Vanhemmat lähetyssaarnaajat ja evankeliumi
Ilmaisen kiitollisuuteni vanhemmille lähetyssaarnaajillemme. He ovat hengeltään nuoria, viisaita ja halukkaita tekemään työtä.
Kiitollisina toivotamme vanhin Dieter F. Uchtdorfin ja vanhin David A. Bednarin kahdentoista apostolin koorumiin. Rukoillen ja yksimielisinä me palvelemme Herraa Jeesusta Kristusta.
Tämänvuotiset tehtäväni ovat vieneet minut monien eri kansakuntien pariin ympäri maailmaa. Joissakin noista maista kirkko on melko nuori. Minne tahansa menenkin, tapaan lähetyssaarnaajiamme. He ovat aivan erityisen sitkeitä ja aina niin tehokkaita. He todistavat näkyvästi ja konkreettisesti siitä, että Jeesuksen Kristuksen kirkko on palautettu täyteydessään. Juuri Hän sanoi: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”1 Jokaisella lähetyssaarnaajalla, joka todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja opettaa Hänen sanomaansa, sykkii sydämessään tämä käsky.
Kun ajattelemme lähetyssaarnaajia, mieleemme tulee tavallisesti nuoria miehiä puvuissaan ja solmioissaan sekä säädyllisesti pukeutuneita nuoria naisia. Mutta heidän rinnallaan on todella hienoja vanhempia lähetyssaarnaajia, jotka ovat vastanneet profeettojen ja apostolien pyyntöihin lisätä lähetyssaarnaaja-avioparien määrää.2
Ilmaisen kiitollisuuteni vanhemmille lähetyssaarnaajillemme. He ovat hengeltään nuoria, viisaita ja halukkaita tekemään työtä. He jopa kestävät kiusoittelevia huomautuksia lapsiltaan, jotka haluaisivat muuttaa presidentti Spencer W. Kimballin pyynnön ”Pidentäkää askeleitanne” muotoon ”Köpötelkää vikkelämmin”.3 Nämä rakkaat jäsenet ovat halukkaita palvelemaan ja vahvistamaan toisten elämää.4 Vaikka nämä vanhemmat henkilöt eivät osaisi paikallista kieltä, heidän saavutuksensa ovat suurenmoisia ja heidän uhrauksen henkensä on kallisarvoinen.5
Esimerkkejä vanhempien lähetyssaarnaajien palvelutyöstä
Ajattelen esimerkiksi vanhin Lloyd Poelmania ja hänen vaimoaan, sisar Catherine Poelmania. Heillä on yhdeksän aikuista lasta ja 20 lastenlasta, ja he palvelevat parhaillaan Chilen syrjäseudulla työskennellen pienessä seurakunnassa. He vierailevat säännöllisesti vähemmän aktiivisten jäsenten ja äskettäin kirkkoon liittyneiden perheiden luona. Näillä vierailuilla Poelmanit saavat tilaisuuden lukea yhdessä noiden perheiden kanssa ja todistaa temppelin siunauksista. He ovat myös opettaneet lähetyskenttänsä seurakunnissa ihmisiä johtamaan laulua ja soittamaan pienillä sähkökosketinsoittimilla yksinkertaistettuja sovituksia kirkon lauluista. Vanhin ja sisar Poelman kirjoittivat äskettäin: ”Kaste on vasta ensimmäinen askel kääntymyksessä. Kun alkuinnostus laantuu ja uudet käännynnäiset huomaavat, että heidän on edelleen tehtävä pitkää työpäivää ansaitakseen elantonsa, he tarvitsevat avukseen toisia, jotka jakavat evankeliumin ilon. Se on meidän erityisalaamme. Työmme on osaksi ennalta ehkäisevää – uusien käännynnäisten lähellä pysymistä. Sitten on toisia, jotka käyvät harvoin kokouksissa, jotka eivät ole menettäneet vakaumustaan ja jotka kuuntelevat kiitollisina sanomiamme. Nähdessämme muutoksia niiden elämässä, joiden luona vierailemme, tunnemme olevamme siunattuja, koska saamme jatkuvaa opetusta ja apua tässä työssä tietäen samalla, että perheenjäsenemme kotona jakavat meidän välityksellämme sekä kutsumuksemme että nuo erityiset siunaukset.”6
Heidän kaltaisiaan hienoja aviopareja toimii työssä niiden sielujen pelastamiseksi, jotka ovat aiemmin tehneet liiton ottaa päälleen Jeesuksen Kristuksen nimen.
