Avain mahdollisuuteen
jatkuvan koulutusrahaston kymmenvuotinen taival
Vuosikymmen sen jälkeen kun presidentti Gordon B. Hinckley ilmoitti jatkuvasta koulutusrahastosta, hanke ja siihen osallistujat menestyvät.
Vuonna 1850, vain kolme vuotta Suolajärven laaksoon saapumisen jälkeen, presidentti Brigham Young (1801–1877) alkoi perustaa akatemioita ja yliopistoja myöhempien aikojen pyhien kouluttamiseksi. Tämän taloudenhoitokauden jokainen profeetta on kannustanut kirkon jäseniä kouluttautumaan.
Heidän joukossaan on presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008), joka pani alulle jatkuvan koulutusrahaston. Sen mallina oli eräs toinen Brigham Youngin 1800-luvun hankkeista, siirtolaisten avustusrahasto. Tästä uudesta koulutusrahastosta tuli presidentti Thomas S. Monsonin mukaan yksi presidentti Hinckleyn johtokauden tunnusmerkeistä.1 Presidentti Hinckley oli nähnyt köyhyyden sekä koulutuksen ja valmennuksen puutteen estävän monia nuoria aikuisia kirkossa saavuttamasta mahdollisuuksiaan. Hän pyysi vastauksia Herralta.
Yleiskonferenssissa 31. maaliskuuta 2001 presidentti Hinckley ilmoitti näkemyksensä ohjelmasta. Hän myönsi, että kyseessä oli ”rohkea aloite”, mutta katsoi, että ”koulutus on avain mahdollisuuksiin”2. Presidentti Hinckley kehotti kaikkia halukkaita tekemään lahjoituksia, ja niin ohjelma käynnistyi.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin hankkeen – ja siihen osallistuvien – menestys on ollut niiden suurten ja pienten lahjoitusten ansiota, joita ihmiset kautta maailman ovat tehneet. Vanhin John K. Carmack, täysinpalvellut seitsemänkymmenen koorumin jäsen ja jatkuvan koulutusrahaston toiminnanjohtaja, sanoo, että hanke ”pelastaa pyhiä köyhyyden kiroukselta”. Jatkuvan koulutusrahaston vapaaehtoisena koulutus- ja viestintäjohtajana työskentelevän Rex Allenin mukaan rahasto on menestynyt tuossa pelastustyössä, koska se on perustettu iankaikkisille periaatteille ja siitä on annettu profeetallisia lupauksia, joilla on ”paljon kauaskantoisempi vaikutus kuin kukaan meistä ymmärtää”.
Rohkea hanke
Kuten presidentti Hinckley vuonna 2001 selitti, rahasto on koottu rahalahjoituksista, ja tälle pääomalle kertyneitä korkotuottoja lainataan tuleville opiskelijoille.
Nuoret aikuiset, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan ohjelmaan, voivat kääntyä paikallisten pappeusjohtajien ja instituutinjohtajien puoleen. Heidän suosituksestaan nämä eteenpäin pyrkivät nuoret miehet ja naiset, joista monet ovat palvelleet lähetystyössä, saavat lainaa opiskellakseen kotiseudullaan.3 Jo opiskeluaikanaan he alkavat maksaa lainaa takaisin, jolloin muutkin opiskelijat voivat saada apua rahastosta.
Vuosikymmenen kestäneen toimintansa aikana ohjelma on kohentanut noin 50 000 osallistujan elämää yli 50 maassa auttaen heitä nousemaan ”ylös köyhyydestä, jossa he ja sukupolvet ennen heitä ovat olleet”, kuten presidentti Hinckley sanoi käyvän.4
Veli Allen kuvaili jatkuvaa koulutusrahastoa seuraavasti: ”Profeetta teki sinä päivänä jotakin merkittävää. Kauan sitten Mooses ojensi sauvansa Kaislameren yli, ja vedet jakaantuivat. Presidentti Hinckley osoitti samaa uskoa pidellessään kuvaannollisesti profeetallista viittaansa köyhyyden synkän meren yllä ja pannessaan alulle jatkuvan koulutusrahaston.”
Periaatteita
Jatkuva koulutusrahasto on rakennettu evankeliumin periaatteiden perustalle – uskolle ja toivolle Jeesukseen Kristukseen, koulutukselle, työlle, uhraukselle, omavaraisuudelle, nuhteettomuudelle ja palvelemiselle. Jatkuvan koulutusrahaston lainansaajat ja lainaansa takaisin maksavat tutkintonsa suorittaneet, joita on kautta maailman, käyttävät näitä periaatteita elämässään.
