Palautetusta evankeliumista kertominen

Vanhin Dallin H. Oaks

kahdentoista apostolin koorumista

Se, mitä me kutsumme ”jäsenlähetystyöksi”, ei ole ohjelma vaan rakkautta osoittava asenne ja pyrkimys auttaa lähellämme olevia.

I

Maanpäällisen palvelutyönsä lähestyessä loppuaan Vapahtajamme Jeesus Kristus antoi opetuslapsilleen käskyt: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” (Matt. 28:19) ja ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” (Mark. 16:15). Nämä käskyt kertoa evankeliumista jokaiselle koskevat kaikkia kristittyjä. Monet sanovat tätä ”suureksi lähetyskäskyksi”.

Kuten vanhin Neil L. Andersen kuvaili aamukokouksessa, myöhempien aikojen pyhät ovat varmastikin niiden joukossa, jotka ovat sitoutuneimpia tähän suureen vastuuseen. Meidän tuleekin olla, koska me tiedämme, että Jumala rakastaa kaikkia lapsiaan ja että näinä viimeisinä päivinä Hän on palauttanut lisää keskeisen tärkeää tietoa ja voimaa siunatakseen heitä kaikkia. Vapahtaja on opettanut meitä rakastamaan kaikkia veljinämme ja sisarinamme, ja me kunnioitamme tuota opetusta viemällä todistuksen ja sanoman palautetusta evankeliumista ”kaikkien kansakuntien, sukujen, kielten ja kansojen keskuuteen” (OL 112:1). Tämä on keskeinen osa sitä, mitä merkitsee olla myöhempien aikojen pyhä. Me pidämme tätä iloisena etuoikeutena. Mikä voisikaan tuottaa suurempaa iloa kuin kertoa iankaikkisuuden totuuksista Jumalan lapsille?

Nykyään meillä on evankeliumista kertomiseen monia sellaisia resursseja, joita aiemmilla sukupolvilla ei ollut käytettävissään. Meillä on televisio, internet ja sosiaalisen median kanavat. Meillä on monia arvokkaita viestejä ja sanomia, joilla tutustuttaa muita palautettuun evankeliumiin. Kirkollamme on huomattava asema monissa kansakunnissa. Meillä on huomattavasti aiempaa enemmän lähetyssaarnaajia. Mutta käytämmekö me kaikkia näitä resursseja mahdollisimman tehokkaasti? Uskon, että useimmat meistä sanoisivat ei. Me haluamme olla tehokkaampia täyttäessämme Jumalalta saamaamme vastuuta julistaa palautettua evankeliumia koko maailmalle.

Evankeliumista kertomiseen on monia hyviä ideoita, jotka toimivat yksittäisissä vaarnoissa tai maissa. Mutta koska olemme maailmanlaajuinen kirkko, haluaisin puhua ideoista, jotka ovat käyttökelpoisia kaikkialla, uusimmista yksiköistä vakiintuneimpiin, kulttuureista, joissa nyt ollaan vastaanottavaisia Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, kulttuureihin ja kansakuntiin, jotka ovat yhä vihamielisempiä uskontoa kohtaan. Haluan puhua ideoista, joita te voitte hyödyntää niiden kohdalla, jotka ovat sitoutuneita uskossaan Jeesukseen Kristukseen, kuin myös niiden kohdalla, jotka eivät ole koskaan kuulleet Hänen nimeään; niiden kohdalla, jotka ovat tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä, kuin myös niiden kohdalla, jotka kovasti pyrkivät kehittymään.

Mitä sellaista voin sanoa, mikä auttaa teitä kertomaan evankeliumista, ovatpa olosuhteenne millaiset tahansa? Me tarvitsemme jokaisen jäsenen apua, ja jokainen jäsen voi auttaa, koska viedessämme palautetun evankeliumin jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle, hoidettavana on monia tehtäviä.

