Liittojen pitäminen suojelee meitä, valmistaa meitä ja antaa meille voimaa
Me olemme liittoja tekeviä naisia, jotka ovat kaikenikäisiä ja jotka kulkevat kuolevaisuuden polkua takaisin Hänen luokseen.
Oi sisaret, me rakastamme teitä. Käydessäni hiljattain Meksikossa näin pilkahduksen siitä sisaruudesta, jota me kaikki tunnemme tänä iltana. Kuvitelkaa tämä tilanne: Alkeisyhdistys oli juuri päättynyt sunnuntaiaamuna, ja lapset, opettajat ja minä työnnyimme täpötäydelle käytävälle. Juuri silloin avattiin Nuorten Naisten luokan ovi, ja näin nuoret naiset ja heidän johtohenkilönsä. Menimme kaikki halaamaan. Kun lapsia oli kiinni hameeni helmoissa ja naisia aivan tiiviisti ympärilläni, halusin ilmaista, mitä tunsin juuri sillä hetkellä.
En puhu espanjaa, joten mieleeni tuli vain englanninkielisiä sanoja. Katsoin kaikkien heidän kasvoja ja sanoin: ”Me olemme taivaallisen Isän tyttäriä. Hän rakastaa meitä, ja me rakastamme Häntä.” Jokainen tuli heti mukaan – espanjan kielellä. Siinä täpötäydellä käytävällä lausuimme yhdessä Nuorten Naisten johtoaihetta sanoen: ”Me olemme Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla.”
Tänä iltana kokoonnumme yhteen kaikkialla maailmassa Hänen opetuslapsinaan ja tunnemme halua puolustaa ja tukea Jumalan valtakuntaa. Me olemme taivaallisen Isämme tyttäriä. Me olemme liittoja tekeviä naisia, jotka ovat kaikenikäisiä ja jotka kulkevat kuolevaisuuden polkua takaisin Hänen luokseen. Liittojen pitäminen suojelee meitä, valmistaa meitä ja antaa meille voimaa.
Tänä iltana joukossamme on alkeisyhdistysikäisiä tyttöjä. Jotkut teistä ovat vastikään kastetoimituksessa ottaneet ensimmäisen askeleen polulla, joka johtaa iankaikkiseen elämään.
Katsokaa ympärillenne. Tulevaisuus on kirkas nähdessänne naisia, jotka myös ovat tehneet liittoja ja ovat valmiita näyttämään teille tietä edessä olevalla polulla.
Jos olette 8-, 9-, 10- tai 11-vuotiaita ja olette konferenssikeskuksessa tai kodissanne tai seurakuntakeskuksessa jossakin päin maailmaa, niin voisitteko nousta seisomaan? Tervetuloa yleiseen naisten kokoukseen. Pyydän, että jäätte seisomaan, sillä me haluamme kutsua teidät osallistumaan ohjelmaan tänä iltana. Aion hyräillä erästä Alkeisyhdistyksen laulua. Heti kun tunnistatte sävelmän, alkaisitteko laulaa kanssani? Teidän täytyy laulaa kuuluvalla äänellä, jotta kaikki kuulevat.
Neuvo mua valossa taivaltamaan,
Taivaista Isääni rukoilemaan.
Neuvo mua tietämään, mi oikein on.
Neuvo, neuvo mua ain valohon.
Jääkää, tytöt, seisomaan siksi aikaa, kun kaikki 12 vuotta täyttäneet laulavat toisen säkeistön.
Lapseni, yhdessä käykäämme nyt
Oppimaan käskynsä pyhitetyt.
Luoksensa takaisin toivomme on.
Siksi käymme me ain valohon.1
Se oli kaunista. Voitte istuutua. Kiitos.
Me kaikenikäiset naiset kuljemme taivaan Isän valossa. Meidän matkamme polkua pitkin on henkilökohtainen ja Vapahtajan rakkauden hyvin valaisema.
Me astumme iankaikkiseen elämään johtavalle polulle kastetoimituksen ja kasteenliiton portista, ja silloin me saamme Pyhän Hengen lahjan. Vanhin Robert D. Hales on kysynyt meiltä: ”Ymmärrämmekö me ja ymmärtävätkö lapsemme, että kun meidät kastetaan, me muutumme ikuisesti?”
Hän on myös selittänyt, että ”kun ymmärrämme kasteenliittomme ja Pyhän Hengen lahjan, se muuttaa elämämme ja saa aikaan sen, että olemme täysin uskollisia Jumalan valtakunnalle. Kun eteemme tulee kiusauksia ja jos me kuuntelemme, niin Pyhä Henki muistuttaa meille, että me olemme luvanneet muistaa Vapahtajamme ja pitää Jumalan käskyt.”2
Joka viikko kun nautimme sakramentin vertauskuvat, me uudistamme kasteenliittomme. Vanhin David A. Bednar on sanonut: ”Kun seisomme kasteen vesissä, katseemme kohdistuu temppeliin. Kun nautimme sakramentin, katseemme kohdistuu temppeliin. Me lupaamme aina muistaa Vapahtajan ja pitää Hänen käskynsä, mikä valmistaa meitä osallistumaan temppelin pyhiin toimituksiin.”3
Temppelitoimitukset johtavat suurimpiin siunauksiin, mitä on saatavilla Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta. Ne ovat niitä toimituksia, jotka ovat välttämättömiä, että saisimme korotuksemme selestisessä valtakunnassa. Kun pyrimme pitämään liittomme, niin riittämättömyyden ja epätäydellisyyden tunteemme alkavat haihtua samalla kun temppelitoimitukset ja -liitot tulevat eläviksi. Kaikki ovat tervetulleita kulkemaan tätä iankaikkiseen elämään johtavaa polkua.
