Ensin huomaa, sitten palvele
Harjoituksen myötä meistä jokainen voi tulla enemmän Vapahtajan kaltaiseksi, kun palvelemme Jumalan lapsia.
Yksi suurimmista todisteista, mitä meillä on siitä, että rakas profeettamme presidentti Thomas S. Monson on Herran valitsema palvelija, on se, että hän on oppinut noudattamaan Vapahtajan esimerkkiä – palvelemaan henkilökohtaisesti, yhtä kerrallaan. Ne meistä, jotka ovat astuneet kasteen vesiin, ovat tehneet liiton tehdä samoin. Olemme tehneet liiton muistaa Vapahtaja aina ja pitää Hänen käskynsä1, ja Hän on sanonut: ”Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.”2
Huomatkaa, kuinka presidentti Monsonin seuraavat sanat sisältävät saman kutsun: ”Ympärillämme on ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme, rohkaisuamme, tukeamme, lohdutustamme ja ystävällisyyttämme. – – Me olemme Herran kädet täällä maan päällä, ja tehtävämme on palvella ja kohottaa Hänen lapsiaan. Hän on riippuvainen meistä jokaisesta.”3
Kuulitteko sen – kutsun rakastaa toinen toistamme? Se, että palvelee yhtä kerrallaan noudattaen Vapahtajan esimerkkiä, ei käy kaikilta helposti. Mutta harjoituksen myötä meistä jokainen voi tulla enemmän Vapahtajan kaltaiseksi, kun palvelemme Jumalan lapsia. Auttaakseni meitä paremmin rakastamaan toisiamme haluaisin ehdottaa, että painamme mieleen tämän nelisanaisen ohjeen: ”Ensin huomaa, sitten palvele.”
Lähes 40 vuotta sitten mieheni ja minä menimme temppeliin perjantain treffi-iltanamme. Olimme olleet naimisissa vasta vähän aikaa, ja minua jännitti, koska se oli naimisiinmenoni jälkeen vasta toinen kertani siellä. Eräs vieressäni istuva sisar varmaankin huomasi sen. Hän kumartui puoleeni ja kuiskasi kunnioittavasti: ”Älä ole huolissasi. Minä autan sinua.” Pelkoni tyyntyivät, ja pystyin nauttimaan temppeli-istunnon jäljellä olevasta osuudesta. Hän ensin huomasi, sitten palveli.
Meitä kaikkia kehotetaan noudattamaan Jeesuksen opetuksia ja palvelemaan muita. Tämä kehotus ei rajoitu enkelimäisiin sisariin. Kun kerron muutamia arkisia esimerkkejä jäsenistä, jotka ovat oppineet ensin huomaamaan ja sitten palvelemaan, kuunnelkaa, mitä Jeesuksen opetuksia ne havainnollistavat.
Eräs kuusivuotias Alkeisyhdistyksen lapsi sanoi: ”Kun minut valittiin luokan apulaiseksi, sain valita kaverin, jonka kanssa auttaisin. Valitsin [luokastani erään pojan, joka kiusasi minua], koska muut eivät koskaan valitse häntä. Halusin tehdä hänet iloiseksi.”4
Mitä tämä lapsi huomasi? Hän huomasi, ettei luokan häirikköä valittu koskaan. Millä tavalla hän palveli? Hän vain valitsi pojan kaverikseen luokan apulaiseksi. Jeesus opetti: ”Rakastakaa vihollisianne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat.”5
Eräässä seurakunnassa Aaronin pappeuden haltijat ensin huomasivat ja nyt palvelevat merkityksellisellä tavalla. Joka viikko nuoret miehet saapuvat aikaisin ja seisovat seurakuntakeskuksen ulkopuolella, satoi tai paistoi, odottaen monien seurakuntansa ikääntyneiden jäsenten saapumista. He nostavat autoista pyörätuoleja ja rollaattoreita, tarjoavat vakaan käsivarren, josta ottaa tukea, ja kärsivällisesti saattavat hopeahapsisia vanhuksia rakennukseen. He todellakin täyttävät velvollisuuttaan Jumalaa kohtaan. Kun he huomaavat ja sitten palvelevat, he ovat elävinä esimerkkeinä Vapahtajan opetuksesta: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”6 Kun uusi nuorten opetusohjelma otetaan käyttöön, näiden nuorten miesten silmät avautuvat epäilemättä näkemään vieläkin enemmän mahdollisuuksia palvella Kristuksen kaltaisella tavalla.
