Henkilökuvia uskosta
Sakiusa ja Salote Maiwiriwiri
Suva, Fidži
Saatoin tuskin uskoa, millaista rauhaa ja onnellisuutta löysin Maiwiriwirien kodista. Vaikka kaksi heidän lapsistaan on kuollut, he elävät joka päivä ilon ja tarkoituksen täyttämää elämää.
Leslie Nilsson, valokuvaaja
Salote:
Kaksi vuotta sen jälkeen kun poikamme Esa kuoli keuhkosyöpään, tyttäremme Esalynn menehtyi aivokalvontulehdukseen. Tunsin temppelissä voimakasta innoitusta puhua erään siellä olevan vanhemman lähetyssaarnaajasisaren kanssa, joka oli vuosia aiemmin myös menettänyt kaksi lastaan. Hän sanoi minulle: ”Jos teette kodistanne pyhän paikan, voitte tuntea siellä lastenne läsnäolon.”
Siitä on tullut tavoitteemme. Kaiken toimintamme tarkoituksena on tehdä kodistamme pyhä paikka. Me haluamme tuntea heidän olevan lähellä.
Emme tiedä, kuinka olla vanhempina verhon toisella puolella oleville lapsille. Mutta jos elämme parhaamme mukaan vanhurskaasti, uskomme heidän tuntevan ponnistelumme. Perheemme hengellisissä tuokioissa toivotamme Esan ja Esalynnin nimeltä tervetulleiksi niihin.
Silloinkin kun kodissamme on erimielisyyttä, yritämme ratkaista sen nopeasti. Haluamme mahdollisuuksien mukaan kotimme pysyvän pyhänä paikkana. Kun olemme tehneet niin, olemme kaikki tunteneet toivoa, parantumista ja rakkautta.
Sakiusa:
Esan ja Esalynnin menetykset ovat pohjimmiltaan lähentäneet perhettämme. Me neuvottelemme yhdessä muiden lastemme kanssa. Me käymme temppelissä perheenä. Me elämme elämäämme mahdollisimman yksinkertaisesti ja valitsemme kiitollisuuden joka päivä. Kun puhumme siitä, mitä sinetöimisemme yhteen perheenä temppelissä tarkoittaa, niin tuo sinetöiminen tulee meille eläväksi. Ja kaiken tämän avulla me todella tunnemme lastemme läsnäolon.
Yksi ensimmäisiä asioita, mitä teimme, jotta kodistamme tulisi pyhempi, oli alkaa lukea päivittäin Mormonin kirjaa. Alkuun esitimme Mormonin kirjan kertomuksia nuoremmille lapsillemme kuvien avulla. Sitten lisäsimme videoita. Nyt luemme enemmän Mormonin kirjaa. Minä voin todistaa Mormonin kirjan voimasta.
Voin myös todistaa pelastussuunnitelman voimasta. Kun suunnittelimme Esan ja Esalynnin hautajaisia, päätimme olla järjestämättä monimutkaisia perinteisiä hautajaisia, jotka ovat yleisiä fidžiläisessä kulttuurissa. Sen sijaan vaimoni ja minä olimme ainoat puhujat, ja me puhuimme pelastussuunnitelmasta. Monet sukulaisistamme ovat liittyneet kirkkoon kuultuaan hautajaisissa näistä totuuksista.
Sakiusa opettaa perheelleen, ettei elämässä voi mennä taaksepäin vaan ainoastaan eteenpäin. ”Me jalostumme enemmän joka päivä”, hän sanoo. He elävät elämäänsä mahdollisimman yksinkertaisesti ja keskittyvät kiitollisuuteen.
Salote saa suurta iloa yhteisestä ajasta lastensa kanssa ja evankeliumin opettamisesta heille.
Maiwiriwirin perheellä on luja todistus sinetöimisestä temppelissä. He pitävät nämä totuudet lähellä sydäntään muistaessaan Esaa ja Esalynniä.
Kun Maiwiriwirin perhe keskittyy elämään yksinkertaisesti ja menemään eteenpäin, he tuntevat kiitollisuutta siunauksistaan joka päivä. ”Me olemme kiitollisia siitä, mitä meillä on”, Sakiusa sanoo.