Jumalan tyttärien liittäminen Hänen pappeutensa voimaan
Naiset osallistuvat tärkeällä tavalla siihen työhön, jota Jumala toteuttaa pappeutensa voimalla.
Valokuva naisesta katsomassa kohti Oaklandin temppeliä KALIFORNIASSA YHDYSVALLOISSA
Olen oppinut ymmärtämään paremmin kuin koskaan ennen, miten tärkeää on ymmärtää pappeutta ja siihen liittyviä naisille tarkoitettuja siunauksia. Elämme aikaa, jolloin kuulutetaan tasa-arvoisuutta, valtaa, oikeudenmukaisuutta ja suvaitsevaisuutta – usein muita hyveitä enemmän. Lisäksi monille aiheuttavat suurta hämmennystä sellaiset aiheet kuin identiteetti, auktoriteetti, hengellisyys ja jopa Jumala.
Monet naiset, jotka eivät tiedä, mitä siunauksia heidän on mahdollista saada, eivät käytä täysin hyväkseen heille tarjolla olevaa hengellistä juhla-ateriaa. Aihe hämmentää myös monia miehiä.
Kuinka voimme ymmärtää paremmin yhteyden, joka naisilla on pappeuden voimaan, ja auttaa heitä ”astumaan esiin”, ”ottamaan ansaitun ja välttämättömän paikkansa kodissaan, yhteisössään ja Jumalan valtakunnassa – enemmän kuin he ovat koskaan aiemmin tehneet”1? Ensiksi, me voimme pyrkiä nöyrästi ymmärtämään pappeuteen liittyviä totuuksia, etenkin kirkon johtohenkilöiden viimeisimpiä opetuksia. Toiseksi, me voimme pyrkiä ymmärtämään, miksi jotkut naiset eivät ymmärrä täysin, että Jumalan pappeuden voima on heidän ulottuvillaan. Kolmanneksi, me voimme olla tietoisia siitä, kuinka voimme auttaa naisia osallistumaan täydemmin siihen työhön, jota Jumala toteuttaa pappeutensa voimalla.
1. Mitä naisia ja pappeutta koskevia totuuksia on selvennetty?
Apostolit ja naisten apujärjestöjen ylimmät johtohenkilöt ovat hiljattain tähdentäneet aiempaa enemmän naisten ja pappeuden välistä suhdetta. Seuraavassa on joitakin totuuksia, joiden ymmärtäminen ja opettaminen oikein on välttämätöntä.
Pappeus on Jumalan voima ja valtuus.
Pappeus on se voima, jonka välityksellä Jumala tekee suurta pelastuksen työtään ”ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän [toteuttamiseksi]” (Moos. 1:39). Sekä miehillä että naisilla on tärkeä rooli Jumalan työssä, ja sekä miehet että naiset voivat saada avukseen Hänen voimaansa Hänen työnsä toteuttamiseen.
Naisilla on virallinen ja ratkaisevan tärkeä rooli pelastuksen työssä.
Bonnie L. Oscarson, entinen Nuorten Naisten ylijohtaja, on julistanut: ”Kaikkien naisten tulee nähdä itsensä keskeisinä osallistujina pappeuden työssä. Naiset tässä kirkossa ovat johtajia, neuvonantajia, opettajia, neuvostojen jäseniä, sisaria ja äitejä, eikä Jumalan valtakunta voi toimia, ellemme me nouse ja uskon avulla täytä velvollisuuksiamme.”2
Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) on opettanut: ”Jumala on antanut tämän kirkon naisille työtä tehtäväksi Hänen valtakuntansa rakentamisessa. Se koskettaa kaikkia suuren kolmitahoisen tehtävämme puolia – jotka ovat: ensiksi opettaa evankeliumia maailmalle, toiseksi vahvistaa kirkon jäsenten uskoa ja onnea ja kolmanneksi viedä eteenpäin suurta työtä kuolleiden pelastamiseksi.
Kirkon naiset ovat veljien työtovereita tämän Herran suuren työn edistämisessä. – – Naisilla on valtavia tehtäviä, ja heitä pidetään vastuussa noiden tehtävien täyttämisestä. He johtavat omia järjestöjään, jotka ovat vahvoja ja elinvoimaisia ja jotka saavat aikaan paljon hyvää maailmassa. Naiset toimivat pappeudenhaltijoiden työtovereina, ja kaikki ponnistelevat yhdessä Jumalan valtakunnan rakentamiseksi tänne maan päälle. Me kunnioitamme ja arvostamme teidän kykyjänne. Odotamme teiltä johtamiskykyä, voimia ja vaikuttavia tuloksia johtaessanne vastuullanne olevia järjestöjä. Vaalimme ja tuemme teitä Jumalan tyttärinä ja Hänen työtovereinaan toimiessanne kaikkien Jumalan poikien ja tyttärien kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamiseksi.”3
Ne, joilla on pappeuden avaimet, delegoivat sekä miehille että naisille voimaa ja valtuutta.
