Opetuksia Mestarilta

Vanhin Marvin J. Ashton (1915–1994)

kahdentoista apostolin koorumista

Marvin J. Ashton asetettiin apostoliksi 2. joulukuuta 1971. Seuraava artikkeli on ote Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 5. kesäkuuta 1988 pidetystä puheesta.

Olen tuntenut erityistä rakkautta Jeesusta Kristusta kohtaan niin kauan kuin pystyn muistamaan. Minulle on opetettu, että Hän on elävän Jumalan Poika. Minulle on opetettu, että Hän on minun ystäväni, opettajani ja voimani. Menneinä vuosina, kun elämääni on tullut kutsumus ja vastuullinen tehtävä ja kunnia olla Hänen erityisenä todistajanaan, olen pyrkinyt saamaan opetusta Hänen elämästään ja Hänen teistään. Hän on todellakin Mestariopettaja. Jotta saisin apua työssäni ja sitoumuksessani, olen huomannut usein etsiväni voimaa, ohjausta ja esimerkkiä Uuden testamentin Johanneksen evankeliumin 8. luvusta. Sallinette, että käymme läpi joitakin jakeita vahvistaaksemme elämäämme ja suhdettamme Jeesukseen. Nämä rivit ja sanat auttavat minua ymmärtämään Häntä paremmin ja antavat minulle halun toimia enemmän Hänen tavallaan ja olla enemmän Hänen kaltaisensa. – –

[Lainopettajat ja fariseukset] toivat paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. Nämä viholliset – – yrittivät saada Hänet ansaan. He asettivat hänet Jeesuksen eteen kuin näyttelyesineen, syntisen, epäpuhtaan ihmisen. Hän ei kavahtanut naisen läsnäoloa. – – Nainen oli avionrikkoja – hänet tavattiin itse teossa. Hänen syyllisyydestään ei ollut epäilystäkään. He olivat asettamassa Häntä mahdottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Mooseksen laki käski kivittämään naisen. ”Mitä sinä sanot?” [Joh. 8:5] he kysyivät pannakseen Hänet koetukselle, saadakseen Hänet ansaan – saattaakseen Hänet tilanteeseen, jossa ei voi voittaa.

Sanoipa Hän mitä tahansa, Häntä syytettäisiin väärinteosta, väärästä tuomiosta. He panivat Hänet koetukselle nähdäkseen, saisivatko he Hänet menettämään malttinsa ja unohtamaan, kuka Hän oli. Naisen kivittäminen olisi julmaa. Hänen huomiotta jättämisensä olisi väärin. – – Hän kumartui ja kirjoitti maahan aivan kuin ei olisi kuullut heitä (kiinnittäen heidän huomionsa ja valmistaen jokaista kuuloetäisyyden päässä olevaa saamaan opetusta). – – Ja kun oli hiljaista, he jatkoivat kyselemistään. Voin kuulla ne kiusanteon kysymykset: ”No niin, sano jotakin. Sinun on pakko vastata. Pelkäätkö vastaamista?” Mutta Jeesus oli tilanteen Herra. – –

Jeesus suoristautui nöyrän ja sävyisän majesteetillisesti ja sanoi nämä mitä voimallisimmat sanat: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven” [Joh. 8:7]. Täydellinen vastaus täydelliseltä ihmiseltä.

Nykyään omissa vastuullisissa tehtävissämme, tilanteissamme ja kutsumuksissamme meitä tulee muistuttaa tästä yhä uudelleen. Kun toimimme kaikkien ihmisten parissa, arvostelkoon tai etsiköön vikoja tai vähätelköön hän, joka ei ole tehnyt syntiä. – – Hän kumartui ja kirjoitti maahan. He kuulivat, mitä Hän sanoi. He tunsivat Hänen henkensä hiljaisuuden vaikutuksen Hänen ollessaan vaiti. Heitä ei ajettu pois – he lähtivät itse oman omantuntonsa tuomitsemina. He lähtivät yksitellen – eivät etsimään kiviä vaan hoivaamaan hengellisiä haavojaan.

Jeesus jäi yksin naisen kanssa. Olen iloinen siitä, että se on merkitty muistiin. Jotkut meistä ovat taipuvaisia välttämään niiden seuraa, jotka ovat langenneet. – – Hän kysyi: ”Missä ne kaikki [syyttäjäsi] ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” [Joh. 8:10.] – – Jeesus Kristus malttoi kysyä ja kuunnella. Voisimmepa mekin tehdä useammin niin! Vastauksemme olisivat niin helppoja, niin paljon parempia. – –

Aviorikoksesta kiinni joutunut nainen vastasi Herran kysymykseen häntä syyttäneistä sanomalla: ”Ei, Herra.” Ja sitten seurasi tämä voimallinen julistus: ”Mene, äläkä enää tee syntiä” [Joh. 8:11]. Mestari opetti sinä päivänä, ja Hän opettaa tälläkin hetkellä. Hänen suuri sanomansa: halveksi syntiä, mutta rakasta syntistä. Toivon, että se voi antaa meille voimaa ja luottamusta ja läheisemmän suhteen Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Jeesus ei suvainnut aviorikosta. Määräilevän saarnan sijaan Hän antoi naiselle rakkautta. Nainen ja häntä syyttäneet tarvitsivat opetuksen rakkaudesta. Tilanne vaati armoa ja myötätuntoa. Kuinka palkitsevaa onkaan tietää, että Jeesus uskoo ihmisen olevan suurempi kuin kaikki hänen syntinsä. Onko mikään ihme, että Häntä nimitettiin hyväksi paimeneksi? Hän rakasti kaikkia lampaitaan, olivatpa ne harhateillä, nälkäisiä, avuttomia, kylmissään tai kadoksissa.

Tämä suurenmoinen opetuskokemus, tämä opetus rakkaudesta ja myötätunnosta, päättyy tärkeään jakeeseen.

”Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ’Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.’” (Joh. 8:12.)

Seuratkaamme Hänen valoaan. Muistakaamme usein nämä muutamat sanat. Todistan teille, että ne on säilytetty jokaisen parhaaksi.