sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä [jona Ihmisen Poika tulee]” (jae 13, ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös).

Tämän vertauksen sanoma on värisyttävä. Kymmenen morsiusneitoa edustavat ilmiselvästi Kristuksen kirkon jäseniä, sillä heidät kaikki oli kutsuttu hääjuhlaan ja kaikki tiesivät, mitä heiltä vaadittiin, jotta heidät päästettäisiin sisään sulhasen tullessa. Mutta vain puolet heistä oli valmiina, kun sulhanen tuli.

Nykyajan ilmoitus sisältää seuraavan opetuksen, jonka Herra lausui kirkon varhaisille johtajille:

”Ja teidän todistuksenne jälkeen viha ja suuttumus kohtaavat ihmisiä.

Sillä teidän todistuksenne jälkeen tulee maanjäristysten todistus – –.

Ja – – ukkosten äänen ja salamoiden äänen ja myrskyjen äänen ja yli äyräidensä nousevien meren aaltojen äänen todistus.

Ja kaikki on levottomuuden vallassa; ja totisesti, ihmisten sydämet pettävät heidät; sillä pelko valtaa kaikki ihmiset.

Ja enkelit lentävät taivaan laen halki huutaen kovalla äänellä, soittaen Jumalan pasuunaa, sanoen: Valmistautukaa, valmistautukaa, oi te maan asukkaat; sillä meidän Jumalamme tuomio on tullut. Katsokaa ja nähkää, Ylkä tulee; menkää häntä vastaan.” (OL 88:88–92.)

IV

Veljet ja sisaret, kuten Mormonin kirja opettaa: ”Tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala; – – tämän elämän päivä on ihmisille päivä tehdä työnsä” (Alma 34:32). Valmistaudummeko me?

Esipuheessaan nykyajan ilmoitusten kokoelmaan Herra julistaa: ”Valmistautukaa, valmistautukaa siihen, mikä on tuleva, sillä Herra on lähellä” (OL 1:12).

Herra on myös varoittanut:

”Niin, lähteköön huuto kaikkien ihmisten keskuuteen: Herätkää ja nouskaa ja lähtekää Ylkää vastaan, katsokaa ja nähkää, Ylkä tulee, menkää häntä vastaan. Valmistautukaa Herran suurta päivää varten.” (OL 133:10; ks. myös OL 34:6.)

Meitä varoitetaan aina, ettemme voi tietää Hänen tulemisensa päivää emmekä hetkeä. Matteuksen evankeliumin luvussa 24 Jeesus opetti:

”Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä hetkenä teidän Herranne tulee.

Mutta tietäkää tämä: Jos talon isäntä olisi tiennyt, millä yövartiolla varas tulisi, hän olisi valvonut eikä olisi antanut murtautua taloonsa, vaan olisi ollut valmiina.” (JS–M 46–47.)

”Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista” (Matt. 24:42–44; ks. myös OL 51:20).

Entä jos Hänen tulemisensa päivä olisi huomenna? Jos tietäisimme kohtaavamme Herran huomenna – oman ennenaikaisen kuolemamme vuoksi tai Hänen odottamattoman tulemisensa vuoksi – niin mitä me tekisimme tänään? Mitä me tunnustaisimme? Mitä me lakkaisimme tekemästä? Millaista tiliä meidän pitäisi tehdä? Mitä me antaisimme anteeksi? Mistä me lausuisimme todistuksemme?

Jos me tekisimme nuo asiat silloin, miksemme tekisi niitä nyt? Miksi emme tavoittelisi rauhaa nyt, kun rauhan kerran voi saada? Jos öljy on ehtymässä valmistautumisen lampustamme, alkakaamme heti täyttää sitä.

Meidän täytyy valmistautua sekä ajallisesti että hengellisesti niitä tapahtumia varten, joiden on profetoitu tapahtuvan Vapahtajan toisen tulemisen hetkenä. Ja se valmistautuminen, joka todennäköisimmin laiminlyödään, on se vähemmän näkyvä ja vaikeampi –hengellinen valmistautuminen. Kolmen päivän hätäpakkaus ajallisia tarvikkeita voi osoittautua korvaamattomaksi maallisissa haasteissa, mutta kuten tyhmät morsiusneidot surukseen oppivat, yhden vuorokauden pakkaus hengellistä valmistautumista on kallisarvoisempi ja sen arvo on kestävämpi.

V

Me elämme profetioiden mukaista aikaa, ”jolloin rauha otetaan pois maan päältä” (OL 1:35), kun ”kaikki on levottomuuden vallassa” ja ”ihmisten sydämet pettävät heidät” (OL 88:91). Levottomuudelle on monia ajallisia syitä, kuten sodat ja luonnonmullistukset, mutta niitäkin suurempi syy nykyiseen ”levottomuuteen” on hengellinen.

Kun katsomme ympäristöämme uskon silmin ja iankaikkisuuden näkökulmasta, näemme kaikkialla ympärillämme sen profetian täyttymisen, jonka mukaan ”Perkeleellä on valta omaan valtakuntaansa” (OL 1:35). Kirkon laulussamme kuvataan, kuinka ”vihollinen sua saartaa” (”Nuoret Israelin”, MAP-lauluja, 170, 2. säkeistö), ja niin asia on.

