2006
Suuri ja ihmeellinen rakkaus
Marraskuu 2006


Suuri ja ihmeellinen rakkaus

Lapsen kaltainen usko taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen täydelliseen rakkauteen hajottaa Saatanan asettamat riittämättömyyden, vajavuuden ja syyllisyyden ansat.

Lapset, joilla on puhdas usko, sanovat: ”Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.”1 Mutta nuoret ja aikuiset eivät aina tunne näiden yksinkertaisten sanojen voimaa.

Saatana on ”kaiken vanhurskauden vihollinen”2. Siksi hän kylvää epäilystä jumaluuden luonteesta ja meidän suhteestamme sen jäseniin. Jeesus Kristus profetoi, että viimeisinä aikoina jopa valitut tulisivat eksytetyiksi.3 Ajatelkaa kolmea esimerkkiä siitä, kuinka Lusifer asettaa ”ansoja ja pyydyksiä [saadakseen] kiinni Jumalan pyhät”4.

Väärän riittämättömyydentunteen ansa. Uskollinen nuori tuntee kyvyttömyyttä täyttää muiden odotukset. Hän saa harvoin kiitosta kotona ja koulussa, mutta useinkin arvostelua. Viihteelliset tiedotusvälineet kertovat hänelle, ettei hän ole kyllin kaunis tai älykäs. Tämä vanhurskas sisar kysyy joka päivä, onko hän taivaallisen Isän rakkauden, Vapahtajan sovitusuhrin tai Hengen jatkuvan johdatuksen arvoinen.

Liioitellun vajavuuden ansa. Erinomainen lähetyssaarnaaja tuntee olevansa kyvytön täyttämään Jumalan odotukset. Tämä kelvollinen vanhin kuvittelee mielessään ankaran taivaallisen Isän, joka on sidottu peruuttamattomaan oikeudenmukaisuuteen, Vapahtajan, joka kykenee pyyhkimään pois muiden rikkomukset muttei tämän vanhimman omia rikkomuksia, ja Pyhän Hengen, joka on haluton olemaan vajavaisen henkilön oppaana.

Tarpeettoman syyllisyyden ansa. Keski-ikäinen nainen on antaumuksellinen äiti, rakastava ystävä, uskollinen palvelija kirkossa, ja hän käy ahkerasti temppelissä. Mutta sydämessään tämä sisar ei voi antaa itselleen anteeksi vuosia sitten tehtyjä syntejä, joista hän on tehnyt parannuksen ja jotka hän on täysin selvittänyt pappeusjohtajien kanssa. Hän epäilee, voiko hänen elämästään milloinkaan tulla Herran hyväksymää, ja hän on menettänyt toivon iankaikkisesta elämästä taivaallisen Isän edessä.

Jos sinulla on joitakin samankaltaisia ajatuksia ja tuntemuksia kuin näillä hyvillä pyhillä, kehotan sinua tulemaan pienen lapsen kaltaiseksi ja tuntemaan jälleen ”suurta ja ihmeellistä rakkautta, jonka Isä ja Poika ilmaisivat Lunastajan maailmaan tulemisessa”5. Lapsen kaltainen usko taivaallisen Isän ja Jeesuksen Kristuksen täydelliseen rakkauteen hajottaa6 Saatanan asettamat riittämättömyyden, vajavuuden ja syyllisyyden ansat.

Sananlaskut opettavat: ”Sillä niinkuin [ihminen] mielessään laskee, niin hän menettelee.”7 Saanen ehdottaa – jatkuvien rukousten, pyhien kirjoitusten tutkimisen sekä kirkossa ja temppelissä käymisen lisäksi – viittä muutosta ajatuksissasi ja sydämessäsi, niin että tuntisit täydemmin Jumalan lempeän rakkauden.

Ensiksi, näe itsesi rakastavan taivaallisen Isän kallisarvoisena lapsena. Lapsemme laulavat luottavaisesti: ”Oon lapsi Jumalan ja saavuin päälle maan.”8 Pienet lapset tuntevat ja tietävät sen, minkä sinä kenties olet unohtanut. Sinä olet taivaallisen Isän rakas poika tai tytär, luotu Hänen omaksi kuvakseen9 ja äärettömän arvokas, jopa niin arvokas, että Jeesus Kristus antoi henkensä sinun puolestasi.

