Tasapainoisen, vanhurskaan elämän perinne
15. tammikuuta 2010 Utah Valleyn yliopistossa pidetystä puheesta.
Jumala siunatkoon teitä tahdolla ja halulla olla esimerkki maailmassa ja elää tasapainoista, vanhurskasta elämää, jota Hän odottaa lastensa elävän koetusaikanaan kuolevaisuudessa.
Unohtumattoman musikaalin Viulunsoittaja katolla alussa päähenkilö Tevje esittelee tarinansa sanomalla:
”Pienessä Anatevkan kylässämme voisi sanoa, että kaikki ovat viulunsoittajia katolla. Kaikki yrittävät soittaa miellyttävää, mutkatonta sävelmää taittamatta niskaansa. Se ei ole helppoa. Saatatte kysyä, miksi olemme siellä ylhäällä, jos se kerran on niin vaarallista. Olemme siellä, koska Anatevka on kotimme. Kuinka säilytämme tasapainomme? Voin kertoa sen yhdellä sanalla: Perinne!
Perinteidemme ansiosta olemme säilyttäneet tasapainomme vuosikausia. – – Ja perinteidemme ansiosta jokainen tietää, kuka hän on ja mitä Jumala häneltä odottaa.”1
Minulla ja muilla vanhemmilla kirkon jäsenillä on ollut etuoikeus elää erityistä aikaa kirkon historiassa. Pioneerivaihe on tuonut meille hienoja perinteitä. Koska pioneerien eloonjäänti riippui ykseydestä, heidän keskuudessaan kehittyi suurenmoinen ykseyden henki. Minä olen jalon mormonipioneeriperheen jälkeläinen kolmannessa polvessa, mutta olen voinut nauttia nykyaikaisen kodin, autolla kulkemisen ja yliopistokoulutuksen siunauksista. Elämäni ei ole kuitenkaan ollut kovin kaukana pioneerielämästä, ja pioneeriperinteitä on edelleen vaalittu perheessämme, seurakunnassamme ja asuinpaikkakunnallamme.
Lapsuudenkodissani oli ilmiselvää, että isä ja äiti rakastivat toisiaan ja jokaista lastaan. Epäitsekkäästi he omistivat parhaan osan elämästään perheelle. Perheenä söimme aina kolme yhteistä ateriaa päivässä. Sellainen perinteinen koti, jollainen minulla oli, on yhä harvinaisempi nykyään. Joskus me kaipaamme ”vanhoja hyviä aikoja”.
Seuraelämämme keskittyi seurakuntaamme tai paikalliseen alakouluun. Seurakuntalaiset ilmaantuivat seuraamaan osallistumistamme urheilutapahtumiin. Seurakunnan tansseihin osallistui koko perhe. Juhlapäivät kuten joulu, itsenäisyyspäivä, pioneeripäivä ja markkinat olivat koko paikkakunnan tapahtumia, joissa koko perhe oli mukana.
Meillä oli myös perheen perinteitä. Kokemukset, joita saimme näistä perheen perinteistä, opettivat meille perusperiaatteita. Yksi hauska perinne, joka perheessämme oli, on vaikuttanut meihin pysyvästi. Kun perheen lapset tulivat yhden vuoden ikään, heidät pantiin huoneen toiseen päähän ja perhe toiseen. Kun perhe oli asettunut paikoilleen, lattialle asetettiin neljä tavaraa: vauvan maitopullo, lelu, pieni säästöpossu ja pyhät kirjoitukset. Sitten lasta kannustettiin konttaamaan esineiden luo ja valitsemaan niistä yksi.
Minä valitsin säästöpossun, ja minusta tuli talousjohtaja. Veljeni Ted, joka valitsi pyhät kirjoitukset, rakasti kirjoja suuresti koko ikänsä ja valmistui lakimieheksi. Nuorin veljeni Bob osoittautui perheen monipuolisimmaksi jäseneksi. Hän konttasi istumaan pyhien kirjoitusten päälle, nosti säästöpossun ja asetti sen jalkojensa viereen, pani pullon suuhunsa toisella kädellään ja piteli lelua toisessa kädessään. Hänestä tuli kirjanpitäjä. Hän eli tasapainoisen elämän.
