Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen
Ainoastaan usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa voi antaa meille rauhaa, toivoa ja ymmärrystä.
Usko Vapahtajaan ja Hänen tehtäväänsä on niin tärkeä, että se on evankeliumin ensimmäinen periaate: ”Usko Herraan Jeesukseen Kristukseen.” 1 Mitä usko on? Kirjeessään heprealaisille Uudessa testamentissa apostoli Paavali opetti:
”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.”2 Ja kuinka me saamme uskon? Kuinka me saamme todisteen Vapahtajastamme, jota emme ole nähneet? Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan:
”Pyhä Henki antaa toisten tietää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden. Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina.”3
Aikojen alusta asti profeetat ovat tienneet, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. He ovat tienneet Hänen lähetystehtävästään kuolevaisuudessa ja Hänen sovituksestaan koko ihmiskunnan puolesta. Pyhät aikakirjat antavat meille profetioita tuhansien vuosien ajalta, ei ainoastaan Vapahtajamme ensimmäisestä tulemisesta vaan myös toisesta tulemisesta – loistavasta päivästä, joka aivan varmasti tulee.
Jos olisimme eläneet näiden muinaisten profeettojen aikana, niin olisimmeko uskoneet heidän sanoihinsa? Olisiko meillä ollut uskoa Vapahtajamme tulemiseen?
Muinaisessa Amerikassa Samuel Lamanilainen profetoi, että Vapahtajan syntymää edeltävänä yönä ”taivaalla [olisi] suuria valoja, – – niin että ihmisestä näyttää niin kuin olisi päivä”.4
Monet uskoivat Samuelia ja lähtivät etsimään Nefiä, tunnustivat syntinsä, tekivät parannuksen ja saivat kasteen. ”Ja enkeleitä ilmestyi ihmisille, viisaille ihmisille, ja julisti heille suuren ilon ilosanomaa.”5
Mutta enimmäkseen nefiläiset ”alkoivat paaduttaa sydäntään”6 ja kävivät sokeiksi aikojen merkeille ja ihmeteoille. Näitä merkkejä annettiin, ”jotta [ihmiset] tietäisivät, että Kristuksen oli pian tultava”.7 Mutta sen sijaan että olisivat ottaneet niistä vaarin nefiläiset ”alkoivat luottaa omaan – – viisauteensa, sanoen: Joitakin asioita [uskovat] ovat saattaneet arvata oikein, mutta – – ei ole järkevää, että sellainen olento kuin Kristus tulisi”.8
Noihin aikoihin kuten nykyäänkin jotkut epäilijät, joita sanotaan antikristuksiksi, saivat muita vakuuttuneiksi siitä, ettei tarvittu Vapahtajaa ja Hänen sovitustaan. Kun Samuelin profetia lopulta täyttyi ja oli ”yksi päivä ja yö ja päivä – – ikään kuin se olisi yksi päivä”,9 mikä ilo onkaan varmasti täyttänyt niiden sydämen, jotka olivat uskoneet profeettoihin! ”Ja kaikki, niin, jokainen rahtukin, oli tapahtunut profeettojen sanojen mukaisesti. Ja tapahtui myös, että ilmestyi uusi tähti, sanan mukaisesti.”10
Ne, jotka uskoivat profeettojen sanoihin, tunsivat Vapahtajan koko Hänen elämänsä ja palvelutehtävänsä ajan ja saivat siunauksen seurata Häntä. Mutta joskus jopa kaikkein uskollisimpien seuraajien uskoa koeteltiin. Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Tuomas kuuli veljiensä todistavan, että Vapahtaja oli noussut haudasta. Mutta sen sijaan että olisi uskonut heidän sanoihinsa Tuomas sanoi: ”Jos en itse näe – –, minä en usko.”11 Myöhemmin tälle rakkaalle apostolille annettiin tilaisuus koetella Vapahtajan käsissä olevia naulojen jälkiä, ja hän tunnusti: ”Minun Herrani ja Jumalani!”12 Silloin Vapahtaja opetti lempeästi hänelle, kuten Hän on opettanut meille kaikille, mitä usko tarkoittaa: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”13
