Kolme pyyhettä ja 25 sentin sanomalehti
Kun me olemme uskollisia rehellisyyden ja nuhteettomuuden pyhille periaatteille, me olemme uskollisia uskonnollemme ja me olemme uskollisia itsellemme.
Tämän laajan maailmanlaajuisen yleisön edessä ja hieman varauksella teen henkilökohtaisen tunnustuksen. Teen sen johdantona aiheeseen, joka on jonkin aikaa painanut kovasti mieltäni. Vuonna 1955, opiskeltuani ensimmäisen vuoteni yliopistossa, vietin kesän työskentelemällä juuri avatussa Jackson Lake Lodge -lomahotellissa Moranissa Wyomingissa. Kulkuvälineenäni oli 14 vuotta vanha Hudson vuosimallia 1941 – auto, jonka olisi pitänyt saada hautajaisensa 10 vuotta aiemmin. Autossa oli muiden tunnuspiirteiden ohella niin pahoin ruostunut pohja, että ilman vaneripalaa olisin voinut kirjaimellisesti raahata jalkojani pitkin tietä. Hyvää oli se, että toisin kuin useimmat 14 vuotta vanhat autot silloin, se ei kuluttanut öljyä – jäähdyttimeen tarvittiin paljon vettä, mutta öljyä ei mennyt. En pystynyt saamaan selville, minne vesi hävisi tai miksi öljy oheni ohenemistaan ja kirkastui kirkastumistaan.
Valmistautuessani kesän lopussa 185 mailin [lähes 300 km] matkalle kotiin vein auton Moranin ainoalle mekaanikolle. Pikaisen analyysin jälkeen mekaanikko selitti, että moottorilohkossa oli halkeama ja siitä valui vettä öljyn sekaan. Se selitti vesi- ja öljymysteerin. Mietin, että jos saisin veden vuotamaan polttoainesäiliöön, polttoainetta riittäisi pidemmälle matkalle.
Nyt se tunnustus: Kotiin saapumiseni ihmeen jälkeen isäni tuli ulos ja tervehti minua iloisesti. Halauksen ja muutaman ystävällisen sanan jälkeen hän vilkaisi auton takapenkille ja näki siellä kolme Jackson Lake Lodgen pyyheliinaa – sellaisia, joita ei voi ostaa. Pettyneen näköisenä hän sanoi vain: ”Odotin sinulta enemmän.” En ollut ajatellut, että se, mitä olin tehnyt, oli niin kovin väärin. Minulle ne pyyhkeet olivat pelkkä symboli koko kesän työskentelystä luksushotellissa, eräänlainen muistoesine. Siitä huolimatta minusta tuntui, että ottamalla ne olin menettänyt isäni uskon ja luottamuksen, ja olin aivan musertunut.
Seuraavana viikonloppuna sovittelin vaneripalan autoni lattialle, täytin jäähdyttimen vedellä ja aloitin 370 mailin [lähes 600 km] edestakaisen matkan Jackson Lake Lodgeen palauttamaan ne kolme pyyhettä. Isäni ei koskaan kysynyt, miksi palasin lomahotelliin, enkä minä koskaan kertonut. Siihen ei vain ollut tarvetta. Se oli kalliiksi tullut ja kipeä opetus rehellisyydestä, joka on säilynyt mielessäni koko elämäni ajan.
Rehellisyys ja nuhteettomuus ovat valitettavasti nykypäivän maailmassa eräitä kipeimmin kaivattuja arvoja. Muutaman viime vuoden aikana liike-elämän johtajia, joiden epärehellisyys ja muu huono käytös on paljastunut, on yhä suurempi joukko. Sen seurauksena kymmenet tuhannet uskolliset, pitkäaikaiset työntekijät ovat menettäneet toimeentulonsa ja eläkkeensä. Joillekuille se on merkinnyt kodin menettämistä, alan vaihtoa ja muiden elämää koskevien suunnitelmien muuttumista. Luemme ja kuulemme laajalle levinneestä epärehellisyydestä kouluissamme, kun ollaan kiinnostuneempia arvosanan tai tutkinnon saamisesta kuin oppimisesta ja valmistautumisesta. Kuulemme opiskelijoista, jotka ovat huijaamalla selviytyneet lääketieteellisestä ja suorittavat nyt monimutkaisia toimenpiteitä potilailleen. Vanhukset ja muut joutuvat petkuttajien uhreiksi ja menettävät usein kotinsa tai elinikäiset säästönsä. Tämä epärehellisyys ja nuhteettomuuden puute perustuu aina ahneuteen, röyhkeyteen ja kunnioituksen puutteeseen.
Sananlaskuissa sanotaan: ”Petollista puhetta Herra ei siedä, sanansa pitävä on hänelle mieleen” (Sananl. 12:22).
