Lapsikin voi ymmärtää
Jumala on – – varmistanut, että kaikki Hänen lapsensa voivat ymmärtää Häntä koskevat totuudet koulutustasostaan tai älynlahjoistaan riippumatta.
Vanhemmat hämmästyvät usein vastauksista, joita heidän lapsensa antavat aikuisten esittämiin kysymyksiin. Eräänä iltana, kun vaimoni ja minä olimme poissa, lapsenvahtimme kiinnostui kuultuaan lastemme rukouksen ja kysyi heiltä: ”Mitä eroa teidän uskonnollanne ja minun uskonnollani sitten on?” Kahdeksanvuotias tyttäremme vastasi välittömästi: ”Ne ovat melkein samoja, paitsi että me tutkimme paljon enemmän kuin te!” Pikku tyttäreni ei suinkaan halunnut loukata lapsenvahtiaan – hän halusi vain omalla tavallaan korostaa sitä, kuinka tärkeänä myöhempien aikojen pyhät pitävät tiedon hankkimista.
Joseph Smith julisti: ”Ihmisen on mahdotonta pelastua tietämättömyydessä” (OL 131:6). Hän lisäsi: ”Tiedon periaate on pelastuksen periaate – – ja jokainen, joka ei saa riittävästi tietoa pelastuakseen, tuomitaan” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 220). Tämän tiedon perustana on se, että ymmärrämme Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen luonteen sekä pelastussuunnitelman, jonka He ovat valmistaneet, jotta voisimme palata Heidän luokseen. ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen” (Joh. 17:3).
Ihmiset ovat usein käsittäneet tiedon periaatteen väärin. ”Jumalan kirkkaus on äly” (OL 93:36). Se ylittää kaiken sen, mitä voimme ikinä ymmärtää omalla älykkyydellämme. Ihmiset, jotka yrittävät löytää Jumalan, ajattelevat joskus, että heidän täytyy etsiä Häntä älyllisesti monimutkaisista käsitteistä.
Taivaallinen Isämme on kuitenkin aina saavutettavissamme. Hän sopeutuu meidän ymmärryksemme tasoon. ”Jos Hän tulee pienen lapsen tykö, Hän sopeuttaa itsensä pienen lapsen kielen ja käsityskyvyn tasolle” (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 160).
Jumala olisi todella epäoikeudenmukainen, jos evankeliumi olisi vain älymystön saavutettavissa. Jumala on hyvyydessään varmistanut, että kaikki Hänen lapsensa voivat ymmärtää Häntä koskevat totuudet koulutustasostaan tai älynlahjoistaan riippumatta.
Tosiasiassa juuri se, että lapsikin voi ymmärtää jonkin periaatteen, on todiste sen voimasta. Presidentti John Taylor on sanonut: ”Todellista älykkyyttä on se, että avaa ja yksinkertaistaa sinällään arvoituksellista ja suurta asiaa niin, että lapsikin voi sen ymmärtää” (”Discourse”, Deseret News, 30. syyskuuta 1857, s. 238). Sen sijaan, että ilmaisun puhtaus ja yksinkertaisuus vähentäisivät sen tehoa, ne juuri sallivat Pyhän Hengen todistaa suuremmalla varmuudella ihmissydämille.
Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Jeesus vertasi jatkuvasti opetustensa yksinkertaisuutta ja aitoutta farisealaisten ja muiden lainoppineiden koukeroiseen logiikkaan. He yrittivät kerran toisensa jälkeen koetella Häntä viisastelevilla kysymyksillään, mutta Hänen vastauksensa olivat aina päivänselviä ja lapsenomaisia yksinkertaisuudessaan.
Eräänä päivänä Jeesuksen opetuslapset esittivät Hänelle seuraavan kysymyksen: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Jeesus, joka oli kutsunut luokseen pienen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matt. 18:1, 2–4.)
Toisella kerralla Jeesus sanoi: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille” (Luuk. 10:21).
Raamattu on luultavasti ollut useampien tulkintojen ja filosofisten väittelyiden kohteena kuin mikään muu kirja. Kuitenkin lapsella, joka lukee tätä kirjaa ensimmäistä kertaa, on ainakin yhtä suuri ellei suurempikin mahdollisuus ymmärtää oppia kuin suurimmalla osalla noista pyhien kirjoitusten oppineista. Vapahtajan opetukset soveltuvat kaikille. Kahdeksan vuoden iässä lapsella voi olla riittävä ymmärrys astua kasteen vesiin ja solmia Jumalan kanssa liitto täydessä ymmärryksessä.
Mitä lapsi ymmärtäisi lukemalla kertomuksen Jeesuksen kasteesta? Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen Jordanvirrassa. Pyhä Henki laskeutui Hänen ylleen ”kyyhkysen kaltaisena”. Kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk. 3:22.) Lapsi saisi selkeän kuvan siitä, mikä Jumaluus on: kolme erillistä persoonaa täydellisessä ykseydessä – Isä Jumala, Hänen Poikansa Jeesus Kristus ja Pyhä Henki.