Isä Jumala on armollinen ja rakastaa sinua äärettömästi vioistasi huolimatta. Vain Saatanan ääni saa sinut tuntemaan arvottomuutta. Sitä vastoin Pyhä Henki saa sinut tuntemaan parannukseen johtavaa Jumalan mielen mukaista murhetta10 tavalla, joka täyttää sinut myönteisen muutoksen toivolla.

Kun tunnet olevasi arvoton, muista, ”että sielujen arvo on suuri Jumalan silmissä”11. Pidättäydy ajattelemasta ja sanomasta jatkuvasti kielteisiä sanoja itsestäsi – nöyryyden ja itsensä nöyryyttämisen välillä on selvä ero. Huomaa ainutlaatuiset lahjasi ja käytä niitä, sen sijaan että vatvoisit mielessäsi omia heikkouksiasi.

Toiseksi, anna kuormasi Jeesuksen Kristuksen kannettaviksi. Kun tunnet musertuvasi odotusten ja haasteiden alle, älä jää käymään taistelua yksin. Noudata pienten lasten esimerkkiä ja polvistu rukoilemaan.

Jeesus Kristus on antanut meille käskyn: ”Katsokaa minuun jokaisessa ajatuksessa; älkää epäilkö, älkää pelätkö.”12 Epäilys, pelko ja murhe osoittavat, että me olemme ottaneet kaikki elämän kuormat ja ahdistukset itsemme kannettaviksi. Kun riittämättömyyden ajatukset vaivaavat sinua, sano luottavaisesti: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.”13 Kun sitten teet ”iloisin mielin”14 kaiken, mikä on vallassasi, voit olla varma, että Herra tekee loput ja että kaikki kääntyy parhaaksesi.

Vapahtaja lupasi: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”15 Kun jätät ”taakkasi Herran käteen”16, tunnet Hengen rauhaa.17

Kolmanneksi, anna itsellesi anteeksi syntisi ja vajavuutesi. Taivaallinen Isä ei odota, että sinusta tulee aivan täydellinen tässä elämässä. Hän tiesi, että Hänen lapsensa tekisivät virheitä oppiessaan kokemuksesta kuolevaisuudessa. Mutta ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon”18, että Hänen onnensuunnitelmansa sisälsi armollisen Vapahtajan.

Jeesus sanoi: ”Minä, Herra, annan anteeksi kenelle tahdon, mutta teiltä vaaditaan, että annatte anteeksi kaikille ihmisille.”19 Aloita itsestäsi ja anna anteeksi myös muille. Jos Jumala ei muista meidän syntejämme, joista olemme tehneet parannuksen,20 niin miksi me muistaisimme? Vältä ajan ja voimien tuhlaamista menneisyyden uudelleen elämiseen.

Antaaksesi anteeksi itsellesi ja muille sinun täytyy luottaa Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Profeetta Senok rukoili: ”Sinä olet vihoissasi, oi Herra, tälle kansalle, koska se ei tahdo ymmärtää sinun armotekojasi, jotka olet suonut sille Poikasi tähden.”21 Taivaallinen Isämme tulee murheelliseksi, kun me rajoitamme Hänen Poikansa sovitusuhrin voimaa. Kun osoitat uskoa Jeesukseen Kristukseen, syyllisyytesi voidaan pyyhkiä pois.22 Jos syyllisyydentunne jatkuu vilpittömän parannuksenteon jälkeen, usko pappeusjohtajiasi, kun he julistavat sinun olevan kelvollinen.23

Neljänneksi, ylläpidä iankaikkisen elämän toivoa. Jos kuvittelet, että aiemmat syntisi, luonteenheikkoutesi ja huonot päätöksesi estävät sinua saamasta kaikkia Jumalan siunauksia, ajattele Alma vanhemman kokemusta. Puhuessaan nuoruusvuosistaan jumalattoman kuningas Nooan moraalittomana pappina Alma myönsi: ”Minä itsekin jäin ansaan ja tein paljon sellaista, mikä oli iljettävää Herran silmissä, ja se sai minut tekemään ankarasti parannusta.”24 Alman parannus oli kuitenkin niin täydellinen ja Kristuksen sovitus niin ääretön, että Almasta tuli profeetta ja että hänelle luvattiin iankaikkinen elämä.25 Kun teet parhaasi ollaksesi kuuliainen ja tehdäksesi parannuksen, sinäkin voit saada sijan selestisessä valtakunnassa Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja armon kautta.26