Puhuessaan kääntymyksen kokeneista lamanilaista, jotka tunnettiin Anti-Nefi-Lehin kansana, Mormon kirjoitti: ”Ja se oli Nefin kansan keskuudessa, ja se luettiin myös niiden joukkoon, jotka kuuluivat Jumalan kirkkoon. Ja se oli myös tunnettu palavuudestaan Jumalaa kohtaan sekä ihmisiä kohtaan, sillä se oli täysin rehellinen ja oikeamielinen kaikessa; ja se oli luja uskossa Kristukseen loppuun asti.” (Alma 27:27, kursivointi lisätty.)
Noin 30 vuotta sitten, toimiessani liikemaailmassa, olin liiketovereideni kanssa kulkemassa O’Haren lentokentän läpi Chicagossa Illinoisin osavaltiossa. Yksi näistä miehistä oli juuri myynyt yhtiönsä kymmenistä miljoonista dollareista – toisin sanoen hän ei ollut köyhä.
Kulkiessamme sanomalehtiautomaatin ohi tämä mies pani neljännesdollarin automaattiin, aukaisi sisällä olevaa lehtipinoa peittävän kannen ja alkoi jakaa maksamattomia sanomalehtiä meille kullekin. Kun hän ojensi sanomalehteä minulle, panin automaattiin neljännesdollarin ja yrittäen olla loukkaamatta häntä mutta kuitenkin tehdä asian selväksi sanoin leikilläni: ”Jim, 25 sentistä voin kyllä säilyttää nuhteettomuuteni. Dollarista miettisin, mutta 25 sentistä – ei, ei kyllä 25 sentistä.” Muistin nimittäin hyvin sen kokemuksen kolmesta pyyhkeestä ja huonokuntoisesta Hudsonista vuosimallia -41. Muutamaa minuuttia myöhemmin kuljimme saman sanomalehtiautomaatin ohi. Huomasin, että Jim oli erottautunut ryhmästämme ja työnteli neljännesdollareita automaattiin. Kerron teille tämän tapauksen, en esitelläkseni itseäni esimerkkinä epätavallisesta rehellisyydestä vaan ainoastaan tähdentääkseni kolmen pyyhkeen ja 25 sentin sanomalehden opetuksia.
Rehellisyyttä ei ole liikemaailmassa, kouluissa, kotona eikä missään muuallakaan, ennen kuin rehellisyyttä on sydämessä.
Tärkeitä ja kestäviä opetuksia opitaan usein yksinkertaisista esimerkeistä – ehkäpä niinkin yksinkertaisista kuin kolme pyyhettä tai 25 sentin sanomalehti. Mietin, millainen maailma olisi, jos yksinkertaisia opetuksia rehellisyydestä opetettaisiin kotona jo varhaisella iällä, sellaisia yksinkertaisia opetuksia kuin ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” (ks. Matt. 22:39; Mark. 12:31) ja ”kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” (ks. Matt. 7:12; Luuk. 6:31). Mietin, mikä olisi tuhansien työpaikkansa ja eläkkeensä menettäneiden tilanne tänään, jos jotkut vastuullisessa asemassa olevat liikemaailman henkilöt olisivat saaneet jo varhain kokemuksia kolmesta pyyhkeestä ja 25 sentin sanomalehdestä.
Rehellisyys on todellisen kristillisen elämän perusta. Myöhempien aikojen pyhille rehellisyys on tärkeä vaatimus Herran pyhään temppeliin pääsemiseksi. Rehellisyys on sisällytetty niihin liittoihin, joita solmimme temppelissä. Nauttiessamme joka sunnuntai Vapahtajan lihan ja veren pyhät vertauskuvat me uudistamme jälleen tärkeimmät ja pyhimmät liittomme, jotka sulkevat sisäänsä rehellisyyden. Myöhempien aikojen pyhinä meillä on pyhä velvollisuus paitsi opettaa rehellisyyden periaatteita myös elää niiden mukaan ehkäpä niinkin yksinkertaisin esimerkein kuin kolme pyyhettä tai 25 sentin sanomalehti. Rehellisyyden pitäisi olla niiden tärkeimpien perusarvojen joukossa, jotka hallitsevat jokapäiväistä elämäämme.
Kun me olemme uskollisia rehellisyyden ja nuhteettomuuden pyhille periaatteille, me olemme uskollisia uskonnollemme ja me olemme uskollisia itsellemme.
Rukoukseni on, että myöhempien aikojen pyhinä meidät tunnettaisiin maailman rehellisimpänä kansana. Ja että meistä voitaisiin sanoa siten kuin Anti-Nefi-Lehin kansasta, että olemme täysin rehellisiä ja oikeamielisiä kaikessa ja lujia uskossa Kristukseen loppuun asti (ks. Alma 27:27). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.