Amerikan mantereella olevat uskovat kokivat samanlaisia uskon koetuksia. Kuten Samuel oli profetoinut, oli ”ukkosenjylinää ja salamoita”,14 eikä koko maassa ollut ”mitään valoa kolmeen päivään”.15 Mutta ne, jotka olivat ottaneet ”vastaan profeetat [eivätkä kivittäneet] heitä”,16 eivät pelänneet eivätkä paenneet. He huomasivat, että tämä oli Jeesuksen Kristuksen kuolemasta annettu merkki,17 ja he kokoontuivat temppelin luo ihmetellen yhdessä. Ja siellä Herra ilmestyi heille sanoen:
”Katso, minä olen Jeesus Kristus, jonka profeetat todistivat tulevan maailmaan. – – Minä olen juonut siitä katkerasta maljasta, jonka Isä on antanut minulle, ja olen kirkastanut Isän ottamalla päälleni maailman synnit – –. Ja tapahtui, että kun Jeesus oli puhunut nämä sanat, koko väkijoukko lankesi maahan, sillä he muistivat, että heidän keskuudessaan oli profetoitu, että Kristus näyttäytyisi heille taivaaseennousemisensa jälkeen.”18
Veljet ja sisaret, profetiat Kristuksen ensimmäisestä tulemisesta täyttyivät, ”jokainen rahtukin”. Sen ansiosta monet ihmiset ympäri maailman uskovat, että Vapahtaja syntyi ja eli ajan keskipäivänä. Mutta monet profetiat ovat silti vielä täyttymättä! Tässä ja muissa konferensseissa kuulemme elävien profeettojen profetoivan ja todistavan Kristuksen toisesta tulemisesta. Hekin todistavat ympärillämme näkyvistä merkeistä ja ihmeteoista ja kertovat meille, että Kristus tulee varmasti jälleen. Päätämmekö me uskoa heidän sanoihinsa? Vai odotammeko heidän todistuksistaan ja varoituksistaan huolimatta todistetta – kuljemmeko me ”pimeässä keskipäivällä”19 kieltäytyen näkemästä nykyajan profetian valossa ja kieltäen, että Maailman Valo palaa hallitsemaan ja vallitsemaan keskuudessamme?
Olen elämäni aikana tuntenut monia hyviä ja jaloja ihmisiä, jotka pitävät kiinni kristillisistä arvoista. Mutta joiltakuilta puuttuu uskoa siihen, että Hän elää, että Hän on maailman Vapahtaja ja että Hänen kirkkonsa on palautettu maan päälle. Koska he eivät usko profeettojen sanoihin, he ovat vailla iloa evankeliumista ja sen pelastavista toimituksista elämässään.
Minulla on eräs rakas ystävä, joka eräänä päivänä jokin aika sitten veljellisen rakkauden herkistämänä kysyi: ”Vanhin Hales, minä haluan uskoa, olen aina halunnut uskoa, mutta kuinka minä sen teen?” Tänä aamuna ha-luan vastata tuohon kysymykseen.
Apostoli Paavali kirjoitti roomalaisille: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”20 Se, että katselette tai kuuntelette konferenssia tai luette konferenssipuheita, tarkoittaa sitä, että kuulette Jumalan sanaa. Ensimmäinen askel uskon löytämisessä Herraan Jeesukseen Kristukseen on se, että antaa Hänen sanansa – Hänen palvelijoittensa, profeettojen suulla puhutun sanan – koskettaa sydäntään. Mutta ei riitä, että vain annatte noiden sanojen tulvia ylitsenne, ikään kuin ne yksin voisivat muuttaa teidät. Meidän täytyy tehdä oma osamme. Tai kuten Vapahtaja itse sanoi: ”Jolla on korvat, se kuulkoon!”21 Toisin sanoen kuuleminen vaatii aktiivista yritystä. Usko ilman tekoja on kuollut.22 Se tarkoittaa sitä, että otamme vakavasti sen, mitä opetetaan, mietimme sitä huolella, tutkimme sitä mielessämme. Kuten profeetta Enos oppi, se tarkoittaa sitä, että annamme muiden antaman todistuksen evankeliumista painua syvälle sydämeemme.23 Katsokaamme joitakin Enosin syvällisen, uskoa vahvistavan kokemuksen peruspiirteitä.
