”Ruoki minun lampaitani”
Meillä kaikilla on suuri vastuu, – – [johon] sisältyy niiden etsiminen, jotka eivät ole kanssamme, ja rakkautemme ja ystävyytemme osoittaminen heitä kohtaan.
Kun olin nuori lähetyssaarnaaja Meksikossa, minut kutsuttiin palvelemaan seurakunnanjohtajana eräässä pikkukaupungissa Veracruzin osavaltiossa. Kun tarkastelimme toverini kanssa pienen seurakuntamme jäsenkortteja, huomasimme sellaisen veljen kortin, joka oli asetettu diakoniksi mutta joka ei ollut osallistunut kokouksiin.
Sovimme vierailusta hänen luokseen. Siellä ollessamme kutsuimme hänet tulemaan kokouksiin ja palvelemaan pappeustehtävissään. Hän tuli seuraavana sunnuntaina, mutta hän ei ollut pukeutunut asianmukaisesti eikä ajanut partaansa. Niinpä opetimme häntä olemaan puhdas ja siisti toimiessaan näissä pyhissä pappeustehtävissään, joihin kuului sakramentin jakaminen. Hänen elämänsä muuttui huomattavasti, kun hän palveli uskollisesti. Tuo seurakunta oli viimeinen palvelupaikkani lähetystyössä ennen paluuta kotiin. Kun olin valmis lähtemään seurakunnasta, tämä hyvä veli tuli ja kietoi kätensä ympärilleni, nosti minut ilmaan ja pyöräytti minut ympäri. Hänen näin tehdessään kyyneleet vierivät hänen poskiaan pitkin ja hän sanoi: ”Kiitos siitä, että tulit ja autoit minua.”
Joskus me kerta kaikkiaan kadotamme päämäärämme ja ajaudumme pois. Toisinaan tunteitamme loukataan tai joitakin muita ongelmia ilmaantuu. Lopputulos on kuitenkin sama, ja me jäämme vaille siunauksia, jotka voisivat olla meidän. Sydämemme muutos ja kulkeminen Vapahtajan meille osoittamaa polkua voivat poistaa ylpeyden, epäluottamuksen, petoksen, masennuksen ja monenlaiset synnit. Hän sanoo: ”Kuuntele minun sanojani; vaella minun Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla on rauha minussa” (OL 19:23). Vapahtaja on maksanut lunnaamme. Hän rakastaa meitä jokaista ja lähestyy kaikkia, jotka tulevat ja seuraavat Häntä.
Syvällä meidän jokaisen sisimmässä palaa halu hyvään. Kun tuota liekkiä ruokitaan ja vaalitaan evankeliumin iankaikkisilla totuuksilla ja Hengen todistuksella, se reagoi ja kasvaa vahvemmaksi ja kirkkaammaksi, kunnes se johtaa meidät totuuden täyteyteen. Liekki täytyy sytyttää rakkaudella ja hellällä huolenpidolla ja sen jälkeen sitä täytyy ruokkia jatkuvasti. Se on kuin puutarhuri, joka kasvattaa kauniita kukkia. Jatkuva hellä huolenpito ja ravitseminen saa ajan mittaan aikaan kauniin kukinnan, josta nauttivat kaikki, jotka sen näkevät.
Myös anteeksianto on ratkaiseva osa paluutamme onneen Isämme valtakunnassa. Joskus meitä saatetaan loukata tai meille saatetaan tehdä vääryyttä, ja siitä voi tulla kompastuskivi, joka saattaa johtaa meidät pois iankaikkisesta päämäärästämme, joka on paluu taivaallisen Isämme luokse. Vapahtaja opetti meille anteeksiantamuksen mallin opettaessaan Isä meidän -rukouksen. Hän sanoi: ”Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa” (Matt. 6:12). Huomaamme tästä, että saadaksemme anteeksi meidän on annettava anteeksi muille. Se voi olla toisinaan vaikeaa, kun haavat ovat syviä ja niistä on kärsitty kauan.
Näinä myöhempinä aikoina Vapahtaja opetti kuitenkin tämän periaatteen vielä selvemmin näissä sanoissa: ”Minun opetuslapseni etsivät muinaisina aikoina syytä toinen toistaan vastaan eivätkä antaneet toisilleen anteeksi sydämessään; ja tämän pahuuden tähden heitä ahdistettiin ja kuritettiin ankarasti.
Sen tähden minä sanon teille, että teidän tulee antaa anteeksi toinen toisellenne; sillä se, joka ei anna veljelleen anteeksi hänen rikkomuksiaan, seisoo tuomittuna Herran edessä; sillä hänelle jää suurempi synti.
Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.” (OL 64:8–10.) Kun me seuraamme tätä neuvoa, se auttaa meitä voittamaan vieläpä vaikeimmatkin koettelemukset.
Kun me annamme anteeksi ja unohdamme sen, mikä on painanut raskaasti sydäntämme ja vienyt meidät pois polulta, raskas taakka nostetaan sielustamme, ja me olemme vapaita – vapaita kulkemaan eteenpäin ja edistymään pyrkimyksissämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumissa suurempi rakkaus sydämessämme. Meitä siunataan suuremmalla innolla elämään, ja sydämemme keventyy. Hengellisen energian aalto työntää meitä eteenpäin ilossa ja onnessa. Menneisyyden ongelmat heitetään pois kuten vanhat, loppuunkuluneet vaatteet. ”Ja nyt minä sanon teille, että hyvä paimen kutsuu teitä; ja jos te kuuntelette hänen ääntänsä, hän tuo teidät laumaansa, ja te olette hänen lampaitaan” (Alma 5:60).
Vaatii rohkeutta tulla takaisin, kun olemme poikenneet Vapahtajan polulta. Lupaan teille, että kun te osoitatte tuota rohkeutta ja otatte tarvittavat askeleet, huomaatte rakkauden tulvan. Monet riemuitsevat kanssanne, ja teille ojennetaan ystävän käsi. Teitä ravitaan, ja sydämenne täyttää ilo.
”Muistakaa, että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä;
sillä katso, Herra, teidän Lunastajanne, kärsi kuoleman lihassa; ja niin hän kärsi kaikkien ihmisten tuskan, jotta kaikki ihmiset voisivat tehdä parannuksen ja tulla hänen luoksensa.
Ja kuinka suuri hänen ilonsa onkaan sielusta, joka tekee parannuksen!” (OL 18:10–11, 13.)
Me olemme kaikki veljiä ja sisaria, taivaallisen Isämme lapsia. Meidän täytyy auttaa niitä, jotka ovat jostakin syystä unohtaneet polun. Me rakastamme teitä ja kutsumme teidät pöytään hengelliselle juhla-aterialle, jonka Herra on valmistanut teidän iloksenne ja onneksenne. Te saatte tuntea taivaallisen Isämme rakkauden, kun tulette halukkain ja kuuliaisin sydämin valmiina osallistumaan ja palvelemaan. Hän tuntee teidät, Hän tietää tarpeenne ja sen, mikä teitä odottaa tulevaisuudessa. Hän ymmärtää täydellisesti meidän jokaisen tunteet, kärsimykset ja koettelemukset. Sen ja Poikansa Jeesuksen Kristuksen äärettömän sovituksen ansiosta te kykenette kohtaamaan jokaisen haasteen, joka tulee osaksenne eläessänne elämäänne.
Meillä kaikilla on suuri vastuu, jonka Vapahtaja on laskenut harteillemme. Hän sanoi: ”Ruoki minun lampaitani” (Joh. 21:17). Siihen sisältyy niiden etsiminen, jotka eivät ole kanssamme, ja rakkautemme ja ystävyytemme osoittaminen heitä kohtaan. He olivat kanssamme ensimmäisessä asemassamme. He ovat solmineet pyhiä liittoja kasteessa ja ehkä jopa temppelissä. Nyt he tarvitsevat meidän apuamme.
Rukoilen, että me jokainen voimme ajatella perhettämme ja sukuamme, ystäviämme ja tuttaviamme, jotka eivät nauti evankeliumin täysistä siunauksista. Ajatelkaa niitä, joista olette tehtävänne vuoksi vastuussa. Kysykää itseltänne: ”Mitä minä voin tehdä?” Taivaallinen Isä opastaa teitä, kun pyydätte Hänen apuaan. Menkää sitten, etsikää heidät ja kutsukaa heitä palaamaan ja nauttimaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin täydestä osallisuudesta ja suurenmoisesta sanomasta. Antakaa heidän tuntea rakkautenne ja kuulla todistuksenne. Auttakaa heitä palauttamaan mieleensä ne tunteet, jotka heillä kerran oli iankaikkisista totuuksista, jotka täyttävät heidän elämänsä ilolla ja onnella.
Ryhtykäämme innokkaasti kokoamaan Hänen lampaitaan, jotka ovat kulkeneet harhaan, niin että he voivat olla turvassa laumassa. Hän, ”joka on voimallinen pelastamaan” (2. Nefi 31:19), on Hyvä Paimen, ja Hän rakastaa lampaitaan. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.