Kolumbialainen Carolina Tello Vargas, joka on jo suorittanut tutkintonsa, sanoo, että jatkuva koulutusrahasto oli ”toivonsäde” ja todiste taivaallisen Isän avusta – Isän, joka ”johdattaa [minua] ja tarjoaa mahdollisuuden edistyä”.
Hän ymmärtää koulutuksen sekä siihen vaadittavan työn ja uhrauksen tärkeyden. Ennen kuin Carolina pääsi jatkuvan koulutusrahaston ohjelmaan, hän teki montaa työtä ja myi kaikki korunsa, jotta voisi opiskella oikeustiedettä. Myös hänen perheensä teki uhrauksia.
”Tiesin, että voidakseni opiskella minun pitäisi tehdä uhrauksia”, Carolina selittää. ”Olin halukas tekemään niin, jotta minulla olisi parempia työtilaisuuksia tulevaisuudessa.”
Mutta sitten hänen viimeisenä opiskeluvuotenaan perheelle ilmaantui haasteita, eikä hän kyennyt maksamaan lukukausimaksua. Hän sai lainan jatkuvasta koulutusrahastosta ja suoritti sen avulla onnistuneesti tutkintonsa.
Shirley Mwelase Etelä-Afrikasta on myös tyypillinen esimerkki näistä periaatteista. Hän käytti jatkuvan koulutusrahaston lainaa käydäkseen loppuun tietokoneohjelmointikurssin, ja saatuaan työpaikan vakuutusyhtiöstä hän maksoi nopeasti pois loppulainansa. Se sai hänet tuntemaan itsensä ”luotettavaksi ja luottamuksen arvoiseksi”.
Shirley selittää: ”Parempipalkkainen työ tarkoitti parempaa elämänlaatua. Se tarkoitti sitä, että kykenin auttamaan vanhempiani ja perhettäni, ja ne taidot ja edistysaskeleet, joita olen ottanut työni ansiosta, ovat auttaneet minua olemaan paljon suuremmaksi avuksi kaikissa kirkon tehtävissäni.”
Ohjelmoijana toimiessaan hän on saanut paljon aikaan. Hän sanoo: ”Minusta tuntuu, etten ilman opintojani ja jatkuvaa osallistumistani kirkon toimintaan olisi saanut työpaikkaa enkä olisi koskaan kyennyt saavuttamaan mitään näistä hyvistä asioista.”
Lupauksia ja siunauksia
Kun presidentti Hinckley ilmoitti jatkuvasta koulutusrahastosta, hän lupasi, että se toisi siunauksia yksilöille, heidän perheilleen ja asuinpaikkakunnilleen sekä koko kirkolle työllistymis-, palvelemis- ja johtamistilaisuuksina.
Presidentti Hinckley lupasi, että lainansaajilla ”on mahdollisuus hankkia hyvä koulutus, joka nostaa heidät köyhyyden kurimuksesta. – – He solmivat avioliiton ja jatkavat eteenpäin taidoilla, jotka antavat heille mahdollisuuden ansaita hyvin ja löytää paikkansa yhteiskunnassa, jossa he voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla.”5
Tämä lupaus on täyttynyt tuhansien jatkuvan koulutusrahaston lainansaajien, kuten urugualaisen Pablo Benitezin, kohdalla. Päättäessään muuttaa elämänsä Pablo teki 12-tuntista työpäivää ruokakaupassa ja sai siitä hädin tuskin elannon. Hän alkoi opiskella, mutta lukukausi- ja kurssimaksujen lisääntyessä hän huomasi, ettei pystynyt rahoittamaan opiskeluaan yksin.
Jatkuvan koulutusrahaston ansiosta hän kykeni suorittamaan tutkinnon liikuntakasvatuksessa. Sen ansiosta hän on saanut vuosien varrella useita työtehtäviä, joista jokainen on parantanut hänen tulojaan. Hän kertoo jopa: ”Saan usein työtarjouksia, jotka ovat kokopäivätoimisia tai sijaisuuksia, mutta en voi ottaa niitä vastaan, koska minulla ei ole riittävästi aikaa. Ja kaikki tämä on jatkuvan koulutusrahaston ja niiden mahdollisuuksien ansiota, jotka minulle avautuivat koulutukseni johdosta.”
Koulutuksen tuomien tilaisuuksien myötä Pablo voi elättää perheensä palvellessaan ja rakentaessaan yhteisöään opettajana.
