Et halua olla pilkkakirves
Pilkkaaminen on hyvin suosittua – paitsi Herran silmissä.
Valokuvakuvitus David Stoker
Osaatko mainita joitakin viimeisten aikojen merkkejä? Monet niistä ovat melko tuttuja: palautus, Mormonin kirjan esiintulo, erilaiset katastrofit, evankeliumin leviäminen, yleinen jumalattomuus. On kuitenkin yksi erityinen merkki, jota et ole ehkä tullut ajatelleeksi: pilkka.
Kaksi eri Uuden testamentin kirjoittajaa mainitsee, että viimeisinä päivinä on oleva pilkkaajia (ks. 2. Piet. 3:3 ja Juud. 1:18). Toisin sanoen on oleva ihmisiä, jotka pilkkaavat ja ivaavat Jeesusta Kristusta, Hänen opetuksiaan ja Hänen seuraajiaan. Mutta meidän Hänen seuraajiensa käsketään olla pitkämielisiä ja kärsivällisiä (ks. 2. Piet. 3:11–15), odottaa Hänen tulemistaan ja Hänen lupaustensa täyttymistä, pysyä Hänen armossaan ja osoittaa myötätuntoa armahtamalla muita (ks. Juud. 1:22).
Tietenkään pilkka ei ole uutta, mutta se tuntuu todellakin leviävän. Ja vaikka sinä et koskaan pilkkaisi sitä, mikä on Jumalan, niin pilkkaava elämäntyylikään ei ole sellainen, joka Jeesuksen Kristuksen seuraajan pitäisi omaksua.
Pilkataanko? Ei, kiitos.
Pilkkaaminen tarkoittaa ivaamista, naurunalaiseksi tekemistä tai nälvimistä. Toisinaan siihen sisältyy vähemmän mairittelevaa matkimista, kuten kun imitoidaan jotakuta ja käytetään hassua ääntä tai liioiteltuja eleitä tai kuvakieltä. Olemme kaikki nähneet sitä. Sitä on kaikkialla. Vaikuttaa siltä, että ihmiset pitävät siitä.
Mutta Herra ei pidä siitä.
Missään pyhissä kirjoituksissa pilkkaamista ei hyväksytä. Itse asiassa se on nimenomaan tuomittu. Esimerkiksi Alma nuorempi opetti:
”Onko joukossanne joku, joka tekee pilkkaa veljestään tai joka kasaa vainoa hänen päällensä? – –
Voi sellaista, sillä – – hänen on tehtävä parannus, tai hän ei voi pelastua!” (Alma 5:30–31.)
Pilkanteko on oire ylpeyden perisynnistä. Ja pilkanteon taustalla oleva perustunne on halveksunta – muiden ylenkatsominen – eli että pitää itseään parempana kuin muut eikä vain ole eri mieltä siitä, mitä he sanovat tai tekevät.
Sitä Herra ei halua. Hän on sanonut: ”Jokainen pitäköön veljeään itsensä veroisena” (OL 38:24). Me kaikki olemme yhtä arvokkaita. Alma kysyi: ”Luuletteko edelleenkin, että olette toisianne parempia” (Alma 5:54)? Sellainen ajattelu johtaa pilkkaamiseen. Toisten pilkkaaminen on yksi tapa, jolla yritetään asettua muiden yläpuolelle.
Lisäksi pilkkaajat yrittävät yleensä saada muita liittymään heihin. Yksi kuvaus Lehin unesta osoittaa sen todella hyvin. Ihmiset suuressa ja avarassa rakennuksessa ”pilkkasivat ja osoittelivat sormellaan” (1. Nefi 8:27). Sormella osoittelu johtaa me-vastaan-he -ajatteluun ilmaisten: ”Sinun on parasta olla meidän joukossamme tai joudut häpeämään ja sinulle nauretaan.” Kurjuuden tavoin pilkkaaminen rakastaa seuraa. Se johtuu osittain siitä, että ylpeät ovat pohjimmiltaan usein myös uskomattoman epävarmoja.
Ole sävyisä. Älä pilkkaa.
Koska pilkkaaminen on niin yleistä, voi olla houkuttelevaa lähteä siihen mukaan. Näyttää siltä kuin pilkkaajilla olisi hauskaa, vai mitä? Kaikkihan niin tekevät, etenkin internetissä ja sosiaalisessa mediassa. Saatamme jopa tuntea houkutusta antaa samalla mitalla takaisin – käyttää maailman omaa asetta sitä vastaan, osoitellakin sormella noita suuressa ja avarassa rakennuksessa olevia sormellaosoittelijoita nähdäksemme, miltä heistä tuntuu maistaa omaa pilkkalääkettään.
Mutta se ei siis ole Herran tapa.
”Älä herjaa niitä, jotka herjaavat” (OL 31:9).
”Rakastakaa vihamiehiänne, siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat, ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka vahingoittavat teitä ja vainoavat teitä” (3. Nefi 12:44).
On olemassa paljon korkeampi mittapuu kuin se maailman mittapuu, joka tuntuu sanovan: ”Pilkkaa jokaista ja kaikkea, mikä on jollakin tavoin erilaista kuin sinä.”
On vaikea kestää muiden pilkkaa ja olla vastaamatta siihen pilkalla, koska kulttuurimme haluaisi meidän uskovan, että taitavin, loukkaavin pilkka voittaa kilpailun ihmisten huomiosta ja kunnioituksesta. Mutta niin ei ole. Herra on opettanut meille – ja näyttänyt meille – että rakkaus, sävyisyys, kärsivällisyys ja pitkämielisyys ovat Hänen tapansa.
Jos olemme todellisia Jeesuksen Kristuksen seuraajia, me emme pilkkaa veljiämme ja sisariamme, koska sydämemme on täynnä Hänen puhdasta rakkauttaan (ks. Moroni 7:47–48).