Jatkakaa ponnisteluja
Me kaikki voimme olla johdonmukaisemmin mukana lähetystyössä korvaamalla pelkomme todellisella uskolla.
Tämän vuoden syyskuussa tulee kuluneeksi kuusikymmentäneljä vuotta siitä, kun palasin kotiin lähetystyöstäni Englannista. Kolme päivää paluuni jälkeen osallistuin Utahin yliopiston tervetuliaistansseihin erään ystäväni kanssa. Hän kertoi minulle eräästä kauniista toisen vuoden opiskelijasta nimeltä Barbara Bowen, joka minun pitäisi hänen mielestään tavata. Hän toi Barbaran luokseni ja esitteli meidät, ja me aloimme tanssia.
Valitettavasti ne olivat ”parinvaihtotanssit”, eli niissä sai tanssia tytön kanssa vain niin pitkään kunnes joku toinen nuorukainen taputti olalle, minkä jälkeen tanssia sai jatkaa se toinen nuorukainen. Barbara oli vilkas ja suosittu, joten sain tanssia hänen kanssaan alle minuutin, ennen kuin toinen nuori mies taputti minua olalle.
Sehän ei taas minulle sopinut. Koska olin lähetystyössäni oppinut, miten tärkeää ponnistelujen jatkaminen on, pyysin Barbaran puhelinnumeron ja soitin hänelle heti seuraavana päivänä ja pyysin häntä ulos. Hänellä oli kuitenkin kouluun liittyviä kiireitä ja ystävien kanssa sovittuja tapaamisia. Onneksi olin lähetystyössä oppinut olemaan sinnikäs jopa lannistumisen uhatessa, ja lopulta onnistuin sopimaan treffit. Ja ne treffit johtivat seuraaviin. Jollakin tavoin niiden treffien aikana onnistuin saamaan hänet vakuuttuneeksi siitä, että minä olin ainoa tosi ja elävä kotiin palannut lähetyssaarnaaja – ainakin hänen kohdallaan. Nyt 64 vuotta myöhemmin meillä on seitsemän lasta ja monia lastenlapsia ja lastenlasten lapsia, jotka ovat todisteena siitä merkittävästä totuudesta, että olipa sanoma miten hyvä tahansa, niin sitä ei ehkä pääse esittämään ilman että jatkaa ponnisteluja johdonmukaisesti ja sinnikkäästi.
Tämä saattaa olla syynä siihen, miksi olen tuntenut selkeästi, että minun tulee tänään jatkaa kahden aiemman yleiskonferenssipuheeni pohjalta.
Lokakuun 2011 konferenssissa kehotin meitä muistamaan nämä Herran tärkeät sanat: ”Sillä näin kirkkoani on kutsuttava viimeisinä aikoina, nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi.”1
Näillä sanoilla Herra tekee selväksi, ettei tämä ole pelkästään virallinen nimi vaan myös se nimi, jolla Hänen kirkkoaan on kutsuttava. Ottaen huomioon Hänen selkeän julistuksensa meidän ei pitäisi käyttää kirkosta mitään muuta nimitystä, kuten ”mormonikirkko” tai ”MAP-kirkko”.
Nimitystä mormoni voi asianmukaisella tavalla käyttää joissakin asiayhteyksissä viitattaessa kirkon jäseniin kuten mormonipioneereihin tai instituutioihin kuten Mormonien tabernaakkelikuoroon. Kirkon jäsenet tunnetaan laajalti nimityksellä mormonit, ja ollessamme tekemisissä kirkkoomme kuulumattomien kanssa voimme sopivalla tavalla viitata itseemme käyttämällä nimitystä mormoni, kunhan käytämme samassa yhteydessä kirkosta sen koko nimeä.
Jos jäsenet oppivat käyttämään kirkon oikeaa nimeä sanan mormoni rinnalla, se tähdentää sitä, että me olemme kristittyjä, Vapahtajan kirkon jäseniä.
