Jumalan todistaja

Vanhin Neil L. Andersen

kahdentoista apostolin koorumista

Ehdotan, että lakkaatte tuntemasta syyllisyyttä mistään niistä puutteista, joita teillä mielestänne on evankeliumin eteenpäin viemisessä. Sen sijaan rukoilkaa, että olisitte ”Jumalan todistajina”. Se motivoi paljon enemmän kuin syyllisyys.

Suuri osa tärkeästä Jumalan työstä on maailman silmissä näkymätöntä. Kuudes vuosisata ennen Kristusta toi esiin maineikkaita ajattelijoita kuten Konfutsen Kiinassa ja Buddhan itäisessä Intiassa, mutta Jumalan pappeuden voima oli Danielin päällä – profeetan, joka eli vankeudessa Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin valtakaudella.

Yöllä näkemästään unesta levottomana kuningas Nebukadnessar vaati, että hänen enteidenselittäjänsä ja noitansa kertoisivat hänelle, mitä hän oli uneksinut ja mitä uni tarkoitti. Tietenkään he eivät kyenneet kertomaan kuninkaalle, mitä tämä oli uneksinut, ja he esittivät vastalauseensa. ”Maan päällä ei ole ihmistä, joka voisi [tehdä sen, eikä yksikään kuningas pyytäisi sellaista].”¹ Kuningas Nebukadnessar oli raivoissaan, kun he eivät pystyneet siihen, ja julisti suuttuneena, että kaikki hänen neuvonantajansa surmattaisiin.

Daniel, joka oli yksi kuninkaan viisaista miehistä, rukoili, että ”Jumala olisi armollinen ja ilmaisisi tuon salaisuuden”².

Ihme tapahtui. Kuninkaan näkemän unen salaisuus ilmoitettiin Danielille.

Daniel vietiin kuninkaan eteen. ”Pystytkö sinä kertomaan ja selittämään minulle unen, jonka olen nähnyt?”

Daniel vastasi:

”[Sitä, mitä kuningas uneksi,] eivät viisaat, loitsupapit, enteidenselittäjät – – pysty hänelle kertomaan,

mutta taivaassa on Jumala, joka [voi ilmoittaa nämä asiat, ja] hän kertoo kuningas Nebukadnessarille, mitä tulevina aikoina on tapahtuva. – –

Taivaan Jumala”, Daniel sanoi, on ”pystyttävä valtakunnan, [vuoresta vierimään lähtevän kiven, josta tulee suuri vuori, joka täyttää koko maailman,] joka ei ikinä tuhoudu – –, [vaan] pysyy ikuisesti.

– – Uni”, Daniel sanoi, ”on tosi, ja sen selitys on oikea.”³

Kun kuninkaan uni oli nyt kerrottu ja selitetty, kuningas lausui voimakkaasti: ”Teidän jumalanne on jumalien jumala, kuninkaiden herra.”⁴

Jumalan ihmeellisen väliintulon ansiosta Daniel sai tietää tulevaisuuden profetian maan päälle palautettavasta Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, valtakunnasta, joka täyttäisi koko maailman ja ”joka ei ikinä tuhoudu – –, [vaan] pysyy ikuisesti”.

Kirkon jäsenten lukumäärä myöhempinä aikoina olisi suhteellisen pieni, kuten Nefi profetoi, mutta heitä olisi kaikkialla maan päällä, ja pappeuden voima ja toimitukset olisivat kaikkien niiden ulottuvilla, jotka haluavat niitä, täyttäen maan kuten Daniel ennusti.⁵

Vuonna 1831 profeetta Joseph Smith sai tämän ilmoituksen: ”Jumalan valtakunnan [ja Israelin maan neljältä ilmansuunnalta kokoamisen] avaimet on annettu ihmiselle maan päällä, ja sieltä evankeliumi vierii maan ääriin niin kuin vuoresta käden koskematta irronnut kivi vierii, kunnes se on täyttänyt koko maan.”⁶

Meidän yhteinen vastuumme

Israelin kokoaminen on ihme. Se on kuin valtava palapeli, jonka palat asetetaan kohdalleen ennen Vapahtajan toisen tulemisen loistavia tapahtumia. Aivan kuten me saattaisimme olla neuvottomia saadessamme suuren röykkiön palapelin paloja, varhaiset pyhät ovat varmasti kokeneet käskyn viedä palautettu evankeliumi kaikkeen maailmaan lähes mahdottomana tehtävänä. Mutta he alkoivat, yksi ihminen, yksi palapelin pala kerrallaan, etsiä reunapaloja, työskennellä saadakseen tämän jumalallisen työn puitteet oikeiksi. Vähän kerrallaan käsin koskematta irronnut kivi alkoi vieriä eteenpäin sadoista tuhansiksi, kymmeniksituhansiksi – ja nyt miljoonat liiton tehneet myöhempien aikojen pyhät jokaisessa kansakunnassa liittävät tämän ihmeellisen teon ja ihmeen palapelin paloja yhteen.

