Seikkailunne läpi kuolevaisuuden
Vanhin Dieter F. Uchtdorf
kahdentoista apostolin koorumista
Nuorille aikuisille tarkoitetusta maailmanlaajuisesta hartaustilaisuudesta ”Kuolevaisuuden seikkailu”, jonka vanhin Dieter F. Uchtdorf ja sisar Harriet Uchtdorf pitivät konferenssikeskuksessa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 14. tammikuuta 2018.
Uskokaa, niin Jumala on kanssanne. Taivuttakaa sydämenne Hänen puoleensa, niin Hän johdattaa teitä matkallanne.
On oikein hyvä olla teidän kanssanne tänään ja tuntea teidän henkenne, teidän vahvuutenne, teidän tarmonne. Olen hyvin iloinen siitä, että teillä oli mahdollisuus kuulla sisar Uchtdorfia. Harriet on todella elämäni päivänpaiste. Jokainen, joka tuntee hänet, rakastaa häntä. Hän on sellainen ihminen, joka tekee lähellään olevista parempia ja onnellisempia. Hänellä on todellakin ollut sellainen vaikutus minuun.
Vietimme juuri 55-vuotishääpäiväämme. Kun katsomme kahta lastamme ja heidän puolisoitaan, kuutta lastenlastamme perheineen ja neljää lastenlastenlastamme, hämmästelemme sitä, kuinka suurenmoinen seikkailu elämämme on ollut.
Välittömien vastausten aikakausi
Mieleeni juolahti kiinnostava ajatus, kun valmistauduin tähän tapahtumaan. Niin, on totta, että vuodet, jolloin olin 18–30-vuotias, ovat tuskin näkyvissä taustapeilissäni, mutta nykyisestä iästäni huolimatta tunnen itseni yhä sisimmässäni nuoreksi. Itse asiassa useimmat meistä iäkkäämmistä ihmisistä pitävät itseään nuorina, jotka ovat vain eläneet hyvin kauan aikaa.
Kun katsotte meitä, ”vanhempaa sukupolvea”, teidät voi ehkä yllättää se, että meillä on teidän sukupolvenne kanssa paljon enemmän yhteistä kuin saattaisitte olettaa. Uskon, että taivaallisen Isän lasten väliset eroavuudet ovat iästä riippumatta vähäisiä verrattuna samankaltaisuuksiin. Esimerkiksi monilla teistä on kysymyksiä Jumalasta ja itsestänne – syvällisiä peruskysymyksiä, jotka ovat samankaltaisia kuin ne, joita teitä paljon vanhemmat ihmiset ovat esittäneet:
”Onko Jumala todella olemassa? Välittääkö Hän?”
”Olenko oikealla tiellä?”
”Miksi minä toisinaan tunnen oloni tyhjäksi, neuvottomaksi, tarpeettomaksi tai yksinäiseksi?”
”Miksi Jumala ei ole puuttunut elämääni?”
”Miksi Hän ei ole vastannut rukoukseen?”
”Miksi Hän ei ole varjellut minua surulta, sairaudelta tai murhenäytelmältä?”
Ne voivat olla hyvin vaikeita kysymyksiä vastattavaksi.
Tällä välittömien vastausten aikakaudella – jolloin näennäisen varma ja kiistaton tieto on pelkästään Google-haun päässä – me toisinaan turhaudumme, kun vastaukset henkilökohtaisimpiin, tärkeimpiin ja kiireellisimpiin kysymyksiimme viipyvät. Kohotamme sydämemme taivasta kohti emmekä tunnu saavan vastaukseksi muuta kuin turhauttavan ruudulla pyörivän kursorin.
Emme pidä odottamisesta.
Kun meidän täytyy odottaa hakukoneen vastausta enemmän kuin muutama sekunti, saatamme olettaa, että yhteys on poissa käytöstä tai se on katkennut. Turhautuessamme saatamme jopa hylätä haun. Mutta kun kyse on iankaikkisista kysymyksistä, sielun asioista, meidän täytyy olla kärsivällisempiä.