Veljet ja sisaret, jatkakaamme ponnistelujamme ja omaksukaamme tapa tehdä aina selväksi, että me kuulumme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon.
Toinen sanoma, jonka pohjalta tunnen tarvetta jatkaa, esitettiin vastikään viime yleiskonferenssissa, kun kannustin jäseniä rukoilemaan, että heidät johdatettaisiin ainakin yhden sellaisen henkilön luo, jolle he voisivat ennen joulua esittää kutsun tutustua palautettuun evankeliumiin. Monet kirkon jäsenet ovat kertoneet minulle erityisistä kokemuksista, joita he ovat saaneet pyydettyään Herralta lähetystyömahdollisuuksia.
Esimerkiksi eräs kotiin palannut lähetyssaarnaaja rukoili nimenomaan sitä, että hänet johdatettaisiin ”sen yhden henkilön” luo, jota hän voisi auttaa. Hänen mieleensä tuli erään entisen opiskelutoverin nimi. Hän otti tähän nuoreen naiseen yhteyttä Facebookissa ja sai tietää, että tämä oli rukoillut tarkoitusta ja merkitystä elämäänsä. Hän jatkoi yhteydenpitoa juuri sinä aikana, kun nuori nainen etsi totuutta, ja joulukuussa tämä kastettiin.
Minulle on kerrottu monista samanlaisista kutsuista, mutta vain harvat ihmiset ovat jatkaneet ponnisteluja kuten tämä veli teki.
Uskon vahvasti ponnistelujen jatkamisen periaatteeseen. Kuten lähetyssaarnaajien oppaassa Saarnatkaa minun evankeliumiani sanotaan: ”Sitoutumisen pyytäminen ilman seurantaa on kuin lähtisi matkalle mutta jättäisi sen kesken tai ostaisi lipun konserttiin mutta ei menisi sinne. Sitoumus on sisällyksetön, ellei sitä seuraa toiminta.”2
Oppaassa Saarnatkaa minun evankeliumiani opetetaan jokaiselle paitsi sitä, kuinka kutsutaan, myös sitä, kuinka jatketaan ponnisteluja kutsun esittämisen jälkeen. Lähetystyön tarkoitus on määritelty seuraavasti: ”Kutsua muita tulemaan Kristuksen luokse auttamalla heitä ottamaan vastaan palautettu evankeliumi uskomalla Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa, tekemällä parannus, ottamalla vastaan kaste ja Pyhän Hengen lahja ja kestämällä loppuun asti.”3
Kutsuminen epäilemättä kuuluu prosessiin. Mutta huomatkaa, että lähetystyöhön kuuluu jäsenten osalta paljon muutakin kuin vain sitä, että he kutsuvat ihmisiä kuuntelemaan lähetyssaarnaajia. Siihen sisältyy myös sitä, että he jatkavat lähetyssaarnaajien kanssa ponnisteluja uskon vahvistamiseksi, parannukseen motivoimiseksi sekä liittojen tekemiseen ja loppuun asti kestämiseen valmistamiseksi.
Tätä ponnistelujen jatkamisen periaatetta havainnollistetaan Apostolien teoissa:
”Pietari ja Johannes menivät temppeliin. – –
Silloin sinne kannettiin miestä, joka oli ollut rampa syntymästään saakka. Hänet pantiin joka päivä temppelin niin sanotulle Kauniilleportille, jotta hän voisi kerjätä temppeliin meneviltä.
Kun mies näki Pietarin ja Johanneksen menossa temppeliin, hän pyysi heiltä almua.
Pietari loi katseensa häneen, samoin Johannes, ja Pietari sanoi: ’Katso meihin.’
Mies katsoi tarkkaavasti odottaen saavansa heiltä jotakin.
Mutta Pietari sanoi: ’Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele.’”
