Toivon ääretön voima
Usko Jumalaan, Hänen hyvyyteensä ja Hänen voimaansa virkistää meitä rohkeudella vaikeiden haasteiden kohdatessa.
Rakkaat veljeni ja sisareni ja ystäväni, mikä loistava päivä meille olla kuulemassa, kun rakas profeettamme ilmoitti viidestä uudesta temppelistä. Mikä hieno päivä meille kaikille.
Toisen maailmansodan loppuvaiheissa isäni kutsuttiin Saksan armeijaan ja lähetettiin länsirintamalle, jolloin äitini jäi yksin pitämään huolta perheestämme. Vaikka olin vasta kolmivuotias, muistan yhä sen pelon ja nälän ajan. Asuimme Tšekkoslovakiassa, ja jokainen kuluva päivä toi sodan lähemmäksi ja vaaran suuremmaksi.
Viimein kylmänä talvena 1944 äitini päätti paeta Saksaan, missä hänen vanhempansa asuivat. Hän puki meidät lämpimästi ja onnistui jotenkin saamaan meidät yhteen viimeisistä länteen suuntaavista pakolaisjunista. Matkustaminen oli siihen aikaan vaarallista. Kaikkialla, minne menimme, räjähdysten ääni, ahdistuneet kasvot ja ainainen nälkä muistuttivat meille, että olimme sotatoimialueella.
Matkan varrella juna pysähtyi toisinaan ottamaan tarvikkeita. Eräänä yönä yhden sellaisen pysähdyksen aikana äitini kiiruhti ulos junasta etsimään jotakin ruokaa neljälle lapselleen. Kun hän tuli takaisin, juna ja hänen lapsensa olivat hänen suureksi kauhukseen poissa!
Hän oli huolesta suunniltaan. Hänen sydämensä täyttyi kiihkeistä rukouksista. Hän kolusi hädissään suuren ja pimeän juna-aseman kiiruhtaen ristiin rastiin lukuisten raiteiden yli toivoen kaikesta huolimatta, ettei juna ollut vielä lähtenyt.
En kenties koskaan saa tietää, mitä kaikkea äitini sydämessä ja mielessä liikkui sinä synkkänä yönä, kun hän kolusi ankeaa rautatieasemaa löytääkseen kadonneet lapsensa. En epäile lainkaan sitä, että hän oli kauhuissaan. Olen varma siitä, että hänen mielessään kävi, että ellei hän löytäisi sitä junaa, hän ei kenties koskaan enää näkisi lapsiaan. Tiedän varmasti, että hänen uskonsa oli suurempi kuin hänen pelkonsa ja että hänen toivonsa oli suurempi kuin hänen epätoivonsa. Hän ei ollut nainen, joka istuu voivottelemaan murheellista tilannetta. Hän toimi. Hän muutti uskonsa ja toivonsa teoiksi.
Niinpä hän juoksi raiteelta toiselle ja junasta toiseen, kunnes hän lopulta löysi junamme. Se oli siirretty aseman syrjäiseen osaan. Sieltä hän viimein löysi taas lapsensa.
Olen usein ajatellut sitä yötä ja sitä, mitä äitini joutui kestämään. Jos voisin palata ajassa taaksepäin ja istua hänen viereensä, kysyisin häneltä, kuinka hän peloistaan huolimatta pystyi toimimaan. Kysyisin häneltä uskosta ja toivosta ja siitä, kuinka hän voitti epätoivon.
Vaikka se on mahdotonta, niin kenties tänään voisin istua sinun vieressäsi ja kenen tahansa sellaisen vieressä, joka ehkä tuntee itsensä masentuneeksi, huolestuneeksi tai yksinäiseksi. Tänään haluaisin puhua teille toivon äärettömästä voimasta.
Toivon tärkeys
Toivo on yksi kolmijalkaisen tuolin jaloista yhdessä uskon ja rakkauden kanssa. Nämä kolme vakauttavat elämäämme huolimatta rosoisista ja epätasaisista pinnoista, joille saatamme toisinaan päätyä. Pyhät kirjoitukset puhuvat selkeästi ja varmasti toivon tärkeydestä. Apostoli Paavali opetti, että pyhät kirjoitukset on kirjoitettu sen vuoksi, että ”saisimme – – toivoa”1.