Pahuus, joka aiemmin rajoittui tiettyihin paikkoihin ja jota peiteltiin kuin paisetta, on nykyään laillista ja sitä esitellään kuin jotakin julistetta. Sivilisaation perimmäinen olemus ja sen suojamuurit asetetaan kyseenalaisiksi tai niitä vastaan hyökätään. Kansakunnat kiistävät uskonnollisen perintönsä. Avioliitto ja velvollisuudet perhettä kohtaan hylätään esteenä henkilökohtaiselle nautinnolle. Elokuvat ja aikakauslehdet ja televisio, jotka muovaavat asenteitamme, ovat täynnään kertomuksia tai kuvia, jotka esittävät Jumalan lapset saalistavina petoina tai parhaimmillaankin merkityksettöminä luomuksina, jotka tavoittelevat tuskin mitään muuta kuin henkilökohtaista mielihyvää. Ja liian monet meistä hyväksyvät tämän viihteeksi.

Miehiä ja naisia, jotka tekivät sankarillisia uhrauksia taistellessaan entisaikoina jumalattomia hallituksia vastaan, muovasivat sellaiset arvot, jotka ovat häviämässä meidän koulujemme opetuksesta. Hyvä, tosi ja kaunis korvataan hyödyttömällä, ”millä tahansa” ja henkilökohtaisten oikkujen arvottomalla rihkamalla. Ei ihme, että monet nuoristamme ja aikuisistamme ovat joutuneet pornografian, pakanallisen kehonosien lävistyksen, itsekkään mielihyvän tavoittelun, epärehellisen käyttäytymisen, paljastavan pukeutumisen, siivottoman kielenkäytön ja alentavan sukupuolisen irstailun pauloihin.

Kasvava joukko yhteiskunnan vaikuttajahahmoja ja heidän seuraajiaan kieltää Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan olemassaolon ja kunnioittaa vain maailmallisuuden jumalia. Monet vaikutusvaltaisessa asemassa olevat kiistävät jumalallisen lain määrittämän oikean ja väärän. Niidenkin joukossa, jotka väittävät uskovansa oikeaan ja väärään, on ”niitä, jotka sanovat pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi” (Jes. 5:20; 2. Nefi 15:20). Monet kiistävät myös henkilökohtaisen vastuun ja tukeutuvat muihin pyrkien tyhmien morsiusneitojen tavoin elämään lainavaroilla ja lainavalolla.

Kaikki tämä on tuskallista taivaallisen Isämme silmissä, Hänen, joka rakastaa kaikkia lapsiaan ja tuomitsee kaiken sellaisen, mikä estää meitä palaamasta Hänen kasvojensa eteen.

Mikä on henkilökohtaisen iankaikkiseen elämään valmistautumisemme tila? Jumalan kansa on aina ollut liittokansaa. Missä määrin me noudatamme liittoja, mukaan lukien ne pyhät lupaukset, joita me olemme tehneet kasteen vesissä, saadessamme pyhän pappeuden ja Jumalan temppeleissä? Olemmeko me niitä, jotka lupaavat, mutta eivät pidä lupauksiaan ja niitä, jotka uskovat, mutta eivät toimi uskonsa mukaan?

Noudatammeko me Herran käskyä: ”Seisokaa siis pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko, Herran päivän tulemiseen asti; sillä katso, se tulee pian” (OL 87:8)? Mitä nämä ”pyhät paikat” ovat? Varmastikin niihin kuuluvat temppeli ja sen uskollisesti pidetyt liitot. Varmastikin niihin kuuluu koti, jossa lapsia pidetään suuressa arvossa ja vanhempia kunnioitetaan. Varmastikin pyhiin paikkoihin kuuluvat meidän pappeuden valtuudella saadut tehtävämme, mukaan lukien lähetystyö ja uskollisesti täytetyt tehtävät seurakunnissa ja vaarnoissa.

Kuten Vapahtaja opetti toista tulemista koskevassa profetiassaan, autuas on se ”uskollinen ja viisas palvelija”, joka isäntänsä tullessa on huolehtimassa tehtävästään (ks. Matt. 24:45–46). Kuten profeetta Nefi opetti koskien tuota päivää: ”Vanhurskaiden ei tarvitse pelätä” (1. Nefi 22:17; ks. myös 1. Nefi 14:14; OL 133:44). Ja nykyajan ilmoitus lupaa: ”Herralla on valta pyhiinsä” (OL 1:36).

Haasteet ympäröivät meitä joka puolelta (ks. 2. Kor. 4:8–9). Mutta kun me uskomme Jumalaan, me luotamme niihin siunauksiin, jotka Hän on luvannut niille, jotka pitävät Hänen käskynsä. Me uskomme tulevaisuuteen, ja me valmistaudumme tuota tulevaisuutta varten. Lainatakseni kielikuvaa tutusta urheilukilpailujen maailmasta, me emme tiedä, milloin tämä peli päättyy, emmekä me tiedä lopullista pistetilannetta, mutta me tiedämme, että kun peli viimein päättyy, meidän joukkueemme voittaa. Me jatkamme etenemistä, ”kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty” (Dallin H. Oaks, ”Joseph, ihminen ja profeetta”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 74; ks. myös ”Wentworth-kirje” Valkeus, kesäkuu 1978, s. 35).

”Ja nyt”, Vapahtaja kehottaa meitä, ”olkaa uskollisia rukoillen aina, pitäen lamppunne kunnossa ja palavina ja öljyä mukananne, jotta olisitte valmiit Yljän tullessa. Sillä katso, totisesti, totisesti minä sanon teille, että minä tulen pian. Aamen.” (OL 33:17–18.)

Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, todistan, että Hän on tuleva, kuten Hän on luvannut. Ja rukoilen, että me olemme valmiita kohtaamaan Hänet. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.