Se on voimallinen kutsu Herran palvelijalta, eikö olekin? Mutta Pietari ei jättänyt asiaa siihen. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan meille seuraavaksi, että ”hän tarttui miestä oikeasta kädestä ja auttoi hänet ylös, ja siinä samassa mies sai voimaa jalkoihinsa ja nilkkoihinsa.
Hän hypähti pystyyn, seisoi jalkojensa varassa ja käveli, ja hän tuli heidän kanssaan temppeliin, hyppeli kulkiessaan ja ylisti Jumalaa.”4
Toisin sanoen Pietari ei pelkästään käyttänyt pappeuden valtuuttaan ja kutsunut miestä nousemaan ylös ja kävelemään. Hän jatkoi kutsunsa jälkeen ponnisteluja auttamalla miestä, tarttumalla häntä oikeasta kädestä ja auttamalla hänet ylös sekä sitten kulkemalla hänen kanssaan temppeliin.
Pietarin esimerkin hengessä saanen ehdottaa, että me kaikki voimme olla johdonmukaisemmin mukana lähetystyössä korvaamalla pelkomme todellisella uskolla, kutsumalla jonkun ainakin kerran vuosineljänneksen aikana – eli neljä kertaa vuodessa – kokoaikaisten lähetyssaarnaajien opetettavaksi. He ovat valmiita opettamaan Hengen avulla saaden vilpitöntä ja harrasta innoitusta Herralta. Yhdessä me voimme jatkaa ponnisteluja kutsujen esittämisen jälkeen tarttumalla muita kädestä, auttamalla heidät ylös ja kulkemalla heidän kanssaan heidän hengellisellä matkallaan.
Auttaakseni teitä tässä prosessissa kutsun kaikkia jäseniä – riippumatta tämänhetkisestä tehtävästänne tai aktiivisuutenne tasosta kirkossa – hankkimaan oman Saarnatkaa minun evankeliumiani -oppaan. Sen voi hankkia jakelukeskuksista ja myös verkosta. Verkkoversiota voi lukea ja sen voi ladata maksutta. Se on opas lähetystyötä varten – mikä tarkoittaa, että se on opas meille kaikille. Lukekaa sitä, tutkikaa sitä ja sitten toteuttakaa oppimaanne käytännössä, jotta voitte paremmin ymmärtää, kuinka voi tuoda sieluja Kristuksen luokse kutsumalla ja jatkamalla ponnisteluja. Kuten presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Nyt on aika jäsenten ja lähetyssaarnaajien liittyä yhteen, toimia yhdessä, tehdä työtä Herran viinitarhassa tuodaksemme sieluja Hänen luokseen.”5
Jeesus Kristus opetti opetuslapsilleen:
”Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän.
Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.”6
Herra on vastannut siihen rukoukseen meidän aikanamme antamalla suurimman määrän kokoaikaisia lähetyssaarnaajia maailman historiassa. Tämän uskollisten työntekijöiden uuden aallon myötä Herra on antanut meille uuden tilaisuuden auttaa Häntä tässä suurenmoisessa sielujen sadonkorjuussa.
On käytännön tapoja, joilla jäsenet voivat auttaa ja tukea erinomaisia lähetyssaarnaajiamme. Esimerkiksi voitte kertoa lähetyssaarnaajille, että tutkitte Saarnatkaa minun evankeliumiani -opasta, ja pyytää heitä näyttämään teille, mitä he ovat oppineet tutkiessaan sitä itse. Kun kerrotte näitä asioita toisillenne, jäsenten ja kokoaikaisten lähetyssaarnaajien välinen luottamus kasvaa varmasti, aivan kuten Herra on käskenyt:
”Vaan jotta jokainen ihminen puhuisi Jumalan, Herran, nimittäin maailman Vapahtajan, nimessä.”7
Ja ”katso, minä lähetin teidät maailmaan todistamaan ja varoittamaan kansaa, ja jokaisen, jota on varoitettu, kuuluu varoittaa lähimmäistään”8.
