2012
Tehkää innokkaasti työtä
Marraskuu 2012


Tehkää innokkaasti työtä

Elder M. Russell Ballard

Suuria asioita saadaan aikaan ja taakkoja kevennetään niiden monien käsien ponnistelujen tuloksena, jotka tekevät ”innokkaasti työtä hyvän asian puolesta”.

Vanhin Perry, luulen, että sinä olet varmaankin nuorin 90-vuotias koko kirkossa. Huomasittehan, kuinka hän hypähti tuolistaan.

Rakkaat veljeni ja sisareni, joka kerta kun nautin tuoreen tomaatin suoraan köynnöksestä tai syön mehukkaan persikan suoraan puusta, palaan ajatuksissani 60 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin isäni omisti pienen persikkatarhan Holladayssa Utahissa. Isä piti siellä mehiläisiä pölyttämässä persikankukkia, joista kehittyisi lopulta oikein suuria, herkullisia persikoita.

Isä rakasti sävyisiä mehiläisiään ja hämmästeli sitä tapaa, jolla tuhannet mehiläiset yhdessä työskennellen muuttivat hänen persikankukistaan keräämänsä meden makeaksi, kultaiseksi hunajaksi – erääksi luonnon terveellisimmistä ruoka-aineista. Itse asiassa ravintofysiologit sanovat, että se on yksi niistä ruoka-aineista, jotka sisältävät kaikkia aineksia – entsyymejä, vitamiineja, mineraaleja ja vettä – joita tarvitaan elämän ylläpitämiseen.

Isä yritti aina saada minut mukaan työhönsä mehiläispesiensä parissa, mutta minä annoin oikein mielelläni hänen hoitaa itse mehiläisiään. Olen kuitenkin oppinut myöhemmin lisää hyvin organisoituneista mehiläispesistä – noin 60 000 mehiläisen yhdyskunnista.

Mehiläiset pölyttävät, keräävät mettä ja tiivistävät meden hunajaksi luonnostaan. Se on niiden suurenmoinen pakonomainen toimintatapa, jonka Luojamme on luonut niiden geneettiseen rakenteeseen. On arvioitu, että valmistaakseen ainoastaan tämän noin puoli kiloa hunajaa, keskivertopesän 20 000 – 60 000 mehiläisen täytyy yhteenlaskettuna käydä miljoonissa kukissa ja lentää matka, joka vastaa kahta kertaa maapallon ympäri. Vain muutamasta viikosta neljään kuukauteen kestävän lyhyen elinikänsä aikana yksi mehiläinen tuottaa pesäänsä hunajamäärän, joka on vaivainen teelusikallisen kahdestoistaosa.

Vaikka se on näennäisen mitätön verrattuna kokonaismäärään, jokaisen mehiläisen teelusikallisen kahdestoistaosa hunajaa on välttämätön pesän elämälle. Mehiläiset ovat riippuvaisia toisistaan. Työ, joka muutaman mehiläisen tehtäväksi olisi ylivoimainen, kevenee, koska kaikki mehiläiset tekevät uskollisesti osansa.

Mehiläispesä on aina ollut tärkeä symboli kirkkomme historiassa. Mormonin kirjasta opimme, että jerediläiset toivat mukanaan mehiläisiä (ks. Et. 2:3) matkatessaan Amerikan mantereelle tuhansia vuosia sitten. Brigham Young valitsi mehiläispesän symboliksi kannustaakseen ja innoittaakseen yhteistyön henkeä, jota tarvittiin pioneerien keskuudessa, jotta karu autiomaa, joka ympäröi Isoa Suolajärveä, saatiin muutettua nykyisenlaisiksi hedelmällisiksi laaksoiksi. Me saamme nauttia heidän yhteisestä näkemyksestään ja ahkeruudestaan.

Mehiläispesää kuvaava symboli esiintyy monissa temppeleissämme niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Tämä puhujakoroke, jonka luona seison, on tehty presidentti Gordon B. Hinckleyn takapihalla kasvaneesta saksanpähkinäpuusta ja on koristeltu mehiläispesäkaiverruksilla.

Kaikki tämä vertauskuvallisuus on todisteena yhdestä asiasta: suuria asioita saadaan aikaan ja taakkoja kevennetään niiden monien käsien ponnistelujen tuloksena, jotka tekevät ”innokkaasti työtä hyvän asian puolesta” (OL 58:27). Kuvitelkaa, mitä miljoonat myöhempien aikojen pyhät voisivat saavuttaa maailmassa, jos me toimisimme mehiläispesän tavoin Herran Jeesuksen Kristuksen opetuksiin keskittyneessä sitoutumisessamme.

Vapahtaja opetti, että ensimmäinen ja suurin käsky on:

”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. – –

Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.” (Matt. 22:37, 39–40.)