Kaikki vastaukset eivät nimittäin ole samanarvoisia. Maailman viisauteen tai yleiseen mielipiteeseen perustuvia vastauksia on helppo saada, mutta ne menettävät arvonsa nopeasti, kun syntyy uusia teorioita tai muotivirtauksia. Taivaalliset vastaukset – iankaikkiset vastaukset – ovat korvaamattomia. Näiden vastausten saaminen vaatii usein uhrauksia, työtä ja kärsivällisyyttä.
Nämä vastaukset ovat odottamisen arvoisia.
Tarkoitukseni on ilmaista varma todistukseni siitä, että taivaallinen Isänne tuntee teidät, kuulee teitä eikä koskaan hylkää teitä. Kun taivutatte sydämenne Hänen puoleensa ja pyritte kulkemaan Hänen tietään, Hän tulee mukaan elämäänne ja johtaa teidän tietänne matkatessanne läpi tämän kuolevaisuuden suurenmoisen ja jännittävän seikkailun.
Pisteiden yhdistämistä
Yhdellä aikamme suurista innovaattoreista, Apple-yhtiön Steve Jobsilla, oli tämä näkemys: ”Pisteitä ei voi yhdistää katsomalla eteenpäin. Ne voi yhdistää vain katsomalla taaksepäin. Täytyy siis luottaa siihen, että pisteet yhdistyvät jollakin tavoin omassa tulevaisuudessa.”1
Mitä hän sillä tarkoitti? 1800-luvun loppupuolella taiteilijat kuten Georges Seurat ja Paul Signac alkoivat maalata uudella tyylillä, joka tultiin tuntemaan neoimpressionismina. Heidän tekniikkansa muodostui kankaan peittämisestä pienillä väripisteillä. Läheltä katsottuna nämä pisteet näyttävät toisiinsa liittymättömiltä ja satunnaisilta. Mutta kun katsoo koko maalausta, näkee, kuinka pisteet sulautuvat väreiksi ja kuinka värit muodostavat muotoja, jotka tuovat esiin kauniin kuvion. Se, mikä aiemmin näytti sattumanvaraiselta ja jopa sekavalta, alkaa näyttää järkevältä.
Paavillinen palatsi Avignonissa, Paul Signac, Getty Images
Joskus elämämme on kuin neoimpressionistista taidetta. Väripisteet, joista päivämme hetket ja tapahtumat muodostuvat, voivat näyttää aika ajoin toisiinsa liittymättömiltä ja kaoottisilta. Emme näe niissä mitään järjestystä. Emme osaa kuvitella, että niillä on mitään tarkoitusta.
Kun sitten otamme askeleen taaksepäin ja tarkastelemme niitä iankaikkisesta näkökulmasta, kun katsomme elämäämme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kehyksissä, alamme nähdä, kuinka eri pisteet elämässämme liittyvät toisiinsa. Me emme kenties pysty näkemään aivan vielä koko kuvaa, mutta kun olemme kärsivällisiä, näemme riittävästi luottaaksemme siihen, että siinä on kaunis, suurenmoinen kuvio. Ja kun pyrimme luottamaan Jumalaan ja seuraamaan Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, niin jonakin päivänä näemme lopullisen luomuksen ja tiedämme, että nimenomaan Jumalan käsi on ohjannut ja johdattanut askeliamme.
Tiedämme, että Mestaritaiteilijalla on ollut koko ajan suunnitelma noita satunnaisia pisteitä varten. Näemme, että Hän on kasvattanut kykyjämme, valmistanut tilaisuuksia ja esitellyt meille määränpäitä, jotka ovat loistavampia kuin mitä me olisimme ikinä pystyneet kuvittelemaan tai saavuttamaan omin avuin. Olen todellakin nähnyt sen omassa elämässäni.