Ensiksi, Enos kuuli evankeliumin totuudet isältään, aivan kuten te kuulette ne perheessänne ja tässä konferenssissa. Toiseksi, hän antoi isänsä opetusten ”iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta”24 painua syvälle sydämeensä. Kolmanneksi, hänet täytti halu tietää itse, olivatko nämä opetukset totta ja mikä oli hänen oma asemansa hänen Luojansa edessä. Kuten Enos itse sanoikin: ”Minun sielullani oli nälkä.”25 Tämän kiihkeän hengellisen tiedonhalun ansiosta Enos oli kelvollinen saamaan Vapahtajan lupauksen: ”Siunattuja ovat kaikki ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät täytetään Pyhällä Hengellä.”26 Neljänneksi, Enos oli kuuliainen Jumalan käskyille, mikä teki hänelle mahdolliseksi olla vastaanottavainen Pyhälle Hengelle. Viidenneksi, Enos kirjoittaa: ”Minä polvistuin maahan Luojani eteen, ja minä huusin hänen puoleensa voimallisessa rukouksessa ja anomisessa oman sieluni puolesta; ja kaiken päivää minä huusin hänen puoleensa; niin, ja kun yö tuli, minä yhä korotin korkealle ääneni, niin että se ylti taivaisiin.”27 Se ei ollut helppoa. Usko ei syntynyt nopeasti. Itse asiassa Enos kuvaili kokemustaan rukouksessa kamppailuksi, joka hänellä oli Jumalan edessä.28 Mutta hän sai uskon. Pyhän Hengen voiman avulla hän sai itse todistuksen.
Me emme voi saada Enosin uskon kaltaista uskoa ilman omaa kamppailuamme Jumalan edessä rukouksessa. Todistan, että palkinto on vaivan arvoinen. Muistakaa, kuinka se tapahtuu: 1) Kuulkaa Jumalan sanaa, jota Hänen palvelijansa puhuvat ja kirjoittavat, 2) antakaa tuon sanan painua syvälle sydämeenne, 3) nähkää sielussanne vanhurskauden nälkää, 4) noudattakaa kuuliaisesti evankeliumin lakeja, toimituksia ja liittoja ja 5) kohottakaa äänenne voimallisessa rukouksessa ja anomisessa pyytäen uskossa, että saatte tietää, että Jeesus Kristus on Vapahtajamme. Lupaan, että jos teette nämä asiat vilpittömästi ja hellittämättä, niin sanat, jotka Vapahtaja puhui opetuslapsilleen, täyttyvät elämässänne: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.”29
Kun olemme löytäneet alkeet uskollemme Jeesukseen, taivaallinen Isämme sallii meidän uskomme vahvistua. Tämä tapahtuu monin tavoin, myös vastoinkäymisen kokemisen kautta. Eräs tuttavani kirjoitti hiljattain:
”Meidän 21⁄2-vuotias pojanpoikamme kuoli leukemiaan. – – Poikani ja hänen vaimonsa eivät ole vieläkään purkaneet hänen sänkyään. Hänen kuolemastaan on pian seitsemän vuotta. On vaikeata säilyttää uskoa. Menetin ystävän, joka oli 69-vuotias. Hänellä oli kymmenen vuoden aikana ollut kolme eri syöpää, jotka muuttuivat kaksi kertaa oireettomiksi. Aluksi syöpä todettiin hänen munuaisissaan, sitten aivoissa ja sitten keuhkoissa. Hän ei pystynyt taistelemaan enää sitä vastaan. Hän kokeili kaikkea, mikä oli inhimillisesti katsoen mahdollista, ja kuusi vuotta sitten hän löysi uskon – mutta ei lisää elonpäiviä. On siis aika vaikeata uskoa.”
Vastasin tähän minulle esitettyyn uskoa koskevaan vetoomukseen seuraavasti: ”Perheenne tarina pojanpoikanne menehtymisestä leukemiaan oli koskettava. Toivottavasti te ja lapsenne löydätte rauhan etsiessänne vastauksia kysymykseen elämän tarkoituksesta. Saamme uskon, kun rukoilemme haluten vilpittömästi päästä lähelle Jumalaa ja luottaen siihen, että Hän kantaa taakkamme ja antaa meille vastauksia elämän selittämättömiin arvoituksiin elämän tarkoituksesta: Mistä me olemme tulleet? Miksi me olemme täällä maan päällä kuolevaisuudessa? Ja mihin me olemme menossa, kun aikamme kuolevaisuudessa maan päällä on päättynyt? Teidän pienokaisellanne on kaikki hyvin, koska hän kuoli ennen kahdeksan vuoden vastuullista ikää, ja hän on Jumalan luona. Etsikää uskoa, ja Jumalan siunaukset olkoot teidän kanssanne.”
