Vaikeat ajat
Kuinka kiitollinen olenkaan näinä vaikeina aikoina siitä varjelusta ja ohjauksesta, jonka saamme pyhästä varmuudesta, että Jeesus Kristus elää tänä päivänä.
Veljet, on sekä lohdullista että mahdollisesti huolestuttavaa tietää, että elämme sellaisena aikana ja ajankohtana, jonka aikaisempien taloudenhoitokausien profeetat ovat nähneet ennalta ja jonka suhteen he ovat myös olleet selvästi huolestuneita ja toiveikkaita. Apostoli Paavali sanoi: ”Viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat” (2. Tim. 3:1), ja sen jälkeen hän jatkoi luettelemalla ja kuvailemalla hämmästyttävällä tarkkuudella paljolti sitä, mitä näemme päivittäin tiedotusvälineissä, viihdemainonnassa ja miltei kaikkialla meitä ympäröivässä maailmassa. Vaikka olisimme – ja meidän pitäisi olla – mahdollisimman varovaisia, on parhaimmillaankin vaikeaa ja usein lähes mahdotonta välttää täysin kaikkea sitä vaaraa, joka näyttää ympäröivän meitä joka puolelta.
Onneksi meitä ei ole jätetty vaille toivoa tai hengellistä ravintoa pyrkiessämme yksilöinä ja perheinä täyttämään ne kuolevaisen elämän pyhät tarkoitukset, joita varten olemme tulleet tähän maanpäälliseen koetusaikaan. Kaikilla meillä on ainutlaatuiset olosuhteet. Tulemme kirjaimellisesti neljältä ilmansuunnalta, ja meidän perheemme, taustamme, haasteemme, mahdollisuutemme, kokemuksemme, menestyksemme ja pettymyksemme ovat suunnattoman erilaisia.
Toisaalta koko ihmiskunnalle on yhteistä – koska olemme kaikki rakastavan taivaallisen Isämme jälkeläisiä – suurelta osin yhteneväinen DNA eli geneettinen fyysinen rakenne sekä ne yleismaailmallisesti mahdolliset ja luvatut siunaukset ja ominaisuudet, jotka kuvastavat jumalallista syntyperäämme ja hengellisiä mahdollisuuksiamme. Juuri tuo yhteisen alkuperän ja ominaisuuksien sekä ainutlaatuisten piirteidemme, kokemustemme ja kullekin ominaisten haasteiden erityinen sekoitus tekee jokaisesta meistä sen, keitä ja millaisia me olemme. Vaikka meillä saattaa olla eroja siinä, minkälaisia erityisiä vaaroja itse kukin kohtaamme, kaikille meille on yhteistä, sattuvan kuvauksen mukaisesti, se, että me elämme ”vaikeita aikoja”.
Kuvaillessaan ”vaikeita aikojamme” Paavali ei luvannut, että tilanne välttämättä helpottuisi tai paranisi. Sen sijaan hän kylläkin antoi neuvoja niille, jotka etsivät lohtua ja varmuutta kohdatessaan aikamme huononevat olosuhteet. Samoin kuin hänen profetiansa tai ennustuksensa olivat hyvin paikkansapitäviä, hänen ohjeensa meille ovat myös hämmästyttävän osuvia. Hän sanoi: ”Pidä sinä kiinni siitä, minkä olet oppinut. Sinähän olet siitä varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” (2. Tim. 3:14.)
Tässä yleiskonferenssissa olemme koko kirkon historian kattavan mallin mukaisesti saaneet kuulla ja tulemme kuulemaan lisää evankeliumin palautuksesta meidän aikanamme, Mormonin kirjan selkeydestä ja todistuksesta Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, profeetta Joseph Smithin ja hänen kirkon presidenttikunnassa toimineiden seuraajiensa tehtävästä ja myötävaikutuksesta – erityisesti presidentti Gordon B. Hinckleyn, joka opettaa ja todistaa niin voimallisesti, hengellisesti ja selkeästi – sekä voimasta, lohdusta ja siunauksesta, joka on seurausta toistenkin keskuudessamme elävien apostolien ja profeettojen läsnäolosta. Me emme ainoastaan saa kuulla näistä asioista, vaan tulemme vakuuttuneiksi niiden totuudesta tietäessämme, kuten Paavali sanoi, keiltä olemme sen oppineet.
Eräs, jolla oli valtuus saada palvelemansa ihmiset vakuuttuneiksi, oli Alma. Kun hän ilmaisi ilonsa etuoikeudesta opettaa Gideonin kansaa ja todistaa heille, hän oli mutkaton, selkeä ja suora todistaessaan Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, joka ei ollut vielä tullut suorittamaan maanpäällistä palvelutyötään. Hän ilmaisi ilonsa tämän hyvän ihmisjoukon yleisestä uskosta ja uskollisuudesta ja lupasi heille, että ”monenlaista on tuleva” (Alma 7:7). Kun hän puhui, hän kertoi tulevista asioista sanoen: ”On yksi asia, joka on tärkeämpi kuin ne kaikki – – se aika ei ole kaukana, jolloin Lunastaja elää ja tulee kansansa keskuuteen” (Alma 7:7).