Kuolevaisuuden seikkailuni
Kun olin hyvin nuori, perheemme oli kahteen otteeseen pakko paeta kodistamme ja jättää kaikki taaksemme. Kummassakin tapauksessa kävi selväksi, että ihmiset uusilla paikkakunnilla pitivät meitä heitä itseään ”vähempiarvoisina”. Ikäisteni lasten joukossa puhetapani teki minusta ulkopuolisen, ja se oli heille runsaana pilkan- ja naurunaiheena.
Asuinpaikkojemme muuttumisen tuoma järkytys ja stressi aiheuttivat sen, että jäin jälkeen opinnoissani ja menetin yhden kokonaisen kouluvuoden. Itä-Saksassa olin opiskellut ensimmäisenä vieraana kielenä venäjää. Se oli vaikeaa, mutta pärjäsin. Sitten Länsi-Saksassa minua vaadittiin oppimaan englantia.
Se tuntui minusta mahdottomalta! Uskoin, ettei suutani yksinkertaisesti ollut tehty englannin puhumiseen.
Teinivuosinani ihastuin mitä ihanimpaan tyttöön, jolla oli kauniit suuret ruskeat silmät. Valitettavasti hän ei vaikuttanut vähääkään kiinnostuneelta minusta.
Siinä minä siis olin, melko merkityksetön ja vaikeuksissa kamppaileva nuorukainen, joka eli sodanjälkeisessä Saksassa ja jolla ei näyttänyt olevan juurikaan menestymisen mahdollisuuksia elämässä.
Minulla oli kuitenkin muutama etu puolellani. Tiesin, että perheeni rakasti minua. Koulussa ja kirkossa opettajat kannustivat minua asettamaan aina tavoitteeni korkealle. Muistan yhä, kuinka yksi nuori amerikkalainen lähetyssaarnaaja opetti tämän pyhien kirjoitusten periaatteen: ”Jos Jumala on puolellasi, kuka voi olla sinua vastaan?”2
Jokin siinä vaikutti minuun hyvin voimakkaasti. ”Jos niin on”, ajattelin, ”miksi minä siis pelkäisin?”
Niinpä uskoin siihen. Ja luotin Jumalaan.
Jonkin aikaa olin mukana oppisopimusohjelmassa. Yksi opettajistani haastoi minut tähtäämään korkeammalle ja opiskelemaan iltakoulussa konetekniikkaa. Se vaati suuren määrän ylimääräistä työtä, mutta se johti minut löytämään suuren intohimoni lentämiseen! Järkytyksekseni sain selville, että jos halusin tulla lentäjäksi, minun oli osattava englantia. Mutta halusin tulla lentäjäksi, ja jollakin ihmeellisellä tavalla suuni tuntui muuttuvan eikä englanti ollut enää niin mahdoton kieli.
Kun motivoiduin uudelleen sekä sitouduin tekemään lujasti töitä ja turvasin taivaalliseen Isään, niin otin pieniä askelia, jotka auttoivat minua rakentamaan luottamuksen siihen, että menestyisin. Tietenkään se ei tarkoittanut, että kaikki sujui aina kitkattomasti.
Kun olin 19-vuotias, matkustin San Antonioon Texasiin Yhdysvaltoihin aloittamaan ilmavoimien lentäjäkoulutukseni. Lentokoneessa istuin miehen vieressä, joka puhui texasilaisella murteella. Tajusin kauhukseni, että se englanti, jota olin niin suurin ponnistuksin yrittänyt oppia, ei ollut samaa englantia, jota hän puhui!
Lentäjäkoulutuksessakin oli vaikeaa. Se oli erittäin kilpailuhenkinen ohjelma, jossa jokainen halusi valmistua parhain arvosanoin. Tiesin heti, että olin alakynnessä, koska useimmat kurssitovereistani puhuivat englantia äidinkielenään.
