Temppeli on perheitä ja sukuja varten
Kun tulette temppeliin, rakastatte perhettänne syvemmällä rakkaudella kuin olette milloinkaan ennen tunteneet.
Kuten presidentti Hinckley juuri mainitsi, hän vihki hiljattain Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 123. temppelin Sacramentossa Kaliforniassa. Tämä kaunis temppeli palvelee yli 80 000 suurenmoista ja innokasta kirkon jäsentä Sacramentossa ja sen lähiseudulla. Avointen ovien aikana temppelissä kävi yli 168 000 ihmistä. Heille kerrottiin, että jäsenet voivat päästä lähemmäksi Vapahtajaa Jeesusta Kristusta näissä suurenmoisissa rakennuksissa kuin missään muualla maailmassa. Jäsenemme tietävät, että Hänen kauttaan he voivat löytää rauhan ja toivon, joka tukee heitä ja heidän perheitään nykyajan vaivatussa maailmassa.
Kun käytte temppelissä, te rakastatte perhettänne syvemmällä rakkaudella kuin mitä olette milloinkaan ennen tunteneet. Temppeli on perheitä ja sukuja varten. Kun vaimoni Karen ja minä olemme lisänneet temppelipalvelustamme, rakkautemme toisiamme ja lapsiamme kohtaan on lisääntynyt. Eikä se pääty siihen. Se yltää vanhempiin, veljiin ja sisariin, täteihin, enoihin ja setiin, serkkuihin, esivanhempiin ja etenkin lastenlapsiimme! Tämä on Elian henki, joka on sukututkimuksen henki. Pyhän Hengen kuiskausten siihen innoittaessa se saa isien sydämet kääntymään lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Pappeuden ansiosta aviomiehet ja vaimot sinetöidään yhteen ja lapset sinetöidään vanhempiinsa iankaikkisuudeksi. Niin perhe on iankaikkinen, eikä perheenjäseniä eroteta toisistaan kuolemassa.
Kun vaimoni ja minä olimme nuoria vanhempia ja meillä oli pieniä lapsia kotona, me haastoimme lapsemme opettelemaan uskonkappaleet ulkoa. Palkintona tai palkkiona niiden oppimisesta oli ilta ulkona isän kanssa. Iloksemme kolme vanhinta lastamme selviytyi haasteesta. Kun seitsenvuotias poikamme ensimmäisenä oppi kaikki 13 uskonkappaletta ulkoa, istuuduimme valitsemaan yhteisen illan ja toiminnan. Olin niin kiireinen työssä, yhteiskunnallisissa toiminnoissa ja kirkon tehtävissä, etten pariin viikkoon pystynyt suomaan pojalleni iltaa ulkona. Hän pettyi pahasti. Sain kuitenkin selville, että kaupungissa, jossa asuimme, oli läpi yön auki oleva keilahalli. Valitsimme heti päivän ja päätimme aloittaa toimintamme kello 5 aamulla. Tarkoituksenamme oli nousta ylös kello 4, syödä aamiainen ja mennä sitten kaupungin keskustaan.
Kun tuo päivä koitti, tunsin jonkun ravistavan minua olkapäästä hyvin varhain aamulla. Kun yritin avata silmäni, kuulin poikani kysyvän: ”Joko lähdetään, isä?” Katsoin herätyskelloani. Kello oli vasta 2 yöllä!
”Mene nukkumaan, poika”, sanoin. ”Ei vielä ole aika.”
Tuntia myöhemmin tapahtui sama asia. ”Isä, isä, joko on aika lähteä?” Lähetettyäni hänet vuoteeseen toisen kerran en voinut olla tuntematta hänen innokkuuttaan.
Sitten kello 4 nousimme ylös, söimme jotakin ja lähdimme keilahallille. Meillä oli hauskaa.
Toivon, että voisin sanoa, että minulla oli säännöllisesti tuollaista ikimuistoista toimintaa kaikkien lasteni kanssa, mutta en voi. Olen yksi niistä vanhemmista, jotka usein toivovat, että he voisivat palata ajassa taaksepäin ja tehdä joitakin asioita toisin.
Teidän laillanne minäkään en halua menettää yhtään lapsistani. Haluan olla ikuisesti yhdessä koko perheeni kanssa. Temppeli antaa meille kaikille lisää toivoa näiden suhteiden jatkumisesta ja kehittämisestä vielä tämän elämän jälkeen. Temppelissä toimitettavat sinetöimiset lupaavat lisää siunauksia.
