Palvelkaa
Vanhin Carl B. Cook
seitsemänkymmenen koorumista
Jokaista jäsentä tarvitaan, ja jokainen jäsen tarvitsee mahdollisuuden palvella.
Pienenä poikana minusta oli mukavaa tehdä töitä Lyman-setäni ja Dorothy-tätini kanssa heidän maatilallaan. Yleensä Lyman-setä johti hankkeitamme, ja Dorothy-täti oli usein apuna ja ajoi vanhaa Dodge-merkkistä avopakettiautoa. Muistan sen jännityksen, kun juutuimme mutaan tai yritimme nousta jyrkkää mäkeä. Lyman-setä huusi aina: ”Vaihda se ryömintävaihteelle, Dorothy!” Silloin minä aloin rukoilla. Jollakin tavoin Herran avulla ja vaihdekeppiä väänneltyään Dorothy-täti löysi ryömintävaihteen. Kun kaikilla pyörillä oli pitoa ja ne pyörivät, avopakettiauto nytkähti eteenpäin ja työmme jatkui.
”Ryömintävaihteelle vaihtaminen” viittaa auton laittamiseen erityiselle vaihteelle, jossa vaihteiden hammasrattaat saadaan työskentelemään yhteen ja tuottamaan enemmän vääntövoimaa.1 Ryömintävaihde ja neliveto yhdessä mahdollistavat pienemmän vaihteen käyttämisen, täyden voiman hyödyntämisen ja etenemisen.
Ajattelen mielelläni meitä jokaista ikään kuin ryömintävaihteiston osana, kun yhdessä palvelemme kirkossa – seurakunnissa, koorumeissa ja apujärjestöissä. Samoin kuin vaihteiston hammasrattaat yhdistyvät ryömintävaihteella antamaan suuremman voiman, niin meilläkin on enemmän voimaa, kun yhdistämme pyrkimyksemme. Kun yhdistymme palvelemaan toisiamme, me saamme yhdessä aikaan paljon enemmän kuin mihin pystyisimme yksin. On kiehtovaa osallistua ja olla yhtä, kun palvelemme ja autamme Herran työssä.
Palveleminen on siunaus
Mahdollisuus palvella on yksi kirkon jäsenyyden suuria siunauksia.2 Herra on sanonut: ”Jos sinä rakastat minua, sinä palvelet minua”3, ja me palvelemme Häntä palvelemalla muita4.
Kun palvelemme, me pääsemme lähemmäksi Jumalaa.5 Me opimme tuntemaan Hänet tavoilla, joilla emme muutoin voisi. Meidän uskomme Häneen kasvaa. Näemme ongelmamme oikeasta näkökulmasta. Elämä tuottaa enemmän tyydytystä. Rakkautemme muita kohtaan lisääntyy, samoin halumme palvella. Tämän siunatun prosessin kautta meistä tulee enemmän Jumalan kaltaisia ja olemme paremmin valmistautuneita palaamaan Hänen luokseen.6
Kuten presidentti Marion G. Romney on opettanut: ”Palveleminen ei ole taakka, jota pitää kestää täällä maan päällä, jotta voisi ansaita oikeuden asua selestisessä valtakunnassa. Palveleminen on se lanka, josta kudotaan korotettu elämä selestisessä valtakunnassa.”7
Palveleminen voi olla haasteellista
Kirkossa palveleminen voi kuitenkin olla haasteellista, jos meitä pyydetään tekemään jotakin, mikä pelottaa meitä, jos palveleminen alkaa uuvuttaa meitä tai jos meitä kutsutaan tekemään jotakin sellaista, mikä ei tunnu meistä alussa houkuttelevalta.
Hiljattain sain uuden tehtävän. Olin palvellut Afrikan kaakkoisella vyöhykkeellä. Oli kiehtovaa palvella alueella, jossa kirkko on suhteellisen nuori ja vakiintumassa, ja me rakastimme pyhiä siellä. Sitten minut kutsuttiin palaamaan kirkon keskustoimistoon, ja ollakseni rehellinen, en ollut kovin innoissani. Tehtävää koskeva muutos toisi mukanaan tuntemattomia asioita.