Huomaaminen ja palveleminen vaativat toisinaan suuria ponnistuksia. Eräs innoitettu nuori nainen nimeltä Alexandria huomasi, että hänen serkkunsa Madison ei pystynyt suorittamaan omia Edistyminen-ohjelman vaatimuksiaan, koska hän kärsii vaikeasta autismista. Alexandria innosti seurakuntansa nuoret naiset mukaan. He neuvottelivat johtajiensa kanssa ja päättivät tehdä Maddyn puolesta jotakin sellaista, mitä tämä ei pystynyt tekemään itse. Kukin nuorista naisista suoritti osan Edistyminen-ohjelman toiminnoista ja projekteista sijaistyönä, jotta Maddy voisi saada oman riipuksensa.7
Nämä nuoret naiset edistyvät hyvin äitiyden ja Apuyhdistyksen sisaruuden tehtäviin, koska he oppivat ensin huomaamaan, sitten palvelemaan laupiain tavoin.
Presidentti Monson on muistuttanut meille, että rakkaus, ”tuo Kristuksen puhdas rakkaus”8 – eli toisin sanoen huomaaminen ja palveleminen – ”näkyy selkeästi, kun iäkästä leskirouvaa muistetaan ja hänet tuodaan seurakunnan tapahtumiin” ja ”kun Apuyhdistyksessä yksin istuva sisar saa kutsun: ’Tule istumaan meidän kanssamme.’”9 Tähän sopii kultainen sääntö: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te samoin heille.”10
Eräs huomaavainen aviomies palveli kahdella tärkeällä tavalla. Hän kertoo:
”Autoin eräänä sunnuntaina vaimoani, kun hän opetti Alkeisyhdistyksen luokkaa, joka oli täynnä energisiä seitsenvuotiaita. Kun Alkeisyhdistyksen yhteinen tuokio alkoi, huomasin yhden luokan jäsenistä käpertyneenä tuolillaan selvästikin pahoilla mielin. Henki kuiskasi minulle, että tyttö tarvitsi lohtua, joten istuin hänen viereensä ja kysyin hiljaisella äänellä, mikä oli vialla. Hän ei vastannut – –, joten aloin laulaa hänelle vaimeasti.
Alkeisyhdistyksessä opeteltiin uutta laulua, ja kun lauloimme: ’Jos kuuntelen sydämelläni, Herran äänen kuulla saan’, aloin tuntea sieluni täyttyvän mitä uskomattomimmalla valolla ja lämmöllä. – – Sain henkilökohtaisen todistuksen Vapahtajamme rakkaudesta tuota tyttöä – – ja itseäni kohtaan. – – Opin, että me olemme [Vapahtajan käsinä], kun palvelemme toista ihmistä.”11
Sen lisäksi että tämä Kristuksen kaltainen veli huomasi tarpeen auttaa vaimoaan luokassa, joka oli täynnä energisiä seitsenvuotiaita, hän myös palveli henkilökohtaisesti lasta, joka oli avun tarpeessa. Hän seurasi Vapahtajaa, joka opetti: ”Niitä tekoja, joita te olette nähneet minun tekevän, teidänkin tulee tehdä.”12
Äskettäin eräs tulva tarjosi monia tilaisuuksia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsille ensin huomata ja sitten palvella. Miehet, naiset, nuoret ja lapset näkivät, kuinka liikerakennuksia ja koteja tuhoutui, ja he jättivät kaiken auttaakseen vaurioituneiden rakennusten raivaamisessa ja korjaamisessa. Jotkut huomasivat, että apua tarvittiin pyykinpesun valtavassa työssä. Toiset pyyhkivät huolellisesti valokuvia, virallisia asiakirjoja, kirjeitä ja muita tärkeitä papereita ja sitten ripustivat niitä varovasti kuivumaan säilyttääkseen sen mitä pystyivät. Huomaaminen ja sitten palveleminen ei ole aina mukavaa eikä se aina sovi omaan aikatauluumme.