”Pappeuden avaimet ovat Jumalan [pappeudenhaltijoille] antama valtuus johtaa, valvoa ja hallita Hänen pappeutensa käyttöä maan päällä.”4 Presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, selittää: ”Jokainen teko tai toimitus, joka kirkossa suoritetaan, tehdään sen henkilön suoralla tai epäsuoralla valtuutuksella, jolla on kyseisen toiminnan avaimet.”5
Naisilla on valtuus toimia kirkon tehtävissään sen alaisuudessa, jolla on pappeuden avaimet, aivan kuten miehet toimivat. Presidentti M. Russell Ballard, kahdentoista apostolin koorumin virkaa toimittava presidentti, on lausunut: ”Ne, joilla on pappeuden avaimet – –, tekevät kirjaimellisesti mahdolliseksi sen, että kaikki, jotka palvelevat uskollisesti heidän johdollaan, voivat käyttää pappeuden valtuutta ja saada avukseen pappeuden voimaa.”6
Presidentti Oaks on sanonut: ”Emme ole tottuneet puhumaan siitä, että naisilla olisi kirkon tehtävissään pappeuden valtuus, mutta mikä muu valtuus se voi olla? Kun nainen – nuori tai vanha – erotetaan saarnaamaan evankeliumia kokoaikaisena lähetyssaarnaajana, hänelle annetaan pappeuden valtuus suorittaa pappeuden tehtävää. Samoin on silloin kun nainen erotetaan toimimaan virkailijana tai opettajana jossakin kirkon järjestössä sen henkilön alaisuudessa, jolla on hallussaan pappeuden avaimet.”7
Kun opetan tätä ajatusta opiskelijoilleni, kysyn usein: ”Jos vaarnassa on yhteinen Nuorten Miesten ja Nuorten Naisten johtokunnan kokous, niin kuka on johtava virkailija?” Koska sekä vaarnan Nuorten Naisten johtajan että vaarnan Nuorten Miesten johtajan on kutsunut ja erottanut tehtäviinsä se, jolla on pappeuden avaimet (vaarnanjohtaja), kummallakin on sama pappeuden valtuus ja siksi kumpikaan ei ole toisen yläpuolella. Heidän kannattaisi johtaa kokouksia vuorotellen.
Herra siunaa pappeudellaan yhtä lailla naisia ja miehiä.
Herra tarjoaa pappeutensa välityksellä monia siunauksia, joita voivat saada kaikki liittoja tekevät ja ne pitävät jäsenet. Presidentti Ballard on opettanut: ”Kaikki, jotka ovat tehneet pyhiä liittoja Herran kanssa ja jotka pitävät nuo liitot kunniassa, ovat oikeutettuja saamaan henkilökohtaista ilmoitusta, tulemaan siunatuiksi enkelten palveluksella, olemaan yhteydessä Jumalaan, saamaan evankeliumin täyteyden ja lopulta perimään Jeesuksen Kristuksen kanssa kaiken, mitä Isällämme on.”8
Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on opettanut: ”Pappeuden siunauksia ei ole rajoitettu pelkästään miehille. Näitä siunauksia vuodatetaan myös – – kaikkien uskollisten kirkon naisten ylle. – – Pappeuden kautta Jumala tarjoaa tyttärilleen jokaisen hengellisen lahjan ja siunauksen, jotka Hänen poikansa voivat saada.”9
Ja kun naiset tekevät Isänsä työtä, heitäkin siunataan niin, että he ovat ”Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa” (Room. 8:17; ks. myös jae 16).
Sekä miehet että naiset (naimattomat ja naimisissa olevat) voivat saada pappeuden voiman endaumentissa temppelissä.
Vuonna 1833 Herra lupasi Joseph Smithille, että pyhät, sekä miehet että naiset, saisivat ”voiman korkeudesta” (OL 95:8). Presidentti Ballard on selventänyt: ”Endaumentti on kirjaimellisesti voiman lahja. Kaikki ne, jotka astuvat Herran huoneeseen, toimivat pappeuden toimituksissa. Tämä pätee niin miehiin kuin naisiinkin.”10 Kaikki kelvolliset jäsenet, jotka ovat saaneet endaumenttinsa ja jotka pitävät temppelissä tekemänsä liitot, saavat pappeuden voimaa. Näin ollen naisilla, naimisissa olevilla ja naimattomilla, voi olla pappeuden voima kotonaan, kävipä siellä pappeudenhaltija tai ei.
