He puhuivat meille
Oi Häntä kumarramme
Palvellessani viime joulun aikaan kirkon keskustoimistossa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa kohtasin paikallisen sääilmiön, jota kutsutaan inversioksi. Inversio on tilanne, jossa ilman lämpötila lähellä maanpintaa on viileämpää kuin ilma ylempänä, eli järjestys on päinvastainen – inversio – kuin tavallisesti. Inversioita esiintyy muuallakin kuin Salt Lake Cityssä, mutta siellä niiden vaikutus on voimakkaampi, koska kaupunki sijaitsee korkeiden vuorten rajaamassa laaksossa. Siitä johtuen kaupungin savusumu jää loukkuun ja pysyy laakson pohjalla peittäen kaupungin ja sitä ympäröivän alueen paksuun, tummaan, jäätävään pilveen. Savusumu on vaarallista niiden terveydelle, joilla on hengitysvaikeuksia, ja se vaikuttaa monien muiden mielialaan, sillä ilma tuntuu likaiselta ja aurinko on savusumun peitossa päiviä, jopa viikkoja kerrallaan.
Lyhyt ajomatka vuorille paljastaa kuitenkin, että savusumu on vain noin sadan metrin paksuinen. Muutaman minuutin jälkeen voi olla säteilevässä auringonpaisteessa, hengittää kristallinkirkasta ilmaa, katsella koskemattomia lumipeitteisiä vuoria. Vastakohta alapuolella olevaan laaksoon voisi tuskin olla jyrkempi. Kun kiipeää ylemmäs vuorille ja katsoo savusumua, jonka on jättänyt taakseen laaksoon, se näyttää likaiselta peitteeltä kirkkaansinisen taivaan alla.
Elämässämme on aikoja, jolloin huomaamme olevamme kuvaannollisesti alhaalla laaksossa synkän, savuisen sumun lohduttomuuden alla. Tunnemme juuttuneemme paksuun, tukahduttavaan usvaan tekemiemme huonojen valintojen, Henkeä loukkaavan käytöksen tai pelkästään kuolevaiselle elämälle yleisten tuskallisten ja voimia kysyvien päätösten ja haasteiden vuoksi. Emme kykene näkemään selkeästi, tunnemme hämmennystä ja tajuamme siirtyneemme pois taivaallisen Isämme rakkauden valosta ja lämmöstä. Unohdamme, että Herran puhdas valo odottaa meitä, viittoo meille ja on vain muutaman uskon askelen päässä. Meidän on ymmärrettävä, että meillä on voima ja kyky irrottautua laakson saastaisesta ilmasta ja siirtyä rauhan ja toivon kirkkaaseen auringonvaloon, joka löytyy vain tulemalla Vapahtajan luo.
Tänä joulun aikana me riemuitsemme Jeesuksen Kristuksen, Maailman Valon, syntymästä. Hän on kutsunut meitä kaikkia tulemaan luokseen ja valoon. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan miehistä ja naisista, joita siunattiin niin, että he todella tulivat Hänen luokseen Hänen syntymänsä aikaan. Jotkut tulivat kaukaa, kun taas toiset olivat lähempänä. Jotkut saivat nähdä enkeleitä, ja toiset toimivat henkilökohtaisen ilmoituksen perusteella. Mutta jokainen otti vastaan kutsun tulla Hänen luokseen.
Mitä me voimme oppia paimenilta, Simeonilta, Hannalta ja tietäjiltä, joiden kaikkien suotiin tulla ja nähdä Kristus-lapsi omin silmin? Kun pohdimme heidän uskollista suhtautumistaan kutsuun tulla Kristuksen luo, voimme oppia kohottautumaan tehokkaammin omasta inversiostamme, mahdollisesta synkkyydestä ja hämmennyksestä, joita saatamme kokea, ja tuomaan itsemme kirkkaaseen, puhtaaseen toivoon, jota Maailman Valo tarjoaa. Siellä Hänen kanssaan tulemme tuntemaan, keitä me todella olemme ja mihin me sovimme iankaikkisessa suunnitelmassa. Oma inversiomme kääntyy päinvastaiseksi, ja oikea perspektiivi palaa.