Presidentti Monson kannustaa jäseniä ja lähetyssaarnaajia työskentelemään yhdessä

Me kaikki tiedämme, että jäsenten osallistuminen lähetystyöhön on ratkaisevan tärkeää niin kääntymyksen kuin aktiivisena pysymisenkin saavuttamiseksi. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Nyt on aika jäsenten ja lähetyssaarnaajien liittyä yhteen – – [ja] tehdä työtä Herran viinitarhassa tuodaksemme sieluja Hänen luokseen. Hän on valmistanut meille keinot kertoa evankeliumista monin erilaisin tavoin, ja Hän auttaa meitä ponnisteluissamme, jos toimimme uskossa Hänen työnsä toteuttamiseksi.”¹

Palautetusta evankeliumista kertominen on elinikäinen kristillinen velvollisuutemme ja etuoikeutemme. Vanhin Quentin L. Cook muistuttaa meitä: ”Lähetystyö ei ole vain yksi 88:sta pianon koskettimesta, jota soitetaan silloin tällöin, vaan se on tärkeä duurisointu siinä mukaansatempaavassa sävelmässä, jota meidän pitää soittaa jatkuvasti koko elämämme ajan, jos aiomme pysyä sopusoinnussa sitoutumisessamme kristinuskoon ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin.”²

II

On kolme asiaa, joita kaikki jäsenet voivat tehdä kertoakseen evankeliumista, riippumatta siitä, millaisissa olosuhteissa he elävät ja tekevät työtä. Meidän kaikkien pitäisi tehdä näitä kaikkia.

Ensiksi me kaikki voimme rukoilla halua auttaa tässä keskeisen tärkeässä osassa pelastuksen työtä. Kaikki pyrkimykset alkavat halusta.

Toiseksi me voimme itse pitää käskyt. Uskolliset, kuuliaiset jäsenet ovat vakuuttavin todiste palautetun evankeliumin totuudesta ja arvosta. Vieläkin tärkeämpää on, että uskollisilla jäsenillä on aina Vapahtajan Henki kanssaan ohjaamassa heitä, kun he pyrkivät osallistumaan Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista kertomisen suureen työhön.

Kolmanneksi me voimme rukoilla innoitusta siihen, mitä me voimme tehdä yksilöllisissä olosuhteissamme kertoaksemme evankeliumista muille. Se on eri asia kuin rukoilla lähetyssaarnaajien puolesta tai rukoilla, mitä muut voivat tehdä. Meidän tulee rukoilla sitä, mitä me henkilökohtaisesti voimme tehdä. Kun rukoilemme, meidän tulee muistaa, että rukouksiin tämänkaltaisen innoituksen saamiseksi vastataan, jos niihin liittyy sitoumus – se, mitä pyhissä kirjoituksissa kutsutaan toimimiseksi ”vakain aikein” tai ”täysin vilpittömin sydämin”. Rukoilkaa sitoutuneina toimimaan saamanne innoituksen mukaan luvaten Herralle, että jos Hän innoittaa teitä puhumaan jonkun kanssa evankeliumista, niin te teette sen.

Me tarvitsemme Herran johdatusta, koska minä tahansa tiettynä hetkenä jotkut ovat valmiita kuulemaan palautetun evankeliumin täydentävistä totuuksista – ja jotkut eivät ole. Me emme saa koskaan ryhtyä arvioimaan, kuka on valmis ja kuka ei ole. Herra tuntee kaikkien lastensa sydämen, ja jos me rukoilemme innoitusta, Hän auttaa meitä löytämään ne ihmiset, joiden Hän tietää olevan ”valmiita kuulemaan sanaa” (Alma 32:6).