Näitä neljää tavaraa esimerkkeinä käyttäen haluaisin puhua siitä, miten voi elää tasapainoisesti.
Ruumiimme on temppeli
Maitopullo kuvaa fyysistä terveyttämme. Pyhät kirjoitukset todistavat siitä, kuinka tärkeä fyysinen ruumiimme on iankaikkiselle edistymisellemme.
”Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.” (1. Kor. 3:16–17.)
Herra asettaa meille korkean tasovaatimuksen käskiessään meitä pitämään ruumistamme temppelinä. Minulla on ollut etuoikeus olla kirkon presidentin mukana monissa temppelien vihkimisissä. Ennen vihkimistilaisuutta presidentti haluaa aina tarkastaa työn laadun uudessa temppelissä, joka on rakennettu parhaista materiaaleista ja on suunnittelultaan kaunis. Temppeleitämme ympäröivä alue on aina viehättävin paikka seudulla, jonne ne on rakennettu.
Menkää seisomaan temppelin eteen. Tutkikaa tarkoin Herran huonetta, niin huomaatte, että se innoittaa teitä tekemään joitakin parannuksia siihen fyysiseen temppeliin, jonka Herra on antanut iankaikkisen henkenne asuinsijaksi. Herra on säätänyt joitakin perustasovaatimuksia fyysisen ruumiimme hallitsemiseksi. Kuuliaisuus näille tasovaatimuksille pysyy vaatimuksena pappeuteen asettamiseen, temppelisuositukseen ja jossakin tehtävässä palvelemiseen kirkossa.
Meistä saattaa joskus tuntua, etteivät ihmiset ole kovin hyväksyviä meitä kohtaan itsellemme asettamiemme korkeiden tasovaatimusten vuoksi. Silti on asioita, joita me emme kerta kaikkiaan tee. Meillä on viisauden sana, joka auttaa meitä elämään terveempää elämää – sellaista elämää, joka edistää kasvuamme ja hyvinvointiamme. Meillä on tasovaatimuksia, ihanteita ja elämäntapa, joita suuri osa maailmasta kadehtii. Olen huomannut, että jos elätte niin kuin teidän pitäisi, ihmiset panevat sen merkille ja ovat vaikuttuneita uskonkäsityksistänne ja teillä on vaikutusta muiden elämään.
Tein työurani tavarataloalalla. Koska kuuluin johtajistoryhmään, minulle oli tärkeää ylläpitää suhteita paikallisten liikeyritysten kanssa. Tapaamiset useimpien näiden liikeyritysten kanssa alkoivat aina cocktailtilaisuudella. Se oli aikaa seurustella ja tutustua ihmisiin, jotka olivat tuon yrityksen palveluksessa. Tunsin aina vaivautuneisuutta näissä seurusteluhetkissä. Alkuun aloin pyytää sitruunajuomaa. Pian huomasin, että sitruunajuoma näyttää samanlaiselta kuin monet muut juomat. En kyennyt tekemään selväksi, että en käytä alkoholia, kun käsissäni oli kirkasta juomaa. Kokeilin toista virkistysjuomaa, inkivääriolutta. Siinä oli sama ongelma.
Viimein päätin, että minulla piti olla juoma, josta näkyisi selvästi, etten käytä alkoholia. Menin baarimestarin luo ja pyysin lasin maitoa. Baarimestari ei ollut koskaan saanut sellaista pyyntöä. Hän meni keittiöön ja haki minulle lasillisen maitoa. Nyt minulla oli juoma, joka näytti hyvin erilaiselta kuin ne alkoholijuomat, joita muut joivat. Äkkiä olin huomion keskipiste. Juomastani vitsailtiin paljon. Maitoni oli keskustelunaihe. Sinä iltana tapasin useampia liike-elämän johtajia kuin koskaan aiemmin cocktailtilaisuudessa.