Paimenet
Luukkaan 2. luvun tutuista jakeista opimme merkittäviä seikkoja noista ensimmäisistä Kristuksen syntymän todistajista – paimenista kedolla lähellä Betlehemiä. Kun ”heidän edessään seisoi Herran enkeli, – – pelko valtasi [heidät]” (jae 9). Mutta he kuulivat ”ilosanoman, suuren ilon”, että kauan ennustettu Vapahtaja, Messias, Kristus, oli syntynyt (jae 10). He kuuntelivat tietääkseen merkin, josta he tunnistaisivat Vapahtajan: että Hän ”makaa kapaloituna seimessä” (jae 12). Kun taivaallinen sotajoukko oli päättänyt riemullisen julistuksensa, paimenet reagoivat heti sanoen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut.” (Jae 15.) He ”lähtivät kiireesti” (jae 16) ja löysivät Kristus-lapsen aivan kuten enkeli oli sanonut, ja sitten he ”palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa” (jae 20). Koska he halusivat välittää muille Vapahtajan syntymän ihanan uutisen, ”he kertoivat” siitä (jae 17).
Paimenten tavoin meidän täytyy reagoida heti, kiireesti, aina kun Henki puhuu meille. Presidentti Thomas S. Monsonin mukaan emme saa koskaan, koskaan viivytellä kehotuksen noudattamista.1 Joskus kun olemme noudattaneet kehotusta, emme näe selkeästi, miksi Henki on ohjannut meitä toimimaan tietyllä tavalla. Mutta usein me paimenten lailla näemme ihmeitä tapahtuvan, ja uskollinen reagointimme kehotukseen saa vahvistuksen. Silloin voimme tarttua tilaisuuksiin kertoa ilostamme ja todistuksestamme muille. Se, että teemme niin, voi vahvistaa muiden uskoa ja toivoa, lujittaa edelleen omaa todistustamme ja tuoda meidät lähemmäksi Vapahtajaa ja Hänen teitään.
Simeon
Myös Simeonin suotiin todistaa Kristus-lapsesta. Hän oli ”hurskas ja jumalaapelkäävä mies”, jolla oli jatkuva yhteys Pyhään Henkeen (Luuk. 2:25). Se oli ilmoittanut hänelle, ”ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun” (jae 26), ja hän eli tuon siunatun tapahtuman toivossa ja odotuksessa. Henki kehotti häntä tulemaan temppeliin sinä päivänä, kun Maria ja Joosef toivat Jeesus-lapsen Jerusalemiin ”viedäkseen lapsen Herran eteen” (jae 22). Simeon tunnisti vauvan luvatuksi Messiaaksi ja ”otti lapsen käsivarsilleen [ja] ylisti Jumalaa” (jae 28) profetoiden pyhän lapsen kohtalosta ”[valona], joka koittaa pakanakansoille, [kirkkautena], joka loistaa kansallesi Israelille” (jae 32).
Vanhurskaan ja uskollisen elämänsä johdosta Simeon sai olla läsnä temppelissä, niin että hän voi todistaa Valosta, jonka hän oli viimein löytänyt. Mekin voimme Simeonin tavoin pyrkiä suurempaan herkkyyteen ja kuuliaisuuteen Pyhän Hengen kuiskauksille, jotta elämämme voi kulkea polkua, joka taivaallisella Isällä on mielessä meitä varten. Koska Simeon oli kehittänyt kykyään kuulla Henkeä ja toimia sen mukaan, hän oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja Herran hänelle antamat lupaukset täyttyivät mitä ihanimmalla tavalla.
Samoja tilaisuuksia voidaan suoda jokaiselle meille, ja ne voivat samalla tavoin sallia Herran suunnitelman ilmetä elämässämme. Kun meillä on edessämme iankaikkisesti merkittävien päätösten tekeminen, kun olemme elämässämme ratkaisevassa tienhaarassa, me tarvitsemme ajattelun selkeyttä ja oikeaa näkökulmaa. Joskus juuri näiden tärkeiden päätösten luonne saa meidät tuntemaan epävarmuutta, horjuvuutta ja jopa kykenemättömyyttä toimia siellä synkässä laaksossa inversion alla. Mutta kun otamme uskon askelia ja toimimme vanhurskaiden periaatteiden mukaan, me näemme vähitellen Jumalan suunnitelman hahmottuvan elämässämme ja meidät tuodaan takaisin Jumalan rakkauden kirkkaaseen auringonvaloon.
Hanna
Hanna oli ”hyvin vanha” nainen, leski, jota kuvataan naisprofeetaksi (Luuk. 2:36). Hänen pitkälle ja uskolliselle elämälleen oli luonteenomaista se, että hän paastosi ja rukoili jatkuvasti eikä ”poistunut temppelistä minnekään” (jae 37). Nähtyään Jeesus-lapsen temppelissä hän ”ylisti Jumalaa” Kristus-lapsesta ja ”puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta” (jae 38).