Eikö ole mielenkiintoista, että se, joka kärsii, saa usein kärsimyksen kautta uskon ja hyväksyy Herran tahdon, ”toteutukoon sinun tahtosi”,30 kun taas perheenjäsenten ja hoitajien voi olla vaikea hyväksyä traagista lopputulosta ja kokemuksen perusteella vahvistua uskossa? Me emme voi mitata uskoa ylimääräisillä elonpäivillä.
Kun kohtaamme kuolevaisuuden haasteita, ja me kaikki kohtaamme niitä, voi tuntua ”vaikealta säilyttää uskoa” ja on ”vaikeata uskoa”. Tällaisina hetkinä ainoastaan usko Herraan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa voi antaa meille rauhaa, toivoa ja ymmärrystä. Vain usko siihen, että Hän kärsi meidän edestämme, antaa meille voimaa kestää loppuun asti. Kun saamme tämän uskon, me koemme voimallisen sydämenmuutoksen, ja Enosin tavoin meistä tulee vahvempia ja me alamme toivoa veljiemme ja sisariemme parasta. Me rukoilemme heidän puolestaan, että hekin ylentyisivät ja vahvistuisivat uskon kautta Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen.
Katsokaamme muutamia näistä profeetallisista todistuksista siitä, kuinka sovitus vaikuttaa elämässämme. Pyydän, että niin tehdessämme annatte niiden painua syvälle sydämeenne ja tyydyttää kaiken sen nälän, joka sielussanne saattaa olla.
”Ja sinä päivänä laskeutui Aadamin päälle Pyhä Henki, joka todistaa Isästä ja Pojasta sanoen: Minä olen Isän Ainosyntyinen alusta asti – – niin että koska sinä olet langennut, sinut voidaan lunastaa.”31
Ja Herra näyttäytyi Jeredin veljelle ja sanoi: ”Katso, minä olen se, joka olin valmistettu maailman perustamisesta asti lunastamaan kansani. – – Minussa on koko ihmissuku saava elämän, ja sen ikuisesti, nimittäin ne, jotka uskovat minun nimeeni.”32
Abinadi todisti: ”Minä tahdon teidän ymmärtävän, että Jumala itse on tuleva alas ihmislasten keskuuteen ja lunastava kansansa. – – Niin, aivan samoin hänet viedään ristiinnaulittavaksi ja surmattavaksi; – – [saaden] vallan puhua ihmislasten puolesta – – [koska] on lunastanut heidät ja tyydyttänyt oikeudenmukaisuuden vaatimukset.”34
Ja lopuksi Joseph Smith. Neljätoistavuotiaana poikana hän osoitti horjumatonta uskoa ja noudatti profeetta Jaakobin neuvoa pyytää Jumalalta.33 Josephin profeetallisen kutsumuksen vuoksi Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät hänelle ja antoivat hänelle ohjeita. Kuinka ihana olikaan tämä viimeisen taloudenhoitokauden ensimmäiselle profeetalle annettu ensimmäinen näky! Kuusitoista vuotta myöhemmin Kirtlandin temppelissä Vapahtaja ilmestyi hänelle jälleen, ja hän todisti: ”Me näimme Herran – – ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu, nimittäin Jehovan ääni, joka sanoi: Minä olen ensimmäinen ja viimeinen; minä olen hän, joka elää, minä olen hän, joka teurastettiin; minä olen teidän puolustajanne Isän luona.”35
Pyydän rakasta ystävääni ja kaikkia, joiden sielu näkee uskon nälkää, ”etsimään tätä Jeesusta, josta profeetat ja apostolit ovat kirjoittaneet”.36 Antakaa heidän todistuksensa siitä, että Vapahtaja antoi henkensä teidän edestänne, painua syvälle sydämeenne. Etsikää todistusta totuudesta Pyhän Hengen kautta rukouksessa, ja nähkää sitten uskonne vahvistuneena, kun iloisina kohtaatte tämän kuolevaisuuden haasteet ja valmistaudutte iankaikkiseen elämään.
Jeesus Kristus tuli. Hän eli. Ja Hän tulee jälleen. Tiedän tämän ja annan erityisen todistukseni ja todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.