Maidosta tuli minun juomavalintani cocktailtilaisuuksissa. Pian oli yleisesti tiedossa, että olen mormoni. Saamani arvonanto oli minulle todellinen yllätys, samoin kuin se kiinnostava ilmiö, jota alkoi esiintyä. Pian muut liittyivät seuraani nauttimaan puhtaasta maitococktailista!
Uskaltakaa olla erilaisia. Eläkää niiden tasovaatimusten mukaan, joita meille evankeliumissa opetetaan.
”Hyvä fyysinen ja hengellinen terveys voi auttaa meitä pysymään kaidalla ja kapealla polulla”, sanoi vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista. ”Herra antoi meille terveyssäännöstönsä viisauden sanan muodossa – periaatteena, johon ’liittyy lupaus’ ja jota meidän aikamme lääketiede tukee (OL 89:3). Kaikki Jumalan käskyt – myös viisauden sana – ovat hengellisiä. (Ks. OL 29:34–35.) Meidän on tarpeen ravita itseämme hengellisesti – jopa enemmän kuin fyysisesti.”2
Kuinka kiitollisia meidän pitäisikään olla siitä, että evankeliumi opettaa, miten tärkeää on pitää fyysinen ruumiimme puhtaana ja kelvollisena asuinsijana iankaikkiselle hengellemme.
Maailman leluja
Me elämme kiinnostavassa maailmassa. Halu saada maailmallisia leluja näyttää olevan valtava. Kehittyneistä kansakunnista on uskonkäsityksissään ja toimissaan tulossa niin maallistuneita, että niiden mielestä ihmisellä on täydellinen itsehallinto. Ne uskovat, ettei meidän tarvitse ottaa huomioon ketään tai mitään muuta kuin itsemme ja rajallisessa määrässä se yhteiskunta, jossa elämme.
Pyhissä kirjoituksissa meitä varoitetaan: ”He eivät etsi Herraa vakiinnuttaakseen hänen vanhurskauttaan, vaan jokainen kulkee omaa tietänsä ja oman jumalansa kuvan perässä, jonka kuva on maailman kaltainen ja jonka olemus on epäjumalan olemus, joka vanhenee ja tuhoutuu Babylonissa, tosiaankin suuressa Babylonissa, joka on kukistuva” (OL 1:16).
Yhteiskuntien, joissa tällainen maallistunut elämäntapa juurtuu, on maksettava siitä kallis hengellinen ja moraalinen hinta. Niin sanottujen yksilönvapauksien tavoittelu niin, ettei piitata laeista, jotka Herra on säätänyt hallitsemaan lapsiaan maan päällä, johtaa äärimmäisen maailmallisuuden ja itsekkyyden kiroukseen, julkisen ja yksityisen moraalin rappioon ja auktoriteetin uhmaamiseen. Maallistuneen maailman vilinän ja sen väistämättömän epävarmuuden keskellä täytyy olla paikkoja, jotka tarjoavat hengellistä suojaa, uudistumista, toivoa ja rauhaa.
