Pelastuksen työ ennen ja nyt
Vanhin L. Whitney Clayton
seitsemänkymmenen koorumien johtokunnasta
Pelastuksen työn viisi tehtäväaluetta eivät ole uutta tälle taloudenhoitokaudelle. Niitä opetettiin ja toteutettiin Mormonin kirjan aikoina.
Puhuessaan myöhemmistä ajoista ja ilmoitetusta totuudesta, jota silloin virtaisi maailmaan, Nefi profetoi, että ihmiset ”tulevat tuntemaan Lunastajansa ja hänen oppinsa kohta kohdalta tietääkseen, kuinka tulla hänen luoksensa ja pelastua” (1. Nefi 15:14; ks. myös Moos. 7:62). Nefin profetian mukaisesti kirkko pyrkii tänä aikana auttamaan ihmisiä kautta maailman saamaan tietoa Vapahtajan opista ja rakentamaan elämänsä sen varaan, jotta he voivat tulla Hänen luokseen ja kulkea pelastukseen johtavaa tietä.
Elävät profeetat ja apostolit opettavat meille, että ”Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä lähetetään maailmaan ’tekemään työtä hänen viinitarhassaan ihmissielujen pelastamiseksi’ (OL 138:56). Tähän pelastuksen työhön kuuluu jäsenlähetystyö, käännynnäisten aktiivisena pitäminen, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointi, temppeli- ja sukututkimustyö sekä evankeliumin opettaminen.”1
Mormonin kirja osoittaa, että kirkon jäsenet myös muinaisina aikoina tähdensivät lähetystyötä, käännynnäisten aktiivisena pitämistä, vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointia, temppeli- ja sukututkimustyötä sekä evankeliumin opettamista. Se tosiasia, että nämä keskeiset jäsenten tehtävät pysyvät muuttumattomina halki taloudenhoitokausien, on voimallinen ja vahvistava todiste siitä, että Jumala on muuttumaton ja että Hän rakastaa kaikkia lapsiaan, milloin ja missä he sitten ovatkin eläneet.
Lähetystyö
Mormonin kirjassa opetetaan selkeästi oppia, joka on lähetystyön perusta. Esimerkiksi Nefi kirjoitti, että ”jos te seuraatte Poikaa täysin vilpittömin sydämin osoittamatta mitään tekopyhyyttä ja petollisuutta Jumalan edessä, vaan vakain aikein, tehden parannuksen synneistänne, todistaen Isälle, että olette halukkaita ottamaan Kristuksen nimen päällenne kasteen kautta – eli seuraamalla Herraanne ja Vapahtajaanne alas veteen hänen sanansa mukaisesti, katso, silloin te saatte Pyhän Hengen; eli silloin tulee tulen ja Pyhän Hengen kaste” (2. Nefi 31:13; ks. myös 3. Nefi 11:31–40; 27:13–22).
Ei siis ole mikään yllätys, että Mormonin kirjassa on sykähdyttäviä kertomuksia lähetystyöstä. Esimerkiksi jokainen Moosian pojista kieltäytyi ottamasta vastaan nefiläisten kuninkaana palvelemisen mukanaan tuomia tehtäviä ja lähti sen sijaan Nefin maahan saarnaamaan evankeliumia lamanilaisille, jotka olivat nefiläisten katkeria vihollisia. Heidän lähetystyönsä kesti noin 14 vuotta, ja tuhannet liittyivät käännynnäisinä kirkkoon. (Ks. Moosia 28; Alma 17–27.)
Noudattaen Mormonin kirjan esimerkkiä lähetystyöstä kirkko tekee nykyään lähetystyötä ennennäkemättömin ponnisteluin.
Käännynnäisten aktiivisena pitäminen
Nefi kirjoitti myös, että uusia jäseniä kannustettiin pysymään aktiivisina evankeliumissa, jotta he voisivat saada iankaikkisen elämän:
”Kun olette päässeet tälle kaidalle ja kapealle polulle, minä kysyn, onko kaikki tehty? Katso, minä sanon teille: Ei; sillä te olette päässeet tähän saakka vain Kristuksen sanan avulla, järkkymättömän uskon avulla häneen, turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan.
Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.” (2. Nefi 31:19–20.)
Kirkon johtajat Mormonin kirjan aikoina ryhtyivät tiettyihin toimenpiteisiin auttaakseen uusia jäseniä pysymään kaidalla ja kapealla polulla. Nähtyään meidän aikamme ja tietäen, että meillä olisi samankaltaisia haasteita (ks. Morm. 8:35), Moroni sisällytti kirjoituksiinsa joitakin niistä tavoista, joilla uusia jäseniä autettiin pysymään uskollisina liitoilleen:
”Ja kun heidät oli päästetty kasteelle ja Pyhän Hengen voima oli vaikuttanut heihin ja puhdistanut heidät, heidät luettiin Kristuksen kirkon kansaan; ja heidän nimensä merkittiin muistiin, jotta heitä muistettaisiin ja ravittaisiin Jumalan hyvällä sanalla, heidän pitämisekseen oikealla tiellä, heidän pitämisekseen alati valppaina rukoilemaan, luottaen yksin Kristuksen ansioihin, joka oli heidän uskonsa perustaja ja täydelliseksi tekijä.
Ja seurakunta kokoontui usein yhteen paastoamaan ja rukoilemaan ja puhumaan keskenään sielujensa parhaasta.” (Moroni 6:4–5.)