Vapahtajan sanat ovat yksinkertaiset, ja silti niiden merkitys on syvällinen ja erittäin tärkeä. Meidän tulee rakastaa Jumalaa sekä rakastaa lähimmäisiämme niin kuin itseämme ja huolehtia heistä niin kuin huolehdimme itsestämme. Kuvitelkaa, mitä hyvää me voimme tehdä maailmassa, jos liitymme kaikki yhteen, olemme yhtä Kristuksen seuraajina vastaten innokkaasti ja ahkerasti muiden tarpeisiin ja palvellen ympärillämme olevia – perheitämme, ystäviämme, naapureitamme, kanssaihmisiämme.

Kuten Jaakobin kirjeessä todetaan, juuri palvelu on puhtaan uskonnon määritelmä (ks. Jaak. 1:27).

Me luemme kirkon jäsenten tekemästä palvelutyöstä ympäri maailman ja erityisesti humanitaarisesta palvelutyöstä, jota tehdään kriisien kuten maastopalojen, tulvien, hirmumyrskyjen ja pyörremyrskyjen sattuessa. Tämän kipeästi kaivatun ja suuresti arvostetun katastrofiavun tulisi tietenkin jatkua eräänä tapana kantaa toistemme taakkoja. Mutta entäpä jokapäiväinen elämämme? Millainen kumulatiivinen vaikutus olisikaan miljoonilla pienillä, rakastavilla teoilla, joita tekisimme vilpittömästä kristillisestä rakkaudesta muita kohtaan? Ajan myötä tällä olisi muuttava vaikutus kaikkiin taivaallisen Isämme lapsiin, kun Hänen rakkautensa heitä kohtaan välittyisi meidän kauttamme. Levoton maailmamme tarvitsee Kristuksen rakkautta nykyään enemmän kuin koskaan, ja se tulee tarvitsemaan sitä vieläkin enemmän tulevina vuosina.

Nämä yksinkertaiset, päivittäiset palveluteot eivät ehkä tunnu sinällään suurilta, mutta kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, ne ovat aivan kuin se teelusikallisen kahdestoistaosa hunajaa, joka on yhden mehiläisen panos pesälleen. Rakkaudessamme Jumalaa ja Hänen lapsiaan kohtaan on voimaa, ja kun tuota rakkautta osoitetaan konkreettisesti miljoonilla kristillisen rakkauden teoilla, se makeuttaa ja ravitsee maailmaa uskon, toivon ja rakkauden elämää ylläpitävällä medellä.

Mitä meidän tulee tehdä, jotta meistä tulisi kuin työlleen omistautuneita mehiläisiä ja että tuosta omistautumisesta tulisi osa luonnettamme? Monet meistä osallistuvat kirkon kokouksiin tunnollisesti. Teemme kovasti töitä kirkon tehtävissämme, etenkin sunnuntaisin. Sitä täytyy toki kiittää. Mutta onko mielemme ja sydämemme yhtä innokkaasti valmis hyviin asioihin viikon muina päivinä? Teemmekö me vain pakolliset asiat, vai olemmeko me todella kääntyneitä Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin? Kuinka otamme uskon siemenen, jota on ravittu mielessämme, ja istutamme sen syvälle sielumme hedelmälliseen maaperään? Kuinka me koemme sen voimallisen sydämenmuutoksen, jonka Alma sanoo olevan välttämätön iankaikkiselle onnellemme ja rauhallemme (ks. Alma 5:12–21)?

Muistakaa, että hunaja sisältää kaikkia niitä aineita, jotka ovat välttämättömiä kuolevaisen elämän ylläpitämiseen. Ja Kristuksen oppi ja evankeliumi on ainoa tie iankaikkisen elämän saavuttamiseen. Vasta kun todistuksemme nousee sen yläpuolelle, mikä on mielessämme, ja painuu syvälle sydämeemme, rakastamisen ja palvelemisen vaikuttimistamme tulee Vapahtajan omien vaikuttimien kaltaisia. Sitten, ja vasta sitten, meistä tulee syvällisen kääntymyksen kokeneita Kristuksen opetuslapsia, jotka Henki valtuuttaa tavoittamaan lähimmäistemme sydämen.

Kun sydämemme ei ole enää kiinnittynyt siihen, mikä on tästä maailmasta, me emme enää pyri saamaan ihmisten kunnianosoituksia tai pyri pelkästään tyydyttämään ylpeyttämme (ks. OL 121:35–37). Me omaksumme ennemminkin Kristuksen kaltaisia ominaisuuksia, joita Jeesus on opettanut:

  • Olemme lempeitä, sävyisiä ja pitkämielisiä (ks. OL 121:41).

  • Olemme ystävällisiä vailla teeskentelyä tai vilppiä (ks. OL 121:42).

  • Tunnemme rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan (ks. OL 121:45).

  • Ajatuksemme ovat aina hyveellisiä (ks. OL 121:45).

