”Sen te olette tehneet minulle”
Shannon Knight
Kalifornia, USA
Kuvitus Allen Garns
Perheellämme on jouluisin perinteenä antaa lahjakasseissa ruokaa, käsineitä, päähineitä ja muita perustarvikkeita apua tarvitseville. Vuoden 2016 jouluaatto oli erityisen kylmä siinä osassa Yhdysvaltain Kaliforniaa, jossa asumme. Olimme pukeutuneet lämpimästi, mutta silti värisimme kylmästä!
Kun ajoimme kotimme lähellä olevaan puistoon, jossa majailee monia kodittomia, näimme erään miehen, joka oli painautunut linja-autopysäkin niukkaan suojaan peitteenään vanha huopa. Mieheni Dennis pysäytti auton ja otti mukaansa poikamme Jonathanin, ja he menivät antamaan miehelle lahjakassin. Tyttäremme Abbey ja minä jäimme autoon katsomaan.
Kun Dennis ojensi kassin miehelle, tämä nosti päänsä. Miehen kasvoille nousi leveä hymy. He puristivat kättä ja alkoivat jutella. Se oli epätavallista, koska yleensä tilanteessa ei synny paljoakaan sananvaihtoa.
Muutaman minuutin kuluttua Dennis palasi autolle ja avasi peräluukun.
”Onko kaikki hyvin?” kysyin.
”On”, hän sanoi. ”Annan hänelle talvitakkini. Hän tarvitsee sitä enemmän kuin minä.”
Olin sanaton. Se oli todella hieno talvitakki, jota Dennis oli käyttänyt vasta muutaman kerran! Dennis meni takaisin miehen luo ja auttoi häntä pukemaan ylleen lämpimän takin. Miehen kasvot loistivat. Dennis ja mies jatkoivat juttelua.
Tunsin, että minunkin piti mennä tapaamaan tätä miestä. Avasin auton oven, ja Abbey tuli perässäni. Dennis hymyili, kun tulimme heidän luokseen, ja hän esitteli meidät miehelle. Ojensin käteni ja kysyin hänen nimeään.
Hän tarttui käteeni, hymyili lämpimästi ja vastasi: ”Jesús.”
Perheemme jatkoi juttelua, mutta minä en kuullut paljoakaan sen jälkeen. Ajattelin jatkuvasti tämän hyvän miehen nimen merkittävyyttä: Jesús – Vapahtajamme nimi. Sinä hetkenä minua muistutettiin Vapahtajan opetuksesta: ”Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle” (Matt. 25:40). Tuo kokemus muutti minut pysyvästi.