Joulu kuusi
Artikkelista Harriet R. Uchtdorf, ”’Der Weihnachtsbaum’: Memories Linger of Small Tree”, Church News, 12. joulukuuta 2009, s. 11.
Toinen maailmansota oli juuri päättynyt, ja useimmilla ihmisillä Saksassa oli hyvin vähän ruokaa ja rahaa. Minun syntymäpäiväni oli vain muutama viikko ennen joulua. En odottanut saavani mitään joulu- tai syntymäpäivälahjoja, koska tiesin oikein hyvin – jo pienenä tyttönä – että vanhemmillamme oli täysi työ jo perustarpeistamme huolehtimisessa. Suuressa kaupungissamme nälkä oli aina läsnä. Se oli surullista ja synkkää aikaa.
Syntymäpäivänäni yllätyin ja ilahduin, kun keittiön pöydälle oli sijoitettu ihana lahja – vain minulle. Se oli kaunein lahja, mitä saatoin kuvitella: aivan pieni Weihnachtsbaum, joulukuusi, joka oli vain 30 senttiä korkea ja täynnä taidokkaita käsin tehtyjä tinapaperikoristeita. Tinapaperi heijasti olohuoneemme valoa ihastuttavalla tavalla. Kun tutkin tinapaperikoristeita, tajusin hämmästyksekseni, että ne olivat täynnä pieniä karamellisoituja sokeripaloja. Se oli kuin ihme. Mistä äitini oli saanut pikkuruisen ikivihreän puun, tinapaperia ja harvinaista sokeria?
En tiedä tänäkään päivänä, kuinka hän sai tämän ihmeen aikaan tilanteessa, jolloin mitään noista kallisarvoisista asioista ei ollut saatavilla. Se pysyy sydämessäni vertauskuvana vanhempieni syvästä rakkaudesta minua kohtaan, vertauskuvana toivosta, rakkaudesta ja joulun todellisesta merkityksestä.
Jouluisin meillä on yhä kodissamme joulukuusi, joka on nykyään koristettu sähkövaloin ja kaikenlaisin koristein. Kun olemme yhdessä lastemme ja lastenlastemme kanssa, kaunis puu ja tuikkivat valot lämmittävät sydäntäni ja tuovat mieleen suloisia muistoja onnellisesta perheen yhteisestä hetkestä, jonka pikkuinen puu kiiltävine tinapaperikoristeineen sai aikaan.
Kuvitus Taia Morley