Toisia lähetyssaarnaaja-aviopareja palvelee kirkon pyhissä temppeleissä. Esimerkiksi vanhin Kenneth Willits ja sisar Barbara Willits palvelevat Accran temppelissä Ghanassa. Heissä kasvoi erityinen kiintymys ghanalaisia kohtaan, kun he palvelivat siellä lähetyssaarnaajina yli kaksi vuosikymmentä aiemmin. He ovat energisiä ja innokkaita 50 vuoden takaisia käännynnäisiä, joilla on kolme lasta, 16 lastenlasta ja 12 lastenlastenlasta. He suorittavat temppelissä korotukseen johtavat toimitukset. Veli Willits palvelee sinetöijänä. He ovat useaan otteeseen yllättyneet iloisesti nähdessään jäseniä, jotka he olivat tavanneet ensimmäisen lähetystyönsä aikana. Äskettäin vanhin Willits toimitti sellaisen miehen ja vaimon sinetöinnin, joita he olivat opettaneet vuonna 1982, ja vanhin Willits sinetöi heihin heidän neljä kuollutta lastaan. Vanhin ja sisar Willits kirjoittavat: ”Tekemämme temppeliliitot ovat vaikuttimena sille, että halusimme jättää perheemme ja kotimme, ja suurin toiveemme on tulla iankaikkiseksi perheeksi. Perheemme tukee palvelutyötämme täysin, ja he jakavat kanssamme monet saamamme siunaukset. Olemme nöyrän kiitollisia etuoikeudesta auttaa muita saamaan temppelisiunauksensa.”7
Vanhin ja sisar Willitsin kaltaiset rohkeat ja rakkautta osoittavat avioparit edesauttavat ja rikastuttavat sitä työtä, jota tehdään monissa temppeleissämme eri puolilla maailmaa. Jotkin, kuten esimerkiksi Accran temppeli Ghanassa, sijaitsevat alueilla, joilla useimmilla paikallisilla jäsenillä ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta käydä temppelissä. Kokeneet temppelilähetyssaarnaajina palvelevat avioparit lisäävät nyt sellaisten jäsenten saamien toimitusten määrää. Myös heille ilmaisemme sydämelliset kiitoksemme.
Vanhin Douglas L. Callister ja minä kävimme aiemmin tänä vuonna Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Olimme siellä perustamassa ensimmäistä vaarnaa entisen Neuvostoliiton alueelle. Huomasimme iloksemme, että Kiovan piiri oli hyvin valmistautunut tulemaan vaarnaksi – täydellisesti järjestäytynyt – ja valmis ottamaan paikkansa Siionin vaarnojen joukossa. Tapasimme sielläkin lähetyssaarnaajia, joiden joukossa oli useita lujia vanhempia aviopareja. Kuuntelimme tarkkaavaisesti heidän kertomuksiaan.
Muistamme vanhin Rudi Hegewaldin ja sisar Eva Hegewaldin kertomuksen. He varttuivat silloisessa Itä-Saksassa. He kertoivat hienoisella saksalaiskorostuksellaan vaikeista ajoista toisen maailmansodan ja sitä seuranneen Neuvostoliiton miehityksen aikana. He puhuivat monista puutteistaan. He pitivät Herran tosi kirkon löytämistä ja myöhempää muuttoaan Amerikkaan rakkaina siunauksina. Seuraavina vuosina he saivat viisi tervettä lasta ja heidän hengellisyytensä sekä varallisuutensa kasvoivat. He ajattelivat, että lähetystyössä palveleminen olisi hyvä tapa osoittaa kiitollisuutta Herralle. He ilmaisivat suuren halunsa palvella itäisessä Euroopassa. Heidät kutsuttiin palvelemaan Kiovan lähetyskentällä Ukrainassa. Vanhin ja sisar Hegewald kirjoittavat: ”Nyt kun lähetystyömme entisessä vihollismaassa on päättymässä, olemme kiitollisia tilaisuudesta opettaa ja rakastaa Ukrainan kansaa. Palvellessamme Herraa meidän sielumme on parantunut ja perheestämme on tullut yhtenäisempi. Meillä on ollut todella ihmeellinen ja tyydytystä tuottava kokemus, ja olemme nähneet paljon pieniä ihmeitä.”8
Huomatkaa, että kaikki kolme avioparia kirjoittivat siunauksistaan. Eräs toinen aviopari kertoo lähetystyön myötä tulleista siunauksista. He kirjoittivat: ”Hyvät ihmiset hoitivat vanhempina toimimisen paremmin kuin me itse. – – Jos jokin perheongelma ei ratkea rukouksen ja paaston avulla, kannattaisi harkita lähetystyöhön lähtemistä.”9
Lähteminen ei ole helppoa kenellekään vanhemmalle lähetyssaarnaajalle. Ei myöskään Josephille tai Brighamille tai Johnille tai Wilfordille. Heilläkin oli lapsia ja lastenlapsia. He eivät rakastaneet perhettään yhtään sen vähempää, mutta he rakastivat myös Herraa ja halusivat palvella Häntä. Jonakin päivänä saatamme tavata nuo rohkeat miehet, jotka auttoivat tämän taloudenhoitokauden perustamisessa. Sitten iloitsemme siitä, ettemme pakoilleet, kun saimme profeetalta lähetystyökutsun ollessamme jo elämämme ehtoopuolella.