  • Meillä ei ole enää halua tehdä pahaa (ks. Moosia 5:2).

  • Pyhä Henki on alati kumppanimme, ja pappeuden oppi laskeutuu sieluumme kuin kaste taivaasta (ks. OL 121:45–46).

Veljet ja sisaret, en ole tässä kannustamassa ketään uskonnolliseen kiihkoiluun tai fanaattisuuteen. Asia on aivan päinvastoin! Ehdotan yksinkertaisesti, että otamme seuraavan johdonmukaisen askeleen täydellisessä kääntymyksessämme Kristuksen evankeliumiin sisäistämällä sen oppeja syvällä sydämessämme ja sielussamme, niin että me toimimme ja elämme aina – ja nuhteettomasti – sen mukaan, mitä väitämme uskovamme.

Tämä nuhteettomuus yksinkertaistaa elämäämme ja lisää herkkyyttämme Hengen vaikutukselle ja muiden ihmisten tarpeille. Se tuo elämäämme iloa ja sieluumme rauhaa – sellaista iloa ja rauhaa, jota saamme, kun teemme parannuksen synneistämme ja seuraamme Vapahtajaa pitämällä Hänen käskynsä.

Kuinka me teemme tämän muutoksen? Kuinka me juurrutamme tämän Kristuksen rakkauden sydämeemme? On yksi yksinkertainen päivittäinen tapa, joka voi vaikuttaa jokaiseen kirkon jäseneen, mukaan lukien te pojat ja tytöt, te nuoret miehet ja te nuoret naiset, te naimattomat aikuiset ja te isät ja äidit.

Tuo yksinkertainen tapa on: Pyytäkää aamurukouksessanne jokaisena uutena päivänä taivaallista Isää johdattamaan teitä huomaamaan tilaisuus palvella yhtä Hänen kallisarvoisista lapsistaan. Kulkekaa sitten päivän läpi sydän täynnä uskoa ja rakkautta etsien jotakuta autettavaa. Pysykää keskittyneinä, aivan kuten mehiläiset keskittyvät kukkiin, joista kerätä mettä ja siitepölyä. Jos teette näin, hengellinen herkkyytenne laajenee ja huomaatte sellaisia tilaisuuksia palvella, joiden ette tajunneet ennen olevan mahdollisia.

Presidentti Thomas S. Monson on opettanut, että monissa tapauksissa taivaallinen Isä vastaa toisen ihmisen rukouksiin meidän kauttamme, sinun ja minun – ystävällisten sanojemme ja tekojemme, yksinkertaisen palvelun ja rakkauden kautta.

Ja presidentti Spencer W. Kimball on sanonut: ”Jumala huomaa meidät, ja Hän valvoo meitä. Mutta tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä. Siksi on tärkeää, että me palvelemme toinen toistamme.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Spencer W. Kimball, 2006, s. 88.)

Tiedän, että jos teette näin – kotona, koulussa, töissä ja kirkossa – Henki ohjaa teitä ja te pystytte erottamaan ne henkilöt, jotka ovat jonkin tietyn palveluksen tarpeessa, jonka ehkä vain te voitte tehdä. Henki kehottaa teitä ja te tulette olemaan erinomaisen motivoituneita auttamaan maailman pölyttämisessä Kristuksen puhtaalla rakkaudella ja Hänen evankeliumillaan.

Ja muistakaa, aivan kuin pienen mehiläisen pesälleen antama teelusikallisen kahdestoistaosa hunajaa, jos me moninkertaistamme pyrkimyksemme kymmenillä tuhansilla, jopa miljoonilla rukousten vahvistamilla pyrkimyksillä jakaa Jumalan rakkautta Hänen lapsiaan kohtaan kristillisen palvelutyön kautta, seuraa koronkorkoa tuottava hyvää aikaansaava vaikutus, joka tuo Kristuksen valoa tähän yhä pimenevään maailmaan. Yhteen liittyneinä me tuomme rakkautta ja myötätuntoa omaan perheeseemme sekä yksinäisille, köyhille, murtuneille ja niille taivaallisen Isämme lapsille, jotka etsivät totuutta ja rauhaa.

Nöyrä rukoukseni on, veljet ja sisaret, että me pyydämme päivittäisissä rukouksissamme innoitusta löytää jonkun, jota voimme auttaa jollakin merkityksellisellä tavalla, mukaan lukien se palveleminen, kun kerromme evankeliumin totuuksista ja lausumme todistuksemme. Olkoon meidän mahdollista jokaisen päivän päätteeksi vastata myöntävästi kysymykseen: ”Tänään olenko hyvää mä tehnyt lain, ketään toimissaan auttanut?” (MAP-lauluja, 144.)

Tämä on Jumalan työtä. Tehkäämme sitä yhtä uskollisesti kuin työlleen omistautuneet pienet mehiläiset tekevät omaa työtään, rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.