Sheri Dew, entinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa, on kysynyt: ”Mitä tarkoittaa se, että voi käyttää pappeuden voimaa? Se tarkoittaa, että me voimme saada ilmoitusta, tulla siunatuiksi ja autetuiksi enkelien palveluksella, oppia avaamaan verhon, joka erottaa meidät taivaallisesta Isästämme, saada voimaa vastustaa kiusausta, tulla suojelluiksi, saada valaistusta ja tulla älykkäämmiksi kuin olemme – kaikkea tätä ilman mitään kuolevaista välikättä.”11 Mikä on tämän voiman tärkein tulos ja kuinka se saadaan? Herra on ilmoittanut, että ”jumalisuuden voima”, joka sisältää voiman tulla Hänen kaltaisekseen, ilmenee pappeuden toimituksissa (ks. OL 84:20).
Pappeuden valtuus toimii toisinaan eri tavoin kirkossa kuin perheessä.
Kirkon organisaatio on hierarkkinen, kun taas perhe on patriarkaalinen. Presidentti Oaks on opettanut, että ”siinä tavassa, jolla pappeuden valtuus toimii perheessä ja kirkossa, on – – joitakin eroja”12. Jumalallisen suunnitelman mukaan aviomiehellä ja vaimolla voi olla joitakin erilaisia vastuita, ja silti he työskentelevät yhdessä ”tasavertaisina kumppaneina”13. Vanhin L. Tom Perry (1922–2015) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Muistakaa, veljet, että roolissanne perheen johtajana vaimonne on kumppaninne. – – Jumala on alusta asti opettanut ihmiskunnalle, että avioliiton tulee liittää aviomies ja vaimo yhteen yhdeksi. Sen tähden perheessä ei ole presidenttiä tai varapresidenttiä. Pari tekee työtä yhdessä iankaikkisesti perheen hyväksi. He ovat yhtä sanoissa, teoissa ja toimissa, kun he johtavat, opastavat ja ohjaavat perheyksikköään. He ovat tasa-arvoisia. He suunnittelevat ja järjestävät perheen asiat yhdessä ja yksimielisesti kulkiessaan eteenpäin.”14
Mitä tapahtuu sitten kun puoliso kuolee? Presidentti Oaks on opettanut: ”Kun isäni kuoli, äitini johti perhettämme. Hänellä ei ollut pappeuden virkaa, mutta jäljelle jääneenä vanhempana avioliitossaan hänestä oli tullut johtava virkailija perheessään. Samanaikaisesti hän osoitti aina täydellistä arvonantoa piispamme ja muiden kirkon johtajien pappeuden valtuutta kohtaan. Hän johti perhettään, mutta he johtivat kirkkoa.”15
2. Kompastuskivet
Mitkä kompastuskivet voivat estää naisia ymmärtämästä täysin, että he voivat käyttää Jumalan pappeuden voimaa?
Sekä miesten että naisten epäselvä käsitys pappeudesta.
Presidentti Oaks on opettanut: ”Melkisedekin pappeus ei ole mikään asema tai nimitys. Se on jumalallinen voima, joka on annettu, jotta sitä käytetään Jumalan työn edistämiseen Hänen lastensa hyväksi. Meidän tulee aina muistaa, että miehet, joilla on pappeus, eivät ole ’pappeus’. Ei ole sopivaa sanoa ’pappeus ja naiset’. Meidän tulee sanoa ’pappeudenhaltijat ja naiset’.”16
Sanomalla ”pappeus laulaa nyt laulun” tai ”me tarvitsemme pappeuden vapaaehtoisia lähtemään Nuorten Naisten leirille” me teemme itsellemme ja muille – vaikkakin kuinka hyvää tarkoittaen – karhunpalveluksen lietsomalla ja lisäämällä epäselvyyttä ja vähättelemällä Jumalan voimaa.
Ajatus, ettei pappeudella ole tekemistä naisten kanssa.
Kun meitä kehotettiin tutkimaan pappeutta, muutamat sisaret vastasivat: ”Minun ei tarvitse syventyä siihen aiheeseen. Se ei koske minua.” Mutta koska pappeus siunaa kaikkia Jumalan lapsia, me kaikki hyödymme ymmärtäessämme sitä paremmin. Me kaikki hyötyisimme siitä, että ymmärtäisimme paremmin pappeutta. Ajatelkaa, kuinka kirkkoa ja perheitämme siunattaisiin, jos sekä miehet että naiset kirkossa olisivat yhtä hyvin perillä pappeutta koskevien totuuksien ymmärtämisestä ja opettamisesta.