Toivolla on voima täyttää elämämme onnella.2 Sen puuttuminen – kun joudumme odottamaan tämän sydämemme toiveen täyttymistä – voi ”ahdistaa sydäntä”3.
Toivo on Hengen lahja.4 Se on toivo siitä, että Jeesuksen Kristuksen sovituksen ja Hänen ylösnousemuksensa voiman ansiosta me saamme nousta iankaikkiseen elämään, ja se johtuu uskostamme Vapahtajaan.5 toivo on sekä lupauksen periaate että käsky,6 ja kaikkien käskyjen tavoin meidän vastuullamme on tehdä siitä toimiva osa elämäämme ja voittaa kiusaukset menettää toivo. Toivo taivaallisen Isämme armolliseen onnensuunnitelmaan johtaa rauhaan7, armoon8, riemuun9 ja iloon10. Pelastuksen toivo on kuin suojaava kypärä.11 Se on uskomme perusta12 ja sielumme ankkuri13.
Yksinäisyydessään Moroni – jopa nähtyään kansansa täydellisen tuhon – uskoi toivoon. Nefiläisen kansakunnan ehtoossa Moroni kirjoitti, että ilman toivoa me emme voi saada perintöä Jumalan valtakunnassa.14
Mutta miksi sitten on epätoivoa?
Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että kaikessa täytyy olla vastakohtaisuutta15. Se koskee myös uskoa, toivoa ja rakkautta. Epäilys, epätoivo ja se, ettemme pidä huolta lähimmäisistämme, johtaa meidät kiusaukseen, joka voi viedä meiltä hienoja ja kallisarvoisia siunauksia.
Vastustaja käyttää epätoivoa sitoakseen sydämen ja mielen tukahduttavaan pimeyteen. Epätoivo haihduttaa meistä kaiken, mikä on eloisaa ja riemukasta, ja jättää jäljelle tyhjät kuoret siitä, mitä elämän oli tarkoitus olla. Epätoivo hävittää kunnianhimon, edistää sairautta, saastuttaa sielun ja turruttaa sydämen. Epätoivo voi näyttää portaikolta, joka johtaa vain ja aina alaspäin.
Toisaalta toivo on kuin auringonsäde, joka kohoaa ylös ja nykyisten olosuhteidemme horisontin yläpuolelle. Se läpäisee pimeyden säteilevällä sarastuksella. Se rohkaisee ja innoittaa meitä panemaan luottamuksemme iankaikkisen taivaallisen Isämme hellään hoitoon, Hänen, joka on valmistanut tien niille, jotka etsivät iankaikkista totuutta relativismin, hämmennyksen ja pelon maailmassa.
Mitä sitten on toivo?
Kielen monimuotoisuus tarjoaa erilaisia variaatioita ja voimakkuusasteita sanalle toivo. Esimerkiksi pikkulapsi voi toivoa lelupuhelinta, murrosikäinen voi toivoa puhelinsoittoa erityiseltä ystävältä ja aikuinen voi yksinkertaisesti toivoa, että puhelin lakkaisi kokonaan soimasta.
Haluaisin puhua tänään toivosta, joka kohoaa turhanpäiväisyyksien yläpuolelle ja keskittyy Israelin Toivoon16, ihmiskunnan suureen toivoon, Lunastajaamme Jeesukseen Kristukseen.
Toivo ei ole tietoa17 vaan pikemminkin pysyvää luottamusta siihen, että Herra täyttää lupauksensa meille. Se on luottamusta siihen, että jos me elämme Jumalan lakien ja Hänen profeettojensa sanojen mukaan nyt, me saamme halutut siunaukset tulevaisuudessa.18 Se on uskomista ja varautumista siihen, että rukouksiimme vastataan. Se ilmenee varmuutena, myönteisyytenä, innokkuutena ja sisukkuutena.
Evankeliumin kielessä tämä toivo on kiistatonta, horjumatonta ja toimivaa. Muinaiset profeetat puhuvat vahvasta toivosta19 ja elävästä toivosta20. Se on toivoa, joka ylistää Jumalaa hyvillä töillä. Toivon myötä tulevat ilo ja onni.21 Toivon kera me voimme olla kärsivällisiä ja kestää ahdinkomme22.
