Hän parantaa kuormien uuvuttamat
Herran Jeesuksen Kristuksen parantava voima – – on tarjolla jokaiseen kärsimykseen kuolevaisuudessa.
Vapahtaja on sanonut: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28.)
Monet kantavat raskaita taakkoja. Joiltakuilta on joku rakas kuollut tai he pitävät huolta vammaisesta. Joitakuita on avioero haavoittanut. Toiset kaipaavat osakseen iankaikkista avioliittoa. Jotkut ovat riippuvuutta aiheuttavien aineiden tai tapojen, kuten alkoholin, tupakan, huumeiden tai pornografian, otteessa. Toisilla on rajoittavia fyysisiä tai henkisiä vammoja. Joidenkuiden haasteena on kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan. Joillakuilla on hirveitä masennuksen tai riittämättömyyden tunteita. Monet ovat tavalla tai toisella kuormien uuvuttamia.
Vapahtajamme antaa meille jokaiselle tämän hellän kutsun:
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.
Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)
Pyhät kirjoitukset sisältävät monia kertomuksia siitä, kuinka Vapahtaja paransi kuormien uuvuttamat. Hän sai sokeat näkemään, kuurot kuulemaan, halvaantuneet, surkastuneet tai raajarikot paranemaan, spitaaliset puhdistumaan ja saastaiset henget lähtemään ulos ihmisistä. [Englanninkielisissä] pyhissä kirjoituksissa sanotaan usein, että ihminen, joka parantui näistä fyysisistä vammoista, ”tuli eheäksi” (esim. Matthew 14:36; 15:28; Mark 6:56; 10:52; Luke 17:19; John 5:9).
Jeesus paransi monien ihmisten fyysisiä sairauksia, mutta Hän ei evännyt parantumista myöskään niiltä, jotka pyrkivät ”tulemaan eheiksi” muista vaivoista. Matteus kirjoittaa, että Hän paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat (ks. Matt. 4:23; 9:35). ”Hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat” (Matt. 12:15). Varmasti nämä parantamiset koskivat myös niitä, joiden sairaudet olivat emotionaalisia, henkisiä tai hengellisiä. Hän paransi heidät kaikki.
Varhain synagogassa pitämässään saarnassa Jeesus luki ääneen tästä Jesajan profetiasta: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.” (Luuk. 4:18.) Kun Jeesus julisti, että Hän oli tullut täyttämään tämän profetian, Hän nimenomaan vahvisti, että Hän parantaisi ne, joilla oli fyysisiä vaivoja, ja että Hän myös vapauttaisi vangitut, päästäisi sorretut vapauteen ja ilmoittaisi köyhille hyvän sanoman.
Luukkaan evankeliumi sisältää monia esimerkkejä sellaisesta palvelutyöstä. Se kertoo ajasta, jolloin ”ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan [Jeesusta] ja hakemaan parannusta tauteihinsa” (Luuk. 5:15). Toisissa kohdissa kerrotaan, että Jeesus oli ”parantanut monien taudit ja vaivat” (Luuk. 7:21) ja että Hän ”paransi kaikki, jotka olivat avun tarpeessa” (Luuk. 9:11). Siinä kuvataan myös, kuinka paljon kansaa Juudeasta ja Jerusalemista sekä rannikolta Sidonin seudulta laskeutui tasaiselle paikalle ”kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta” (Luuk. 6:17–18).
Kun Vapahtaja ilmestyi vanhurskaille uudessa maailmassa, Hän kutsui niitä, jotka olivat rampoja tai sokeita tai joilla oli muita fyysisiä vaivoja, astumaan esiin. Hän esitti saman kutsun niille, jotka ovat ”millään tavalla vaivaisia”. ”Tuokaa heidät tänne”, Hän sanoi, ”niin minä parannan heidät” (3. Nefi 17:7). Mormonin kirja kertoo, kuinka väkijoukko tuli Hänen luokseen ”kaikkien niiden kanssa, jotka olivat jollakin tavalla vaivaisia” (jae 9). Heidän joukossaan on täytynyt olla niitä, joilla on kaikenlaisia fyysisiä tai emotionaalisia tai henkisiä koettelemuksia, ja pyhät kirjoitukset todistavat, että Jeesus ”paransi heidät joka ainoan” (jae 9).