Kun eräänä iltana olin pohtinut tulevaa muutosta, näin unen isoisäni isoisästä Joseph Skeenistä. Tiesin hänen päiväkirjansa pohjalta, että kun hän ja hänen vaimonsa Maria muuttivat Nauvooseen, hän halusi palvella, joten hän etsi käsiinsä profeetta Joseph Smithin ja kysyi, kuinka hän voisi auttaa. Profeetta lähetti hänet työskentelemään preerialle ja kehotti häntä tekemään parhaansa, ja niinpä hän teki niin. Hän työskenteli Smithien maatilalla.8
Pohdin sitä etuoikeutta, joka Joseph Skeenillä oli hänen saadessaan tehtävänsä sillä tavoin. Yhtäkkiä käsitin, että minulla on sama etuoikeus, kuten meillä kaikilla on. Kaikki kirkon tehtävät tulevat Jumalalta – Hänen nimittämiensä palvelijoiden välityksellä.9
Tunsin selkeän hengellisen vahvistuksen sille, että uusi tehtäväni oli innoitettu. On tärkeää, että me ymmärrämme tämän yhteyden – että kirkon tehtävämme sananmukaisesti tulevat meille Jumalalta pappeusjohtajiemme välityksellä. Tämän kokemuksen jälkeen asenteeni muuttui, ja minut täytti syvä halu palvella. Olen kiitollinen parannuksen siunauksesta ja muuttuneesta sydämestäni. Rakastan uutta tehtävääni.
Vaikka ajattelisimmekin, että meidän kutsumisemme kirkon tehtävään oli vain pappeusjohtajamme idea tai että se annettiin meille, koska kukaan muu ei ottanut sitä vastaan, niin meitä siunataan, kun me palvelemme. Mutta kun näemme kutsumisessamme Jumalan käden ja palvelemme koko sydämestämme, niin me saamme palvelemiseemme lisää voimaa ja meistä tulee todellisia Jeesuksen Kristuksen palvelijoita.
Palveleminen edellyttää uskoa
Tehtäviemme täyttäminen edellyttää uskoa. Pian sen jälkeen kun Joseph oli aloittanut työskentelyn maatilalla, hän ja Maria sairastuivat vakavasti. Heillä ei ollut yhtään rahaa, ja he olivat tuntemattomien ihmisten parissa. Se oli heille vaikeaa aikaa. Joseph kirjoitti päiväkirjaansa: ”Jatkoimme työskentelyä [ja] pidimme kiinni kirkosta sillä vähäisellä uskolla, jota meillä oli, vaikka Perkele yrittikin tuhota meidät ja kääntää meidät takaisin.”10
Minä sekä sadat muut jälkeläiset olemme ikuisesti kiitollisia siitä, etteivät Joseph ja Maria kääntyneet takaisin. Siunauksia tulee, kun pysymme lujina tehtävissämme ja vastuissamme ja pidämme kiinni kaikella sillä uskolla, jota meillä on.
Tunnen erään suurenmoisen Evankeliumin oppi -luokan opettajan, joka opettaessaan kohottaa luokan jäseniä, mutta näin ei ole ollut aina. Liityttyään kirkkoon hän sai tehtävän opettaa Alkeisyhdistyksessä. Hän tunsi, ettei hänellä ollut minkäänlaisia opetustaitoja, mutta koska hän tiesi, miten tärkeää palveleminen on, hän otti tehtävän vastaan. Pian hänet valtasi pelko ja hän lakkasi käymästä kirkossa, jottei hänen tarvitsisi opettaa. Onneksi hänen kotiopettajansa huomasi hänen poisjäämisensä, meni tapaamaan häntä ja kutsui hänet takaisin. Piispa ja seurakunnan jäsenet auttoivat häntä. Lopulta uskon vahvistuttua hän alkoi opettaa lapsia. Kun hän toteutti periaatteita, joita nykyään opetetaan julkaisussa Opettaminen Vapahtajan tavalla, Herra siunasi hänen pyrkimyksiään ja hänestä on tullut lahjakas opettaja.11
Meissä kaikissa piilevällä luonnollisella ihmisellä on taipumus antaa itsellemme lupa pyytää vapautusta palvelemisesta sellaisista syistä kuten ”En ole valmis palvelemaan, minulla itselläni on enemmän oppimista”, ”Olen väsynyt ja tarvitsen lomaa”, ”Olen liian vanha – on jonkun toisen vuoro” tai ”Minulla on vain liian kiire”.
