2014
John S. Tanner
Toukokuu 2014


John S. Tanner

ensimmäinen neuvonantaja pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa

John S. Tanner

Lapsuudestaan lähtien John Sears Tanner on löytänyt iloa oppimisesta.

Se innostus on ulottunut hänen koulutukseensa, uraansa ja niihin moniin tilaisuuksiin, joita hänellä on ollut opettaa evankeliumia: ensin lähetyssaarnaajana Brasilian eteläisellä lähetyskentällä ja sitten piispana, vaarnanjohtajana, korkean neuvoston jäsenenä, Evankeliumin oppi -luokan opettajana, São Paulon eteläisen lähetyskentän johtajana Brasiliassa (joka tehtävä päättyy tänä kesänä) ja nyt ensimmäisenä neuvonantajana pyhäkoulun ylimmässä johtokunnassa.

”Kun [opetetaan] oikein, Pyhä Henki on läsnä ja osallistuja voi tuntea oppimisen intoa. Tuntuu aivan kuin olisi pyhällä maalla”, lähetysjohtaja Tanner sanoo.

Lähetysjohtaja Tanner syntyi Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 27. heinäkuuta 1950 William Coats Tanner jr:n ja Athelia Sears Tannerin perheeseen, ja hän varttui South Pasadenassa Kaliforniassa viidentenä lapsena 13 lapsen perheessä. Hänen vanhempansa loivat kotiin hyvin opetuksellisen ympäristön, johon sisältyi vahva evankeliumin ydin. ”En muista oppineeni kirkossa mitään sellaista, mitä en olisi jo oppinut kotona”, hän sanoo. Hänessä myös kasvoi rakkaus kirjallisuuteen, ja hän vaali sitä suorittaessaan englannin kielen tutkinnon Brigham Youngin yliopistossa ja tohtorintutkinnon englannin kielessä Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.

Opiskellessaan BYU:ssa hän tapasi Susan Winderin. Heistä kahdesta tuli ensin erittäin hyviä ystäviä, ja myöhemmin he rakastuivat toisiinsa. He solmivat avioliiton Suolajärven temppelissä vuonna 1974. Yhdessä he ovat kasvattaneet viisi lasta.

Lähetysjohtaja Tanner aloitti akateemisen uransa apulaisprofessorina Floridan osavaltiollisessa yliopistossa. Vuonna 1982 hän siirtyi BYU:hun. Siellä hän on työskennellyt aina siitä lähtien englannin kielen apulaisprofessorina, yliassistenttina ja professorina sekä osaston puheenjohtajana ja yliopiston vararehtorina.

Hän kertoo, että tärkein osa evankeliumin opettamista muodostuu siitä, mitä hän on oppinut varhain urallaan: opetus ei saa pohjautua pelkoon tai kunnianhimoon vaan rakkauteen – lähimmäisenrakkauteen, Kristuksen puhtaaseen rakkauteen.