Palvelemme kirkossa
Voitteko antaa minulle siunauksen?
Oli sankka lumipyry, kun ajoin hitaasti mäkeä ylös. Jos vain pääsisin mäen laelle, ajattelin, niin selviytyisin kotiin turvallisesti. Mutta kun suoriuduin mutkasta, näin, että mäkeä alas tuleva auto oli suistunut pois omalta kaistaltaan ja oli tulossa suoraan minua kohti. Ennen törmäystä ehdin vain kirkaista, ja sitten menetin tajuntani.
Minulla ei ollut aavistustakaan, kuinka paljon aikaa oli kulunut, kun yritin avata silmäni. Lumi kirveli kasvojani puhaltaessaan sisään rikkoutuneesta sivuikkunasta. Pinnistelin muistaakseni perustiedot, kuten minne olin ollut menossa ennen onnettomuutta. Yksin ja peloissani huusin kivusta, joka sykki olkapäässäni ja rinnassani. Anelin taivaalliselta Isältäni, etteivät vammani olisi liian suuret ja että selviytyisin.
Muutamaa hetkeä myöhemmin tunsin käden pitelevän kättäni. Vaistomaisesti tartuin siihen. Avasin silmäni ja näin romuttuneen autoni ulkopuolella miehen, jolla oli musta takki ja hattu. Hän sanoi, että hänen vaimonsa oli nähnyt kolarin heidän kotoaan, ja hän oli tullut katsomaan, voisiko hän auttaa. Hän piteli kättäni ja sanoi minulle, että selviytyisin.
Yritin kysyä mieheltä, oliko hän myöhempien aikojen pyhä, mutta saatoin vain kuiskata: ”Voitteko antaa minulle siunauksen?”
Hän vastasi myöntävästi ja työnsi sitten kätensä rikkoutuneesta ikkunasta ja asetti ne pääni päälle.
En muista, mitä hän sanoi. Mutta muistan ajatelleeni, että minä selviytyisin, koska olin saanut siunauksen. Tunsin rauhaa ja lohtua.
Kun ambulanssi saapui, kadotin miehen näkyvistäni. Lähtiessäni sairaalasta joitakin tunteja myöhemmin tiesin, että minulla oli murtunut kylkiluu ja monia mustelmia ja ruhjeita, mutta ei vakavia vammoja.
Olin sinä aamuna rukoillut, että matkustaisin turvallisesti, ja ensin ajattelin, ettei taivaallinen Isä ollut vastannut rukoukseeni. Pian kuitenkin tajusin, että Hän oli vastannut ja ettei Hän ollut jättänyt minua yksin. Rukoukseeni vastattiin auliin pappeudenhaltijan välityksellä, joka asui vain muutaman askeleen päässä paikalta, jossa onnettomuus oli sattunut ja jossa olisin voinut loukkaantua paljon vakavammin.
En tunnistaisi sitä miestä, jos kulkisin hänen ohitseen kadulla. En muistaisi hänen ääntään, jos kuulisin hänen tervehtivän. Mutta olen kiitollinen tuosta muukalaisesta, joka oli kelvollinen ja aulis antamaan pappeuden siunauksen, kun tarvitsin sitä.
Kuvitus Brian Call