Veli Allen toteaa, että pitkä työpäivä ja palkka, joka riittää hädin tuskin elinkustannusten ja kymmenysten maksamiseen, voivat tehdä kirkossa palvelemisesta suuren haasteen. Monet jäsenet kautta maailman joutuvat kamppailemaan tämän asian kanssa, mutta presidentti Hinckley antoi jatkuvan koulutusrahaston lainansaajille tämän lupauksen: ”Heistä tulee johtajia tässä suuressa työssä omassa synnyinmaassaan. He maksavat kymmenyksensä ja uhrinsa, mikä antaa kirkolle mahdollisuuden laajentaa työtään ympäri maailmaa.”6
Monet lainansaajat huomaavat, että jatkuvan koulutusrahaston avulla hankittu koulutus johtaa parempiin työpaikkoihin ja työaikoihin, joiden ansiosta heillä on enemmän aikaa palvella kirkossa. Filippiiniläinen Miriam Erquiza, joka on palvellut lähetystyössä, suoritti kaksivuotisen verkkosuunnittelukurssin ja sai ”voimallisen rukouksen” avulla työpaikan matkatoimistosta. Tämän työpaikan ansiosta hän kykenee auttamaan rahallisesti perhettään ja hänelle jää aikaa palvella Nuorten Naisten johtajana ja instituutinopettajana.
Brasilialainen Vanderlei Lira palveli kuusi vuotta seurakunnanjohtajana auttaen seurakuntaansa kasvamaan 18 jäsenestä 110 aktiiviseen jäseneen. Hän oli sekatyömiehenä, koska hänellä ei ollut koulutusta. Kun jatkuvasta koulutusrahastosta ilmoitettiin, hän kykeni opiskelemaan työturvallisuutta ja saamaan uuden työn, jonka avulla hänen palkkansa nousi ja hän kykeni maksamaan nopeasti lainansa takaisin. Hän palvelee edelleen kirkossa. Hänen vaarnanjohtajansa kuvailee häntä hienoksi johtajaksi ja isäksi, ”jättiläiseksi, jolle tämä tilaisuus antoi siivet”.
Presidentti Hinckley sanoi kirkon jäsenille, että ohjelma menestyy, koska kirkolla on organisaatio ja asialleen omistautuneita Herran palvelijoita, joita kumpaakin menestymiseen tarvitaan.7 Jatkuva koulutusrahasto tosiaan menestyy, koska lainansaajat ja paikalliset pappeusjohtajat tekevät yhteistyötä ensimmäisen presidenttikunnan, kahdentoista apostolin koorumin sekä muiden kirkon johtohenkilöiden johdolla. Kirkon työllistämiskeskukset sekä seminaarit ja instituutit ovat myös täysin mukana hankkeessa.
Rahaston vaikutukset ovat jatkuvia paitsi taloudellisesti, kun raha maksetaan takaisin ja lainataan sitten muille opiskelijoille, myös hengellisesti ja sosiaalisesti, kun lainansaajat, lahjoittajat, hallintohenkilöstö ja lukemattomat muut saavat välillisesti siunauksia. ”Koulutus on avain”, sanoo veli Allen, ”joka avaa vankassa muurissa olevan oven paitsi lainansaajille myös heidän perheilleen ja asuinyhteisöilleen.”
Kuluneiden kymmenen vuoden aikana teknologia ja kokemus ovat osaltaan hioneet prosessia lainansaajien ja muiden ohjelmassa mukana olevien hyväksi, mutta jatkuva koulutusrahasto ponnistelee edelleen täyttääkseen sen profeetallisen näkemyksen, jota varten se perustettiin. Tämä ”rohkea aloite” tulee pysymään profeetallisena. Presidentti Monson jatkaa rahaston työtä, jonka hän sanoo ”jatkuvan kauas tulevaisuuteen”8.
Vuosikymmenen kestäneen toimintansa aikana jatkuva koulutusrahasto on kohentanut noin 50 000 lainansaajan elämää 51 maassa, sellaisten kuin Kevin Moore Länsi-Intiasta sekä lainansaajat Perusta (vasemmalla).
Filippiiniläinen Miriam Erquiza, joka on palvellut lähetystyössä, sai työpaikan matkatoimistosta, ja työaikojensa ansiosta hän on kyennyt palvelemaan Nuorten Naisten johtajana ja instituutinopettajana.
Brasilialainen Vanderlei Lira palveli seurakunnanjohtajana kuusi vuotta ollessaan sekatyömiehenä. Jatkettuaan opiskeluaan jatkuvan koulutusrahaston lainan turvin hän sai uuden työpaikan, jossa oli parempi palkka. Hänen vaarnanjohtajansa kuvailee häntä ”jättiläiseksi, jolle tämä tilaisuus antoi siivet”.
Valokuvat Brian Wilcox; kuvakkeet Brent Croxton