Vapahtaja opettaa, että maailmassa meillä on kärsimyksiä, mutta meidän tulisi pysyä rohkeina, koska Hän on ”voittanut maailman” (Joh. 16:33). Hänen sovituksensa ulottuu ja on kyllin voimakas paitsi maksamaan synnin hinnan, myös parantamaan jokaisen kärsimyksen kuolevaisuudessa. Mormonin kirja opettaa: ”Hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet” (Alma 7:11; ks. myös 2. Nefi 9:21).
Hän tuntee meidän tuskamme, ja Hän on valmis auttamaan meitä. Kuten Hänen vertauksensa laupias samarialainen, kun Hän löytää meidät haavoittuneena tienvarresta, Hän sitoo meidän haavamme ja pitää meistä huolta (ks. Luuk. 10:34). Veljet ja sisaret, Hänen sovituksensa parantava voima on teitä varten, meitä varten, kaikkia varten.
Hänen kaikenkäsittävää parantavaa voimaansa etsitään laulumme ”Mestari, myrsky on suuri” rukouksen kaltaisissa sanoissa:
Mestari, tuska mun valtaa
Ja murhe mun näännyttää.
Ei tyyntyä syömmeni malta,
Se viel yhä myrskyää.
Synnin ja surujen kuohut
Käy hamaan sieluhun,
Ja mä hukun, mä hukun, ah Herra!
Sä riennä jo apuhun!
(MAP-lauluja, 59)
Me voimme parantua Melkisedekin pappeuden valtuudella. Jeesus antoi apostoleilleen voiman ”parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja” (Matt. 10:1; ks. myös Mark. 3:15; Luuk. 9:1–2), ja he lähtivät ”julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla” (Luuk. 9:6; ks. myös Mark. 6:13; Ap. t. 5:16). Myös seitsenkymmenet lähetettiin matkaan mukanaan voima ja ohjeet parantaa sairaita (ks. Luuk. 10:9; Ap. t. 8:6–7).
Vaikka Vapahtaja pystyikin parantamaan kaikki, jotka Hän halusi, sama ei koske niitä, jotka ovat Hänen pappeutensa haltijoita. Kun kuolevaiset käyttävät tätä valtuutta, heitä rajoittaa Hänen tahtonsa, kenen pappeus on. Niin muodoin meille kerrotaan, että jotkut, jotka saavat vanhimmilta siunauksen, eivät parane, koska heidät on ”määrätty kuolemaan” (OL 42:48). Samalla tavoin kun apostoli Paavali yritti tulla parannetuksi ”pistävästä piikistä ruumiissaan”, joka kuritti häntä (ks. 2. Kor. 12:7), Herra kieltäytyi parantamasta häntä. Myöhemmin Paavali kirjoitti Herran selittäneen: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (Jae 9.) Paavali vastasi kuuliaisena: ”Ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. – – Juuri heikkona olen voimakas.” (Jakeet 9–10.)
Parantumisen siunaukset tulevat monin tavoin, jokainen sovitettuna yksilöllisiin tarpeisiimme, jotka Hän, joka rakastaa meitä eniten, tuntee. Toisinaan ”parantuminen” on sitä, että meidän sairautemme parannetaan tai meidän taakkamme otetaan pois. Joskus kuitenkin meidät ”parannetaan” siten, että meille annetaan voimaa tai ymmärrystä tai kärsivällisyyttä kantaa harteillemme lasketut taakat.
Ihmiset, jotka seurasivat Almaa, olivat jumalattomien sortajien orjuuttamia. Kun he rukoilivat lievitystä, Herra sanoi heille, että lopulta Hän vapauttaisi heidät mutta sillä välin Hän keventäisi heidän kuormansa, ”niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne, edes ollessanne orjuudessa; ja tämän minä teen, jotta te – – olisitte minun todistajinani – –, että minä, Herra Jumala, muistan kansaani sen ahdingoissa” (Moosia 24:14). Siinä tilanteessa ihmisten taakkoja ei poistettu, mutta ”Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon” (jae 15).
