Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
Uskosta vanhurskas saa elää
Rabbi ja saippuantekijä
Vanha juutalainen tarina kertoo saippuantekijästä, joka ei uskonut Jumalaan. Kävellessään kerran rabbin kanssa hän sanoi: ”Minä en ymmärrä yhtä asiaa. Meillä on ollut uskonto tuhansia vuosia. Mutta kaikkialla näkee pahuutta, lahjontaa, epärehellisyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, tuskaa, nälkää ja väkivaltaa. Vaikuttaa siltä, ettei uskonto ole lainkaan parantanut maailmaa. Kysynkin siis sinulta: Mitä hyötyä siitä on?”
Rabbi ei vastannut vähään aikaan vaan jatkoi matkaa saippuantekijän kanssa. Viimein he lähestyivät leikkipaikkaa, jossa lapset leikkivät pölyisinä hiekassa.
”Minäkään en ymmärrä yhtä asiaa”, rabbi sanoi. ”Katso noita lapsia. Meillä on ollut saippuaa tuhansia vuosia, ja silti nuo lapset ovat likaisia. Mitä hyötyä saippuasta on?”
Saippuantekijä vastasi: ”Mutta rabbi, ei ole reilua syyttää saippuaa siitä, että nuo lapset ovat likaisia. Saippuaa on käytettävä, ennen kuin se voi saavuttaa tarkoituksensa.”
Rabbi vastasi hymyillen: ”Aivan niin.”
Kuinka meidän tulee elää?
Apostoli Paavali tiivisti, mitä uskovana oleminen tarkoittaa, kun hän erästä Vanhan testamentin profeettaa lainaten kirjoitti: ”Uskosta vanhurskas saa elää” (Room. 1:17).
Ehkäpä me tämän yksinkertaisen lausahduksen avulla ymmärrämme, mitä eroa on heikolla ja tehottomalla uskonnolla ja uskonnolla, jolla on voima muuttaa ihmisten elämä.
Mutta ymmärtääksemme, mitä eläminen uskosta tarkoittaa, meidän täytyy ymmärtää, mitä usko on.
Usko on enemmän kuin uskonkäsitys. Se on täydellistä luottamusta Jumalaan, ja siihen liittyy toiminta.
Se on enemmän kuin toivomista.
Se on enemmän kuin vain odottamista, nyökkäilyä ja myöntämistä. Kun sanomme, että ”uskosta vanhurskas saa elää”, me tarkoitamme, että uskomme opastaa ja johdattaa meitä. Me toimimme tavalla, joka on yhdenmukainen uskomme kanssa – emme harkitsemattomasta kuuliaisuudesta vaan luottavasta ja vilpittömästä rakkaudesta Jumalaamme kohtaan ja sen korvaamattoman viisauden vuoksi, jota Hän on ilmoittanut lapsilleen.
Uskoon täytyy liittyä toimintaa, sillä muutoin usko on elotonta (ks. Jaak. 2:17). Se ei ole uskoa lainkaan. Sillä ei ole voimaa muuttaa yhtäkään ihmistä saati sitten maailmaa.
Uskovat miehet ja naiset turvaavat armolliseen taivaalliseen Isäänsä – myös epävarmuuden hetkinä, myös epäilyksen ja vastoinkäymisten hetkinä, kun he eivät ehkä näe täysin tai ymmärrä selkeästi.
Uskovat miehet ja naiset kulkevat vilpittöminä opetuslapseuden polkua ja pyrkivät noudattamaan rakkaan Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä. Usko motivoi, ja se todellakin innoittaa meitä kääntämään sydämemme kohti taivasta ja aktiivisesti auttamaan, kohottamaan ja siunaamaan lähimmäisiämme.
Uskonto ilman toimintaa on kuin saippua, joka pysyy laatikossa. Se saattaisi pystyä ihmeisiin, mutta todellisuudessa sillä ei ole juurikaan voimaa vaikuttaa, ennen kuin se täyttää aiotun tarkoituksensa. Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi on toiminnan evankeliumi. Jeesuksen Kristuksen kirkko opettaa tosi uskontoa, joka on sanoma toivosta, uskosta ja rakkaudesta, ja siihen sisältyy lähimmäisten auttaminen hengellisin ja ajallisin keinoin.
Muutama kuukausi sitten vaimoni Harriet ja minä olimme matkalla muutamien lastemme kanssa Välimeren alueella. Kävimme pakolaisleireillä ja tapasimme sodan runtelemista maista tulleita perheitä. Nämä ihmiset eivät kuulu meidän kirkkoomme, mutta he ovat veljiämme ja sisariamme, ja he tarvitsivat kipeästi apua. Sydämemme liikuttui syvästi, kun koimme omakohtaisesti, kuinka kirkkomme jäsenten aktiivinen usko tuo apua, helpotusta ja toivoa hädässä oleville lähimmäisillemme heidän uskonnostaan, kansallisuudestaan tai koulutuksestaan riippumatta.
Usko, johon yhdistyy johdonmukainen toiminta, täyttää sydämen ystävällisyydellä, mielen viisaudella ja ymmärryksellä sekä sielun rauhalla ja rakkaudella.
Uskomme voi siunata ja vaikuttaa vanhurskaasti sekä lähellämme oleviin että meihin itseemme.
Uskomme voi täyttää maailman hyvyydellä ja rauhalla.
Uskomme voi muuttaa vihan rakkaudeksi ja viholliset ystäviksi.
Vanhurskaat siis elävät toimimalla uskossa. He elävät luottaen Jumalaan ja kulkien Hänen tietään.
Ja sellainen usko voi muuttaa yksilöitä, perheitä, kansakuntia ja maailman.