Lennonopettajani varoittivat minua toisestakin mahdollisesta haittapuolesta – vietin paljon aikaa kirkossa. Paikalliset jäsenet ottivat minut lämpimästi vastaan seurakuntaansa ja koteihinsa, ja yhdessä me rakensimme jopa seurakuntakeskuksen Big Springiin Texasissa. Opettajani olivat huolissaan siitä, että tällaiset toimet haittasivat mahdollisuuksiani olla kurssin parhaimmistossa. Minä en ajatellut niin. Niinpä minä luotin Jumalaan ja tein parhaani.
Opin viimein englantia, vaikka harjoittelenkin sitä edelleen. Suoritin lentäjäkoulutukseni – ja valmistuin kurssini parhaana. Minusta tuli hävittäjälentäjä ja myöhemmin lentokapteeni. Ja siitä kauniista, ruskeasilmäisestä unelmieni tytöstä tuli vaimoni.
Tehkää pieniä asioita täydellisesti
Voiko tässä olla jokin opetus? Minun mielestäni useitakin!
Yksi saattaisi olla tämä: Älkää lannistuko monista suurista, vaikeista tehtävistä elämässä. Jos sitoudutte tekemään ”helppoja” asioita – niitä ”pieniä” asioita, joita Jumala pyytää teitä tekemään – ja teette ne mahdollisimman täydellisesti, suuria asioita seuraa.
Joitakin näistä helpoista ja pienistä asioista, joita voisitte tehdä täydellisesti, ovat pyhien kirjoitusten tutkiminen, eläminen viisauden sanan mukaan, kirkossa käyminen, rukoileminen vakain aikein sekä kymmenysten ja uhrien maksaminen.
Tehkää näitä asioita myös silloin, kun ette halua tehdä niitä. Nämä ”uhraukset” vaikuttavat ehkä pieniltä, mutta ne ovat tärkeitä, sillä ”uhria seuraa aina siunaus Herran”3.
Tavallaan teidän pienet ja yksinkertaiset uhrauksenne ovat niitä päivittäisen elämän pisteitä, joista muodostuu elämänne mestariteos. Ette ehkä nyt näe, kuinka pisteet liittyvät toisiinsa, eikä teidän vielä tarvitsekaan. Osoittakaa vain riittävästi uskoa sitä hetkeä varten, jota nyt elätte. Luottakaa Jumalaan, sillä ”pienestä lähtee se, mikä on suurta”4.
Luottakaa Jumalaan
Saatatte nyt ajatella: ”Niin, vanhin Uchtdorf, hyvähän sinun on puhua. Mutta sinä oletkin apostoli. Minä olen vain tavallinen kirkon jäsen. Rukouksiini ei vastata. Elämääni ei ohjata. Jos minulle on olemassa jokin suunnitelma, se on kirpputoriversio. Käytettynä saatu suunnitelma. Taputus-päälaelle-ja-tyydy-siihen-mitä-sinulla-on -suunnitelma.”
Rakkaat ystäväni, te olette elävän Jumalan, maailmankaikkeuden Jumalan, lapsia. Hän rakastaa teitä, Hän haluaa teidän menestyvän, Hänellä on valmistettuna suunnitelma, jotta voitte menestyä. Muistakaa, mitä Steve Jobs sanoi: ”Pisteitä ei voi yhdistää katsomalla eteenpäin. Ne voi yhdistää vain katsomalla taaksepäin.”
Kun olin teidän ikäisenne, minulla ei ollut aavistustakaan, minne elämäni minut veisi. En kerta kaikkiaan nähnyt toisiinsa yhdistyviä pisteitä edessäni.
Mutta minä luotin Jumalaan. Kuuntelin rakastavan perheen ja viisaiden ystävien neuvoja ja otin pieniä askelia uskossa luottaen siihen, että jos tekisin parhaani sillä hetkellä, Jumala pitäisi huolen kokonaiskuvasta.
Hän teki niin.
Hän tiesi lopun alusta asti, vaikka minä en tiennyt.