Tämä sama lupaus ja voima koskevat teitä äitejä, jotka olette leskiä tai eronneita, teitä naimattomia, jotka olette yksinäisiä, teitä toisia hoitavia, jotka olette kuormien uuvuttamia, teitä, joilla on jokin riippuvuus, ja meitä kaikkia, olipa kuormamme mikä tahansa. ”Tulkaa Kristuksen luokse”, profeetta sanoo, ”ja tulkaa täydellisiksi hänessä” (Moroni 10:32).
Aika ajoin saatamme tuntea epätoivoa ja ajatella, että taakkamme ovat liian suuria. Kun myrsky tuntuu raivoavan meidän elämässämme, saatamme tuntea itsemme hylätyiksi ja huudahtaa kuten opetuslapset myrskyssä: ”Opettaja, etkö näe, me hukumme!” (Mark. 4:38.) Sellaisina hetkinä meidän tulisi muistaa Hänen vastauksensa: ”Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?” (Mark. 4:40.)
Herran Jeesuksen Kristuksen parantava voima – poistipa se taakkamme tai antoipa se meille voimaa kestää ne ja elää niiden kanssa kuten apostoli Paavali – on tarjolla jokaiseen kärsimykseen kuolevaisuudessa.
Sen jälkeen kun pidin yleiskonferenssissa puheen pornografian synnistä (ks. ”Pornografia”, Liahona, toukokuu 2005, s. 87–90), sain monia kirjeitä ihmisiltä, jotka olivat tämän riippuvuuden uuvuttamia. Jotkin näistä kirjeistä olivat miehiltä, jotka olivat voittaneet pornografian. Eräs mies kirjoitti:
”On muutamia asioita, joita olen koonnut sen kokemukseni pohjalta, joka minulla oli tulla esiin synnin pimeydestä, joka niin perusteellisesti hallitsee niiden elämää, jotka se on kietonut pauloihinsa: 1) Tämä on suuri ongelma, joka on uskomattoman vaikea voittaa. – – 2) Kaikkein tärkein tuen ja voiman lähde parannusprosessissa on Vapahtaja. – – 3) Tiivis, päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen, säännöllinen temppelipalvelu ja vakava, mietiskelevä osallistuminen sakramenttitoimitukseen ovat kaikki välttämättömiä osia todellisessa parannusprosessissa. Tämä johtuu olettaakseni siitä, että kaikki nämä toiminnat syventävät ja vahvistavat ihmisen suhdetta Vapahtajaan, Hänen sovitusuhrinsa ymmärtämistä ja uskoa Hänen parantavaan voimaansa.” (24. lokakuuta 2005 päivätty kirje.)
”Tulkaa minun luokseni”, Vapahtaja sanoi. ”Näin teidän sielunne löytää levon.” (Matt. 11:28–29.) Tuo kuorman uuvuttama mies kääntyi Vapahtajan puoleen, ja niin voi tehdä jokainen meistä.
Nainen, jonka avioliittoa uhkasi hänen puolisonsa riippuvuus pornografiasta, kirjoitti, kuinka hän pysyi miehensä rinnalla viisi tuskan täyttämää vuotta, kunnes, kuten hän kertoi: ”Kallisarvoisen Vapahtajamme loistavan sovituksen lahjan ansiosta sekä sen ansiosta, mitä Hän on opettanut minulle anteeksiannosta, [mieheni] on viimein vapaa – ja niin olen minäkin.” Tämä sisar, joka ei tarvinnut puhdistumista synnistä vaan joka ainoastaan etsi rakkaalleen vapautusta orjuudesta, kirjoitti seuraavan neuvon:
”Puhu Herran kanssa – – Hän on paras ystäväsi! Hän tuntee tuskasi, koska Hän on jo tuntenut sen puolestasi. Hän on valmis kantamaan sitä taakkaa. Luota Häneen kylliksi asettaaksesi taakan Hänen jalkoihinsa ja salliaksesi Hänen kantaa sen puolestasi. Silloin Hänen rauhansa voi korvata tuskasi sielusi syvimmissä sopukoissa.” (18. huhtikuuta 2005 päivätty kirje.)