Herran apostolina kehotan jokaista jäsentä ja perhettä kirkossa rukoilemaan, että Herra auttaa heitä löytämään ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin sanoman. Vanhin M. Russell Ballard on antanut tämän tärkeän neuvon, johon minä yhdyn: ”Luottakaa Herraan. Hän on hyvä paimen. Hän tuntee lampaansa. – – Jos me emme osallistu, niin me kuljemme monien sellaisten ohi, jotka voisivat kuulla palautuksen sanoman. – – Periaatteet ovat varsin yksinkertaiset – rukoilla henkilökohtaisesti ja perheenne kanssa lähetystyötilaisuuksia.”³ Kun osoitamme uskoamme, näitä tilaisuuksia tulee ilman että ”[toimimme] väkinäisesti tai teennäisesti. Ne koituvat luonnollisena tuloksena rakkaudestamme veljiämme ja sisariamme kohtaan.”⁴

Tiedän, että tämä on totta. Lisään lupaukseni, että kun uskomme Herran apuun, meitä johdatetaan ja innoitetaan ja me koemme suurta iloa tässä iankaikkisesti tärkeässä rakkauden työssä. Me opimme ymmärtämään, että menestys evankeliumista kertomisessa on sitä, että kutsumme ihmisiä rakkaudesta ja aidosta aikeesta auttaa heitä, olipa heidän vastauksensa millainen tahansa.

III

Tässä on muita asioita, joita voimme tehdä kertoaksemme evankeliumista tehokkaasti:

Taksinkuljettaja Brasilian olympialaisissa

Meidän tulee muistaa, ”että ihmiset oppivat, kun he ovat valmiita oppimaan, eivät silloin kun me olemme valmiita opettamaan heitä”⁵. Se, mistä me olemme kiinnostuneita, kuten tärkeät opilliset lisäopetukset palautetussa kirkossa, ei yleensä ole sitä, mistä muut ovat kiinnostuneita. Muut haluavat tyypillisesti opin tuloksia, eivät oppia. Kun he huomaavat tai kokevat Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin vaikutuksia meidän elämässämme, he tuntevat Hengen ja alkavat kiinnostua opista. He saattavat myös olla kiinnostuneita, kun he alkavat tavoitella lisää onnea, läheisyyttä Jumalaan tai parempaa ymmärrystä elämän tarkoituksesta.⁶ Siksi meidän täytyy huolella ja rukoillen pyrkiä huomaamaan, kuinka selvittää muiden kiinnostusta oppia lisää. Se riippuu monista eri asioista, kuten toisen henkilön nykyisistä olosuhteista ja meidän suhteestamme häneen. Tämä on hyvä aihe keskusteltavaksi neuvostoissa, koorumeissa ja Apuyhdistyksissä.
Kun puhumme muille, meidän pitää muistaa, että kutsu oppia lisää Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen evankeliumistaan on parempi kuin kutsu oppia lisää meidän kirkostamme.⁷ Me haluamme, että ihmiset kääntyvät evankeliumiin. Se on Mormonin kirjan suuri tehtävä. Tunteet kirkkoamme kohtaan seuraavat kääntymystä Jeesukseen Kristukseen. Ne eivät edellä sitä. Monet, jotka suhtautuvat epäluuloisesti kirkkoihin, rakastavat silti Vapahtajaa. Asettakaa ensimmäiset asiat ensimmäisiksi.
Kun pyrimme tutustuttamaan ihmisiä palautettuun evankeliumiin, meidän tulee tehdä se tavoilla, jotka ovat aitoja ja osoittavat rakastavaa huolenpitoa yksilöä kohtaan. Näin tapahtuu, kun me pyrimme auttamaan muita ongelmissa, joita he ovat havainneet, tai kun me teemme heidän kanssaan työtä yhteiskunnallisissa palvelutoiminnoissa kuten autamme kärsiviä, huolehdimme köyhistä ja tarvitsevista tai kohennamme muiden elämänlaatua.
Pyrkimystemme kertoa evankeliumista tulee ulottua yli oman ystävä- ja tuttavapiirimme. Olympialaisten aikaan saimme kuulla Rio de Janeirossa asuvasta kirkkoomme kuuluvasta taksinkuljettajasta, jolla oli mukanaan Mormonin kirjoja seitsemällä eri kielellä ja joka antoi kirjan jokaiselle, joka otti sen vastaan. Hän kutsui itseään ”taksia ajavaksi lähetyssaarnaajaksi”. Hän sanoi: ”Rio de Janeiron kadut – – ovat [minun] lähetyskenttäni.”⁸

