Valitkaa tänä päivänä
Tekemämme valinnat määräävät kohtalomme.
Rakkaat veljeni ja sisareni – sekä te, jotka olette näköpiirissäni että te, jotka olette kokoontuneina ympäri maailmaa – pyydän uskoanne ja rukouksianne vastatessani saamaani tehtävään ja etuoikeuteen puhua teille. Ensiksi haluan kuitenkin esittää henkilökohtaisen tervetulotoivotukseni vanhimmille Dieter Uchtdorf ja David Bednar, uusille kahdentoista apostolin koorumin jäsenillemme.
Olen viime aikoina miettinyt valintoja ja niiden seurauksia. On sanottu, että historian portti kääntyy pienten saranoiden varassa, ja niin kääntyy myös ihmisten elämä. Tekemämme valinnat määräävät kohtalomme.
Entisaikojen Joosua julisti: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette – –. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa.”1
Me kaikki aloitimme pelottavan ja erittäin tärkeän matkan lähtiessämme henkimaailmasta ja tullessamme tähän usein haastavaan vaiheeseen, jota kutsutaan kuolevaisuudeksi. Toimme mukanamme Jumalalta saamamme suurenmoisen lahjan – tahdonvapautemme. Profeetta Wilford Woodruff on sanonut: ”Jumala on antanut kaikille lapsilleen – – yksilöllisen tahdonvapauden. – – [Meillä] oli se taivaiden taivaassa ennen kuin maailma oli, ja Herra ylläpiti ja puolusti sitä siellä Lusiferin hyökkäystä vastaan. Tämän tahdonvapauden vuoksi te ja minä ja koko ihmiskunta olemme tulleet vastuullisiksi olennoiksi, jotka ovat vastuussa kulkemastaan tiestä, elämästään ja tekemistään teoista.”2
Brigham Young on sanonut: ”Kaikkien on käytettävä [tätä tahdonvapautta] saadakseen korotuksen [Jumalan valtakunnassa]; koska [meillä] on valta valita, [meidän] on käytettävä tätä [oikeuttamme].”3
Pyhät kirjoitukset kertovat meille, että me olemme vapaita toimimaan omasta puolestamme, ”valitsemaan ikuisen kuoleman tien tai iankaikkisen elämän tien”.4
Tuttu kirkon laulu antaa innoitusta tekemiimme valintoihin:
Oikein tee, kun sä valitsemaan joudut.
Oikeaan sua Henki johdattaa,
Valaisee joka hetki sydämesi,
Aina jos etsit oikeaa.
Oikein tee! Silloin varmuus mielen täyttää.
Oikein tee! Saat rauhan sieluusi.
Oikein tee, mitä teetkin maailmassa.
Olkohon taivas määräsi.5
Onko meillä opasta, joka auttaa valitsemaan oikein ja välttämään vaarallisia kiertoteitä? Toimistoni seinällä suoraan pöytääni vastapäätä on Vapahtajaa esittävä ihastuttava kuva, jonka Heinrich Hofmann on maalannut. Rakastan tuota maalausta, joka minulla on ollut siitä asti, kun olin 22-vuotias piispa, ja jonka olen ottanut mukaani kaikkialle, minne minut on lähetetty työskentelemään. Olen yrittänyt elää Mestarin mallin mukaan. Aina kun minun on tehtävä vaikea päätös, olen katsonut tuota kuvaa ja kysynyt itseltäni: ”Mitä Hän tekisi?” Sitten yritän tehdä niin. Emme voi koskaan mennä vikaan, jos teemme valinnan seurata Vapahtajaa.
Jotkin valinnat saattavat vaikuttaa tärkeämmiltä kuin toiset, mutta yksikään valinta ei ole merkityksetön.
Joitakin vuosia sitten pidin kädessäni opasta, jonka noudattaminen auttaisi meitä aina tekemään oikeita valintoja. Se oli kokoelma pyhiä kirjoituksia, jota yleensä kutsumme kolmoissidokseksi. Siinä olivat Mormonin kirja, Oppi ja liitot ja Kallisarvoinen helmi. Tuo kirja oli rakastavan isän lahja kallisarvoiselle tyttärelle, joka noudatti tarkoin hänen neuvojaan. Etusivulle isä oli kirjoittanut omin käsin nämä innoitetut sanat:
”Rakkaalle Maurineilleni,
Annan sinulle tämän pyhän kirjan, jotta sinulla olisi jatkuva mittari, jonka perusteella voit arvioida totuutta ja ihmisfilosofioiden virheitä ja kasvaisit näin hengellisyydessä tietojesi lisääntyessä. Lue tätä kirjaa usein, ja vaali sitä koko elämäsi ajan.
Rakkaudella isäsi,
Harold B. Lee”
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä päämääränämme on saavuttaa selestinen kirkkaus.
