Video: Välineitä Jumalan käsissä
Yleisessä Apuyhdistyksen kokouksessa näytetty video, jossa presidentti Gordon B. Hinckley kertoo Apuyhdistyksen historiasta. Videossa näytettiin myös profeetta Joseph Smith, Emma Smith, Lucy Mack Smith sekä Apuyhdistyksen alkuaikojen sisaria koolla punatiilisessä kaupparakennuksessa.
Presidentti Hinckley: Apuyhdistyksen kasvu kahdeksastatoista jäsenestä, kun se perustettiin 17. maaliskuuta 1842 Nauvoon rajaseutukaupungissa, yli viiteen miljoonaan 160 vuotta myöhemmin, jolloin sillä on jäseniä isoilla ja pienillä paikkakunnilla kautta maailman, on sekä tavaton että ainutlaatuinen kertomus.
Ne elementit, joista Apuyhdistys syntyi, ovat organisaatiota vanhempia. Niihin kuuluu naisten luonnollinen vaisto ojentaa auttava kätensä yhteisen hyvän edistämiseen, auttamaan ahdingossa olevia ja kehittämään omaa mieltään ja omia kykyjään. Ja tuossa tilaisuudessa Joseph Smith järjesti heidät yhdistykseksi.
Joseph Smith: Tämä ”sisarten yhdistys voisi innoittaa veljiä hyviin tekoihin köyhien tarpeista huolehtimisessa – etsimään laupeudentyön kohteita ja huolehtimaan heidän tarpeistaan – auttamaan parantamalla moraalia ja vahvistamalla yhteisön hyveellisyyttä”.1
Presidentti Hinckley: Tuosta vaatimattomasta alusta on kasvanut järjestö, jota pidän suurimpana ja tehokkaimpana lajissaan koko maailmassa.
Kun Emma Smith valittiin tuossa ensimmäisessä kokouksessa johtajaksi, hän sanoi, että ”jokaisen jäsenen tulee tehdä innokkaasti hyvää”.2 Sellainen henki vallitsi silloin, ja sellainen henki vallitsee nyt. Ohjaavana periaatteena kautta kaikkien tulevien sukupolvien on pysyttävä, että ”jokaisen jäsenen tulee tehdä innokkaasti hyvää”.
Emma Smith: ”Me aiomme tehdä jotakin tavanomaisesta poikkeavaa – –. Odotamme tavanomaisuudesta poikkeavia tilaisuuksia ja kiireisiä pyyntöjä.”3
Joseph Smith: ”Yhdistyksen tulee saada opetusta Jumalan asettaman järjestyksen mukaan – niiden kautta, jotka on nimitetty johtamaan.”4
”Rakkauden ja hyväntahtoisuuden tunteet ovat naisille luontaisia. Teille on nyt tarjoutunut tilaisuus, jossa voitte toimia niiden tunteiden mukaisesti, jotka Jumala on rintaanne istuttanut. Kuinka suuri ja kunniakas onkaan palkkanne selestisessä valtakunnassa, jos elätte näiden periaatteiden mukaan! Jos elätte etuoikeuksienne mukaisesti, mikään ei voi estää enkeleitä olemasta seurananne. – – Ei sotimista – – vastustusta tai kiistaa, vaan lempeyttä, rakkautta, puhtautta – nämä ovat ominaisuuksia, joiden pitäisi korottaa [meitä] – –
ja taivaan siunaukset vuodatetaan yllenne. – –
Kun menette kotiin, älkää milloinkaan lausuko – – epäystävällistä sanaa – –, vaan kruunatkoon tästedes ystävällisyys, lempeys ja rakkaus tekojanne.
Kun teidän viattomuutenne ja hyveenne lisääntyvät, kun teidän hyvyytenne lisääntyy, sallikaa sydämenne avartua, antakaa sen avautua toisianne kohtaan; teidän on oltava pitkämielisiä ja suhtauduttava kärsivällisesti ihmisten virheisiin ja erheisiin. Kuinka kallisarvoisia ovatkaan ihmissielut! – –
Ja nyt minä käännän avainta puolestanne Herran nimessä, ja tämä yhdistys on iloitseva, ja tietoa ja älyä vuodatetaan tästä hetkestä lähtien. Tämä merkitsee parempien päivien koittoa [tälle yhdistykselle].”5
Presidentti Hinckley: Nuo profeetalliset sanat ovat olleet Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistyksen perustamiskirjana puolitoista vuosisataa.