”Profeetta Joseph Smith sanoi – eikä hän koskaan opettanut lohdullisempaa oppia – että uskollisten vanhempien iankaikkiset sinetöinnit ja ne jumalalliset lupaukset, jotka heille on annettu heidän uskollisesta palvelustaan totuuden asialle, eivät pelasta vain heitä vaan myös heidän jälkeläisensä. Vaikka jotkut lampaista harhailevat, Paimenen silmä näkee heidät, ja ennemmin tai myöhemmin he tuntevat jumalallisen Sallimuksen käsivarren ohjaavan heitä ja vetävän heidät takaisin laumaan. Joko tässä elämässä tai seuraavassa he palaavat kyllä takaisin. Heidän on maksettava oikeudenmukaisuudelle velkansa; heidän on kärsittävä syntiensä vuoksi; ja he saattavat joutua kulkemaan okaista polkua, mutta jos se lopulta johtaa heidät kuten katuvaisen tuhlaajapojankin rakastavan ja anteeksiantavan isän sydämeen ja kotiin, tuskallinen kokemus ei ole ollut turha.”1
Eivätkö nämä sanat ole rohkaiseva tieto vanhemmille, joiden lapset on sinetöity heihin?
Katsotaanpa muutamia muita siunauksia, joita temppeli tuo. Herran huone on turvapaikka maailmasta. Sacramenton jäsenet kertoivat vierailijoilleen avoimien ovien päivinä seuraavaa: ”Joskus ajatuksemme ovat niin kiinni ongelmissamme ja niin monet asiat vaativat samanaikaisesti huomiotamme, ettemme yksinkertaisesti pysty ajattelemaan selkeästi. Temppelissä häiritsevien tekijöiden tomu tuntuu laskeutuvan, sumu ja utu tuntuvat hälvenevän, niin että pystymme ’näkemään’ sellaista, mitä emme pystyneet huomaamaan ennemmin.”2
Temppelin selestinen huone on erityisesti rauhan, tyyneyden ja kauneuden paikka. Se on kuin tyyni satama, jossa voi ajatella, pohdiskella, rukoilla, mietiskellä sekä tuntea taivaallisen Isän ja Vapahtajan rakkauden. Kun pohdiskelemme ja mietiskelemme temppelissä, ajatuksemme kohdistuvat luonnostaan perheemme jäseniin.
Kohdassa 2. Sam. 22:7 Daavid sanoo: ”Silloin huusin hädässäni Herraa, minä kutsuin apuun Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.” Temppeli on henkilökohtaisen ilmoituksen paikka, jossa saamme siunauksia taloudenhoitotehtäviimme.
Presidentti Hinckley on sanonut, että ”aivan kuten Lunastajamme antoi henkensä sijaisuhrina kaikkien ihmisten puolesta ja tekemällä sen tuli Vapahtajaksemme, samoin meistäkin – pienemmässä mittakaavassa – kun toimimme sijaisena temppelissä, tulee vapahtajia niille toisella puolella oleville, joilla ei ole mahdollisuutta edetä, elleivät maan päällä olevat tee jotakin heidän puolestaan”3.
Tämä on hyvin merkityksellistä palvelua, jota me teemme, koska edesmenneet veljemme ja sisaremme tulevat kirjaimellisesti lähemmin liitetyiksi meihin.
Temppeli on paikka, jossa voi tuntea Isän ja Pojan. Se on paikka, jossa koemme jumaluuden läsnäolon. Profeetta Joseph Smith esitti tämän vetoomuksen: ”Neuvon teitä kaikkia – – tutkimaan yhä syvemmin jumalisuuden salaisuuksia.”4 Entä missä meidän tulee tutkia? Jumalan huoneessa.
Tulkaamme temppelissä käyväksi ja temppeleitä rakastavaksi kansaksi. Todistan, että temppeli on perheitä ja sukuja varten. Todistan myös, että kaikki temppelissä todistaa Jeesuksesta Kristuksesta. Siellä voi tuntea Hänen esimerkkinsä rakkaudesta ja palvelemisesta. Temppeli on Hänen pyhä huoneensa. Tiedän, että Hän on Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, Välimiehemme ja Puolestapuhujamme Isän luona. Hän rakastaa meitä ja haluaa perheidemme olevan onnellisia ja olevan yhdessä ikuisesti. Hän haluaa meidän kaikkien olevan aktiivisia Hänen temppelissään.
Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.