Linda K. Burton, aiempi Apuyhdistyksen ylijohtaja, on tähdentänyt sitä, että niin naisten kuin miesten pitää tutkia aihetta pappeus. ”Sisaret, emme voi nousta opettamaan sellaisia asioita, joita emme ymmärrä ja tiedä itse.”17
Sellaisten rajojen asettaminen naisille, joita ei oikeasti ole.
On selvää, että jotkin tehtävät kirkossa edellyttävät pappeuden virkaan asettamisen, mutta meidän täytyy varoa rajoittamasta naisiamme pelkästään kulttuurin, historian, väärien käsitysten tai perinteiden pohjalta. Esimerkiksi naiset voivat olla kyvykkäitä johtajia ja opettajia, tärkeitä ääniä kirkon neuvostoissa ja vaikuttavia esimerkkejä opetuslapseudesta kaikenikäisille jäsenille.
3. Mitä me voimme tehdä?
Tässä on joitakin keinoja, joilla jokainen meistä voi auttaa sisariamme evankeliumissa osallistumaan täydemmin siihen työhön, jota Jumala toteuttaa pappeutensa voimalla.
Olkaa ajan tasalla siitä, mitä johtavat veljet ja naisjohtajamme ovat sanoneet.
Usean kuluneen vuoden aikana kahdentoista apostolin koorumin virkaiältään vanhimmat jäsenet ovat puhuneet nimenomaan naisten roolista kirkossa. Kuuntelemmeko tarkoin näitä puheita?
Esimerkiksi presidentti Nelson huudahti vuonna 2015: ”Jumalan valtakunta ei ole eikä voi olla kokonainen ilman naisia, jotka tekevät pyhiä liittoja ja sitten pitävät ne, naisia, jotka voivat puhua Jumalan voimalla ja valtuudella!”18
Auttakaa kaikkia jäseniä ymmärtämään naisten ainutlaatuinen rooli pappeuden työssä.
Presidentti Ballard muistutti Apuyhdistyksen naisia siitä, että heidän ”[vaikutuspiirinsä] on ainutlaatuinen – sellainen, jota miehet eivät voi jäljitellä. Kukaan ei voi puolustaa Vapahtajaamme yhtään taivuttelevammin tai voimallisemmin kuin voitte te – Jumalan tyttäret, joilla on suurta sisäistä voimaa ja vakaumusta. Kääntymyksen kokeneen naisen äänen voima on mittaamaton, ja kirkko tarvitsee teidän ääntänne nyt enemmän kuin koskaan.”19 Bonnie L. Oscarson julisti: ”Kirkon – – naisten tulee nähdä itsensä keskeisinä osallistujina pappeuden johtamassa pelastuksen työssä eikä vain sivustakatselijoina ja tukijoina.”20
Uskokaa naisjohtajiin.
Oikeutetusti kiinnitämme suurta huomiota siihen, mitä sanovat ne, jotka olemme hyväksyneet profeetoiksi, näkijöiksi ja ilmoituksensaajiksi. Heillä on valtakunnan avaimet, ja Herra johtaa työtään heidän välityksellään. Heidän opetustensa lisäksi kirkon naisjohtajat on erotettu tehtäviinsä ja heille on annettu pappeuden valtuus puhua sekä kirkon miehille että naisille. Me haluamme kuunnella myös heidän opetuksiaan sekä kuulla, mitä neuvoja Jumala antaa meille heidän välityksellään.
Ottakaa naisia mukaan neuvostoihin, ei pelkästään nimellisesti vaan toimimaan.
Presidentti Ballard on sanonut: ”Jos joku pappeusjohtaja ei ota sisarjohtajiaan täysin mukaan eikä anna heidän panokselleen täyttä arvoa, niin hän ei arvosta eikä pidä kunniassa hänelle annettuja avaimia. Tällaisen pappeusjohtajan voima ja vaikutus vähenevät niin kauan, kunnes hän oppii, mikä on Herran tapa.”21
Älkää antako ”virallisia” vastauksia kysymyksiin, joihin Herra itse ei ole vastannut.