En pystynyt näkemään tulevaisuutta, mutta Hän pystyi.
Myös niinä vaikeina aikoina, kun luulin olevani hylätty, Hän oli kanssani – näen sen nyt.
Sananlaskuissa on tämä suurenmoinen lupaus: ”Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi, hän viitoittaa sinulle oikean tien.”5
Noiden jakeiden lopussa ei käsittääkseni ole kysymysmerkkiä. Ei, vaan mielestäni niissä pitäisi olla huutomerkki!
Niinpä teidän pitää kysyä itseltänne: ”Saanko kerättyä riittävästi uskoa luottaakseni Jumalaan? Olenko halukas luottamaan siihen, että Hän rakastaa minua ja haluaa ohjata tietäni?”
Itse asiassa saatatte monissa asioissa pärjätä oikein hyvin omin avuin. Mutta kehotan teitä uskomaan, että elämänne on ehdottomasti parempaa, jos luotatte siihen, että Jumala ohjaa askelianne. Hän tietää sellaista, mitä ette voi mitenkään tietää, ja Hänellä on teille valmistettuna tulevaisuus, jota ette mitenkään pysty kuvittelemaan. Suuri apostoli Paavali todisti: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa, [sen] Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.”6
Haluatteko taivaallisen Isänne johdattavan teitä, siunaavan teitä ja tukevan teitä?
Sitten uskokaa.
Rakastakaa Häntä.
Etsikää Häntä koko sydämestänne.
Kulkekaa Hänen teitään – mikä tarkoittaa sitä, että pidätte käskyt, kunnioitatte liittojanne, noudatatte profeettojen opetuksia ja otatte varteen Hengen kehotukset.
Toimikaa näin, niin Jumala ”[tekee] teidät vielä tuhat kertaa lukuisammiksi ja [siunaa] teitä lupauksensa mukaisesti”7!
Ymmärrän, että joidenkuiden mielestä näin voi olla helppoa sanoa ja vaikeaa tehdä. Ei tarvitse perehtyä paljoakaan nykypäivän kulttuuriin kuullakseen vastakkaisia ääniä, jotka yrittävät rajoittaa tai jopa pitää pilkkanaan uskoa Jumalaan yleisesti ja erityisesti uskoa meidän uskontoomme.
Sellaisia ääniä meidän aikanamme vahvistavat verrattomat edistysaskeleet viestinnässä. Se on teidän haasteenne, mutta se on myös etuoikeutenne.
Olen varma siitä, että te löydätte keinon selviytyä siitä Herran tavalla! Se kuuluu kuolevaisuuden seikkailuunne. Se, kuinka sen teette, vaikuttaa suuresti tulevaisuuteenne ja siihen osaan, joka teillä on Jumalan työssä täällä maan päällä.
Kaikesta huolimatta se, mitä koette elämässä, ei ole kovinkaan poikkeuksellista. Te ette ole ainoa sukupolvi, jonka uskoa Jumalaan on kyseenalaistettu ja pilkattu. Itse asiassa se näyttää kuuluvan kuolevaisuuden koetukseen kaikkien Jumalan lasten kohdalla.
”Jos te kuuluisitte tähän maailmaan”, Jeesus sanoi opetuslapsilleen, ”se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan, koska minä olen teidät siitä omikseni valinnut, ja siksi maailma vihaa teitä.”8
Voisittekin siis hyväksyä sen todennäköisyyden, että kun olette sitoutuneet seuraamaan Vapahtajaa, niin sitä paheksuvat – toisinaan melko äänekkäästi – ne, jotka ovat asettuneet asumaan suureen ja avaraan rakennukseen.9 He saattavat jopa pyrkiä kiusaamaan ja häpäisemään teitä.
Mutta muistakaa, että te ette vastaa heille. Te vastaatte Jumalalle. Jonakin päivänä seisotte Hänen edessään tekemässä tiliä elämästänne.
