Jatka vain uimista
Kaksitoistavuotias Monica Saili rakastaa uimista. Hän on yksi Uuden-Seelannin nuorista huippu-uimareista. Hän on varmaan puoliksi kala.
No, ei hän kai oikeasti ole kala. Mutta ainoa muu selitys sille, miten hän on niin hyvä, on se, että hän harjoittelee niin kovasti.
Joka maanantai, keskiviikko ja perjantai aamuviideltä hän on altaassa kaksi tuntia. Tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin hän käy koulun jälkeen juoksemassa radalla tai maastossa.
Uintiharjoitus, josta hän vähiten pitää, on se, kun täytyy uida perhosuintia yhdellä kädellä pitäen leukaa ylhäällä ja vaihtaa kättä aina 100 metrin välein. ”Hartioita todella kuumottaa”, hän kertoo.
Mutta hän on oppinut, että kun asiat käyvät vaikeiksi, elämä ei helpotu luovuttamalla. Juuri kova työ tekee hänestä vahvemman.
Kovaa työtä ja vaikeita aikoja
Kaikesta siitä kovasta työstä on ollut apua. Hän alkoi voittaa mitaleja 10-vuotiaana. 11-vuotiaana hän oli perhosuinnissa maansa kymmenen parhaan joukossa omassa ikäryhmässään. 12-vuotiaana hänet valittiin valtakunnallisen joukkueen mukaan uintiharjoitusleirille ja kilpailemaan muiden maiden uimareita vastaan Oseanian kisoissa Samoassa.
Monica kertoo: ”Isä sanoi aina: ’Menestys tulee kovalla työllä. Se ei tipahda syliin.’”
Monica on oppinut, että tämä pätee uimiseen, ja hän huomasi, että se pätee myös elämään, kun hänen isänsä kuoli äkillisesti muutama kuukausi hänen 11-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen.
”Isä oli minulle hyvin läheinen”, Monica kertoo. ”Hän sai minut aloittamaan uimisen. Hän vei minua kaikkiin harjoituksiin ja kilpailuihin. Kun hän kuoli, minusta tuntui, ettei minulla ollut ketään, kenelle puhua.”
Älä anna periksi
Isän menettäminen oli vaikeaa. Mutta Monica ei anna periksi vaikeissa harjoituksissa. Niinpä silloinkin kun isä kuoli, Monica päätti, ettei luopuisi uskostaan taivaalliseen Isään.
”Isä oli minun esimerkkini”, Monica kertoo. ”Hän opetti minua elämään evankeliumin mukaan.”
Isän kuoleman jälkeen Monica on alkanut tutkia pyhiä kirjoituksia ennen nukkumaan menoa. ”Yritän luoda siitä tavan”, hän sanoo. Hän puolustaa koulussa uskonkäsityksiään. ”Minulta kysytään paljon kirkosta”, hän kertoo. Hän palvelee myös seurakunnan laulunjohtajana.
”Minua on siunattu, kun saan olla jäsen”, Monica sanoo. ”Kun stressaannun liikaa, saan lohtua.”
Lopulta vahvempi
Monica kaipaa yhä isäänsä. Mutta äidin ja perheen tuen ansiosta hän pystyy jatkamaan.
Monican päivät täyttyvät piano- ja viulutunneista, oppilasneuvoston kokouksista, uimisesta, Edistyminen-ohjelmasta ja sakramenttikokouslaulujen johtamisesta.
Hän ei vielä tiedä, kuinka pitkälle hän pääsee uintiharrastuksessaan tai kuinka pitkään hän jatkaa sitä. Mutta mitä evankeliumiin tulee, hän on päättänyt pysyä siinä mukana loppuun asti.
”Toisinaan elämä on vaikeaa”, Monica sanoo. ”Mutta vaikeiden asioiden tekeminen voi tehdä meistä vahvempia. On vain jatkettava uimista.”
Valokuvat Adam C. Olson