Jokainen meistä on tuon palapelin pala, ja jokainen meistä auttaa muiden välttämättömien palojen asettamisessa paikalleen. Te olette tärkeitä tässä suuressa työssä. Näkemyksemme siitä, mikä odottaa, on nyt selkeä. Me näemme, että tuo ihme etenee ja että Herran käsi ohjaa meitä, kun täytämme jäljellä olevia aukkokohtia. Sitten ”suuri Jehova on sanova, että työ on tehty”⁷, ja Hän palaa majesteettisuudessa ja kirkkaudessa.

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Nyt on aika jäsenten ja lähetyssaarnaajien liittyä yhteen, toimia yhdessä – – tuodaksemme sieluja Hänen luokseen. – – Hän auttaa meitä ponnisteluissamme, jos toimimme uskossa Hänen työnsä toteuttamiseksi.”⁸

Jumalan antama vastuu, joka oli kerran ensisijaisesti kokoaikaisten lähetyssaarnaajien harteilla, on nyt meidän kaikkien harteilla. Me kaikki haluamme kertoa palautetusta evankeliumista, ja olen kiitollinen siitä, että tuhansia kastetaan joka viikko. Mutta vaikka meitä on siunattu näin suuresti, niin meidän huolemme veljistämme ja sisaristamme ja meidän halumme olla otollisia Jumalalle tuovat pakottavan kiireen kertoa evankeliumista ja vahvistaa Jumalan valtakuntaa kaikkialla maailmassa.

Syyllisyyden rajat

Vaikka teillä onkin vahva halu kertoa evankeliumista, olette kenties vähemmän tyytyväisiä aiempien ponnistelujenne onnistumiseen. Teistä voi tuntua samalta kuin eräästä ystävästä, joka sanoi: ”Olen puhunut sukulaisillemme ja ystävillemme kirkosta, mutta harvat ovat osoittaneet mitään mielenkiintoa, ja jokaisen torjunnan myötä minusta on tullut yhä epäröivämpi. Tiedän, että minun pitäisi tehdä enemmän, mutta olen jumissa, enkä tunne muuta kuin valtavaa syyllisyyttä.”

Katsotaan, voinko minä auttaa.

Syyllisyydellä on tärkeä tehtävä, sillä se herättää meidät muutoksiin, joita meidän pitää tehdä, mutta sillä, kuinka pitkälle syyllisyys auttaa meitä, on rajansa.

Syyllisyys on kuin akku bensiinikäyttöisessä autossa. Se voi valaista auton, käynnistää moottorin ja antaa virran ajovaloihin, mutta se ei anna polttoainetta edessä olevalle pitkälle matkalle. Akku itsessään ei riitä. Eikä riitä syyllisyyskään.

Ehdotan, että lakkaatte tuntemasta syyllisyyttä mistään niistä puutteista, joita teillä mielestänne on evankeliumin eteenpäin viemisessä. Sen sijaan rukoilkaa, kuten Alma opetti, tilaisuuksia olla ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, – – jotta Jumala lunastaisi [muita, ja heidät] luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon [ja he saisivat] iankaikkisen elämän”⁹. Se motivoi paljon enemmän kuin syyllisyys.

Jumalan todistajana oleminen kaikkina aikoina ja kaikkialla kuvastaa sekä sitä, kuinka me elämme, että sitä, kuinka me puhumme.

Kertokaa avoimesti uskostanne Kristukseen. Kun tilaisuus tulee, puhukaa Hänen elämästään, Hänen opetuksistaan ja Hänen koko ihmiskunnalle antamastaan verrattomasta lahjasta. Esittäkää Hänen voimallisia totuuksiaan, joita on Mormonin kirjassa. Hän on antanut meille tämän lupauksen: ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa.”¹⁰ Lupaan teille, että kun rukoilette usein ja vilpittömästi tilaisuuksia olla Jumalan todistajina, niitä tilaisuuksia tulee, ja teidän eteenne tuodaan niitä, jotka etsivät lisää valoa ja tietoa. Kun vastaatte hengellisiin kehotuksiin, Pyhä Henki vie sananne toisen ihmisen sydämeen, ja eräänä päivänä Vapahtaja tunnustaa teidät omikseen Isänsä edessä.

Yhteinen pyrkimys

Se hengellinen työ, jolla jotakuta autetaan tulemaan Jumalan valtakuntaan, on yhteinen pyrkimys. Ottakaa mukaan lähetyssaarnaajat niin pian kuin voitte, ja rukoilkaa taivaallista apua. Mutta muistakaa, ettei toisen ihmisen kääntymyksen ajankohta riipu täysin teistä.¹¹

Kamla Persand on kotoisin Mauritiuksen saarelta ja opiskeli lääketiedettä Bordeaux’ssa Ranskassa, kun tapasimme hänet helmikuussa 1991. Olimme rukoilleet perheenä, että voisimme kertoa evankeliumista jollekulle, joka etsi totuutta, ja me opetimme häntä kodissamme. Minulla oli etuoikeus kastaa hänet, mutta me emme olleet merkittävimmät vaikuttajat Kamlan liittymisessä kirkkoon. Ystävät, lähetyssaarnaajat ja myös sukulaiset olivat olleet hänelle ”Jumalan todistajina” hänen kotimaassaan, ja yhtenä päivänä Ranskassa, kun hetki oli Kamlalle oikea, hän teki päätöksen mennä kasteelle. Nyt 25 vuotta myöhemmin tuosta päätöksestä koituneita siunauksia on kaikkialla hänen ympärillään, ja hänen poikansa on lähetyssaarnaajana Madagaskarissa.