Mikä onkaan parempi paikka ensin huomata ja sitten palvella kuin kotona? Esimerkki vanhin Richard G. Scottin elämästä havainnollistaa tätä:
”Yhtenä yönä pieni poikamme Richard, jolla oli sydänvika, heräsi itkien. – – Yleensä vaimoni nousi aina hoitamaan itkevää vauvaa, mutta tällä kertaa sanoin: ’Minä huolehdin hänestä.’
Poikamme sydänvika aiheutti sen, että hänen itkiessään hänen pieni sydämensä löi erittäin taajaan. Yleensä hän oksensi ja tahri vuodevaatteet. Sinä yönä pidin häntä hyvin lähellä yrittäen rauhoittaa hänen kiivaasti pamppailevaa sydäntään ja saada hänet lopettamaan itkunsa, kun vaihdoin hänelle vaatteet ja laitoin vuoteeseen uudet lakanat. Pidin häntä sylissäni, kunnes hän nukahti. En tiennyt silloin, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin hän kuolisi. Tulen aina muistamaan, miten pidin häntä sylissäni silloin keskellä yötä.”13
Jeesus sanoi: ”Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.”14
Joskus tunnemme kiusausta palvella juuri niin kuin itse haluamme palvella, emmekä välttämättä niin kuin sillä hetkellä on tarpeen. Kun vanhin Robert D. Hales opetti kaukonäköisen elämäntavan periaatetta, hän kertoi esimerkin siitä, kun hän oli ostamassa lahjaa vaimolleen. Tämä kysyi: ”Oletko ostamassa tätä minulle vai itsellesi?”15 Jos me palvellessamme sovellamme tätä kysymystä itseemme ja kysymme: ”Teenkö tämän Vapahtajalle vai teenkö tämän itselleni?”, on todennäköisempää, että palvelemisemme muistuttaa Vapahtajan palvelua. Vapahtaja kysyi ja niin pitäisi meidänkin kysyä: ”Mitä haluatte minun tekevän teille?”16
Muutama viikko sitten olin kiireinen ja lopen uupunut, koska sille päivälle oli liian paljon tehtäviä asioita. Olin toivonut ehtiväni temppeliin sinä päivänä, mutta minusta tuntui, että minulla oli aivan liian kiire. Heti kun mieleeni tuli tuo ajatus siitä, että minulla on liian kiire palvellakseni temppelissä, se herätti minut huomaamaan, mitä tekemistä tarvitsin eniten. Lähdin toimistostani kävelläkseni Suolajärven temppeliin miettien, kuinka aikoisin korvata menettämäni ajan. Onneksi Herra on kärsivällinen ja armollinen ja opetti minulle sinä päivänä ihanan asian.
Kun istuuduin istuntohuoneeseen, eräs nuori sisar kumartui puoleeni ja kuiskasi kunnioittavasti: ”Minua jännittää kovasti. Tämä on minulle vasta toinen kerta temppelissä. Voisitko sinä auttaa minua?” Kuinka hän olisi mitenkään pystynyt tietämään, että juuri ne sanat minun oli tarpeen kuulla? Hän ei tiennyt, mutta taivaallinen Isä tiesi. Hän oli huomannut suurimman tarpeeni. Tarvitsin sitä, että saisin palvella. Hän innoitti tätä nöyrää nuorta sisarta palvelemaan minua pyytämällä minua palvelemaan häntä. Vakuutan teille, että minä olin se, joka hyötyi eniten.
Tunnen syvää kiitollisuutta niitä monia Kristuksen kaltaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat palvelleet perhettämme vuosien varrella. Kiitän sydämestäni rakasta aviomiestäni ja perhettäni, jotka palvelevat epäitsekkäästi ja suurta rakkautta osoittaen.
Toivon, että me kaikki pyrimme ensin huomaamaan, sitten palvelemaan. Kun teemme niin, pidämme liitot, ja meidän palvelemisemme, kuten presidentti Monsonin palveleminen, on todisteena meidän opetuslapseudestamme. Tiedän, että Vapahtaja elää. Hänen sovituksensa ansiosta me kykenemme elämään Hänen opetustensa mukaan. Tiedän, että presidentti Monson on profeettamme tänä aikana. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.