Opimme Hannan kokemuksesta, että me voimme elää uskollisesti, tapahtui mitä tahansa, jos paastoamme ja rukoilemme jatkuvasti emmekä sydämessämme erkane temppelistä. Ellei meillä ole vielä ollut tilaisuutta matkustaa temppeliin ja saada sen siunauksia, voimme silti nauttia siunauksista, joita virtaa elämäämme, kun olemme kelvollisia pitämään temppelisuosituksemme voimassa. Profeetat ovat toistuvasti kehottaneet meitä pitämään temppelisuosituksemme voimassa, vaikka olosuhteemme eivät sallisikaan meidän käydä temppelissä.2 Voimme kohottautua synkistä hetkistä kiitollisuuden valoon palvelemalla temppelissä ja todistamalla Jeesuksesta kaikille, jotka etsivät rauhaa ja toivoa.
Tietäjät
Lopuksi luemme Matteuksen evankeliumin luvusta 2 tietäjistä, jotka matkasivat kaukaa nähtyään ”hänen tähtensä nousevan taivaalle” ja ymmärrettyään merkin (jae 2). He olivat valmistautuneet kunnioitusta ja palvomista osoittavin lahjoin ja tulivat etsimään Häntä kysyen: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt?” (Jae 2.) Kun heidän etsintänsä oli viimein ohi ja he olivat löytäneet Kristus-lapsen, he ”maahan heittäytyen kumarsivat lasta” ja antoivat lahjaksi aarteensa (jae 11). Vaikka Herodes yritti pettää tietäjiä, ”unessa Jumala varoitti [heitä] palaamasta Herodeksen luo” ja menemään ”toista tietä” kotiin (jae 12). Tietäjät toimivat Jumalalta saamansa ilmoituksen mukaan ja suojelivat pyhää perhettä Herodeksen julmilta aikeilta.
Voimme oppia paljon tietäjiltä. Heidän laillaan meidän tulee tutkia pyhiä kirjoituksia ja tuntea merkit, joita odottaa, kun me kaikki valmistamme maailmaa Vapahtajan toiseen tulemiseen. Kun sitten tutkimme ja pohdimme pyhiä kirjoituksia, meillä on suurempi halu etsiä Herraa joka päivä elämässämme ja lahjana Hänelle luopua itsekkyydestämme, ylpeydestämme ja kapinoimisestamme. Kun saamamme henkilökohtainen ilmoitus muuttaa tekemiämme suunnitelmia, me voimme totella osoittaen uskoa ja luottamusta siihen, että Jumala tietää, mikä on parhaaksemme. Ja lopulta elääksemme todellisen opetuslapsen elämää meidän täytyy polvistua ja palvella Vapahtajaa nöyryydessä ja rakkaudessa.
Tämä opetuslapseus ei välttämättä vaadi meitä jättämään lampaitamme pellolle tai kulkemaan halki erämaiden. Matkamme Hänen luokseen ei ole fyysinen, vaan se on hengellinen ja koskee käyttäytymistämme. Siihen kuuluu sen tosiseikan hyväksyminen ja omaksuminen, että Hänen sovituksensa on ääretön ja kattaa kaikki elämämme alueet – syntimme, heikkoutemme, tuskamme, sairautemme ja vaivamme (ks. Alma 7:11–13). Se tarkoittaa sitä, että me voimme päästää irti niistä asioista, jotka pitävät meidät oman inversiomme synkässä sumussa, ja elää sen sijaan Maailman Valon lämmössä ja rakkaudessa. Presidentti Henry B. Eyring, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, onkin opettanut: ”Sanat ’tulkaa Kristuksen luokse’ on kutsu. Se on tärkein kutsu, minkä voit ikinä esittää toiselle ihmiselle. Se on tärkein kutsu, minkä kukaan voi ottaa vastaan.”3
Valokuva Tom Smart, Deseret News; Kathy Lawrencen teos Vaalien sydämessään, kokoelmasta Visions of Faith, Mill Pond Press, Inc., Venice, Florida, Yhdysvallat, kopiointi kielletty
Del Parsonin teos Ilmestyminen paimenille; Robert T. Barrettin teos Simeonin kiitosrukous; Elspeth Youngin teos Toivon olemus, kopiointi kielletty; Michael Albrechtsonin teos Saapuminen, kopiointi kielletty