Tämän maallistuneen elämäntavan vastapainona presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) opetti meille, miten tärkeää on tavoitella tietoa Jumalalta:
”Oikea järjestys on sellainen, että ensi sijalla on tieto Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan, joka on tie iankaikkiseen elämään, ja toisella sijalla on tieto maallisista asioista, joka sekin on tärkeää. – –
Pietarilla ja Johanneksella oli hyvin vähän maallista tietoa, ja heitä pidettiin oppimattomina. Mutta he tiesivät sen, mikä elämässä on tärkeintä: että Jumala elää ja että ristiinnaulittu, ylösnoussut Herra on Jumalan Poika. He tunsivat tien iankaikkiseen elämään. Tämän he oppivat kuolevaisen elämänsä muutamana vuosikymmenenä. Heidän vanhurskas elämänsä avasi heille mahdollisuuden jumaluuteen ja maailmojen luomiseen sekä iankaikkiseen enentymiseen, mihin kaikkeen he aikanaan tarvinnevat täydellistä tieteiden tuntemusta. Vaikka Pietarilla ja Johanneksella oli vain muutama vuosikymmen aikaa oppia ja tehdä sitä, mikä on hengellistä, niin nyt heillä on ollut jo noin tuhat yhdeksänsataa vuotta aikaa oppia sitä, mikä on maallista eli maan geologiaa ja luomakunnan eläintiedettä ja fysiologiaa ja psykologiaa. Kuolevaisuus on aikaa oppia ensin sitä, mikä on Jumalasta ja evankeliumista, ja suorittaa toimituksia. Kun jalkamme ovat lujasti iankaikkiseen elämään johtavalla polulla, me voimme hankkia lisää tietoa maailmallisista asioista. – –
Maallinen tieto, niin tärkeää kuin se ehkä onkin, ei voi koskaan pelastaa sielua eikä avata selestistä valtakuntaa eikä luoda maailmaa eikä tehdä ihmisestä jumalaa, mutta se voi olla mitä hyödyllisintä ihmiselle, joka pantuaan tärkeimmät asiat ensimmäiselle sijalle on löytänyt tien iankaikkiseen elämään ja joka voi nyt käyttää kaikkea tietoa työkalunaan ja palvelijanaan.”3
Etsikää sitä, mikä on Jumalan ja missä teitä odottavat iankaikkiset palkinnot.
Panostakaa hyvään luonteeseen
Vapahtaja, kuten Luukkaan evankeliumin luvussa 14 on kirjoitettu, on antanut meille tämän opetuksen:
”Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.
Muuten voi käydä niin, että hän laskee perustuksen mutta joutuu jättämään työn kesken. Silloin kaikki, jotka tämän näkevät, alkavat pilkata häntä:
’On siinäkin mies! Alkoi rakentaa, mutta kesken se jäi.’” (Luuk. 14:28–30.)
Kun valmistaudutte tulevaisuuteen, teidän on oltava varmoja siitä, että sen perusteella, mitä panostatte tähän kuolevaisuuden kokemukseen, kykenette pysymään lujina loppuun asti ja saamaan iankaikkisen palkintonne.
Nykyinen maailmamme muuttuu yhä nopeammin ja yhä monimutkaisemmaksi. Ihmisillä on aina mahdollisuuksia pelata epärehellistä peliä. Monet ihmiset haluavat pelata pelejä, jotka tuovat nopeita voittoja ja joissa käytetään usein hyväksi niitä muita, jotka yrittävät pelata hyvien tapojen luomien sääntöjen mukaan. Tämä nopeatempoinen maailma on voimistanut ihmisten kiusausta pelata peliä omien sääntöjensä mukaan.
Meidän pitää kuitenkin aina vastata sadonkorjuun lakiin. ”Sillä mitä te kylvätte, sitä te myös korjaatte; sen tähden, jos te kylvätte hyvää, te myös korjaatte hyvää palkaksenne (OL 6:33). Tämä on laki, jota ei koskaan tulla kumoamaan.
”Ihmisen luonne on se, mitä hän on. Hänen maineensa on mielipide, jonka muut ovat hänestä muodostaneet. Luonne on hänessä, maine on peräisin muilta ihmisiltä – [luonne] on omaisuus, [maine] on kuvajainen.”4
Hyvä luonne on jotakin, mikä teidän on rakennettava itse. Sitä ei voi periä vanhemmilta. Sitä ei voi luoda poikkeuksellisten etujen avulla. Se ei ole syntyperän, omaisuuden, kykyjen tai aseman antama lahja. Se on omien pyrkimystenne tulos. Se on palkinto, joka koituu hyvien periaatteiden mukaan elämisestä sekä siitä, että on elämässään hyveellinen ja kunniallinen.