Presidentti Oaks on varoittanut kirkon jäseniä välttämään vastaamista kysymyksiin, joihin Herra ei ole vastannut: ”Älkäämme tehkö sitä virhettä, joka aiemmin on tehty – –, kun on yritetty esittää syitä ilmoitukseen. Syyt osoittautuvat suuressa määrin ihmisten keksimiksi. Ilmoitukset ovat se, minkä me hyväksymme Herran tahtona, ja siinä on turva.”22
Presidentti Ballard antaa tästä täydellisen esimerkin: ”Miksi pappeuden virkoihin asetetaan miehiä eikä naisia? – – Herra ei ole ilmoittanut, miksi Hän on järjestänyt kirkkonsa siten kuin on.”23 Presidentti Ballard on myös varoittanut meitä ”[kertomasta] uskoa edistäviä mutta vahvistamattomia huhuja tai vanhentuneita käsityksiä ja selityksiä opistamme ja entisaikojen käytännöistä. On aina viisasta pitää käytäntönä sitä, että tutkii elävien profeettojen ja apostolien sanoja, pysyy mormonnewsroom.org-, mormonienuutishuone.fi- ja lds.org-sivustojen avulla ajan tasalla kirkon ajankohtaisista kysymyksistä, menettelytavoista ja lausunnoista sekä turvautuu kirkkomme arvostettujen, perusteellisesti harkitsevien ja uskollisten tieteen asiantuntijoiden teoksiin sen varmistamiseksi, ettei opeta asioita, jotka ovat totuudenvastaisia, vanhentuneita tai outoja ja omituisia.”24 Muistakaa, että toisinaan ”Minä en tiedä” on todellakin paras vastaus. Meidän täytyy etsiä uskon valossa oppiaksemme jumalallista totuutta.
Auttakaa naisia ja miehiä ymmärtämään paremmin pappeutta.
On ratkaisevan tärkeää, että autamme sekä miehiä että naisia tulemaan varmoiksi kyvyssään tutkia ja oppia pappeutta koskevia asioita. Seuraavassa on joitakin pyhien kirjoitusten kohtia, jotka voivat auttaa tässä prosessissa, vaikkakaan luettelo ei ole kattava: Alma 13 ja Opin ja liittojen luvut 2, 13, 20, 76, 84, 95, 107, 110, 121 ja 124. Liikaa ei voi tähdentää sitä, että menemme temppeliin tarkoituksenamme etsiä uskollisesti paitsi vastauksia myös etenkin innoitettuja kysymyksiä tästä aiheesta.
Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on neuvonut: ”Tätä pappeuden oppia, jota maailma ei tunne ja josta ei edes kirkossa tiedetä paljon, ei voida oppia pelkästään pyhistä kirjoituksista. – –
Pappeuden opin voi tulla tuntemaan vain henkilökohtaisen ilmoituksen kautta. Se tulee rivinä rivin päälle ja käskynä käskyn päälle Pyhän Hengen voimasta niille, jotka rakastavat ja palvelevat Jumalaa kaikesta sydämestään, väkevyydestään, mielestään ja voimastaan. (Ks. OL 98:12.)”25
Auttakaa naisia ymmärtämään, että heidän täytyy seisoa Herran ja Hänen apostoliensa rinnalla.
Maailmasta on tulossa yhä enemmän erimielisyyttä lietsova ja kyyninen. Naisia yritetään monin tavoin asettaa toisiaan vastaan. Mielipiteet ovat vahvoja ja tunteet kiihkeitä. Kuvitelkaa, millainen hyvää aikaansaava vaikutus tähän maailmaan olisi sillä, jos kaikki kirkon jäsenet näkisivät, että heidät on Esterin tavoin varattu ”tällaisia aikoja varten” (Est. 4:14) ja että heitä yksilöinä ja yhdistyneenä joukkona tarvitaan johtamaan maailmaa, ei seuraamaan sitä.
4. Lopuksi
Emma Smith on sanonut: ”Me aiomme tehdä jotakin tavanomaisesta poikkeavaa. – – Odotamme tavanomaisuudesta poikkeavia tilaisuuksia ja kiireisiä pyyntöjä.”26 Nämä kiireiset pyynnöt, jopa hartaat pyynnöt, ovat tulleet kirkon johtohenkilöiltä sisarille useiden kuluneiden vuosien aikana toisin kuin koskaan ennen. Kun ymmärrämme paremmin pappeuteen liittyvät totuudet, kun oivallamme mahdolliset syyt siihen, miksi monet naiset elävät hyödyntämättä etuoikeuksiaan, ja kun toimimme sen tiedon mukaan, jota saamme naisista ja heidän tilaisuuksistaan osallistua pappeuden työhön, niin voimme ”kokea iloa ja rauhaa seurauksena [opettamastamme] tiedosta, että [olemme] koskettaneet jonkun elämää, [olemme] kohottaneet yhtä taivaallisen Isän lapsista hänen matkallaan tulla jonakin päivänä otetuksi jälleen Isän luo”27.