Yksinkertaisuuden ja selkeyden periaatteen hylkääminen on ollut alkuna monelle luopumukselle, sekä yhteisölliselle että henkilökohtaiselle. Mormonin kirjassa profeetta Jaakob tuomitsi ne muinaiset ihmiset, jotka ”halveksivat selkeitä sanoja ja tappoivat profeetat ja etsivät sellaista, mitä he eivät voineet ymmärtää. Ja nyt, sokeutensa tähden – mikä sokeus johtui siitä, että he katsoivat yli maalin – heidän täytyi langeta; sillä Jumala on ottanut heiltä pois selkeytensä ja antanut heille monia asioita, joita he eivät voi ymmärtää, koska he sitä halusivat.” (MK Jaak. 4:14.)
Joskus meillä saattaa olla houkutus ajatella: ”Se on liian helppoa.” Aivan kuin Naaman, syyrialainen sotapäällikkö, joka epäröi ylpeyksissään totella Elisan neuvoa, joka vaikutti hänestä liian yksinkertaiselta parantaakseen hänen spitaalinsa. Hänen palvelijansa osoittivat hänelle hänen mielettömyytensä:
”’Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistautuaksesi vain peseydyttävä?’
Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.” (2. Kun. 5:13–14.)
Hänen puhdistumisensa ei ollut vain fyysistä, hänen hengellinen lihansakin puhdistui, kun hän otti vastaan tämän kauniin opetuksen nöyryydestä.
Pienillä lapsilla on ihmeellinen taipumus oppia. Heillä on täydellinen luottamus opettajaansa, puhdas henki ja suuri nöyryys – toisin sanoen ne samat ominaisuudet, jotka avaavat oven Pyhälle Hengelle. Hän on kanava, jonka kautta saamme tietoa Hengen asioista. Paavali kirjoitti korinttilaisille: ”Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on” (1. Kor. 2:11).
Ja hän lisäsi: ”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla” (1. Kor. 2:14).
Me tiedämme, että lihallinen tai luonnollinen ihminen on ”Jumalan vihollinen – – ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun”. Siksi hänen on tultava ”lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon” (Moosia 3:19).
Filosofisessa saturomaanissaan Pikku prinssi Antoine de Saint-Exupéry kuvailee pienen pojan hämmennystä, kun tämä löytää ruusutarhan ja huomaa, että hänen kukkansa, jota hän on niin suurella rakkaudella hoivannut, ei olekaan ainutlaatuinen vaan aivan tavallinen. Sitten hän tajuaa, että se, mikä tekee hänen ruusustaan ainutlaatuisen, ei olekaan sen ulkoinen olemus vaan se aika ja rakkaus, jonka hän on uhrannut siitä huolehtimiseen. Hän huudahtaa:
”Ihmiset – – kasvattavat viisi tuhatta ruusua samassa ruusutarhassa – eivätkä he löydä sieltä etsimäänsä. – –
Ja kuitenkin se, mitä he etsivät, voisi löytyä yhdestä ainoasta ruususta tai pienestä vesitilkasta. – –
Mutta heidän silmänsä ovat sokeat. Täytyy katsoa sydämellä.” (Le Petit Prince, 1943, s. 79; ks. myös Pikku Prinssi, suom. Irma Packalén, 2000.)
Samalla tavoin meidän tietomme Jumalasta ei riipu hankkimamme tiedon määrästä. Loppujen lopuksi kaikki se tieto evankeliumista, millä on merkitystä meidän pelastuksellemme, voidaan tiivistää muutamaan opinkohtaan, periaatteeseen ja olennaiseen käskyyn, jotka ovat jo niissä lähetystyökeskusteluissa, jotka saamme ennen kastetta. Jumalan tunteminen edellyttää sydämemme avaamista saadaksemme hengellisen ymmärryksen ja palavan todistuksen näiden muutamien perustavanlaatuisten opinkohtien totuudesta. Jumalan tunteminen tarkoittaa, että ihmisellä on todistus Hänen olemassaolostaan ja että hän tuntee sydämessään Hänen rakastavan meitä. Se tarkoittaa sitä, että hyväksyy Jeesuksen Kristuksen Vapahtajaksemme ja että haluaa hartaasti seurata Hänen esimerkkiään. Kun palvelemme Jumalaa ja lähimmäistämme, todistamme Kristuksesta ja annamme ympärillämme oleville mahdollisuuden tutustua Häneen paremmin.
Näitä periaatteita sovelletaan konkreettisesti opetuksessa, jota annetaan seurakunnissamme. Teille, kirkon opettajat, oppiaiheidenne päätavoite on sydämen kääntymys. Oppitunnin laatua ei mitata niiden uusien tiedonmurusten määrällä, joita annatte oppilaillenne. Se muodostuu kyvystänne kutsua Henki olemaan läsnä ja kannustaa oppilaitanne tekemään sitoumuksia. Kun he toteuttavat uskoaan panemalla käytäntöön opetetut oppiaiheet, heidän hengellinen tietonsa kasvaa.
Rukoilen, että opimme avaamaan sydämemme pienen lapsen tavoin ja nauttimaan Jumalan sanan kuulemisesta ja toteuttamisesta kaikessa yksinkertaisuudessaan ja voimassaan. Todistan, että jos teemme sen, voimme tuntea Jumalan ”salaisuuksia ja rauhaa tuovia asioita – sen, mikä tuo iloa, sen, mikä tuo iankaikkisen elämän” (OL 42:61). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.