Hän kysyy, mitä teitte voittaaksenne maailman kiusaukset ja kulkeaksenne vanhurskauden tietä. Hän kysyy, seurasitteko Vapahtajaa, rakastitteko lähimmäistänne, pyrittekö vilpittömästi pysymään opetuslapseuden polulla.
Muistakaa, me emme pysty elämään kummallakin tavalla. Emme voi saada opetuslapseuden käsittämättömiä siunauksia ja samaan aikaan säilyttää jäsenkorttiamme Babylonin ensimmäisessä seurakunnassa. Rakkaat ystävät, nyt on aika sitoutua Kristukseen ja kulkea Hänen tietään.
Eräänä päivänä kaikki Jumalan lapset tietävät, mikä on oikein – myös ne, jotka nyt pilkkaavat totuutta. He polvistuvat ja tunnustavat, että Jeesus on Kristus, Lunastaja, maailman Vapahtaja.10 He tietävät silloin, että Hän kuoli heidän puolestaan.
Sinä päivänä käy selväksi, että Hänen äänensä on ainoa, jolla on koskaan ollut todella merkitystä.
Silloin tiedätte varmasti, kuinka siunattuja olette, koska olette säilyttäneet uskon, pitäneet Jumalan käskyt, palvelleet lähimmäisiänne ja rakentaneet Jumalan valtakuntaa täällä maan päällä. Rakkaat ystäväni, uskokaa, niin Jumala on kanssanne. Taivuttakaa sydämenne Hänen puoleensa, niin Hän johdattaa teitä matkatessanne läpi kuolevaisen elämänne suurenmoisen ja jännittävän seikkailun.
”Sillä ei ole väliä”
Kun puhumme siitä, että annamme Jumalan ohjata elämäämme, haluaisin selventää yhden asian. Ette ehkä pidä siitä, mitä aion sanoa teille. Kun kysytte Jumalalta, mitä tehdä elämänne päätöksissä – myös joissakin tärkeissä päätöksissä – Hän ei ehkä anna teille heti selkeää vastausta. Totuus on, että toisinaan ei ole väliä sillä, mitä päätätte, kunhan pysytte evankeliumin perusliitoissa ja -periaatteissa.
Monissa tapauksissa tekemänne päätökset eivät kenties ole niin tärkeitä kuin se, mitä teette tehtyänne nuo päätökset.
Esimerkiksi nuoripari voi päättää mennä naimisiin, vaikka jotkut heidän sukulaisistaan eivät pidäkään heitä täydellisenä parina. Tunnen kuitenkin suurta toivoa tällaisen nuorenparin suhteen, jos he päätöksen tehtyään pysyvät täysin sitoutuneina toisiinsa ja Herraan koko sydämestään ja mielestään. Kohtelemalla toisiaan rakkaudella ja ystävällisyydellä ja keskittymällä toistensa emotionaalisiin, hengellisiin ja ajallisiin tarpeisiin – tekemällä pieniä asioita johdonmukaisesti – heistä tulee täydellinen pari.
Vastakohtana on nuoripari, joka luulee valinneensa ”täydellisen” puolison ja olettaa sitten, että kaikki raskas työ on tehty. Jos he lakkaavat viettämästä aikaa toistensa kanssa, lopettavat kahdenkeskisen kommunikoinnin ja lipuvat egotismiin ja itsekeskeiseen elämään, niin tämä aviopari on polulla, joka johtaa murheeseen ja katumukseen.
Sama periaate pätee ammatillisiin valintoihin. Tunnen suurta toivoa niiden suhteen, jotka valitsevat vähemmän arvostetun ammatin mutta jotka tekevät parhaansa löytääkseen keinoja tehdä työstään kiinnostavaa ja haasteellista.