Nykyajan kirkko noudattaa Mormonin kirjan mallia käännynnäisten aktiivisena pitämisestä seurakuntaneuvostoissaan, pappeuskoorumeissaan ja muissa järjestöissä.2
Vähemmän aktiivisten jäsenten aktivoiminen
Palvelutyönsä lähestyessä loppuaan Alma tunsi suurta ahdistusta erään soramilaisiksi itseään kutsuvan, kirkosta luopuneen ryhmän hengellisestä hyvinvoinnista. Mormonin kirjassa kerrotaan, että ”hänen sydämensä alkoi jälleen surra kansan pahuuden tähden.
Sillä Almalle aiheutti suurta murhetta tietää pahuudesta kansansa keskuudessa; sen tähden hänen sydämensä oli tavattoman murheellinen siksi, että soramilaiset olivat eronneet nefiläisistä.” (Alma 31:1–2.)
Alma organisoi hankkeen soramilaisten takaisin tuomiseksi. Hän valitsi uskollisia tovereita ja rukoili itsensä ja työtovereidensa puolesta pyytäen, että Jumala lohduttaisi heidän sielujaan Kristuksessa, antaisi heille voimaa kestää ne ahdingot, joita heidän työnsä toisi tullessaan, ja soisi heille menestystä soramilaisten tuomisessa jälleen Isän luokse Kristuksessa (ks. Alma 31:32–34). Sitten hän antoi tovereilleen pappeuden siunauksen, ja he aloittivat työnsä (ks. Alma 31:36).
Palvellessaan henkilökohtaisesti Runsaudenmaassa olevan kansan keskuudessa ylösnoussut Herra opetti valittuja opetuslapsiaan pyrkimään jatkuvasti pelastamaan niitä, jotka olivat harhautuneet pois kaidalta ja kapealta polulta. Hän sanoi: ”Sellaisia teidän tulee edelleen palvella; sillä kukaties he vielä palaavat ja tekevät parannuksen ja tulevat minun luokseni täysin vilpittömin sydämin, ja minä parannan heidät; ja te olette keinona pelastuksen tuomisessa heille” (3. Nefi 18:32).
Nykyajan kirkon pyrkimykset sytyttää uudelleen usko vähemmän aktiivisten jäsenten sydämessä kuvastavat Mormonin kirjaan tallennettuja Vapahtajan ja profeettojen opetuksia.
Temppeli- ja sukututkimustyö
Erottauduttuaan lamanilaisista nefiläiset rakensivat temppelin. Nefi kirjoitti: ”Ja minä, Nefi, rakensin temppelin; ja minä rakensin sen Salomon temppelin tapaan, paitsi että sitä ei rakennettu niin monista kalleuksista, sillä niitä ei ollut maasta saatavissa; sen vuoksi sitä ei voitu rakentaa Salomon temppelin kaltaiseksi. Mutta rakennustapa oli samanlainen kuin Salomon temppelin, ja se oli tavattoman hienoa tekoa.” (2. Nefi 5:16.)
Mormonin kirjassa kerrotaan, että myös Jaakob, kuningas Benjamin, Alma ja Amulek opettivat kaikki temppelissä (ks. MK Jaak. 1:17; Moosia 1:18; Alma 16:13). Alman ja Helamanin kirjoissa on viittauksia moniin temppeleihin kansan keskuudessa (ks. Alma 16:13; Hel. 3:9).
Vapahtaja valitsi Runsaudenmaassa olevan temppelin paikaksi, jossa Hän ilmestyi henkiin jääneille nefiläisille ja lamanilaisille ylösnousemuksensa jälkeen (ks. 3. Nefi 11:1). Hän varmisti myös, että ihmisille opetettiin sukututkimustyön perustana olevaa oppia. Hän lainasi Malakian opetusta Elian ilmestymisestä myöhempinä aikoina sanoen:
”Katso, ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian;
ja hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen, etten minä tulisi ja löisi maata kirouksella” (3. Nefi 25:5–6).
Mormonin kirjassa on paljon viittauksia sukuhistorian pitämiseen. Lehi lähetti poikansa takaisin Jerusalemiin hakemaan pronssilevyt, jotka sisälsivät juutalaisten aikakirjan sekä hänen esi-isiensä sukuluettelon (ks. 1. Nefi 3:3). Eterin kirjassa esitetään toisiaan seuraavien hallitsijoiden nimet ja tarpeen vaatiessa heidän sisarustensa ja lastensa nimet, mikä osoittaa, että kansan keskuudessa pidettiin kattavia aikakirjoja suvun historiasta.
Kirkon maailmanlaajuiset temppeli- ja sukututkimushankkeet ovat yhdenmukaisia Mormonin kirjan opetusten kanssa.
Evankeliumin opettaminen
Jeesuksen Kristuksen evankeliumia opetetaan läpi Mormonin kirjan. Ehkäpä seuraavat Nefin sanat tavoittavat tuon uskollisen opettamisen ja sen pyhän tarkoituksen hengen: ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa” (2. Nefi 25:26).
Monet Mormonin kirjan suurista opetuksista ovat vanhempien opetuksia lapsilleen. Ajatelkaa sitä, kuinka Lehi opetti Jaakobille, että ”kaikessa on vastakohtaisuutta” (2. Nefi 2:11), tai kuinka Alma opetti Koriantonille, että ”jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea” (Alma 41:10), tai kuinka nuorten sotilaiden äidit ”olivat opettaneet heille, että jos he eivät epäilleet, Jumala pelastaisi heidät” (Alma 56:47).
Pelastuksen työn viisi tehtäväaluetta eivät ole uutta maailmalle tällä viimeisellä taloudenhoitokaudella. Niitä opetettiin ja toteutettiin Mormonin kirjan aikoina, ja ne ovat aina kuuluneet kohta kohdalta Kristuksen oppiin (ks. 1. Nefi 15:14).
Kuvitus Dan Burr