Kunnioitan syvästi niiden tyttöjen, nuorten naisten sekä naisten voimaa, joita olen tavannut eri puolilla maailmaa ja joiden jalat ovat lujasti tällä polulla. Saanen kertoa muutamia esimerkkejä liiton tytöistä ja naisista, joita olen tavannut.
Luana oli 11-vuotias, kun kävin hänen perheensä luona Buenos Airesissa Argentiinassa. Erään lapsuudessa sattuneen traumaattisen tapauksen vuoksi Luana ei pystynyt puhumaan. Hän ei ollut puhunut vuosiin. Hän istui hiljaa samalla kun me muut keskustelimme. Toivoin koko ajan, että hän edes kuiskaisi. Hän katsoi minua tiiviisti, aivan kuin voisin tietää, mitä hän tuntee sydämessään, ilman että hän lausuu sitä ääneen. Rukouksen jälkeen nousimme lähteäksemme, ja Luana ojensi minulle piirustuksen. Hän oli piirtänyt Jeesuksen Kristuksen Getsemanen puutarhassa. Silloin ymmärsin hänen todistuksensa kuuluvana ja selkeänä. Luana on kasteessa luvannut seisoa Jumalan todistajana ”kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla”4. Hän ymmärtää Jeesuksen Kristuksen sovituksen, mikä näkyy hänen piirustuksestaan. Oliko hän oppinut, että sovituksen vahvistavan ja kaiken mahdolliseksi tekevän voiman kautta hän voisi parantua ja pystyä jälleen puhumaan? Sittemmin Luana on kolmen vuoden aikana edistynyt pyrkimyksessään puhua. Nykyään hän osallistuu Nuorten Naisten toimintaan ystäviensä kanssa. Uskollisena kasteessa tekemälleen liitolle hän todistaa edelleen Vapahtajasta.
Nuoret kaikkialla maailmassa tuntevat vetoa temppeleihin. Limassa Perussa tapasin temppelin sisäänkäynnin ulkopuolella erään isän ja kolme hänen tyttäristään. Näin valon heidän kasvoillaan. Kaksi tyttäristä olivat vakavasti vammaisia ja istuivat pyörätuoleissa. Samalla kun kolmas tytär auttoi siskojaan, hän selitti, että kotona oli vielä kaksi muuta siskoa. Hekin olivat pyörätuoleissa. He eivät pystyneet tekemään 14 tuntia kestävää matkaa temppeliin. Temppeli merkitsee niin paljon tälle isälle ja hänen tyttärilleen, että he neljä olivat tulleet sinä päivänä temppeliin – kaksi vain seuraamaan sitä yhtä, joka pystyi menemään kastettavaksi kuolleiden puolesta ja osallistumaan siihen pyhään toimitukseen. Nefin tavoin he iloitsevat Herran liitoista.5
Eräs naimaton nainen, jonka tunnen, arvostaa viikoittaista sakramenttitoimitusta ja sen pyhää lupausta siitä, että Herran Henki olisi aina hänen kanssansa.6 Tuo jatkuva kumppanuus on lupaus, joka pehmentää hänen tuntemaansa yksinäisyyttä. Se antaa hänelle voimaa syventyä lahjojensa kehittämiseen ja halun palvella Herraa. Hän on saanut suurta iloa rakastaessaan kaikkia niitä lapsia, joita hänen elämässään on, ja kun hän etsii seesteistä rauhaa, hänet löytää temppelistä.
Viimeiseksi, eräs iäkäs nainen, joka on jo yli 90-vuotias, on nähnyt, kun hänen lapsensa ja lastensa lapset ovat varttuneet ja kun hänen lastenlastensa lapsia on syntynyt maailmaan. Aivan kuten monilla meistä, hänenkin elämänsä on ollut täynnä surua, ahdinkoja ja käsittämätöntä iloa. Hän myöntää, että jos hän kirjoittaisi elämänsä tarinaa uudelleen, hän ei haluaisi sisällyttää siihen joitakin lukuja, joita siihen on nyt kirjoitettu. Kuitenkin hän sanoo hymyillen: ”Minun täytyy vain elää vielä vähän pidempään, jotta näen, mitä tästä kaikesta kehkeytyy!” Hän pitää edelleen kiinni polun varrella solmituista liitoista.
Nefi on opettanut:
”Kun olette päässeet tälle kaidalle ja kapealle polulle, minä kysyn, onko kaikki tehty? Katso, minä sanon teille: Ei. – –
Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.”7
Meistä jokainen on sillä polulla. Lauloimme tänä iltana valossa kulkemisesta. Yksilöinä me olemme vahvoja. Yhdessä Jumalan kanssa meitä ei pysäytä mikään.
Herra sanoi Emma Smithille: ”Ylennä sydämesi ja riemuitse ja pysy liitoissa, jotka olet tehnyt.”8
Me tosiaan riemuitsemme siitä, että kun pidämme liittomme, me voimme tuntea taivaallisen Isämme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen rakkauden. Todistan, että He elävät. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.