Alma puhui aikanaan erityisesti asioista, jotka tapahtuisivat muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, kun Vapahtaja syntyisi kuolevaisuuteen. Satoja vuosia on kulunut ja Alman profetiat ovat paljolti täyttyneet, mutta keskeinen tosiasia siitä, mikä hänestä oli kaikkea muuta tärkeämpää, on edelleen ehdottomasti totta, täysin asiaankuuluvaa ja perustavan olennaista myös meille tänä päivänä. Se on se, että ”Lunastaja elää”.
Kuten Alma ja ”kaikki profeetat, jotka ovat profetoineet maailman alusta asti” (Moosia 13:33), ovat opettaneet ja todistaneet Messiaan tulemisesta ja Hänen tehtävästään lunastaa kansansa, mekin yhdymme siihen todistamalla Hänestä ja Hänen pyhästä työstään, joka on ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (Moos. 1:39). Kun alamme ymmärtää, kuinka suuri ja tärkeä Hänen uhrinsa ja palvelutyönsä on meille yksilöinä ja yhteisesti, emme voi pitää mitään muuta tärkeämpänä tai edes läheskään yhtä tärkeänä kuin sitä, kuinka paljon Hän merkitsee omassa elämässämme.
Suurimmalle osalle meistä tämän ymmärtäminen ei tapahdu kerralla eikä se todennäköisesti tule aivan täydelliseksi maanpäällisen elomme aikana. Tiedämme kuitenkin, että kun opimme rivin rivin päälle, arvonantomme Vapahtajan työtä kohtaan lisääntyy, ja tietomme ja varmuutemme sen totuudesta kasvaa.
Apostoli Paavali oli voimallinen ja avoin suuressa osassa opetustaan ja saarnaamistaan. Kuunnelkaa näitä tuttuja sanoja, jotka voisivat kuvata useimpia meistä pyrkimyksissämme ja edistymisessämme ja jotka kuitenkin antavat kovasti tarvitsemiamme neuvoja ja kannustusta sekä todistuksen.
”Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen.
Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee.” (1. Kor. 13:11–12.)
Monta vuotta sitten presidentti James E. Faust antoi tämän neuvon niille, jotka kamppailevat yhä tullakseen täysin vakuuttuneiksi todistuksestaan Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen pyhästä palvelutyöstään ja lupauksistaan. Hän sanoi:
”Mitä tulee niihin, joilla on rehellisiä epäilyksiä, kuulkaamme, mitä sanottavaa silminnäkijöillä on nasaretilaisesta Jeesuksesta. Entisaikojen apostolit olivat paikalla. He näkivät sen kaiken. He olivat osallisina. Ketäpä muuta uskoisimmekaan enemmän kuin heitä. Pietari sanoi: ’Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa’ (2. Piet. 1:16). Johannes kirjoitti muistiin samarialaisten sanoneen: ’Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja’ (Joh. 4:42). Nykyaikojen silminnäkijät Joseph Smith ja Sidney Rigdon julistivat: ’Sillä me näimme hänet Jumalan oikealla puolella ja kuulimme äänen, joka todisti, että hän on Isän Ainosyntyinen’ (OL 76:23).” (Ks. ”Että me tuntisimme sinut, ainoan ja todellisen Jumalan, ja Jeesuksen Kristuksen”, Liahona, helmikuu 1999, s. 4.)
Meidän aikanamme meille on luvattu, että Herralla on varattuna monia lahjoja niille, jotka rakastavat Häntä ja pitävät kaikki Hänen käskynsä, ja myös niille, jotka pyrkivät tekemään niin (ks. OL 46:9). Vaikka jokaiselle ihmiselle ei ole suotu kaikkia Jumalan lahjoja, meille on vakuutettu, että ”jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta” (OL 46:11).
Kuunnelkaa näitä sanoja Opin ja liittojen luvusta 46, jossa käsitellään sitä, onko jokin asia tai lahja toista tärkeämpi.
”Pyhä Henki antaa toisten tietää, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden.
Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina.” (Jakeet 13–14.)
Juuri tämä tieto ja todistus elävästä Kristuksesta sallii meidän olla jatkuvasti vastaanottavaisia Pietarin neuvoille ja ohjeille siitä, että meidän tulee aina olla valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin meidän toivomme perustuu (ks. 1. Piet. 3:15).
Kun alamme todella tuntea, että tämä toivo on todellista ja keskittyy todella Jeesukseen – mikä on mahdollista, koska Hän rakastaa meitä ja Hän rakastaa erityisesti Isäänsä – silloin voimme kiitollisina ja henkilökohtaisesti julistaa suosikkilaulun sanoin: ”Oi Jeesuksen laupeus, mi mua varjoaa” (”Oi Jeesuksen laupeus”, MAP-lauluja, 116). Samalla tavoin, kun ymmärryksemme avautuu, haluamme huudahtaa: ”Taas silloin soi tää laulu sielussain: Niin suuri oot, mun Jumalain!” (”Niin suuri oot”, MAP-lauluja, 44).
Kuinka kiitollinen olenkaan näinä vaikeina aikoina siitä varjelusta ja ohjauksesta, jonka saamme pyhästä varmuudesta, että Jeesus Kristus elää tänä päivänä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.