Asioita, joita toivomme, ja asioita, joihin toivomme perustuu
Asiat, joita me toivomme, ovat usein tulevia tapahtumia. Jos vain voisimme katsoa yli kuolevaisuuden horisontin siihen, mikä odottaa meitä tämän elämän jälkeen. Onko mahdollista kuvitella loistavampaa tulevaisuutta kuin se, minkä taivaallinen Isämme on meille valmistanut? Jeesuksen Kristuksen uhrin ansiosta meidän ei tarvitse pelätä, sillä me elämme ikuisesti emmekä koskaan enää maista kuolemaa.23 Hänen äärettömän uhrinsa ansiosta meidät v oidaan puhdistaa synnistä ja me voimme seisoa puhtaina ja pyhinä tuomioistuimen edessä.24 Vapahtaja on pelastuksemme tuoja.25
Ja millaista olemassaoloa me voimme toivoa? Ne, jotka tulevat Kristuksen luokse, tekevät parannuksen synneistään ja elävät uskollisina, elävät ikuisesti rauhan tilassa. Ajatelkaa tämän iankaikkisen lahjan arvoa. Rakkaittemme ympäröiminä me tulemme tuntemaan suurimman ilon merkityksen edistyessämme tiedossa ja onnessa. Näyttipä luku elämämme kirjassa tänään kuinka ankealta hyvänsä, niin Jeesuksen Kristuksen elämän ja uhrin ansiosta me voimme toivoa ja olla varmoja siitä, että elämämme kirjan loppu ylittää suurimmatkin odotuksemme. ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”26
Asiat, joihin toivomme perustuu, tukevat meitä päivittäisessä elämässämme. Ne pitävät meitä pystyssä koettelemuksissa, kiusauksissa ja murheessa. Jokainen on kokenut masennusta ja vaikeuksia. On todellakin hetkiä, jolloin synkkyys voi tuntua sietämättömältä. Juuri sellaisina hetkinä palautetun evankeliumin jumalalliset periaatteet, joihin toivomme perustuu, voivat pitää meitä pystyssä ja kannattavat meitä, kunnes jälleen kerran vaellamme valossa.
Meidän toivomme perustuu Jeesukseen Kristukseen, Jumalan hyvyyteen, Pyhän Hengen ilmenemisiin ja tietoon, että rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Koska Jumala on ollut uskollinen ja pitänyt lupauksensa aiemmin, me voimme kiinnittää luottavaisina toivomme siihen, että Hän pitää meille antamansa lupaukset tänä aikana ja tulevaisuudessa. Ahdistuksen hetkinä me voimme takertua toivoon, että ”kaikki yhdessä koituu [meidän parhaaksemme]”27, kun me noudatamme Jumalan profeettojen neuvoja. Tällainen usko Jumalaan, Hänen hyvyyteensä ja Hänen voimaansa virkistää meitä rohkeudella vaikeiden haasteiden kohdatessa ja antaa voimaa niille, jotka pelon, epäilyksen ja epätoivon muurit uhkaavat sulkea sisäänsä.
Toivo johtaa hyviin tekoihin
Me opimme kartuttamaan toivoa samalla tavoin kuin opimme kävelemään, askel kerrallaan. Kun me tutkimme pyhiä kirjoituksia, puhumme taivaallisen Isämme kanssa päivittäin, sitoudumme pitämään käskyt kuten noudattamaan viisauden sanaa ja maksamaan täydet kymmenykset, me saamme toivoa.28 Kun elämme täydellisemmin evankeliumin mukaan, me kasvamme kyvyssämme saada runsaan toivon ”Pyhän Hengen voimasta”29.