Älkäämme olko päätöksissämme yhtä epävarmoja kuin Liisa Lewis Carrollin klassikossa Liisa Ihmemaassa. Muistatte, että Liisa tulee tienristeykseen, jossa hänen edessään on kaksi polkua. Kumpikin johtaa eteenpäin mutta päinvastaisiin suuntiin. Liisa kohtaa Irvikissan ja kysyy tältä: ”Mitä tietä minun tulee kulkea?”
Kissa vastaa: ”Se riippuu – – siitä minne sinä tahdot kulkea. Ellet tiedä, minne tahdot kulkea, sittenhän on samantekevää, mitä tietä kuljet.”6
Toisin kuin Liisa, me kaikki tiedämme, minne me haluamme mennä, ja sillä on väliä, mitä tietä kuljemme, sillä tässä elämässä kulkemamme tie johtaa varmasti sille tielle, jota kuljemme tulevassa elämässä.
Jokaisen meistä on syytä muistaa olevansa Jumalan poika tai tytär, jolle on annettu lahjaksi uskoa, varusteeksi rohkeutta ja oppaaksi rukous. Iankaikkinen päämäärämme on edessämme. Apostoli Paavali puhuu meille tänään kuten hän puhui Timoteukselle monia vuosia sitten: ”Älä lyö laimin armolahjaa, jonka sait.” ”Pidä tallessa, Timoteus, se mikä on uskottu sinun haltuusi!”7
Toisinaan monet meistä antavat tuon saavutusten vihollisen – epäonnistumisen varsinaisen aiheuttajan – kutistaa toiveemme, tukahduttaa unelmamme, sumentaa näkemyksemme ja vahingoittaa elämäämme. Vihollisen ääni kuiskuttelee korvaamme: ”Et pysty siihen.””Olet liian nuori.” ”Olet liian vanha.” ”Et ole mitään.” Silloin meidän pitäisi muistaa, että meidät on luotu Jumalan kuvaksi. Tämän totuuden pohtiminen antaa syvällisen väkevyyden ja voiman tunteen.
Minulla oli etuoikeus tuntea melko läheisesti presidentti J. Reuben Clark jr, joka palveli niin monia vuosia ensimmäisen presidenttikunnan jäsenenä. Auttaessani häntä valmistelemaan monumentaalisia kirjojaan painokuntoon opin korvaamattomia asioita. Ollessaan eräänä päivänä vakavalla, pohdiskelevalla mielellä presidentti Clark kysyi, voisinko hoitaa erään kuvan painattamisen kehystämistä varten. Kuvan oli määrä esittää Persepoliin leijonia, jotka vartioivat murentuneen suuruuden raunioita. Kuvaan tuhoutuneen sivilisaation rappeutuvien holvien keskelle presidentti Clark halusi painattaa pyhistä kirjoituksista joitakin lempikohtiaan, jotka hän oli valinnut laajan kirjoitusten tuntemuksensa perusteella. Minusta tuntui, että haluaisitte tietää, mitkä kohdat hän valitsi. Niitä oli kolme – kaksi Saarnaajasta ja yksi Johanneksen evankeliumista.
Ensiksi Saarnaajasta: ”Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.”8
Toiseksi: ”Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!”9
Kolmanneksi Johanneksen evankeliumista: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” 10
Kirjoittaessaan kirjaa, josta tuli Mormonin kirja, entisaikojen profeetta, Moroni, antoi neuvon: ”Ja nyt, minä tahtoisin kehottaa teitä etsimään tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet, jotta Isän Jumalan sekä Herran Jeesuksen Kristuksen ja heistä todistavan Pyhän Hengen armo olisi ja pysyisi teissä ikuisesti.”11
Presidentti David O. McKay on neuvonut: ”Elämän suurin taistelu käydään oman sielusi hiljaisissa kammioissa. – – On hyvä istuutua vaihtamaan ajatuksia itsensä kanssa – oppia ymmärtämään itseään ja päättää tuona hiljaisena hetkenä, mikä on velvollisuutesi perhettäsi, kirkkoasi, maatasi ja – – lähimmäisiäsi kohtaan.”12
Poikaprofeetta Joseph Smith etsi taivaallista apua menemällä lehtoon, josta silloin tuli pyhä. Tarvitsemmeko me samanlaista voimaa? Onko jokaisen tarpeen etsiä oma ”pyhä lehtonsa”? Sellainen lehto on paikka, jossa yhteydenpito Jumalan ja ihmisen välillä voi tapahtua esteettä, keskeytyksettä ja häiriöttä.