Veljet ja sisaret, osaatteko kuvitella, mikä vaikutus sillä olisi, jos sukulaiset ja ystävät kertoisivat kirjeissään ja sähköpostiviesteissään kokoaikaisille lähetyssaarnaajilleen, mitä asioita he ovat oppineet tutkiessaan itsekseen Saarnatkaa minun evankeliumiani -opasta? Pystyttekö näkemään mielessänne ne siunaukset, joita tulee perheiden osaksi, kun he tietävät ja ymmärtävät paremmin, mitä heidän poikansa ja tyttärensä opiskelevat ja opettavat lähetystyössään? Pystyttekö edes jossakin määrin käsittämään, miten tavattomasta sovittavan armon vuodatuksesta me pääsemme osallisiksi kukin erikseen ja kaikki yhdessä sen mukaisesti, mitä Vapahtaja on luvannut kaikille niille, jotka todistavat kutsuessaan sieluja tulemaan Hänen luoksensa – ja sitten jatkavat ponnisteluja tämän kutsumisen jälkeen?
”Te olette – – siunattuja”, Herra sanoi profeetta Joseph Smithin välityksellä, ”sillä todistus, jonka te olette esittäneet, on kirjoitettu muistiin taivaassa enkelien nähtäväksi; ja he riemuitsevat teistä, ja teidän syntinne on annettu teille anteeksi.”9
”Sillä minä annan teille teidän syntinne anteeksi tällä käskyllä – että te pysytte lujina – –, todistatte koko maailmalle niistä asioista, joita teille on ilmoitettu.”10
Jos jatkamme ponnisteluja, Herra ei jätä meitä pulaan. Olen nähnyt sitä sanoin kuvaamatonta iloa, joka liittyy todistamisesta kumpuavaan kutsumiseen ja sen jälkeen tapahtuvaan uskolliseen ponnistelujen jatkamiseen kirkon jäsenten keskuudessa kaikkialla maailmassa. Ollessani hiljattain Argentiinassa kannustin jäseniä kutsumaan jonkun kirkkoon ennen tätä yleiskonferenssia. Eräs kahdeksanvuotias nimeltä Joshua kuunteli ja kutsui parhaan ystävänsä ja ystävänsä perheen seurakunnan avoimien ovien tilaisuuteen Buenos Airesissa. Saanen lukea kirjeestä, jonka juuri sain ja jossa selostetaan Joshuan kutsua ja hänen uskollista ponnistelujen jatkamistaan:
”Aina muutaman minuutin välein [Joshua] juoksi ulos portille katsomaan, olivatko he tulossa. Hän sanoi tietävänsä, että he kyllä [tulisivat].
Ilta eteni, eikä Joshuan ystävä tullut, mutta Joshua ei luopunut toivosta. Uskollisesti hän kävi pääportilla tarkistamassa aina muutaman minuutin välein. Oli aika aloittaa loppusiivous, kun Joshua alkoi hypellä ja kiljahdella: ’He ovat täällä! He ovat täällä!’ Menin katsomaan ja näin, miten koko perhe lähestyi kirkkorakennusta. Joshua juoksi tervehtimään heitä ja halasi ystäväänsä. He tulivat kaikki sisään ja näyttivät pitävän avoimien ovien tilaisuudesta hyvin paljon. He ottivat joitakin esitteitä ja viettivät paljon aikaa tutustuen muutamiin uusiin ystäviin. Oli suurenmoista nähdä tämän pienen pojan usko ja tietää, että myös Alkeisyhdistyksen lapset voivat olla lähetyssaarnaajia.”11
Minun todistukseni on, että kun työskentelemme yhdessä ja etsimme sen yhden, kun kutsumme ja jatkamme ponnisteluja osoittaen uskoa ja luottamusta, niin Herra on meille suopea ja sadattuhannet Jumalan lapset löytävät tarkoituksen ja rauhan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa. Siunatkoon Herra meitä kaikkia pyrkimyksissämme jouduttaa pelastuksen työtä. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.