Viidenneksi, löydä iloa joka päivä. Yhtenä ilon lähteenä on palveleminen, sillä kun olet toimelias auttaessasi muita, sinulla on vähemmän kapasiteettia tuskailla omia vajavuuksiasi. Vapahtaja opetti viisaasti: ”Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.”27

Koet suurempaa iloa elämässä, kun pyyhit pois aikuisuuden mukana tulleen pessimismin ja korvaat sen lapsenkaltaisella optimismilla. Optimismi on hyve, joka sallii meidän nähdä Jumalan rakastavan käden elämämme yksityiskohdissa. Eräs suosittu kirkon laulu neuvoo: ”Siunaukses luettele jokainen. Silloin huomaat Herran suuren rakkauden.”28

Todistan taivaallisesta Isästä, joka suuressa ja ihmeellisessä rakkaudessa ojentaa kätensä lapsilleen. Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, joka on ”voimallinen pelastamaan”29 meidät riittämättömyyksistämme, vajavuuksistamme ja synneistämme. Todistan Pyhästä Hengestä, joka seuraa vajavaista mutta parannukseen altista sielua. Suokoon Jumala teille uskollisille ja kelvollisille pyhille, jotka kamppailette Perkeleen ansojen kanssa myöhempinä aikoina30, ”että teidän kuormanne olisivat keveitä ilon tähden hänen Pojastaan”31. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. UK 1.

  2. Alma 34:23; ks. myös Ap. t. 13:10; Moosia 4:14; Moroni 9:6.

  3. Ks. Matt. 24:24; ks. myös JS–M 22, 37.

  4. Alma 10:17.

  5. OL 138:3.

  6. Ks. Hel. 3:29.

  7. Sananl. 23:7, vuoden 1933 raamatunkäännös.

  8. ”Oon lapsi Jumalan”, MAP-lauluja, 187.

  9. Ks. 1. Moos. 1:27; ks. myös Alma 22:12; Eter 3:15–16; OL 20:17–18; Moos. 6:8–10; Abr. 4:26–27.

  10. Ks. 2. Kor. 7:10.

  11. OL 18:10.

  12. OL 6:36; ks. myös Jes. 41:10; Matt. 10:31; Luuk. 8:50; OL 50:41; 122:9.

  13. Fil. 4:13; ks. myös 2. Kor. 12:7–10; Hepr. 11:33–34; 1. Nefi 7:12; 17:3; MK Jaak. 4:7; Alma 26:12; Eter 12:27.

  14. OL 123:17.

  15. Matt. 11:28.

  16. Ps. 55:23.

  17. Ks. Gal. 5:22; ks. myös OL 19:23.

  18. Joh. 3:16.

  19. OL 64:10.

  20. KS. OL 58:42; ks. myös Ps. 25:7; Jes. 43:25; Jer. 31:34; Hepr. 8:12; 10:17; Alma 36:19.

  21. Alma 33:16.

  22. Ks. En. 3–8; ks. myös Alma 24:10; 36:16–19.

  23. Ks. Marvin J. Ashton, ”Kelvollisuudesta”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 18–20.

  24. Moosia 23:9.

  25. Ks. Moosia 26:20.

  26. Ks. Tit. 3:7; 1. Piet. 5:10; 2. Nefi 2:6–8; 10:24–25; 25:23; En. 27; Moroni 7:41; OL 138:14.

  27. Mark. 8:35; ks. myös Alma 36:24–25.

  28. ”Elon aallot myrskyten kun raivoaa”, MAP-lauluja, 159.

  29. 2. Nefi 31:19; ks. myös Jes. 63:1; Alma 7:14; 34:18; OL 133:47.

  30. Ks. 2. Tim. 2:26.

  31. Alma 33:23.