Uudesta testamentista me opimme, että on mahdotonta suhtautua oikealla asenteella Kristukseen suhtautumatta epäitsekkäästi ihmisiin. Matteuksen kirjassa Jeesus opetti: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”13
Etsiessään miestä, jolla on uskoa, Vapahtaja ei valinnut häntä niiden omahyväisten joukosta, joita yleensä löytyi synagogasta, vaan Hän kutsui miehen Kapernaumin kalastajien keskuudesta. Opettaessaan rannalla Hän näki kahden veneen odottavan järven rannassa. Hän astui toiseen ja pyysi veneen omistajaa soutamaan sen rannasta vähän ulommaksi, niin ettei väkijoukko tungeksisi Hänen ympärillään. Opetettuaan kansaa Hän sanoi Simonille: ”Souda vene syvään veteen, laskekaa sinne verkkonne.”
Simon vastasi: ”’Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön emmekä ole saaneet mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.’
Näin he tekivät ja saivat saarretuksi – – suuren kalaparven – –.
Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi: ’Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.’”14
Vastaus kuului: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”15
Kalastaja Simon oli saanut kutsunsa. Epäilevälle, epäuskoiselle, kouluttamattomalle, harjaantumattomalle, kiivaalle Simonille Herran tie ei ollut mukavuuden valtatie eikä tuskaton polku. Hän oli kuuleva nuhteen: ”Vähäinenpä on uskosi!”16 Kuitenkin kun Mestari kysyi häneltä: ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.”17
Simonista, epäilysten miehestä, oli tullut Pietari, uskon apostoli. Pietari teki valintansa.
Kun Vapahtajan oli valittava innokas ja voimallinen lähetyssaarnaaja, Hän ei löytänyt tätä puolustajiensa keskuudesta vaan vastustajiensa keskeltä. Damaskoksen tien kokemus muutti Saulin. Herra sanoi hänestä: ”Minä olen valinnut hänet aseekseni, tunnustamaan nimeäni maailman kansojen ja kuninkaiden ja myös Israelin kansan edessä.”18
Vainooja Saulista tuli käännyttäjä Paavali. Paavali teki valintansa.
Lukemattomat kirkon jäsenet palvelevat epäitsekkäästi päivittäin. On monia, jotka antavat auliisti ilman suosionosoituksia tai kerskailua. He tekevät sen pikemminkin hiljaisesti rakastaen ja hellästi hoivaten. Saanen kertoa teille esimerkin eräästä, joka teki hyvin yksinkertaisen mutta syvällisen valinnan palvella.
Muutama vuosi sitten olimme sisar Monsonin kanssa Toronton kaupungissa, jossa asuimme kerran ollessani lähetysjohtaja. Toronton ensimmäisen vaarnanjohtajan vaimo Olive Davies oli vakavasti sairaana ja valmistautui siirtymään pois tästä elämästä. Sairautensa vuoksi hänen oli lähdettävä rakkaasta kodistaan sairaalaan, jossa häntä voitaisiin hoitaa hänen tarvitsemallaan tavalla. Heidän ainoa lapsensa asui oman perheensä kanssa kaukana lännessä.
Yritin lohduttaa sisar Daviesia, mutta hänellä oli jo seuranaan lohtu, jota hän oli kaivannut. Roteva tyttärenpoika istui hiljaa isoäitinsä vieressä. Sain tietää, että poika oli viettänyt suurimman osan kesästä poissa yliopisto-opintojensa parista, jotta voisi huolehtia isoäitinsä tarpeista. Sanoin hänelle: ”Shawn, et tule koskaan katumaan päätöstäsi. Isoäitisi mielestä olet taivaan lähettämä vastaus hänen rukouksiinsa.”
Poika vastasi: ”Päätin tulla, koska rakastan häntä ja tiedän, että näin taivaallinen Isä haluaisi minun tekevän.”
Kyyneleet eivät olleet kaukana. Isoäiti kertoi meille, kuinka hän oli nauttinut tyttärenpoikansa avusta ja esittelemisestä jokaiselle työntekijälle ja jokaiselle potilaalle sairaalassa. Käsi kädessä he kävelivät pitkin käytäviä, ja öisin poika oli aivan lähellä.
Olive Davies on siirtynyt uskollisen miehensä luo saamaan palkkansa, ja yhdessä he jatkavat iankaikkista matkaansa. Tyttärenpojan sydämessä säilyvät ikuisesti nuo sanat: ”Oikein tee, kun sä valitsemaan joudut. Oikeaan sua Henki johdattaa.”19
Sellaisia ovat peruskivet rakentaessamme kukin omaa temppeliämme. Apostoli Paavali neuvoi: ”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?”20
Saanen jättää teille tänään yksinkertaisen mutta kauaskantoisen kaavan opastamaan teitä elämän valinnoissa:
Täyttäkää mielenne totuudella.
Täyttäkää sydämenne rakkaudella.
Täyttäkää elämänne palvelulla.
Kun niin teemme, voimme jonakin päivänä kuulla Herramme ja Vapahtajamme kiitoksen: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!”21
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.