Clayton M. Christensen, jolla on vaikuttavia kokemuksia jäsenlähetyssaarnaajana, sanoo, että ”viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana emme ole huomanneet mitään yhteyttä läheisen ystävyyssuhteen ja sen välillä, kuinka todennäköisesti henkilö kiinnostuu kuulemaan evankeliumista lisää”⁹.
Seurakuntien piispakunnat voivat suunnitella erityisen sakramenttikokouksen, johon jäseniä kehotetaan tuomaan kiinnostuneita ihmisiä. Seurakuntien jäsenet ovat halukkaampia tuomaan tuttaviaan sellaiseen kokoukseen, koska he ovat vakuuttuneempia siitä, että kokouksen sisältö suunnitellaan hyvin herättämään kiinnostusta ja myös edustamaan kirkkoa hyvin.
On monia muita tilaisuuksia kertoa evankeliumista. Esimerkiksi juuri tänä kesänä sain onnellisen kirjeen eräältä uudelta jäseneltä, joka kuuli palautetusta evankeliumista, kun vanha luokkatoveri soitti hänelle kyselläkseen sairaudesta, joka hänellä oli. Tämä jäsen kirjoitti: ”Minua kiehtoi tapa, jolla hän otti minuun yhteyttä. Kun olin muutaman kuukauden saanut opetusta lähetyssaarnaajilta, minut kastettiin. Elämäni on tullut sen jälkeen paremmaksi.”¹⁰ Me kaikki tiedämme monia, joiden elämän palautettu evankeliumi tekisi paremmaksi. Lähestymmekö me heitä?
Nuorten jäsentemme kiinnostus sosiaaliseen mediaan ja asiantuntemus siinä antaa heille ainutlaatuisia tilaisuuksia herättää muissa kiinnostus evankeliumia kohtaan. Kuvaillessaan Vapahtajan ilmestymistä nefiläisille Mormon kirjoittaa: ”Hän opetti ja palveli – – lapsia – –, ja hän kirvoitti heidän kielensä, ja he puhuivat” (3. Nefi 26:14). Nykyään sanoisimme luultavasti, että Hän ”kirvoitti heidän [peukalonsa], ja he puhuivat”. Käyttäkää niitä, nuoret!

Evankeliumista kertomista tekstiviestein

Evankeliumista kertominen ei ole taakka vaan ilo. Se, mitä me kutsumme ”jäsenlähetystyöksi”, ei ole ohjelma vaan rakkautta osoittava asenne ja pyrkimys auttaa lähellämme olevia. Se on myös tilaisuus todistaa siitä, mitä me ajattelemme Vapahtajamme palautetusta evankeliumista. Vanhin Ballard onkin opettanut: ”Hyvin merkittävänä osoituksena meidän kääntymisestämme sekä siitä, mitä me ajattelemme evankeliumista elämässämme, on halukkuutemme kertoa siitä muille.”¹¹

Todistan Jeesuksesta Kristuksesta, joka on maailman valo ja elämä (ks. 3. Nefi 11:11). Hänen palautettu evankeliuminsa valaisee tietämme kuolevaisuudessa. Hänen sovituksensa antaa meille lupauksen elämästä kuoleman jälkeen ja voimasta jatkaa sinnikkäästi kohti kuolemattomuutta. Ja Hänen sovituksensa antaa meille tilaisuuden saada syntimme anteeksi ja tulla Jumalan suurenmoisen pelastussuunnitelman mukaisesti kelvollisiksi iankaikkiseen elämään, suurimpaan kaikista Jumalan lahjoista (ks. OL 14:7). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.