Pyydän, ettette pidä pyrkimyksiänne välittää Vapahtajan rakkautta toiselle ihmiselle minään tasokokeena, jonka arvosana määräytyy sen mukaan, kuinka myönteisesti ystävänne vastaavat tunteisiinne tai kutsuunne tavata lähetyssaarnaajat.¹² Kuolevaisilla silmillämme me emme pysty arvioimaan ponnistelujemme vaikutusta, emmekä me pysty määräämään aikataulua. Kun välitätte Vapahtajan rakkautta toiselle ihmiselle, teidän arvosananne on aina erinomainen.

Jotkin hallitukset ovat rajoittaneet lähetyssaarnaajien työtä, mikä on johtanut jalot jäsenemme osoittamaan entistä suurempaa rohkeutta heidän ollessaan ”Jumalan todistajina kaikkina aikoina – – ja kaikkialla”.

Moskovalainen Nadežda antaa usein muille lahjapaketissa Mormonin kirjan, jonka oheen on pakattu paljon makeisia. ”Kerron heille”, hän sanoo, ”että se on makoisin lahja, minkä voisin mitenkään heille antaa.”

Pian sen jälkeen kun Svetlana oli kastettu Ukrainassa, hän tunsi kehotuksen kertoa evankeliumista miehelle, jonka hän näki usein linja-autossa. Kun mies nousi autosta pysäkillään, Svetlana kysyi: ”Haluaisitteko tietää enemmän Jumalasta? Mies vastasi: ”Kyllä.” Lähetyssaarnaajat opettivat Viktoria, ja hänet kastettiin. Hänet ja Svetlana sinetöitiin myöhemmin toisiinsa Freibergin temppelissä Saksassa.

Olkaa varovaisia – siunauksenne saattavat tulla odottamattomin tavoin.

Seitsemän vuotta sitten Kathy ja minä tapasimme Diego Gomezin ja hänen hienon perheensä Salt Lake Cityssä. He tulivat kanssamme temppelin avointen ovien tilaisuuteen mutta kieltäytyivät kohteliaasti kutsustamme oppia lisää kirkosta. Viime toukokuussa sain yllättävän puhelinsoiton Diegolta. Tapahtumat hänen elämässään olivat saaneet hänet polvilleen. Hän oli löytänyt omin avuin lähetyssaarnaajat, osallistunut keskusteluihin ja oli valmis kasteelle. Viime kesäkuun 11. päivänä astuin kasteen vesiin ystäväni ja opetuslapsitoverini Diego Gomezin kanssa. Hänen kääntymyksellään oli oma aikataulunsa, ja se tapahtui monien sellaisten ihmisten avulla ja tuella, jotka lähestyivät häntä ”Jumalan todistajina”.

Kutsu nuorille

Mahtaville nuorillemme ja nuorille aikuisillemme ympäri maailman esitän erityisen kutsun ja haasteen olla ”Jumalan todistajina”. Ne, jotka ovat lähettyvillänne, ovat avoimia hengellisille kyselyille. Muistatteko palapelin? Te ette tule pöydän ääreen tyhjin käsin vaan käytettävissänne on tekniikka ja sosiaalinen media. Me tarvitsemme teitä. Herra tarvitsee sitä, että te osallistutte vieläkin enemmän tähän suureen työhön.

Vapahtaja sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”¹³.

Ei ole sattumaa, että elätte Afrikassa, Aasiassa, Euroopassa, Pohjois-, Keski- tai Etelä-Amerikassa, Tyynenmeren alueella tai muualla Jumalan maailmassa, koska evankeliumin on mentävä ”jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle”.¹⁴

”Taivaan Jumala on [pystyttänyt] valtakunnan, [vuoresta vierimään lähtevän kiven, josta tulee suuri vuori, joka täyttää koko maailman], joka ei ikinä tuhoudu – –, [vaan] pysyy ikuisesti. – –

Uni on tosi, ja sen selitys on oikea.”¹⁵

Päätän Opin ja liittojen sanoin: ”Huutakaa avuksi Herraa, jotta hänen valtakuntansa edistyisi maan päällä, jotta sen asukkaat ottaisivat sen vastaan ja valmistautuisivat tulevien aikojen varalle, jolloin Ihmisen Poika tulee alas [taivaasta] vaatetettuna sädehtivään kirkkauteensa kohtaamaan Jumalan valtakunnan [maan päällä].”¹⁶ Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.