Lucy Mack Smith, profeetan äiti, sanoi puhuessaan Nauvoon sisarille:
Lucy Mack Smith: ”Meidän täytyy vaalia toinen toistamme, pitää huolta toinen toisestamme, lohduttaa toisiamme ja saada opetusta, jotta voimme istua taivaassa kaikki yhdessä.”6
Presidentti Hinckley: Yhdistyksen historia on osoittanut, ettei kirkon naisten ole tarvinnut odottaa päästäkseen istumaan yhdessä taivaaseen, jotta he voisivat maistaa hänen kuvaamansa kaltaisen toiminnan suloisia hedelmiä.
He ovat kokeneet paljon taivasta maan päällä, kun he ovat eläessään hoitaneet hellästi toisiaan, lohduttaneet toisiaan ja opettaneet toisiaan. Kuka voi arvioida ihmeenomaisia vaikutuksia niiden miljoonien naisten elämään, joiden tieto on lisääntynyt, joiden näkemys on avartunut, joiden elämä on laajentunut ja joiden ymmärrys Jumalan asioista on enentynyt lukuisten oppiaiheiden ansiosta, joita on opetettu ja opittu tehokkaasti Apuyhdistyksen kokouksissa?
Kuka voi mitata sen ilon määrän, joka näiden naisten elämään on tullut, kun he ovat seurustelleet keskenään, olleet kanssakäymisissä seurakunnan ilmapiirissä, tehneet toistensa elämästä parempaa ystävyyssuhteilla, jotka ovat olleet suloisia ja vaalittuja? Kuka, vaikka venyttäisi mielikuvitustaan äärimmilleen, voi käsittää ne lukemattomat laupeudenteot, jotka on suoritettu, sen ruoan määrän, joka on pantu tyhjiin pöytiin, uskon, jota on vahvistettu epätoivoisina sairauden hetkinä, haavat, jotka on sidottu, kivut, joita on lievitetty rakastavin käsin ja hiljaisin, rohkaisevin sanoin, lohdutuksen, jota on annettu kuoleman ja sitä seuranneen yksinäisyyden aikoina?
Puhuen Apuyhdistyksestä presidentti Joseph F. Smith sanoi kerran:
”Tämä järjestö on Jumalan tahdosta jumalallisesti muodostettu, jumalallisesti valtuutettu, jumalallisesti perustettu ja jumalallisesti järjestetty palvelemaan naisten ja miesten sielujen pelastamiseksi. Sen vuoksi ei ole mitään järjestöä, joka voi vetää sille vertoja – – joka voi koskaan saada saman aseman ja periaatteen kuin tämä voi. – –
Pitäkää [Apuyhdistystä] ensisijalla, pitäkää sitä ensimmäisenä, pitäkää sitä ylimpänä, parhaana ja suurenmoisimpana kaikista maailmassa olemassa olevista järjestöistä. Jumalan profeetan ääni on kutsunut teidät tekemään sen, olemaan yläpuolella, olemaan suurenmoisin ja parhain, puhtain ja uskollisin sille, mikä on oikein.”7
Jumala siunatkoon Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon Apuyhdistystä. Rakkauden henki, joka on kannustanut sen jäseniä yli puolitoista vuosisataa, jatkakoon kasvuaan ja tunnettakoon se kautta maailman. Koskettakoot heidän rakkaudentekonsa hyvää tehden lukemattomien ihmisten elämää, missä ne saavatkin ilmaisunsa. Ja kaunistakoot valo, ymmärrys, oppi ja tieto sekä iankaikkinen totuus vielä tulevien sukupolvien naisten elämää kautta maailman kansakuntien tämän ainutlaatuisen ja Jumalan perustaman yhdistyksen kautta. Tuntekoot he, jokainen heistä, suuren vastuunsa ja siunauksensa olla ”välineitä Jumalan käsissä tämän suuren työn toteuttamiseksi” (Alma 26:3).