Lokakuun 1925 yleiskonferenssissa presidentti Heber J. Grant esitti kauaskantoisen kutsun ”kypsään ikään ehtineille ja tervejärkisille miehille, joilla on kokemusta evankeliumin saarnaamisesta, – – lähteä työhön lähetyskentälle.”10
Tuo tarve on yhä olemassa. Viimeisimmässä maailmanlaajuisessa pappeusjohtajien koulutuslähetyksessä presidentti Gordon B. Hinckley esitti samanlaisen kutsun: ”Lähetyssaarnaaja-aviopareja tarvitaan jatkuvasti lisää. He palvelevat suurenmoisella tavalla kaikkialla maailmassa. Teidän [johtajien] ei tarvitse odottaa avioparien tarjoutumista. Herra siunaa runsaasti aviopareja, heidän perheitään ja heidän palvelemiaan ihmisiä niistä uhrauksista, joita he tekevät palvellessaan Häntä kokoaikaisesti.”11
Työn edellytykset
Piispojenkin täytyy totella tuota profeetallista kutsua ja kysyä sellaisilta jäseniltä, voisivatko he palvella. Vanhempien lähetyssaarnaajien mahdollisuudet ovat moninaiset ja laaja-alaiset.12 He saavat virallisen palvelukutsunsa sen jälkeen, kun on rukoillen pohdittu heidän ammatillista taustaansa, kielitaitoaan ja henkilökohtaisia kykyjään.13 Halu palvella saattaa olla kaikkein tärkein palvelun edellytyksistä. Herra on julistanut:
”Ja nyt, oi te, jotka ryhdytte palvelemaan Jumalaa, katsokaa, että palvelette häntä koko sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne, jotta voitte seistä nuhteettomina Jumalan edessä viimeisenä päivänä.
Ja nyt, jos teillä on halu palvella Jumalaa, teidät on kutsuttu työhön.”14
Monet nöyrät myöhempien aikojen pyhät pelkäävät, etteivät he kelpaa lähetystyöhön. Mutta sellaisille tuleville lähetyssaarnaajille Herra on antanut tämän vakuutuksen: ”Usko, toivo ja rakkaus, silmämääränä vain Jumalan kunnia, tekevät hänet kelvolliseksi työhön.”15
Iän ja terveyden asettamat rajoitukset
Vaikka ylistän vanhempien lähetyssaarnaajien työtä, ymmärrän, että on paljon enemmän niitä, jotka haluaisivat palvella, mutta eivät kykene siihen. Iän tai huonon terveyden asettamat rajoitukset on otettava realistisesti huomioon, samoin kuin perheenjäsenten tärkeät tarpeet. Jos teillä on palava halu palvella tällaisista rajoituksista huolimatta, voitte laajentaa palvelutyötänne toisten avulla. He voivat toimia käsivarsinanne ja jalkoinanne, ja te annatte käyttöön tarvittavat varat. Toiset taas voivat antaa ajastaan ja kyvyistään palvelemalla kotona asuvina lähetyssaarnaajina.16 Kukin tapa on otollinen Herralle, ja kaikki saavat Hänen kiitoksensa.
Evankeliumi
Me kaikki voimme saarnata evankeliumia sanoin ja teoin. Sana evankeliumi tarkoittaa ’hyvää sanomaa’. Hyvä sanoma on Herra Jeesus Kristus ja Hänen sanomansa pelastuksesta.17 Jeesus sisällytti evankeliumiin sekä tehtävänsä että palvelutehtävänsä kuolevaisuudessa. Tehtävämäärityksessään Jeesus sanoi:
”Tämä on evankeliumi, jonka minä olen antanut teille – että minä tulin maailmaan tekemään Isäni tahdon, koska minun Isäni lähetti minut.
Ja minun Isäni lähetti minut, jotta minut korotettaisiin ristille.”18
Kutsumme Vapahtajan tehtävää kuolevaisuudessa sovitukseksi.
Vapahtajan palvelutehtävään kuolevaisuudessa kuuluu kaikki muu, mitä Hän teki – Hänen opetuksensa, rakkaudenilmauksensa, pyhiin toimituksiin osoittamansa huomio, Hänen tapansa rukoilla, Hänen hellittämättömyytensä jne. Hän eli esikuvana meille, mitä Hän myös piti evankeliumina palvelutyötään koskevassa ilmoituksessa. ”Tämä on minun evankeliumini”, Hän sanoi, ”– – sillä niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä.”19 Siten usko, parannus, vesikaste, tulen ja Pyhän Hengen kaste, valittujen kokoaminen ja kestäminen vahvana loppuun asti ovat kaikki osa evankeliumia.20 Me kaikki voimme seurata Herran esimerkkiä iästämme, asemastamme tai asuinpaikastamme riippumatta.
Yhtenä Kristuksen nimen erityisistä todistajista koko maailmassa21 julistan, että Hän on elävän Jumalan Poika, sovittava Vapahtajamme ja Lunastajamme. Tämä on Hänen kirkkonsa, joka on palautettu näinä viimeisinä aikoina täyttämään jumalallinen kohtalonsa. Hänen profeettansa tänä päivänä on presidentti Gordon B. Hinckley. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.