Veljet ja sisaret, tehtävän vastaanottaminen ja täyttäminen on uskon osoitus. Voimme luottaa siihen, mitä profeettamme, presidentti Thomas S. Monson, on opettanut meille toistuvasti: ”Kenet Herra kutsuu, Hän myös valmistaa” ja ”Kun me olemme Herran asialla, meillä on oikeus Herran apuun”.12 Kun tehtävä tuntuu ylivoimaiselta tai vähäpätöiseltä, kun pelkäämme kuollaksemme tai olemme läpeensä kyllästyneitä, niin Herra haluaa meidän valitsevan pienemmän vaihteen, ottavan käyttöön täyden voiman ja palvelevan.
En näe mitään merkkejä siitä, että presidentti Monson ja hänen työtoverinsa ensimmäisessä presidenttikunnassa ja kahdentoista koorumissa olisivat liian kiireisiä tai liian väsyneitä. He ovat innoittavalla tavalla esimerkkinä siitä voimasta, jota tulee elämäämme, kun osoitamme uskoa, otamme vastaan tehtäviä ja täytämme ne sitoutuneesti ja omistautuneesti. Monta vuotta sitten he vain tarttuivat työhön13, ja he jatkavat kulkemista eteenpäin ja ylöspäin.
Kyllä, he palvelevat tärkeissä tehtävissä, mutta jokainen tehtävä ja toimeksianto kirkossa on tärkeä. Presidentti Gordon B. Hinckley, kirkon aiempi profeetta ja presidentti, on sanonut: ”Me olemme kaikki yhdessä tässä suuressa työssä. – – Teidän velvollisuutenne on yhtä vakava teidän vastuualueellanne kuin minun velvollisuuteni on minun alueellani. Mikään tehtävä tässä kirkossa ei ole pieni tai vähäpätöinen.”14 Jokainen tehtävä on tärkeä.15
Palvelkaamme
Nouskaamme uskossa, tarttukaamme työhön ja viekäämme tätä arvokasta työtä eteenpäin.16 Vaihtakaamme ”ryömintävaihteelle”, kuten uskollinen Dorothy-täti. Palvelkaamme veljinä ja sisarina.
Jos haluatte tehdä piispanne tai seurakunnanjohtajanne onnelliseksi, kysykää häneltä: ”Kuinka voin auttaa?” ”Missä Herra haluaisi minun palvelevan?” Kun hän rukoilee ja miettii henkilökohtaisia, perheeseen ja työhön liittyviä vastuitanne, hän saa innoitusta esittää teille sopivan kutsun. Kun teidät erotetaan tehtävään, te saatte pappeuden siunauksen, joka auttaa teitä onnistumaan. Teitä tullaan siunaamaan! Jokaista jäsentä tarvitaan, ja jokainen jäsen tarvitsee mahdollisuuden palvella.17
Jeesus Kristus on esimerkkimme
Jeesus Kristus, suuri esimerkkimme, antoi elämänsä Isänsä työssä. Suuressa neuvonpidossa ennen kuin tämä maailma järjestettiin Jeesus – valittu ja voideltu alusta asti – tarjoutui vapaaehtoiseksi: ”Tässä olen, lähetä minut.”18 Niin tekemällä Hänestä tuli kirjaimellisesti meidän kaikkien palvelija. Jeesuksen Kristuksen avulla ja Hänen sovituksensa kautta saamallamme voimalla mekin voimme palvella. Hän auttaa meitä.19
Ilmaisen sydämellisen rakkauteni niille teistä, jotka eivät ehkä tällä hetkellä pysty palvelemaan kirkossa perinteisin tavoin henkilökohtaisten olosuhteidenne vuoksi mutta jotka elävät palvelemisen hengessä. Rukoilen, että teitä siunataan pyrkimyksissänne. Ilmaisen myös kiitollisuuteni niille, jotka pitävät kutsumuksensa kunniassa viikko toisensa jälkeen, sekä niille, jotka pian ottavat vastaan kutsun palvella. Jokaisen panosta ja uhrauksia arvostetaan – niitä arvostaa erityisesti Hän, jota me palvelemme. Kaikki, jotka palvelevat, saavat Jumalan armon.20
Olimmepa minkä ikäisiä tahansa tai olivatpa olosuhteemme mitä tahansa, olkoon mottonamme palveleminen.21 Palvelkaa kirkon tehtävässänne. Palvelkaa lähetystyössä. Palvelkaa äitiänne. Palvelkaa muukalaista. Palvelkaa lähimmäistänne. Yksinkertaisesti palvelkaa.
Herra siunatkoon meitä jokaista pyrkimyksissämme palvella ja tulla Jeesuksen Kristuksen todellisiksi seuraajiksi.22 Todistan, että Hän elää ja johtaa tätä työtä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.