Eräs mies kirjoitti eräälle johtavalle auktoriteetille siitä, kuinka sovituksen voima auttoi häntä, kun hänen ongelmanaan oli kiinnostus samaa sukupuolta kohtaan. Hänet oli erotettu kirkosta vakavien syntien vuoksi, joilla hän rikkoi temppeliliittonsa ja loukkasi vastuutaan lapsiaan kohtaan. Hänen täytyi valita, yrittäisikö hän elää evankeliumin mukaan vai jatkaisiko hän sen opetusten vastaista tietä.
”Tiesin, että se olisi vaikeaa”, hän kirjoitti, ”mutten käsittänyt, mistä minun olisi vielä pakko selviytyä.” Hänen kirjeensä kuvaa sitä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä ja sitä uskomatonta tuskaa, jota hän koki syvällä sielussaan, kun hän etsi paluuta. Hän rukoili voimallisesti anteeksiantoa, joskus tuntikausia yhtäjaksoisesti. Hän sai tukea pyhien kirjoitusten lukemisesta, rakastavan piispan toveruudesta ja pappeuden siunauksista. Lopullinen muutos tapahtui kuitenkin Vapahtajan avulla. Hän selitti:
”Se [oli] vain Herran ja Hänen sovituksensa ansiota. – – Nyt tunnen valtavaa kiitollisuutta. Tuskani ovat aika ajoin olleet miltei sietämättömät, ja kuitenkin ne olivat hyvin pieniä verrattuina siihen, mitä Hän kärsi. Siellä, missä elämässäni oli kerran pimeyttä, on nyt rakkautta ja kiitollisuutta.”
Hän jatkaa: ”Jotkut sanovat, että muutos on mahdollinen ja että ainoa vastaus on terapia. He ovat hyvin perehtyneitä aiheeseen ja heillä on paljon tarjottavaa niille, jotka kamppailevat tuskissaan – –, mutta minua huolestuttaa se, että he unohtavat ottaa taivaallisen Isän mukaan prosessiin. Jos muutoksen on tarkoitus tapahtua, se tapahtuu Jumalan tahdon mukaan. Minua huolestuttaa myös se, että monet ihmiset keskittyvät syihin, jotka aiheuttavat [kiinnostuksen samaa sukupuolta kohtaan]. – – Ei ole mitään tarvetta määritellä, miksi minulla on [tämä haaste]. En tiedä, onko se synnynnäistä vai ympäristötekijöiden aikaansaamaa. Tosiasia on, että minulla on tämä kamppailu elämässäni, ja tärkeintä on se, mitä teen sen suhteen tästä eteenpäin.” (25. maaliskuuta 2006 päivätty kirje.)
Ne ihmiset, jotka kirjoittivat nämä kirjeet, tietävät, että Jeesuksen Kristuksen sovitus ja sen tarjoama parantuminen aikaansaavat paljon enemmän kuin vain suovat mahdollisuuden parannukseen synneistä. Sovitus antaa meille myös voimaa kestää ”kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia”, koska meidän Vapahtajamme otti päälleen myös ”kansansa kivut ja sairaudet” (Alma 7:11). Veljeni ja sisareni, elleivät teidän uskonne ja rukouksenne ja pappeuden voima paranna teidän kärsimystänne, niin sovituksen voima varmasti antaa teille voimia kantaa tämän taakan.
”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”, Vapahtaja sanoi. ”Minä annan teille levon [teidän sieluunne].” (Matt. 11:28–29.)
Kun kamppailemme kuolevaisuuden haasteiden kanssa, rukoilen meidän jokaisen puolesta, kuten profeetta Mormon rukoili poikansa Moronin puolesta: ”Nostakoon Kristus sinua, ja pysykööt hänen kärsimyksensä ja kuolemansa – – ja hänen armonsa ja pitkämielisyytensä ja hänen kirkkautensa ja iankaikkisen elämän toivo mielessäsi ikuisesti” (Moroni 9:25).
Minä todistan Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Vapahtajastamme, joka kutsuu meitä kaikkia tulemaan luokseen ja tulemaan täydellisiksi Hänessä. Hän sitoo meidän haavamme ja Hän parantaa kuormien uuvuttamat. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.