Uusia lähetysjohtajia siunataan heidän osoittaessaan uskoa
Kesäkuussa 128 uutta lähetysjohtajaa vaimoineen kutsuttiin lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen Provoon Utahissa Yhdysvalloissa saamaan opetusta ennen tehtäviensä aloittamista.
Presidentti Thomas S. Monson avasi 22.–26. kesäkuuta 2011 pidetyn nelipäiväisen seminaarin sanomalla: ”Teidät on valittu kirkon uskollisimpien joukosta, ja nyt teillä on tilaisuus lähteä korjaamaan Herran satoa. – – Tietääkseni mikään tarha ei tuota tuoksuvampia ruusuja yltäkylläisemmin kuin lähetystyö, johon teidät on kutsuttu.”
Avioparit ovat kotoisin eri puolilta maailmaa – 22 eri maasta – ja palvelevat maailmanlaajuisesti 18 kielellä. Heidän taustansa ovat erilaisia, mutta heillä on jo jotakin yhteistä.
Kun nämä äskettäin kutsutut lähetysjohtajat ja heidän vaimonsa ovat tehneet uhrauksia valmistautuakseen ajallisesti ja hengellisesti, he näkevät miltei heti siunauksia uskonsa osoittamisesta.
Uhrauksia
Palveleminen lähetysjohtajana on sekä haastava että hengellisesti innostava kolmivuotinen tehtävä. Omistautuessaan tälle tehtävälle monet avioparit jättävät sivuun periaatteessa koko entisen elämänsä mukaan lukien työnsä ja perheensä.
Ansiotyön keskeyttäminen voi joissakin tapauksissa merkitä taloudellisia menetyksiä. Vaikka kirkko maksaakin lähetysjohtajille vähäisen määrärahan elinkustannuksiin, aviopareilla on yleensä taloudellisia keinoja täydentää tuota määrärahaa omilla varoillaan.
Kun Laiessa Havaijilla Yhdysvalloissa asuvat Marcus Martins ja hänen vaimonsa Mirian saivat kutsun São Paulon pohjoiselle lähetyskentälle Brasiliaan, vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista antoi heille neuvon, että uhrauksia olisi tehtävä, mutta pyysi, etteivät he uhraisi liian paljon.
Martinsit menivät kotiin ja rukoilivat tietääkseen, kuinka heillä olisi varaa tarttua tähän tilaisuuteen. He myivät kaiken. ”Siunaus oli se, että saimme kaiken myydyksi yhdessä päivässä”, sisar Martins sanoi. ”Meille se oli ihme.”
Kaikki eivät kenties tee taloudellisia uhrauksia, mutta jokaisella lähetysjohtajalla ja hänen vaimollaan on edessään jonkinlainen uskoa koetteleva uhraus.
Tucsonissa Arizonassa Yhdysvalloissa asuville Gary ja Pamela Rasmussenille kutsun vastaanottaminen Sendain lähetyskentälle Japaniin tarkoitti hyvästien jättämistä 6 lapselle ja 23 lastenlapselle.
”Tiedän, että taivaallinen Isä voi pitää parempaa huolta lapsista kuin minä”, sisar Rasmussen sanoi. ”Teemme tämän siis mielellämme ja tunnemme, että se on oleva heille suuri siunaus.”
Monet, jotka ottavat vastaan kutsun palvella lähetysjohtajina ja lähetysjohtajien kumppaneina, ilmaisevat samaa auliin uhrautumisen asennetta.
”Mietin joskus, mitä tarkalleen ottaen pidetään uhrauksena, koska se, mikä toisesta voi tuntua todella vaikealta, ei ehkä olekaan niin vaikeaa jollekulle toiselle”, lähetysjohtaja Martins sanoi. ”Olemme monta kertaa elämässämme – – sanoneet, että asetamme Herran ensimmäiselle sijalle ja että Herran vuoksi teemme mitä tahansa, lähdemme minne tahansa. Emme siis oikeastaan ajattele tätä uhrauksena. – – Se on etuoikeus. On kunnia jättää kaikki.”
Valmistautumista
Ennen kuin lähetysjohtajat ja heidän vaimonsa aloittavat lähetystyöpalvelunsa, he valmistautuvat paljon hengellisesti ja ajallisesti. Lähetysjohtajat kutsutaan yleensä puoli vuotta aiemmin, mutta toisinaan tuo valmistautumisaika jää lyhyemmäksi. Edenissä Utahissa Yhdysvalloissa asuvat Brent ja Anne Scott kutsuttiin johtamaan Toronton lähetyskenttää Kanadassa vain viikko ennen lähetysjohtajien seminaaria ja kaksi kuukautta ennen kuin heidän oli määrä aloittaa palvelemisensa.
Sen lisäksi että he kertoivat ystäville ja sukulaisille kutsusta ja yrittivät järjestää kotiin liittyvät asiat kuntoon, he tutkivat ohjekirjoja, kuuntelivat CD-levyjä ja valmistautuivat muilla hengellisillä tavoilla. Mutta heidän mielestään parasta valmistautumista oli lähetyssarnaajien koulutuskeskuksessa pidetty seminaari.
”Se oli sellaista uppoutumista hengelliseen tietoon”, lähetysjohtaja Scott sanoi. ”Se, että saimme olla sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat [tehneet uhrauksia palvellakseen Herraa], ja saimme opetusta profeetoilta, näkijöiltä ja ilmoituksensaajilta – –, on ollut ehdottomasti yksi elämämme suurenmoisimmista kokemuksista.”
Viisauden oppimista
Kesäkuun nelipäiväisessä seminaarissa lähetysjohtajat ja heidän vaimonsa saivat hengellistä ravintoa ensimmäisen presidenttikunnan sekä monien kahdentoista apostolin koorumin jäsenten puheista.
”Kun kuuntelimme heitä heidän opettaessaan meitä, [me tunsimme], että Herra oli läsnä, että Hän välittää, että tämä on Hänen työtään, että nämä ovat Hänen palvelijoitaan ja että meillä on etuoikeus lähteä edustamaan Vapahtajaamme”, sisar Scott sanoi.
Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista ilmaisi joitakin toiveitaan työnsä aloittaville lähetysjohtajille ja heidän kumppaneilleen.
”Olkoon teillä fyysistä, emotionaalista ja hengellistä terveyttä [ja] menestystä, kun opitte, opetatte ja sovellatte käytäntöön Jeesuksen Kristuksen oppia”, hän sanoi. ”Toivon myös, että pystytte valjastamaan käyttöön jäsenten voiman, keskittymään toimituksiin [ja] olemaan yhtä Herran, kirkon jäsenten ja hoiviinne uskottujen kallisarvoisten lähetyssaarnaajien kanssa.”
Äskettäin kutsutut lähetysjohtajat osallistuivat nelipäiväiseen koulutusseminaariin lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksessa Provossa Utahissa Yhdysvalloissa vähän ennen lähtöä lähetyskentälle.
© IRI