Voi olla hetkiä, jolloin meidän täytyy tehdä rohkea päätös toivoa silloinkin kun kaikki ympärillämme on ristiriidassa tämän toivon kanssa. Isä Abrahamin tavoin me toivomme, ”vaikka toivoa ei [ole]”30. Tai kuten eräs kirjailija ilmaisi: ”Talven keskellä [löydämme itsestämme] voittamattoman kesän.”31
Usko, toivo ja rakkaus täydentävät toisiaan, ja kun yksi lisääntyy, muutkin vahvistuvat. Toivo tulee uskosta32, sillä ilman uskoa ei ole toivoa33. Samalla tavoin usko tulee toivosta, sillä usko on ”sen todellisuutta, mitä toivotaan”34.
Toivo on ratkaisevan tärkeää sekä uskolle että rakkaudelle. Kun tottelemattomuus, pettymys ja vitkastelu murentavat uskoa, toivo pitää yllä uskoamme. Kun pettymys ja kärsimättömyys haastavat rakkauden, toivo vahvistaa päättäväisyyttämme ja yllyttää meitä pitämään huolta lähimmäisistämme jopa ilman palkkion odotusta. Mitä kirkkaampi toivomme on, sitä suurempi on uskomme. Mitä lujempi on toivomme, sitä puhtaampaa on rakkautemme.
Asiat, joita toivomme, johtavat meidät uskoon, kun taas asiat, joihin toivomme perustuu, johtavat meidät rakkauteen. Nämä kolme ominaisuutta – usko, toivo ja rakkaus35 – kun ne toimivat yhdessä ja perustuvat Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin totuuteen ja valoon, johtavat meidät runsaisiin hyviin tekoihin.36
Henkilökohtaisen kokemuksen tuoma toivo
Joka kerta kun toivo toteutuu, se luo varmuutta ja johtaa suurempaan toivoon. Mieleeni tulee omasta elämästäni monia tilanteita, joissa olen oppinut toivon voiman omakohtaisesti. Muistan hyvin lapsuuteni päivät, jotka olivat täynnä maailmansodan kauhuja ja epätoivoa, koulutusmahdollisuuksien puutetta, hengenvaarallista sairautta nuoruusiässä ja haasteellisia ja lannistavia taloudellisia tilanteita pakolaisena. Äitimme esimerkki mennä eteenpäin jopa pahimpina hetkinä ja muuttaa uskonsa ja toivonsa teoiksi eikä vain huoleksi ja toiveajatteluksi, tuki perhettämme ja minua ja antoi luottamusta siihen, että nykyiset olosuhteet antaisivat tietä tuleville siunauksille.
Tiedän näiden kokemusten perusteella, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ja jäsenyytemme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa vahvistavat uskoa, tarjoavat kirkkaan toivon ja johtavat meidät rakkauteen.
Toivo vie meitä epätoivon yli. Toivo opettaa, että syytä riemuita on silloinkin, kun kaikki ympärillämme näyttää synkältä.
Jeremian tavoin minä kuulutan: ”Siunattu on se mies, joka – – panee [toivonsa Herraan].”37
Joelin tavoin minä todistan: ”Herra on kansansa [toivo], Israelin vuorilinna.”38
Nefin tavoin minä julistan: ”[Ponnistelkaa] eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.”39
Senlaatuista toivoa meidän täytyy vaalia ja kehittää. Sellaisen kypsän toivon saamme Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen kauttaan, sillä ”jokainen, joka näin panee toivonsa [Vapahtajaan], pitää itsensä puhtaana, niin kuin hän on puhdas ja pyhä”40.
Herra on antanut meille rohkaisevan toivon sanoman: ”Älä pelkää, pieni lauma.”41 Jumala odottaa ”syli avoinna ottaakseen – – vastaan”42 ne, jotka luopuvat synneistään ja jatkavat uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
Ja kaikille, jotka kärsivät – kaikille, jotka tuntevat olevansa masentuneita, huolissaan tai yksinäisiä – minä sanon rakastaen ja syvää huolta teistä kantaen, älkää koskaan antako periksi.
Älkää koskaan luovuttako.
Älkää koskaan antako epätoivon saada voittoa hengestänne.
Ottakaa vastaan Israelin Toivo ja luottakaa Häneen, sillä Jumalan Pojan rakkaus tunkeutuu läpi kaiken pimeyden, lievittää kaikki murheet ja ilahduttaa jokaista sydäntä.
Tästä todistan ja jätän teille siunaukseni Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.