Varhaisten pioneerien joulu
Ankarat talvikuukaudet tiesivät vaikeita aikoja useimmille pioneereille, ja mahdollisuudet joululahjoihin ja joulujuhliin olivat usein niukat. Se ei kuitenkaan estänyt varhaisia pioneereja saamasta erityisiä muistoja joulun aikaan. Tässä on muutamia muistiinpanoja siitä, kuinka joulua vietettiin pioneeriaikoina:
Onnellisin jouluni
”Ensimmäinen jouluni [Suolajärven] laaksossa osui lauantaille. Juhlimme päivää sapattina. Me kaikki keräännyimme lipputangon luo linnakkeen keskelle. Siellä pidimme kokouksen. Millainen kokous se olikaan! Lauloimme ylistyslauluja Jumalalle. Yhdyimme alkurukoukseen, ja tulen aina muistamaan, kuka sinä päivänä puhui. Kiitoksen ja rohkaisun sanoja esitettiin, yhtään pessimististä sanaa ei lausuttu. Ihmiset olivat toiveikkaita ja iloisia, koska he uskoivat tulevaisuuteen. Kokouksen jälkeen joka puolella käteltiin. Jotkut itkivät ilosta. Lapset leikkivät sinä iltana aidatulla alueella ja marunanuotion ympärillä. Kokoonnuimme laulamaan: ’Pelvotta käykää, pyhät Kristuksen, Riemuiten voittohon.’ Päivälliseksi meillä oli keitettyä kaniinia ja vähän leipää. Me kaikki saimme syödä kylliksemme, ja tunsimme täydellistä rauhaa ja hyvää tahtoa. Minulla ei ole koskaan elämässäni ollut onnellisempaa joulua.”
Tuntematon kirjoittaja, Bryant S. Hinckleyn lainaamana julkaisussa Our Pioneer Heritage, toim. Kate B. Carter, 20 osaa, 1958–1977, osa 14, s. 198.
Kylläpä aika rientää
”Eräänä iltana ollessani 16-vuotias isä järjesti joulujuhlan omille lapsilleen ja heidän perheilleen sekä lähimmille naapureille. Me tanssimme. Veljeni soittivat. Tiesimme, että isän aikomuksena oli lopettaa juhlat kymmeneltä, minkä hän tekikin aivan kesken erään tanssin käskien soittajien lopettaa soittamisen. Mutta sitä isä ei tiennyt, että veljeni olivat nostaneet minut kellon luo monta kertaa sinä iltana. Joka kerta käänsin kelloa taaksepäin puoli tuntia. Juhlien päättyessä kello oli varmaan yli puolenyön.”
Christian Olsenin perheen muistiinpanoista julkaisussa Our Pioneer Heritage, osa 15, s. 199.
Hilpeää aikaa
”Kun lapset heräsivät jouluaamuna vuonna 1849, koko tienoolta ei löytynyt yhtään nukkea, eikä mökeistä löytynyt edes karkkikeppiä tai omenaa. Mutta lapset ja heidän vanhempansa olivat silti onnellisia. He olivat iloisia siitä, että heillä oli vielä vähän syötävää, ja näkymät heidän edessään heidän uusissa kodeissaan alkoivat käydä päivä päivältä valoisammiksi. Mutta jos lapsille ei ollutkaan nukkeja tai leluja, niin isät ja äidit eivät voineet unohtaa joulua, ja ennen kuin päivä oli päättynyt, he kaikki olivat viettäneet hilpeää aikaa.
Illalla he kokoontuivat John Rowberryn mökkiin. Siinä talossa pidettiin ensimmäiset kokoukset. Siellä he järjestivät päivän päätteeksi vanhanaikaiset tanssit, ja se oli iloisin joukko, mitä koskaan on nähty koolla jouluna. – – Isona haittapuolena oli kuitenkin musiikki. Minkäänlaista soitinta ei löytynyt. Cyrus Call oli hyvä viheltämään, ja hän vihelsi sävelmiä samalla kun iloiset pioneerit tanssivat.”
Sarah Tolman, julkaisussa Treasures of Pioneer Heritage, toim. Kate B. Carter, 6 osaa, 1952–1957, osa 4, s. 197–198.