Tunnen vähemmän toivoa niiden suhteen, jotka valitsevat vaikuttavalta kuulostavan ammatin mutta matkan varrella kadottavat sisäisen palon, joka on välttämätön tuossa ammatissa menestymiseen. Itse asiassa onnistunut mukautuminen muutoksiin työssä on yksi tärkeimpiä ominaisuuksia, joka teidän sukupolvenne täytyy oppia pärjätäkseen tulevaisuuden kanssa.
Kuinka siis Herra haluaa teidän käsittelevän tärkeitä päätöksiä?
Hänen Oliver Cowderylle ja Joseph Smithille antamansa ohjeet ovat auttaneet minua. Herra sanoi heille: ”Sinun täytyy tutkia sitä tarkoin mielessäsi; sitten sinun on kysyttävä minulta, onko se oikein.”11
Taivaallinen Isä on antanut teille aivot ja sydämen. Jos luotatte Häneen, niin päätöksiä tehdessänne Hän auttaa teitä käyttämään oikein niitä molempia.
Monissa päätöksissä teillä on useampia kuin yksi hyvä vaihtoehto, joista valita. Kun näin tapahtui Josephille ja hänen tovereilleen, Herra käytti kiinnostavaa ilmausta heidän pyytäessään Hänen johdatustaan: ”Sillä ei ole väliä.”12
Heti sen jälkeen Herra kuitenkin lisäsi: ”Mutta olkaa uskollisia.”13
Teidän työnänne on tehdä evankeliumin arvoihin ja periaatteisiin perustuen parhaat mahdolliset päätökset sen tiedon mukaan, joka teillä on käytettävissänne. Pyrkikää sitten koko väkevyydestänne onnistumaan niissä asioissa, joihin ryhdytte – ja olemaan uskollisia.
Tehkää niin, ja pisteet yhdistyvät toisiinsa.
On kenties masentavaa kuulla, ettei Jumala välttämättä anna teille yksityiskohtaista suunnitelmaa elämänne matkalle. Mutta haluatteko tosiaan ohjausta elämänne jokaisessa yksityiskohdassa? Haluatteko tosiaan jonkun antavan teille elämään huijauskoodeja, ennen kuin teillä on mahdollisuus ottaa asioista selvää itse? Millainen seikkailu se sitten olisi?
Rakkaat ystäväni, kuljette kuolevaisuuden seikkailun läpi vain kerran. Eikö yksilöllisesti räätälöity selvitys täydellisine kuvauksineen ja vastauksineen elämän kaikkiin suuriin kysymyksiin poistaisikin teiltä suuren onnistumisentunteen ja luottamuksenne vahvistumisen Herraan ja itseenne?14
Koska Herra on antanut teille tahdonvapautenne, voitte valita monista kulkusuunnista ja silti elää tyydytystä tuovaa elämää. Kuolevaisuus on avoin seikkailukertomus, jonka sisällön saatte itse valita. Teillä on käskyt, teillä on liitot, teillä on innoitettuja profeetallisia neuvoja ja teillä on Pyhän Hengen lahja. Siinä on enemmän kuin riittävästi johdattamaan teitä onneen kuolevaisuudessa ja iankaikkiseen iloon. Lisäksi sanottakoon, että älkää hätääntykö, jos teette joitakin päätöksiä, jotka eivät ole täydellisiä. Sillä tavoin te opitte. Se on osa seikkailua!
Ei, seikkailut eivät ikinä suju mallikkaasti alusta loppuun, mutta jos olette uskollisia, voitte olla varmoja onnellisesta lopusta. Miettikää Egyptin Joosefin esimerkkiä. Monin tavoin hänen elämänsä oli katastrofaalista. Hänen veljensä myivät hänet orjaksi. Hänet heitettiin vankilaan rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Vaikka hän joutui kokemaan kaikkia näitä kauheita olosuhteita, hän säilytti uskonsa. Hän luotti Jumalaan. Hän käänsi asiat parhain päin. Vuosi toisensa jälkeen – silloinkin kun vaikutti siltä, että hänet oli unohdettu ja hylätty – hän uskoi. Joosef taivutti aina sydämensä kohti Jumalaa. Ja Jumala näytti pystyvänsä kääntämään kielteiset asiat myönteisiksi.15
Nykyään, 4 000 vuotta myöhemmin, me saamme yhä innoitusta Joosefin kokemuksista.