Tuon luottamuksen jalon ominaisuuden myötä tulee maine, että on rehellinen ja nuhteeton. Ne ovat luonteenpiirteitä, jotka takaavat pitkän ja menestyksellisen uran. Suurin omaisuus, minkä voitte tallettaa pankkiinne, on luottamuksen arvoisen ihmisen maine.
Päivittäinen pyhien kirjoitusten tutkiminen
Kirjoituksissaan siitä, mitä ajatteli pyhistä kirjoituksista, Nefi sanoi: ”Näihin minä kirjoitan sitä, mitä sielussani on, ja monia niistä kirjoituksista, jotka on kaiverrettu pronssilevyihin. Sillä minun sieluni iloitsee kirjoituksista, ja minun sydämeni pohdiskelee niitä ja kirjoittaa niitä lasteni opiksi ja hyödyksi.” (2. Nefi 4:15.)
Pyhissä kirjoituksissamme meillä on vakaumuksen ja tiedon rikkaus: Raamatussa, Mormonin kirjassa, Opissa ja liitoissa sekä Kallisarvoisessa helmessä. Voimme löytää innoittavia säikeitä, jotka kulkevat niiden kaikkien läpi. Tutkiessamme tunnistamme ne helposti.
Pyhät kirjoitukset opettavat, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hän elää ja on Lunastajamme ja Vapahtajamme. Meidän tulee seurata Häntä ja osoittaa rakkautemme Häntä kohtaan muistamalla Hänet ja pitämällä nöyrästi Hänen käskynsä.
Hänen sovituksensa kautta me kykenemme tekemään parannuksen ja tulemaan puhtaiksi. Me olemme Hänen liittokansaansa, ja meidän tulee aina pitää liitot, jotka olemme tehneet.
Meillä tulee olla uskoa, meidän tulee tehdä parannus, ottaa vastaan kaste ja Pyhä Henki ja kestää loppuun asti.
Henkilökohtainen, vilpitön syventyminen pyhiin kirjoituksiin tuo uskoa, toivoa ja ratkaisuja päivittäisiin haasteisiimme. Pyhien kirjoitusten opetusten toistuvasta lukemisesta, pohtimisesta ja soveltamisesta elämään ja siihen yhdistyvästä rukouksesta tulee korvaamaton osa lujan, elinvoimaisen todistuksen hankkimista ja ylläpitämistä.
Presidentti Kimball muistutti meille, miten tärkeää jatkuva pyhien kirjoitusten lukeminen on, kun hän sanoi: ”Kun alan suhtautua välinpitämättömästi Jumalaan ja kun tuntuu siltä, ettei – – mikään jumalallinen ääni puhu, huomaan, että olen itse hyvin, hyvin kaukana. Jos uppoudun pyhiin kirjoituksiin, etäisyys lyhenee ja hengellisyys palaa.”5
Tehkää pyhien kirjoitusten tutkimisesta päivittäinen tapa.
Esimerkki maailmalle
Minun sukupolveni on nopeaa vauhtia kuolemassa pois. Me olemme halukkaita siirtämään soihdun uudelle ja paremmin valmistautuneelle myöhempien aikojen pyhien sukupolvelle. Me odotamme, että he tulevat
-
pitämään suurenmoisen fyysisen ruumiinsa puhtaana ja pyhänä Jumalan temppelinä
-
pitämään tärkeimpänä hengellistä oppimista ja tietoa Jumalasta
-
olemaan luotettava sukupolvi ja käyttämään iankaikkisen evankeliumin totuuksia tasovaatimusten ja arvojen perustana
-
etsimään opiskelemalla tietoa pyhiin kirjoituksiin sisältyvistä iankaikkisista totuuksista.
Jumala siunatkoon teitä tahdolla ja halulla olla esimerkki maailmassa ja elää tasapainoista, vanhurskasta elämää, jota Hän odottaa lastensa elävän koetusaikanaan kuolevaisuudessa.
Valokuva © iStockphoto
Valokuvakuvitus John Luke
Vasemmalla: valokuvakuvitus Frank Helmrich; oikealla: valokuvakuvitus John Luke
Valokuvakuvitus Christina Smith