Teidän seikkailunne ei ehkä ole yhtä dramaattinen, mutta siinä tulee olemaan ylä- ja alamäkiä. Muistakaa siis Joosefin esimerkki. Pysykää uskollisina. Uskokaa. Olkaa rehellisiä. Älkää katkeroituko. Älkää olko kiusaajia. Rakastakaa Jumalaa. Rakastakaa lähimmäisiänne. Luottakaa Jumalaan silloinkin kun asiat näyttävät synkiltä.
Näette sen kenties vasta paljon myöhemmin, mutta katsoessanne taaksepäin tiedätte, että Herra on todellakin ohjannut ja johdattanut kulkuanne.
Ja pisteet ovat yhdistyneet toisiinsa.
Viisi asiaa muistettavaksi
Kunnes niin tapahtuu, voinko pyytää teitä muistamaan viisi asiaa?
Ensiksi, tietäkää, että Jumalan vastaukset syvällisimpiin kysymyksiinne saattavat viedä hieman aikaa ja ne saattavat tulla tavoilla, joita ette odota. Jumalan vastauksilla on iankaikkista arvoa. Ne ovat odottamisen arvoisia.
Toiseksi, osoittakaa hieman uskoa. Taivuttakaa sydämenne Jumalan puoleen. Uskokaa siihen, että olette tärkeitä Jumalalle, ja luottakaa siihen, että Hän tekee teistä enemmän kuin voisitte ikinä tehdä omin voimin. Oppikaa Hänestä. Rakastakaa Häntä. Uskokaa Häntä. Puhukaa Hänen kanssaan säännöllisesti, hartaasti. Kuunnelkaa Hänen ääntään.
Kolmanneksi, kulkekaa opetuslapseuden polkua parhaanne mukaan. Älkää lannistuko. Tehkää pienet asiat vain niin täydellisesti kuin pystytte, niin suuret asiat asettuvat kohdalleen.
Neljänneksi, älkää antako lannistavien äänien saada teitä luopumaan uskon matkastanne. Muistakaa, ettette vastaa arvostelijoillenne. Te vastaatte taivaalliselle Isällenne. Hänen arvonsa ovat ne, joilla on merkitystä.
Viidenneksi, tehkää parhaita mahdollisia valintoja noudattamalla kehotuksia, jotka tulevat sydämeenne ja mieleenne. Tehkää parhaanne toimiaksenne niiden mukaan. Osoittakaa uskoa, niin Jumala pyhittää rehelliset ponnistelunne iankaikkiseksi hyväksenne.16
Toimikaa näin, niin lopussa kaikki tulee olemaan hyvin.
Kun pyritte seuraamaan Vapahtajaanne, luottamuksenne vahvistuu.17 Ja kun vaellatte uskollisina ja avaatte sydämenne Kristuksen valolle, niin rakkautenne Jumalaan kehittyy ja kykynne rakastaa lähimmäistänne jalostuu.
Ja kaikki tämä tuo teille onnea ja iloa.
Se tuo teille rauhaa.
Jonakin päivänä se tuo teille iankaikkisen kirkkauden.
Tuona tulevana päivänä muistelette tätä vaalittua ja jännittävää kuolevaisuuden seikkailua ja ymmärrätte. Näette, että pisteet todellakin ovat liittyneet toisiinsa kauniiksi kuvioksi, hienommaksi kuin olisitte koskaan voineet kuvitella.
Sanomattoman kiitollisina näette, että Jumala itse ylitsevuotavassa rakkaudessaan, armossaan ja laupeudessaan on ollut aina varjelemassa teitä, siunaamassa teitä ja ohjaamassa askelianne kulkiessanne kohti Häntä.